Vapaa kuvaus

Aloituksia

183

Kommenttia

3174

  1. Teidän putinistien kanssa pitää olla kärsivällinen, mutta viimeistä sanaa teille ei pitäisi antaa. "Venäjän turvallisuustarpeiden tunnustaminen" - voi herranen aika sentään. Kyllä täällä palstalla on niitäkin, jotka olivat kymmenen vuotta sitten aikuisia ihmisiä eikä vain niitä, jotka silloin olivat lapsia tai teini-ikäisiä. Kyllä me muistamme ajan, jolloin Putin anasti Ukrainalta Krimin ja alkoi horjuttaa itsenäistä valtiota masinoimallaan separatismilla itäisessä Uktainassa. Kukaan ei ennen sitä uhannut Venäjän turvallisuutta eikä vielä sen jälkeenkään - ei niin kukaan. Venäjän kanssa käytiin kauppaa niin kuin ei mitään. Putinin oligarkkikaverit saivat ihan kaikessa rauhassa kasvattaa omistuksiaan kaikilla globalisaation tarjoamilla tempuilla, pestä rahaa ja hankkia kiintestöjä Välimeren rannoilta ja Suomestakin kaikenlaisiin tarkoituksiin. Venäjän ns "turvallisuustarpeet" ovat silkkaa propagandaa, jolla Putin & kaverit ovat perusteelleet hyökkäävää politiikkaansa. Venäjän naapurien turvallisuushan tässä on uhattuna. Eikö Venäjän naapureilla saisi olla mitään turvallisuutta? Krimin valtauksen jälkeen epäilyt alkoivat herätä vähän siellä sun täällä, mutta silti vuosi 2022 oli raju herätys Venäjän naapureille ja koko demokraattiselle maailmalle. Naamiot putosivat ja hirmuvalta näytti todelliset kasvonsa. Ukrainalaisten turvallisuus on nyt mennyttä kun Putin purkaa raivoaan kansaan, joka ei halua alistua hirmuvaltaan.

    Ukraina ja Eurooppa panevat nyt hanttiin hirmuvalle, mutta ei Venäjän eikä venäläisten turvallisuus ole vieläkään oikeasti uhattuna, sen sijaan hirmuvaltiaan ja kavereiden turvallisuuden pitäisikin todella olla uhattuna ennenkaikkea omien alamaisten taholta. Hirmuvaltiaan alamaiset ovat kuitenkin sorrettuja ja alistuneita.

    Vuosi 2022 oli herätyksen vuosi, vuoden 2025 pitäisi olla Euroopassa ryhdistäytymisen ja rivien kokoamisen vuosi. Johonkin seuraavista vuosista pitäisi sitten osua demokratian voiton vuosi. Ei demokratian voittoa yksi Trumppi kykene estämään. Ei Yhdysvallatkaan vielä ole Trumpin peukalon alla. Trump voi kyllä toimia herätyksenä amerikkalaisille. Jenkeissä on sekoiltu viime vuosina vähän liikaa - puolin ja toisin. Nyt olisi sielläkin aika ryhdistäytyä.
  2. OK, katsoin nyt tämän Jeffrey Sachsin jorinoita pätkittäin. Ei tarvinnut katsoa katsoa koko linkkiä, asia selvisi niistä pätkistä, joita katsoin. Sorry, olin väärässä kun tein johtopäätöksiä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Tämä professori ei olekaan mikään tyypillnen liberaalin yliopistomaailman edustaja vaan pikemminkin jonkinlainen Noam Chomskyn hengenheimolainen. Chomsky on lähinnä vasemmistolaiseksi luonnehdittava oman maansa politiikan ja kulttuurin kriitikko, jota monet putinistitrollit tälläkin palstalla ovat mielellään siteeranneet. Chomskyn ja näköjään myös Jeffrey Sachsin mielestä maailman pahis onkin USA. Kun omaa maata vihataan niin sen viholliseen sitten suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Jeffrey Sachs pitää Venäjää USAn uhrina ja näyttää tuntevan myötätuntoa Putinia kohtaan.

    Yksi mielenkiintoinen ajatus professorin puheista nousi esiin. Professori puhui Venäjän sulkemisesta Mustalta mereltä, joka oli historiallinen Krimin sodan aikainen juttu - siis sen vanhan 1800-luvun Krimin sodan, joka Suomessa tunnetaan Oolannin sotana. Kun olen miettinyt näitä Venäjä-pakotteita niin mieleen on tullut Venäjän pääsyn estäminen Itämeren kautta sekä myös Mustan meren kautta maailman merille. Edellisen voisi hoitaa Tanska ja jälkimmäisen Turkki. Olisi tosi kova juttu - ehdottomasti kannatettava. On kuitenkin heti todettava professori Sachsin jorinoihin, että eihän USA eikä kukaan muukan halunut sulkea Venäjää yhtään mistään ennen kuin Putin aloitti sodan Ukrainaa, Eurooppaa ja demokratiaa vastaan.
  3. En jaksa katsoa tuota juutuubilinkkiä. Siinä puhuva ekonomistiukko vaikuttaa asiallisellta ja uskottavalta - ei siinä mitään. Saattaa puhua ihan asiaa. Jos puhuu asiaa niin asia on minulle tuttu, en tarvitse enempää uskonvahvistusta. Pistän sensijaan tähän nyt taas omia ajatuksiani. Meikänoomi on sitkeä. Tässä vain kommentoin vaikka näillä mietteillä ei ole paskankaan väliä eikä tietenkään kerrassaan minkäänlaista vaikutusta yhtään mihinkään. Ehkä aina joku kuitenkin jaksaa ne lukea.

