Vapaa kuvaus

Aloituksia

218

Kommenttia

3834

  1. Tarkastellaanpa vähän Suomen ralouden kehitystä.

    Raskaan sodan jälkeen Suomi todella oli köyhä aina 1960-luvun lopulle asti. Ei se Irwinin irvokas Ryysyranta-laulu ihan kauheasti yliampuva ollut. Suomi oli eurooppalaisittain miltei kehitysmaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen oli jäänyt puolitiehen. Elintasokuilu oli syvä naapurimaahan verrattuna. Sinne Ruotsiin sitten suomalaiset joukolla lähtivätkin parempaa elintasoa etsimään. Se ei ollut poliitikkojen mielestä hyvä juttu. Kekkosen johdolla alettiinkin Suomea teollistamaan valtion toimesta elikkä veronmaksajien rahoilla. Valtionyhtiöitä kasvatettiin ja perustettiin lisää: Enso-Gutzeit, Outokumpu, Imatran Voima, Valmet, Neste, Kemira ja mitä kaikkia niitä oli. Taisi Nokiakin saada valtion rahaa. Syntyi uusia työpaikkoja kaupunkeihin ja taajamiin. Ruotsin sijasta ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin. Palkkataso kohosi ja valtio sai lisää verotuloja. Sitten demarit hoksasivat, että kannattaisi alkaa tekemään Suomesta hyvinvointivaltiota Ruotsin malliin. Ei sitä silloin pahemmin vastustettu edes oikealla. Kokoomusjohtajat Rihtniemestä Ilkka Suomiseen kannattivat ajatusta joskin vähän erilaisin painotuksin. Talous kasvoi ja vauhtia oli välillä liikaakin. Realismin taju katosi ja Koiviston Manu alkoi kysellä, että oliko suomalaisilla malttia vaurastua. Ei sitä malttia ja realismia aina oikein ollut ja talous alkoi keikkua tyypilliseen suomalaiseen malliin. Välillä piti tehdä korjausliikkeitä. Devalvaatiot aina pudottivat suomalaisten varallisuutta kansainvälisessä vertailussa, mutta ei se varallisuus konkretian tasolla silti mihinkään kadonnut. Devalvaatiot olivat välttämättömiä kun Suomen kansainvälinen kilpailukyky heikkeni liikaa. 1980-luvulla vauhti oli niin kovaa, että mopo karkasi käsistä. Se oli sitä kasinotaloutta, jonka seuraus oli lopulta pankkikriisi. Kriisistä selviäminen otti koville, jäljet näkyvät vieläkin. Kaksi Suomen talouden yksityisen sektorin hallinnasta kilpaillutta liikepankkia KOP ja SYP yhdistyivät Nordeaan, jota nyt johdetaan Ruotsista. Säästöpankeissa tapahtui myllerrys, SKOP katosi kuvasta. Valtiojohtoinen Postipankki meni tanskalaisille ja on nyt Danske Bank. Isoista pankeista vain OP säilyi. Sitten liityttiin EU:hun kun alamaisvaltion asema Neuvostoliitoton romahdettua loppui. Oman valuutan, markan tilalle tuli yhteisvaluutta euro. Sen piti vakauttaa taloutta ja lopettaa toistuvat devalvaatiot. Ei se keikkuminen kuitenkaan loppunut. Kun kotitekoisesta pankkikriisistä oli selvitty niin 2000-luvun alussa Suomen talous kukoisti. Puhuttiin jo jopa Ruotsin ohittamisesta. Suomi oli nousemassa maailman kymmenen vauraimman valtion joukkoon. Sitten tapahtui uusi romahdus. Globaalissa finanssikriisissä ja eurokriisissä Suomessa luotettiin liikaa siihen, että EU hoitaa hommat. Kansallisen talouden ja kilpailukyvyn hoitaminen lyötiin laimin. Talouskasvu jäätyi ja Suomi putosi tilastossa kuin kivi. Piti tehdä ”sisäinen devalvaatio”. Homman otti hoitaakseen Sipilän hallitus, joka hotikin homman ihan hyvin. Suomalaiset olivat kuitenkin ihan pihalla maailman menosta. Todellisuudentaju oli kadoksissa. Sisäinen devalvaatio ei käynytkään yhtä kivuttomasti kuin markan devalvaatiot aiemmin. Siihen iski vasemmisto-opposition propaganda. Kiky ja muut Sipilän hallituksen toimet vaativat suomalaisilta lopulta varsin vähäisiä ja väliaikaisia ponnisteluja, mutta vasemmistopropaganda leimasi ne kauheaksi kyykytykseksi. Vasemmiston propaganda oli törkeintä ja vastuuttominta kansan kusetusta, mitä Suomen politiikassa oli ikinä nähty. Vaalivoitto sillä vasemmistolle kuitenkin tuli. Kun maan talous oli Sipilän hallituksen toimesta saatu kohtuu hyvään kuntoon niin Marinin hallitus saattoi hoitaa päälle kaatuneet kaksi kriisiä yllättävänkin hyvin, mutta kolmas kriisi jäi hoitamatta. Se viimeinen kriisi oli maailmantaloudessa tapahtunut jyrkkä muutos, minkä takia velkaantumisen taittaminen olisi pitänyt saada aikaan nopeasti. Homma jäi uudelle hallitukselle ja se mitä Orpon hallitus on tehnyt on pahinta, mitä Suomen hallitusten historiassa on nähty. Ei sillä Suomen valtion ja suomalaisten varallisuutta nosteta.
  2. Tästäkin keskustelusta huomaa, että palstalaisten tietämys siitä miten kansantalous toimii on heikkoa. Se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Ihmiset hoitavat omia asioitaan eivätkä ehdi miettiä näitä talouden kiemuroita. Omat kommenttini tuntuvat olevan palstalaisille liian vaikeita. Asioita pyritään yksinkertaistamaan. Politiikka tarjoaa vasemmalta ja oikealta omia yksinkertaistuksiaan. No, meikä yrittää palauttaa asioita vähän enemmän ihmisten arkielämän tasolle eli onko Suomi köyhä? Ovatko suomalaiset köyhiä korkean verotuksen takia kuten oikeistolainen anonyymi kommentoija varallisuustilastonsa avulla haluaa väittää?

