- Mä en edes muista mikä mun ennuste on ollut. Olisko se ollut sen 170 senttiä. Joskus teininä oon kerran vai kaks nähnyt neuvolakorttini tietoinen, eikä sen jälkeen ole kiinnostusta ollut sen tutkimiseen. On se kortti vielä äidilläni tallessa, mutta ei ole tullut puheeksi ja sitä myöten kaivetuksi esiin.
Enemmänkin puhuttaa murun painoindeksi, ja sen pitäminen alle 10 kilossa. Hän on palannut omaksi normaaliksi ja innokkaaksi itsekseen parin viikon takaisen apatian jälkeen. Kun lauantaina käytiin lenkillä, en perässä meinannut pysyä. Joten huh helpotusta siitä. Ilmeisesti kennelyskärokotteen takia meni tunnelukkoon viikko piikin antamisen jälkeen, kuten hän tekee joka kerta säikähtäessään kunnolla jotakin. - En minäkään mikään mallin mittainen ole. Joskus parikytä vuotta sitten oli viimeksi mitattuna pituus 168cm, mutta hyvin todennäköisesti se pituus hipoo nykyään lähempänä 167 senttiä, kuin sitä virallista pituutta. Eikä vanhempanikaan mitään hirveän pitkiä ole. Äitini 170cm ja isäni 173cm. Itse asiassa nuorempana olin "hirveän" katkera siitä, että jäin sen kaksi senttiä lyhyemmäksi kuin äitini, mutta nykyään en yleensä edes muista sitä pituuseroa.
Eipä se pituus ole mikään iso kriteeri, tai ylipäätään edes vaikuta kumppanin valintaani. Toisaalta mieluummin haluaisin miehen joka on lähempänä omaa pituutta kuin älyttömän pitkän, mutta luonne on tärkeämpi kuin se kuinka pitkä hän on. Itse en pysty korkkareita käyttämään, enkä hirveästi kurottelemaan varpaisillani tasapainottaakseni mahdollista pituuseroa, niin siinä mielessä lyhyempi mies olisi parempi kuin todella pitkä. Mutta pituus ei ole se joka ratkaisee kenestä kiinnostun ja kenestä en. Ne ovat ihan muut seikat. - Itse asiassa juuri pelasin cod:in ww2:sen kampanjaa toiseksi vaikeimmalla levelillä, ja kahdesti oon sen jo aiemmin pelannut läpi. 😎
Ei siinä tarvita kuin katseen ja käsien yhteiskoordinaatiota, sekä tilannetajua. Ja hyvää muistia, jotta pystyy välttämään kuoleman. Kun aatellaan et viime syksynä pelasin elämäni ensimmäistä kertaa räiskintäpeliä (sama peli mitä nyt pelaan), ja oikealla aseella olen ampunut ehkä pari kertaa elämäni aikana, niin kyllä kuka tahansa pystyy opettelemaan pelaamaan. Se vaatii vaan sitkeyttä, treeniä ja kykyä omaksua oppimansa. Sekä intoa ja pelaamisesta pitämistä.
Niin kuin lähes mikä tahansa harrastus, työ tai muu tekeminen vaatii. - Toivotaan ettei sitä tarvitse koskaan testata, mutta jos tulee eteen tilanne että on pakko jotain tehdä, niin on hyvä tietää että laite ohjaa mitä pitää tehdä.
- Hyvin todennäköisesti niin käy, koska en ole siihen koskaan edes koskenut. Olen niitä nähnyt kyllä, ja telkkarin kautta oppinut tietämään mikä niiden tarkoitus on, mutta käyttö...ei hajuakaan miten pitää toimia sen kanssa. Valitettavasti.
- Olen sen jo aiemminkin täällä sanonut, mutta työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana joudun roikkumaan, kun en pääse eläkkeelle, eikä musta työelämään enää ole. Tekemistä on toistaiseksi riittänyt, ja saan ajan onneksi kulumaan.
- Saan leveillä ensi yönkin omassa sängyssä, kuten joka yön. Eipä sitä kellään näytä hirveätä hinkua tulla ottamaan siitä omaa tilaansa.