    Elikkä - vaikka Trump vaikuttaa sekavalta, puhuu mitä sylki suuhun tuo eikä pittaa totuudesta pätkääkään niin kyllä Trumpin ajatusten taustalla saattaa silti olla jonkinlaista johdonmukaisuutta, jonkinlainen maailmankuva. Siinä kuvassa on samaa kuin Putinin maailmankuvassa. Sekä Putin että Trump haikailevat takaisin mennyttä aikaa. Putin haluaa palauttaa Venäjän imperiumin mahdin, Trump haluaa palauttaa USAn 1800 luvulle, kapitalistien ylivallan aikaan. Putinille demokratia on vihollinen, Trumpille se on lähinnä riesa. Trump haluaa, että "demokratia" on täysin ökyrikkaiden hallinnassa. 1800-luvun Amerikassa asioista päättivät etelän orjanomistajat, lännen karjaparonit ja pohjoisen industrialistit. 1800-luvun lopulla ja 1900 luvulla kehittyi kuitenkin moderni demokratia, missä kansalla on aitoa vaikutusvaltaa. Moderdissa demokraiassa eivät eliitit kykene hallitsemaan mielin määrin vaan kansan tahto on otettava huomioon. Trump haluaa palauttaa USAhan rahaeliitin ehdottoman vallan, Putin taas haluaa Venäjälle yksinvallan, jota tukee tiukan hierarkinen byrokraattinen eliitti, venäläisittäin "nomenklatuuri".

    Putinin sanotaan käyttävän Trumpia hyväkseen omassa tavoitteessaan - Venäjän imperiumin mahdin ppalauttamisessa. Toisaalta Trump haluaa käyttää Putinia hyväkseen amerikkalaisen rahavallan palauttamisessa. Trumpille Venäjä ei ole suuri uhka, Kiina sen sijaan on paha haastaja. Venäjä on taloudellisesti heikko, mutta Venäjällä on valtavat luonnonvarat. Venäjä voisi olla energian ja raaka-aineiden toimittaja. Amerikkalaiset globaalikapitalistit suosivat ensin Kiinaa koska Kiinasta saatiin halpaa työvoimaa globaaliyhtiöiden riistettäväksi. Uskottin, että Kiina toimittaa halpaa työvoimaa globaaliyhtiöille hamaan maailman tappiin. Kiinalla oli kuitenkin ihan omat suunnitelmansa, mikä yllätti globaalikapitalistit täysin. Kiinasta tuli ensin maailman työpaja, mutta sitten kiinalaisten omista yhtiöistä on tullut myös lännen rahavallan haastaja. Sen haasteen Trump ökykavereineen haluaa nyt torjua yrittämällä irrottaa Venäjän Kiinan tosiasiallisesta otteesta.

    Demokratia näyttää nyt joutuvan käymään kahden rintaman sotaa toisaalta putinismia ja toisaalta trumppilaisuutta vastaan. Kun nyt sitten myös aito demokratia on ns "liberaalien" omien elitististen pyrkimysten heikentämä niin demokratian tulevaisuus vaikuttaa olevan heikoissa kantimissa. Demokratian säilyminen riippuu nyt siitä pystyvätkö globalistiset liberaalit ja kansallismieliset konservatiivit sopimaan polarisaation lopettamisesta. Kykenevätkä kansat ryhdistäytymään kun niitä yritetään paiskoa sinne ja tänne vallanhimoisten eliittien toimesta?
  4. Jos nyt Putinin ja Trumpin keskinäisessä diktaattorien sopimuksessa maailma jaetaan geopoliittisiin etupiireihin ja Venäjä saa haluamansa varustautumistauon sotansa jatkamiseksi niin asiat on sillä viisiin, että on pakko tehdä tämä kysymys:
    Jos Venäjä hyökkää seuraavaksi EUn ja Natomaiden alueelle niin kummalle puolelle Trump asettaa Yhdysvallat? Syyttääkö Trump Eurooppaa sodan aloittamisesta? Vaatiiko Trump EU:ta ja Natoa alistumaan Putinin sanelemiin ehtoihin? Jos Euroopan demokraattiset valtiot eivät alistu niin käskeekö Trump kenraalejaan osallistumaan sotaan Venäjän puolella?

    Varmaan noiden kysymysten esittäminen kuulostaa absurdilta, mutta yksi asia on nähdyn perusteella varmaa. Trump ei halua jatkaa politiikkaa, mitä kaikki USAn presidentit ovat harjoittaneet ainakin F D Rooseveltista alkaen, Trump ei halua olla vapaan maailman johtaja eikä Trump halua puolustaa demokratiaa. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Trump on putinisti. Trumpin maailmankuva on sama kuin Putinin.