    Ei Suomi ole varsinaisesti köyhä eikä suomalaisten elintaso ole matala. Suomi on toimiva valtio ja suomalaiset niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla hoitavat työnsä. Varallisuutta on kansalaisilla ja valtiolla ihan riittävästi. Palkkataso on kyllä moniin maihin verrattuna matala ja kansalaisten pankkitileillä on vähemmän rahaa. Toimivat hyvinvointipalvelut kuitenkin auttavat. Asumistaso on kohtuullinen, ahtaista kerrostaloasunnoista on siirrytty väljempään omakotiasumiseen ja melkein jokaiseen niemennotkoon ja saarelmaan on noussut kesämökkejä. Rannoilla näkyy runsaasti kaiken kokoisia veneitä, jotkut ovat todella hulppeita. Auton ostaminen on kaikille mahdollista, mikä on tärkeä asia harvaan asutussa ja pitkien välimatkojen maassa. Kodit ovat hyvin varustettuja. Tietotekniikkaa totta kai piisaa kaikilla, lapsillakin on älykännykät. Kauppojen hyllyt notkuvat tavaraa ja kauppa käy. Kaupungit ovat kohtuullisen hyvin hoidettuja ja siistejä. Maaseudulla teiden kunto on kuitenkin rappeutumaan päin.
  3. Tuota tilastoa nyt tämä kyseinen anonyymi näköjään haluaa tunkea jokaiseen vähänkin sopivaan keskusteluun. Kyllähän se jotain Suomesta kertoo, mutta ilman oikeistolaisia silmälaseja siitä voi todeta muutakin. Kärjessä keikkuvat pienet ja pienehköt maat ovat sellaisia, jotka ovat hyödyntäneet globalisaation tiettyjä puolia. Niiden pankeissa on varallisuutta vähän joka puolilta maailmaa, myös Suomesta. Jotkut pikkumaat eivät sitten paljon muuta tarvitsekaan.