- Sama täällä. Tää missä nykyään asun on viides paikkakunta, missä olen elämäni aikana asunut. Tai no itse paikka on sama kuin ensimmäinen paikkakunta, mutta koska entinen itsenäinen kunta yhdistyi naapurikaupunkiin asuessani vielä muualla, käytännössä muutin eri paikkakunnalle mistä aikoinani lähdin, vaikka palasin takaisin lapsuuden maisemiin.
Eikä siinä mun mielestä mitään vikaa ole, että on kiertänyt ympäri maata etsimässä sitä omaa paikkaansa. - Varmasti voi käydä. Mutta ei se mulle ole mikään ongelma, vaikka niin kävisi, koska se riippuu ihan siitä miten elämän tuomat haasteet ottaa vastaan. Toki on poikkeuksia, kuten sairaudet, kiusaaminen, aliarvostaminen jne, jolloin se miten itse suhtautuu johonkin asiaan ei vaikuta siihen tapahtuvaan suuntaan tai toiseen. Ja se täytyy muistaa ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa suhtautumistapaa, vaan niitä on yhtä monta kuin on ihmisiä. Se mikä on yhdelle oikea tapa, onkin toiselle väärä tapa.
- Täällä paistaa vielä toistaiseksi aurinko, ja aamupäiväkaffetta ajattelin alkaa hörppimään -siis päivän toista mukillista. Sen enempää en osaa vielä sanoa päivän touhuista. Innostunko myöhemmin siivoamaan, vai vaan laiskottelenko vaan soffalla. Aika näyttää.
- Välis vaikuttaa ympäri Suomea sen jokaisessa kolkassa. 😀
- Sitähän ei voi tietää mitä sillä Masalla sielä pusseissaan on, mut aika vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita ne mun unet yleensä on. Joten aika useasti tulee aamulla herätessä sellanen wtf, mitä äsken oikein tapahtui -olo. 😂
- Kun jokin asia kiinnostaa, siitä ottaa selvää mahdollisimman paljon ja eri kanteilta. Tämän hetken yhteiskunta on sellainen, että pitää tehdä heti tulosta tai muuten ei pärjää. Siinä tilanteessa on pakko tehdä ratkaisuja, joita ei pitemmällä kaavalla välttämättä tekisi. Harvassa ovat ne, joilla on varaa venyttää jotain asiaa, kun miettivät mikä on järkevintä. Tämä ei ole aina mahdollista.
Siinä olet oikeassa, että ihmisten pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään sitä asiaa tarkemmin, mitä ovat päättämässä. Suunnitella mitä tehdä, ja mikä on järkevintä tehdä, jolloin väärät päätökset selkeästi vähenisivät.
Hyvänä esimerkkinä on hallitus ja muut virastot, ja heidän ailahtelevaisuus koronapandemian hoidon suhteen. En ota kantaa siihen mitä kukakin on sanonut tai päättänyt, tai edes sen suhteen miten yksittäinen ihminen on pärjännyt. Keväällä ajettiin valtavalla tohinalla ulkonaliikkumiskieltoa väkisin läpi, ja kun sitä ei saatu, mentiin hetken päästä toiseen äärilaitaan maan avaamisen suhteen tyyliin kaikki auki ja heti. Ymmärrän kyllä että tilanne on hektinen, ja asiat muuttuvat lyhyessä ajassa, mutta tuossa olisi ollut ennakoimisen paikka, ja miettiä rauhassa kaikki vaihtoehdot läpi, takomatta vain yhtä vaihtoehtoa muiden kustannuksella.
Historiasta on hyvä ottaa oppia sen suhteen, ettei tehtäisi samoja virheitä uudelleen, kuin mitä on jo kertaalleen tehty. Valitettavasti on heitäkin, jotka eivät opi virheistään, vaan tekevät saman uudelleen ja uudelleen.