    Nyt on pakko toivoa, että demokratia Yhdysvalloissa voittaa ja demokratiaa puolustavat voimat ravistavat kansan tuella Trumpin kavereineen pois vallasta, Euroopassa ei kuitenkaan pidä turvautua toiveajatteluun. Yhdysvallat on joko hirmuvaltias Putinin puolella tai niin sekaisin, että on poissa pelistä kun Putinia pyritään panemaan aisoihin. Euroopan on ryhdistäydyttävä ja koottava rivinsä. Euroopan on luovuttava typeristä arvoriidoistaan, vahvistettava keskinäistä solidaarisuuttaan niin valtioiden sisällä kuin valtioiden välilläkin. Se on nyt niin. Viimeistään nyt pitäisi tajuta, että on tosi kyseessä ja kovat piipussa.
  5. Se on nyt sillä viisiin, että se on Venäjä, jonka pitäisi alkaa rakentaa luottamusta omaan rauhantahtoonsa naapurimaissaan ja laajemminkin Euroopassa. Siinä vasta olisikin Venäjälle työmaata pitkäksi aikaa. Pienintäkään viitettä siihen suuntaan, että homma alkaisi ei ole näkyvissä. Putin näkee itsensä suurena sotaherrana ja valloittajana. Putin satsaa asevarusteluun ja sotaan yrittäen samalla tuudittaa Venäjän naapurimaita uskomaan rauhaan. Venäjälle on totta kai eduksi jos sen tulevat viholliset saadaan yllätetyksi housut kintuissa kun Venäjä aloittaa massiivisen hyökkäyksen länteen. Varustautuminen sotaan näkyy Venäjällä kaikilla tasoilla. Talous pyörii sodan ympärillä. Aseteollisuutta kasvatetaan. Kun Natomaita vaaditaan nostamaan puolustusmenot 4 prosenttiin BKT:stä niin mitä se mahtaa ollakaan Venäjällä? 40%? Lapsia aletaan aivopestä ja koulia sotaan heti kun lopettavat tutin imemisen. Sulkeisharjoituksia taitaa olla jo viisivuotiaille ja vähän vanhemmille isketään kalashnikov kouraan ja opetetaan tappamaan ukrainalaisia, suomalaisia ja muita. Että semmoista siellä.
  6. Tänä päivänä voi todella olla vaikea ymmärtää, kuinka mahtava juttu kuulennot olivat 1960-1970 -luvuilla. Teknologia oli kehittymätöntä tuolloin yli 50 vuotta sitten - mutta vain tietotekniikka. Tietotekniikka oli alkeellista verrattuna nykypäivään, mutta avaruuslentojen tekniikan perusteet eivät ole kehittyneet juuri lainkaan Apollo-ohjelman ajoista. Edelleen käytetään avaruusrakettien käyttövoimana fossiilisia polttoaineita, ioniraketit yms ovat vain teoriaa ja haaveiluja. Maan vetovoiman voittamiseen tarvitaan valtava määrä polttoainetta, joka pitää lastata rakettiin. Kun polttoainelasti lisää raketin painoa niin riittävän lähtönopeuden saavuttaminen on iso haaste.

    Nykyään ei tajuta kuinka mahtava juttu oli amerikkalainen 1960-luvulla kehitetty kuuraketti Saturnus 5. Se ammuttiin avaruuteen 11 kertaa (Apollo 7-17) eikä pettänyt kertaakaan - siis EI YHTÄÄN AINOAA KERTAA. Jokaista lähtöä seuraamassa oli aina suuri joukko yleisöä, joka näki omin silmin tornitalon kokoisen raketin majesteettisen nousun kunnes se katosi näköpiiristä. Saturnus 5:n luotettavuus tuntuu lähes uskomattomalta rakettitekniikan alkuvaiheiden suurten ongelmien valossa. Se tuntui minusta niin uskomattomalta, että vaikka en ole uskonnollinen ihminen niin ajattelin, että suojeliko itse Jumala Amerikan kuulentoja.

    Saturnus 5 oli Apollo-lentojen selkäranka ja se siis toimi 100 prosenttisesti. Myös laskeutumismoduli toimi moitteettomasti. Komentomodulissa sen sijaan oli ongelmia. Niitä ei salailtu, ne nousivat otsikoihin. Apollo 1 komentomoduli tuhoutui räjähdysmäisessä tulipalossa maan pinnalla. Apollo 13:n dramaattisista vaiheista ja lennon onnellisesta päätöksestä on tullut avaruuslentojen elävä legenda.

    Miehitettyjen avaruuslentojen kehityksessä ei siis ole tapahtunut mitään vallankumousellista. Tietotekniikan kehitys sensijaan on mahdollistanut automaattisten tieteellisten avaruusluotainten kehittämisen yhä paremmiksi. Luotaimet ovat tutkineet aurinkokuntaa ja planeettoja. Mars-mönkijät ovat kuulentojen jälkeisen avaruustutkimuksen menestystarina samoin kuin lennot ulommille planeetoille ja niiden kuille.