    Eihän Suomella ole mitään mahdollisuutta olla joku Monaco tai Liechtenstein - ei edes British Virgin Islands. Viimeksi mainittu veroparatiisimaa on melko syvällä tilastossa koska siellä varallisuus on hyvin keskittynyttä ja tavallinen kansa on hyvinkin köyhää. Sveitsi puolestaan on sekä Suomen kaltainen jälkiteollinen maa että veroparatiisimaa joten siellä tavallinenkin kansa hyötyy maan menestyksestä - jopa maahanmuuttajat. Olisihan Suomellakin mahdollisuutta olla edes vähän Sveitsin kaltainen valtio, mutta se edellyttäisi erittäin vakaata ja toimivaa taloudenpitoa ja kaikenlaisten niin vasemmistolaisten kuin oikeistolaistenkin hölmöilyjen välttämistä.

    Hetkellisesti Suomikin näytti voivan hyötyä globalisaatiosta. Se tapahtui Marinin hallituksen aikana, mutta ansio siitä kuuluu enemmänkin Sipilän hallitukselle. Suomi keräsi rahaa maailmalta olemalla sijoittajien turvasatama epävarmana aikana. Se oli kuitenkin melko pientä eikä sitä kauaa kestänyt. Marinin hallituksen loppukauden lepsuilu ja Orpon hallituksen reunaoikeistolainen hölmöily tuhosi orastavat mahdollisuudet. Nyt keikutaan oikein kunnolla eikä semmoisella globalisaation maailmassa menestytä.
  4. Kaikissa jälkiteollisissa maissa talouskasvu on ollut hidasta, enemmän tai vähemmän. Kyllähän siihen nähden Suomessa talous on kasvanut aina välillä ihan kohtuullisesti. Tyypillisesti Suomessa ei kuitenkaan ole osattu ylläpitää kasvuvirettä vaan aina kun on mennyt hyvin niin on alettu sössimään ja möhlimään. Henkseleitä on paukuteltu sekä julkisella että yksityisellä puolella. Realismi on pettänyt. Julkisella puolella on alettu kuormittaa valtiontaloutta liikaa kun haluttu pysyä muiden pohjoismaiden kyydissä vaikka siihen ei ole ollut rahkeita. Yksityisellä puolella taas ei ole ollut tarpeeksi pitkäjännitteisyyttä kehittää omaa osaamista vaan kun rahaa on ollut niin on alettu pullistella ja osteltu vanhoja kunnianarvoisia, mutta jo parhaat päivänsä nähneitä yhtiöitä maailmalta vain kun ne ovat olleet myynnissä. Niistä on sitten ollut enempi riesaa. Kaikenlaisiin tyhmiin hankkeisiin on rahaa haaskattu. Omat Kankkulan kaivonsa on ollut sekä valtiolla että suuryhtiöillä.

    Niistä Kankkulan kaivoista voisi kuka tahansa vähänkään maailman menoa ja Suomen touhuja seurannut palstalainen tehdä pitkän listan. Jos rahat olisi käytetty viisaammin niin kyllä Suomi olisi pärjännyt ihan kohtuullisesti. Suomella on myös vahvuuksia vaikka niitä ei ole osattu arvostaa ja käyttää. Ne vahvuudet ovat suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa. Aina kun hommat on tyritty ja mährätty perinpohjin niin on voitu turvata niihin vahvuuksiin - paitsi nyt kun maan hallitus on törttöilynsä lisäksi alkanut repiä niitä toimivia rakenteita alas. Politiikka ei tässä maassa enää toimi niin kuin ennen. Keikkuvaahan se meno on Suomessa aina ollut, mutta ennen aina selvittiin jollei muuten niin tupoilla ja devalvaatioilla.
  5. Orpon hallituksen reunaoikeistolainen talouspolitiikka on ollut minulle shokki. Vaikka sellainen olikin mielessäni kaikkein pahimpana vaihtoehtona ennen hallitusohjelman julkituloa niin en kuitenkaan ikinä olisi uskonut, että moista järjetöntä politiikkaa lähdettäisiin Suomessa toteuttamaan. Paras ratkaisu olisi mielestäni ollut tuloveron korottaminen väliaikaisesti jotta talousarvio saataisiin tasapainoon ja uusien entistä kalliimpien lainojen ottamiselta vältyttäisiin. En toki tosissani uskonut, että kokoomusjohtoinen hallitus olisi nostanut hyvätuloisten verotusta. Se oli kuitenkin kertakaikkisen karmea yllätys, että hallitus lähti ALENTAMAAN tuloveroa ja että perussuomalaiset moiseen suostuivat.