Mutta ne, jotka tekevät päätöksiä ja ovat tilanteen keskipisteessä, eivät välttämättä edes näe kokonaiskuvaa, ja siten pysty kokonaisuuden suhteen oikeita muutoksia tekemään. Tämä koskee niin työyhteisöjä, kuin vaikka parisuhteita. Ne jotka seuraavat tilannetta sivusta, pystyvät näkemään kokonaisuudesta sen mikä pitäisi muuttaa ja mitä lisätä, mutta koska he ovat sivussa olevia tarkkailijoita, ja heidän kädet saattavat olla sidottu asian tai tilanteen suhteen, eivät he voi tehdä mitään muuta kuin seurata sivusta. - Uskon sen. Mulla on ollut jo vuosia haaveena päästä käymään Auschwitzissa. Varmaan siitä asti, kun varhaisteininä luin Anne Frankin päiväkirjan. Tai ei se välttämättä tullut ihan heti haaveeksi, mutta kyseinen kirja oli yhtenä inspiksen kohteena holokaustista kiinnostumiselle. Mitä enemmän luin kuvauksia, sitä enemmän halusin päästä käymään.
En vaan ole ollut toistaiseksi siinä kunnossa että siellä olisin pystynyt vierailemaan, tai sitten ei ole ollut tilaisuutta elämäntilanteiden takia lähteä siellä käymään. Joskus aion sen haaveen vielä toteuttaa, samoin kuin Viipurissa käynnin, mikä on toinen toteutuskelpoinen haave.
Mulla oli kolmaskin haavekohde, mutta sitä ei ole enää koskaan mahdollista toteuttaa. Mummuni, josta olen täälläkin kertonut, oli kotoisin Kivennavalta. Hän joutui kahdesti jättämään kotinsa, mutta pääsi 90-luvun vaihteessa kahdesti vierailemaan kotinurkillaan. Ensimmäisellä kerralla he eivät isäni kanssa päässeet Mummun kotikylään asti, mutta toisella kerralla jolloin isäni lisäksi oli vielä äitini Mummun mukana, he pääsivät kylään, ja vielä löysivät vanhan kotipaikan.
Jäljellähän ei ollut muuta kuin kivijalka, ja navetan ylisille vievä kivi-/betoniramppi. Onhan se paikka siellä edelleen, mutta vanhempani eivät sitä paikkaa enää löydä, eikä elossa ole ketään joka sinne voisi vielä löytää. Silloin kun vanhempani olivat Mummun mukana, olin itse vasta 10 -vuotias, joten siksi en päässyt silloin mukaan. - Tätä leffaa tarkoitan.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Last_Train_(2006_film)
Toinen hyvä leffa on The Grey Zone
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Grey_Zone - Ootko nähnyt The Last Train to Auschwitz? Siinä ei paljoa tapahdu, vaan leffa kertoo nimensä mukaisesti viimeisestä junamatkasta ja sen kyydissä olevista. Se on kans samaa tyyliä. Helkkarin raaka ja tunteita nostattava kuvaus.
- Hei, mä oon musiikin suurkuluttaja, ja vielä hyvämuistinen sellainen. Jos en kato telkkaria tai pelaa, niin sitten mulla pauhaa soittolista taustalla. 😁
- Täytyykin yrittää joskus metsästää toi leffa jostain, ja katsoa. Juoni vaikuttaa kiinnostavalta, ja muhun muutenkin uppoo sellaiset leffat missä ei varsinaisesti tapahdu paljoakaan, mutta psykologisesti vaatii paljon. Jos oot nähny WTC -leffan, niin sitä tyyliä yritin kuvailla. Toinen saman tyylinen leffa on Asema 49, vaikka siinä tapahtuukin paljon.
- Eri leffa kyseessä. Toi videon pätkä on leffasta Seven pounds, ja jossa näyttää olevan Will Smith. Sun tarkoittaman leffan olen saattanut nähdä parikytä vuotta sitten telkkarista. En vaan muista kaikkia näkemiäni pätkiä ulkoa.
- Mä en oo tota leffaa muistaakseni edes nähnyt. Enemmänkin oon ton bändin tuotannon kuuntelija.