Vapaa kuvaus

Aloituksia

218

Kommenttia

3834

  1. Putin on tehnyt selväksi, että sota jatkuu kunnes Venäjä saavuttaa asettamansa tavoitteet - tai ainakin minimitavoitteet. Tavoitteista puuttuu vielä koko "Donbasin" valtaus ja Ukrainan "denatsifiointi" ja "demilitarisointi". Ukrainan demilitarisointi siis tarkoittaa, että Ukrainan asevoimille asetetaan niin tiukat rajoitukset, ettei maa kykene puolustautumaan Venäjän uutta hyökkäystä vastaan. Denatsifiointi taas venäläisessä merkityksessä tarkoittaa, että ukrainalaiset eivät saa "elämöidä" itsenäisyydellään vaan heidän pitää kiltisti alistua Venäjän ylivaltaan. Vaatimukset Ukrainalle kovasti muistuttavat niitä rauhanehtoja, jotka Stalin asetti Suomelle. Venäjä tuskin kuitenkaan sallisi Ukrainalle edes niitä vapauksia, joita Kekkonen onnistui Suomelle hankkimaan Stalinin kuoleman jälkeen. Ukrainalle hihna olisi lyhempi ja sitä pidettäisiin kireämmällä.

    Jos sota siis jatkuu kunnes Venäjä saavuttaa minimitavoitteensa niin se tällä menolla jatkuu vielä kauan. Ironista tässä on, että sekä Venäjä että Ukrainaa tukeva länsi alkavat olla heikoilla. Kyse on nyt siis siitä, että kumpi murtuu ensin, Putinin diktatuuri Venäjällä vai polarisaation heikentämä demokratia lännessä. Ukrainalaiset tappelevat sitkeästi, mutta kyllähän heitäkin alkaa sotaväsymys väkisinkin painaa. Ukrainalset kuitenkin jaksavat niin kauan kuin saavat tukea lännestä. Toivottomuus voi vallata ukrainalaiset jos ulkoinen tuki lakkaa.
  2. Kyllä se on reunaoikeistolaista tai pataoikoikeistolaista talousosaamista. Ei voi sanoa "porvarillista" kun sen voi ymmärtää sosialistisen vastakohdaksi. Porvarillisen ei tarvitse olla radikaalia, porvarillinen voi olla maltillista. Nää ideologiset termit on nykyään hankalia. Minä käytän sanaa "reunaoikeisto" kun "äärioikeisto" on varattu fasistisille, uusnatsistisille ja sen semmoisille porukoille ja laitaoikeisto on ilmeisesti varattu oikeistopopulismille. Reunaoikeistolaisuus on eri tavalla radikaalia kuin ääri- tai laitaoikeistolaisuus.

    Hankaliahan nää uusmuotiset käsitteet on. Ennen oli selvää, mitä tarkoitti oikeisto ja vasemmisto tai porvari ja sosialisti. Nyt on tullut mukaan nämä "liberaalin demokratian" arvot, jotka jakavat ihmiset ja puolueet liberaaleiksi ja kansalliskonservatiivisiksi. Sekavaa ja hankalaa, mutta minkä meikä sille mahtaa. Kun "ääri" ja "laita" oli varattu, mutta "reuna" vapaa niin otin sen niinku omaan käyttöön. Pataoikeistolaisuus voi sitten olla radikaalia reunaoikeistolaisuutta.

    Kokoomus oli joskus ennen maltillinen porvaripuolue, mutta nykyään kokoomuksen talousosaaminen on lähinnä markkinaliberalismia, joka vastustaa "isoa valtiota" (amer. "big government") ja vaatii matalia veroja suurituloisille. Markkinaliberalismi on jyrkässä ristiriidassa hyvinvointivaltion kanssa.

    Eli siis reunaoikeistolaisten talousoppien mukaan Suomessa nyt mennään. Jos kyseiset opit jossain joskus on toimineet niin ei ne näytä toimivan ainakaan Suomessa näinä ankeina aikoina. Täysin päin prinkkalaa on mennyt, mutta läpi vain pusketaan - sanoo kokoomusministeri. Kun suo on edessä niin läpi puskeminen tarkoittaa siis, että syvemmälle suohon vaan upotaan.
  3. Otto Ville Kuusinen oli viisas mies, mutta jostain syystä hänen suurta viisauttaan ei Suomessa ymmärretty. Urho Kekkonen oli myös viisas mies - pakon edessä. Suomi oli hävinnyt sodan - tai siis oli ollut hävinneellä puolella maailmansodassa. Vielä pahemmin Suomi sitten hävisi 1947 maailmansodan jälkiselvittelyssä Pariisin rauhansopimuksessa. Stalin voitti senkin. Rauhanehdot Suomelle olivat ankarat. Suomea rangaistiin hirmuisilla sotakorvauksilla siitä, että oli puolustauduttu Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Suomelta riistettiin kaikki mahdollisuudet puolustautua uutta hyökkäystä vastaan. Suomi oli paiskattu täysin Neuvostoliiton armoille. Paasikiven ja Kekkosen hommiksi jäi tynkä-Suomen itsenäisyyden säilyttäminen - siis sen, mitä siitä itsenäisyydestä oli jäljellä. Hyvinhän Kekkonen hommasta suoriutui. Suomesta ei tullut kommunistista maata, Suomea ei miehitetty eikä Suomen tarvinnut kuulua Varsovan liittoon. Länsikauppaakin onnistuttiin jotenkin ylläpitämään. Kaiken sen hintana oli, että piti pitää Neuvostoliitto tyytyväisenä. Lupaa piti kysyä Kremliltä kaikkiin Suomen ulkosuhteisiin liittyviin asioihin ja siihenkin millainen hallitus Suomessa sai olla. Neuvostoliitolle piti tehdä palveluksia kylmän sodan maailmanpolitiikassa. Kekkonen oli siinä hyvä. Suomi siis säilytti yhteiskuntansa perusrakenteet.

    Kun Neuvostoliitto sitten otti ja romahti niin Suomelle avautui mahdollisuus täyteen itsenäisyyteen. Siihen tartuttiin molemmin käsin. Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan niin vaara Suomelle oli ilmeinen. Eripuraisessa ja riitaisessa Suomessa syntyi laaja yksimielisyys siitä, että ei PERKELE enää - mennään Natoon. Nato on itsenäisten demokraattisten valtioiden puolustusliitto, siihen kuulumalla Suomi voi säilyttää täyden itsenäisyyden. Ei tarvitse elää pelossa, että milloin ne sieltä päättää tulla eikä tarvitse kysellä Kremliltä lupaa milloin mihinkin asiaan.