    Suomi joutuu nyt EU:n komission tarkkailuun, mihin Suomen ei missään tapauksessa olisi tarvinnut joutua jos olisi tehty vähänkään järkevämpää talouspolitiikkaa. Tarkkailuun on siis jouduttu seurauksena jatkuvista alijäämäisistä budjeteista.

    Budjetin alijäämä tai ylijäämä = valtion tulot - valtion menot.

    Orpon hallitus on pyrkinyt tasapainottamaan budjettia vähentämällä valtion menoja eli kansanomaisesti sanottuna "leikkaamalla". Saman aikaisesti on kuitenkin vähennetty valtion tuloja tuloveroa alentamalla. Laskennallisesti siis on kumottu leikkausten vaikutus. Vielä pahempi juttu on sitten nämä "dynaamiset vaikutukset", joista valtiovarainministerikin on puhunut - ne ovat toimineet täysin päinvastaisesti kuin hallitus oletti tai kansalle uskotteli.

    Tuloveron alennukset eivät ole lisänneet hyvätuloisten kulutusta ainakaan kotimaassa, mutta huonosti kohdennetut leikkaukset ja ALVín korotus on alentanut pienituloisten ihmisten kulutusta, mikä on myös on alentanut valtion verotuloja eli siis kulutusveroja. Kun siihen sitten vielä on tullut mukaan konkurssit ja työttömyyden raju kasvu niin valtion tulot ovat pienentyneet lisää ja menot kasvaneet niin että alijäämä on pahentunut. Kun alijäämää on ollut pakko paikata velanotolla niin on jouduttu velkakierteeseen.

    Dynaamisten vaikutusten piti luoda talouden kasvua, mutta mitään pelastavaa kasvua ei ole syntynyt eikä realistisia odotuksiakaan ole kuin pienestä kitukasvusta, joka ei Suomen taloutta pelasta. Ensi vuodelle on ennustettu 1,5%, joka ei mihinkään riitä ja sekin surkea kasvu saattaa osoittautua pelkäksi toiveeksi.

    Päin helvettiä on siis hallituksen politiikka mennyt, sen pitäisi olla päivänselvä asia, mutta ideologisessa uhmassaan hallitus ei halua tosiasioita tunnustaa.
  6. Ihan vaan selvyyden vuoksi kannattaa muistuttaa, että EU:n komission tarkkailuun joutuminen on seurausta nimenomaan jatkuvista alijäämäisistä budjeteista. Budjetin alijäämä tai ylijäämä = valtion tulot - valtion menot.

    Orpon hallitus on pyrkinyt tasapainottamaan budjettia vähentämällä valtion menoja eli kansanomaisesti sanottuna "leikkaamalla". Saman aikaisesti on kuitenkin vähennetty valtion tuloja tuloveroja alentamalla. Laskennallisesti siis on kumottu leikkausten vaikutus. Vielä pahempi juttu on sitten nämä "dynaamiset vaikutukset", joista valtiovarainministerikin on puhunut - ne ovat toimineet täysin päinvastaisesti kuin hallitus oletti tai kansalle uskotteli.

    Tuloveron alennukset eivät ole lisänneet hyvätuloisten kulutusta ainakaan kotimaassa, mutta huonosti kohdennetut leikkaukset ja ALVín korotus on alentanut pienituloisten ihmisten kulutusta, mikä on myös on alentanut valtion verotuloja eli siis kulutusveroja. Kun siihen sitten vielä on tullut mukaan konkurssit ja työttömyyden raju kasvu niin valtion tulot ovat pienentyneet lisää ja menot kasvaneet niin että alijäämä on pahentunut. Kun alijäämää on ollut pakko paikata velanotolla niin velkakierteeseen on jouduttu.

    Dynaamisten vaikutusten piti luoda talouden kasvua, mutta mitään pelastavaa kasvua ei ole syntynyt eikä realistisia odotuksiakaan ole kuin pienestä kitukasvusta, joka ei Suomen taloutta pelasta. Kunnon talouskasvu on edelleen hyvin huteran toivon varassa.

    Päin helvettiä on siis hallituksen politiikka mennyt, sen pitäisi olla päivänselvä asia, mutta ideologisessa uhmassaan hallitus ei halua tosiasioita tunnustaa.

    Orpon hallituksen pitäisi mennä apukouluun saamaan oppia kansantalouden perusteista, mutta kuka niitä perusteita opettaisi? - nekö ekonomistit, jotka ovat valtiovarainministeriä ja hallitusta olleet neuvomassa?
  7. Etkö todellakaan keksi parempaa kuin yrittää mätkiä minua kreationismilla. Väitteesi, että minulla olisi joku uskonto on tyypillistä putinistista trollausoppia. Alarmismissa on selviä uskonnollisia piirteitä ja jotkut palstan alarmistit ovat kiihkouskovaisia, jotka vainoavat kaltaisiani kerettiläisiä. Kun monet palstalla kirjoittavat irvailevat tästä alarmistien kiihkoilusta niin nyt sitten sinä arvoisa alarmisti olet ottanut käyttöön tämän putinistisen metodin syyttää vastapuolta juuri siitä, mitä itse edustat. Kalikka on kalahtanut ilmeisen kipeästi.

    En ole havainnut palstalla juurikaan uskonnollisuutta "denialistien" puolella. Kyllähän kiistely ilmastonmuutoksesta on aika heppoista puolin ja toisin, mutta nimenomaan se uskovaisuus on kyllä selkeästi siellä alarmismin puolella.

    Tässäkin keskustelussa on selvästi käynyt ilmi, että vastaustesi agressiivisuus on suoraan verrannollinen siihen kuinka hyvin saan osumia sinun herkkään alarmistinnahkaasi.

    Pyrin aina vastaamaan asialliseen kommenttiin ja lukemaan linkit jos ne on osoitettu nimenomaan minulle. En kykene erottamaan anonyymejä alarmisteja toisistaan, mutta sinun tunnusmerkkisi näyttäisi olevan tämä <<...>>. Havaintoni on, että jaksat inttää vastaan sitä kauemmin mitä kauempana asiasta pysytään. Jos pistän peliin asiaa niin sinun puoleltasi se kuolemanhiljaisuus tulee. Et ole nytkään vastannut pyyntööni lähettää yksi linkki johonkin niistä KAIKISTA lähteistä, jotka väitteesi mukaan osoittavat, että KAIKKI luonnolliset ilmastonmuutokset tapahtuvat hitaasti tuhansien vuosien kuluessa.
  8. Anonyymien alarmistien kanssa väittely on vähän hämmentävää kun ei tiedä onko kyseessä sama alarmisti, jolle vastailin aiemmin vai ihan eri alarmisti. Joka tapauksessa tuo vastaus ei ollut vastaus kysymykseeni, joka koski sitä, että osoittaako meneillään olevan ilmastonmuutoksen nopeus todella sen olevan ihmisen aiheuttaman ja tapahtuvatko kaikki luonnolliset ilmastonmuutokset hitaasti vuosituhansien kuluessa. Vastaus oli asian vierestä kuten ovat olleet monet muutkin alarmisteilta saamani vastaukset ja aina päädytään tähän samaan konsensus-juttuun, joka ei minua vakuuta ellen saa vastauksia niihin AGW-teorian aukkoja ja heikkouksia koskeviin kysymyksiini.
  9. "Tieteessä ei tunneta ainoatkaan teoriaa, joka olisi todistettu oikeaksi. Absoluuttista totuutta ei nimittäin tunneta". "Ei se [AGW] ole mikään hypoteesi vaan tieteellinen fakta". Noissa lauseissa tuntuisi olevan ristiriita. Mielestäni fakta =totuus ja "tieteellinen fakta" on oikeaksi todistettu teoria. Ilmeisesti alarmismin käsitteistössä tieteellinen fakta tarkoittaa tieteellistä konsensusta. Mielestäni konsensus ei ole sama kuin fakta. Konsensus voi murentua uusien todisteiden painosta. Sitä tieteessä tapahtuu parhaillaankin. Voi toki nähdä asian niinkin, että "tieteellinen fakta" on aina suhteellinen, jolloin sitä voi mitata vaikka prosenteissa. Riittääkö sitten tieteelliseksi faktaksi 99%:n kannatus tutkijoiden kesken vai pitääkö olla 100%. ? Jos näin nähdään niin kannatus-%:n luotettavuudesta tulee ratkaiseva asia vähän kuin politiikassa. Politiikassa voi epäillä vaalien rehellisyyttä jos vallassa oleva diktaattori saa äänistä 99 tai 100%.

    En muuten ole saanut vastausta siihen kun kysyin näyttöä alarmistin väitteelle, että KAIKKI tieteelliset lähteet ovat sitä mieltä, että nykyisen ilmastonmuutoksen nopeus on osoitus siitä, että se on ihmisen aiheuttama kun taas luonnolliset ilmastonmuutokset tapahtuvat hitaasti "tuhansien vuosien" aikana. Väite on mielestäni hölynpölyä tai ainakin vanhentunut. Pitääkö alarmisti kiinni väitteestään? Kyseinen väite yksi monista AGW-teorian väitteistä, jotka ovat niin huteralla pohjalla, että on pakko epäillä koko teoriaa.
  10. Viimeiset 20 vuotta on eletty globalisaation aikaa. Aina koronavuosiin ja Venäjän aloittamaan valloitussotaan asti globalisaation aika oli matalien korkojen aikaa. Valtiot saattoivat ylläpitää kulutusta velkarahalla koska inflaatiosta ei ollut suurta vaaraa.
    Globalisaatio oli auttanut Kiinaa tekemään teollisen vallankumouksen, minkä seurauksena maailmaan syntyi uutta tuotantokapasiteettia niin paljon, että tarjonta oli pysyvästi kysyntää korkeammalla. Jälkiteollisista maista oli teollista tuotantoa siirretty valtavasti Kiinaan ja muihin uusiin teollisuusmaihin, missä työkustannukset olivat matalampia. Jälkiteollisissa maissa menetetty hyväpalkkainen teollisuustyö piti korvata matalapalkkaisella palvelutyöllä, mikä heikensi ihmisten ostovoimaa.

    Globalisaation aikana deflaatio ja lama olivat nyt uhka inflaation sijasta. Kasvu oli matalissa lukemissa. Talouden tasapaino oli kulutuksen varassa. Valtiot tukivat kulutusta ja kasvua velkarahalla. Keskuspankit auttoivat pitämällä korkotasoa likimain nollatasolla. Joillekin maille korot saattoivat olla jopa negatiivisia. Sellaisissa oloissa valtioiden kannatti ottaa lainaa koska velalla aikaansaatu matalakin kasvu mahdollisti velkojen takaisinmaksun. Tarkkaa hommaahan se silti oli valtioiden kannalta. Toisaalta piti torjua lama ja toisaalta velkakierre.

    Nyt ovat ajat muuttuneet, mutta jotkut asiat ovat silti ennallaan. Menetettyä teollisuustyötä on vaikea saada takaisin ja kulutuskysyntä on edelleen talouden tärkeä moottori. Kun korot ovat nousseet niin velkakierre pitäisi katkaista. Julkista taloutta pitäisi sopeuttaa, mutta sopeuttaminen pitäisi tehdä hyvin kieli keskellä suuta jotta sen aiheuttama kulutuskysynnän heikkeneminen ei aiheuta lamakierrettä. Suomen nykyinen hallitus ei ole tätä ymmärtänyt tai siitä piitannut, minkä seurauksena ollaan nyt ajautumassa lamaan, mikä tietenkin vaikeuttaa velkakierteen katkaisemista. Velkakierre ja lamakierre ovat yhdessä talouden tuhonkierre.