- En kommentoi Heideggeria nyt tähän, mutta yleisesti toki totuuden voi määrittää käsitteenä jotenkin niin, että yllä esittämäni ei pidä paikkaansa.
Nyt deflatorisen totuuden teoriaa jonkin verran tutkineena tiedän, että en varmasti esitellyt teoriaa kaikkien deflatoristien mukaan oikein, mutta tuskinpa kukaan ikinä muotoilee mitään oikein kaikkien mielestä. Ymmärrykseni on kuitenkin nyt varsin hyvin linjassa teorian yleisten kuvailujen kanssa.
Tässä nyt ensimmäinen hyvä artikkeli minkä google löytää: https://plato.stanford.edu/entries/truth-deflationary/
Pari lainausta:
The deflationist idea that the equivalence schema (ES-prop) provides an implicit definition of the concept of truth suggests that truth is, as the label ‘redundancy theory’ suggests, a redundant concept, a concept that we could do without. On the contrary, however, advocates of the deflationary theory (particularly those influenced by Ramsey) are at pains to point out that anyone who has the concept of truth in this sense is in possession of a very useful concept indeed; in particular, anyone who has this concept is in a position to form generalizations that would otherwise require logical devices of infinite conjunction.
...
It is commonly said that, according to the deflationary theory, truth is not a property and therefore that, according to the theory, if a proposition is true, it is mistaken to say that the proposition has a property, the property of being true. There is something right and something wrong about this view, and to see what is wrong and right about it will help us to understand the deflationary theory.
Consider the two true propositions (5) and (6):
(5) Caracas is the capital of Venezuela.
(6) The earth revolves around the sun.
Do these propositions share a property of being true? Well, in one sense of course they do: since they are both true, we can say that there both have the property of being true. In this sense, the deflationary theory is not denying that truth is a property: truth is the property that all true propositions have. - Ominaisuus voidaan muotoilla suhteeksi käsiteltävän asian todellisuuteen.
Esim. Pekka on pitkä, hän on lyhyempi kuin Matti. -> Voidaan tällöin esim. sanoa, että "On totta, että Pekka on lyhyempi kuin Matti" koska tämä vastaa käsittelemäämme todellisuutta (joka siis on, että "Pekka on pitkä, hän on lyhyempi kuin Matti").
Formaalissa kielessäkin jos annamme lauseelle A tai B totuusarvoja luomme käsiteltävän todellisuuden johon nojaten päättelemme sitten vastaavatko lauseyhdistelmämme luomaamme todellisuutta. Eli vastaavuus on erottelematon osa minkä tahansa totuuden etsintää.
Toistan kuitenkin, että mielestäni deflatoristi ei siis mitenkään kiellä vastaavuuden merkitystä ns. "totuuden" etsinnässä. Palatakseni alkuperäiseen esimerkkiini deflatoristille on siis sinänsä aivan ok sanoa "on totta, että ruoho on vihreää". Deflatoristi vain toteaa, että käsitteestä totuus voidaan halutessa luopua esim. vain toteamalla, että "ruoho on vihreää, koska näköaistimuksemme havaitsee asian niin." Eli deflatoristi ei kiellä etteikö käsitettä totuus voida käyttää merkityksellisesti, mutta hän vain huomauttaa, että käsite ei ole välttämätön selvittäessämme kysymyksiä. Eli siinä mielessä deflatoristi voi todeta, että osuus "on totta" ei ole oleellinen.
Koska kaikki kysymykset ja lauseet voidaan eritellä yksittäistapauksiksi voidaan kaikki totuudenetsintä aina purkaa vastaavasti, että käsitettä "totuus" ei ole välttämätöntä käyttää.
Käyn vielä dialogin havainnollistaakseni asiaa:
Pekka: Lumi on valkeaa.
Deflatoristi: Ok.
Pekka: Noh, onko lumi valkeaa vai ei?
Deflatoristi: Lumi on valkeaa, koska näköaistimme havaitsee asian niin.
Pekka: Eli sanot siis, että on totta, että lumi on valkeaa?
Deflatoristi: Kyllä sen voin niinkin sanoa, mutta ei tähän välttämättä tarvitse "totuutta" sekoittaa. Lumi on valkeaa, koska näköaistimme havaitsee asian niin.
Pekka: Eikö olisi helpompaa vain todeta, että asiat ovat totta jos ne vastaavat käsiteltävää todellisuutta.
Deflatoristi: En väitä vastaan. Sanon vain, että totuus käsitteenä on oma konstruktiomme. Se, että jokin asia on totta, tarkoittaa vain, että asia on niin kuin se on. Totuus ei siis ole mikään asia itsessään.
Vastaavuusteoria ja deflatorinen totuusteoria eivät siis varsinaisesti ole ristiriidassa toistensa kanssa. Molemmat käsittelevät totuutta vain hieman eri näkökulmista. Uskoakseni tämä on nyt pitkälti oikea tulkinta tähän. - Ilmeisesti on tosiaan niin, että deflatoristit eivät ole mitenkään eri mieltä vastaavuusteorian kanssa. Heidän pointtinsa on vain, että totuudella on merkitystä vain eritellyissä tapauksissa. Jokin väite voi siis olla tosi tai epätosi, mutta totuus yleisesti ei ole vain oleellinen tai edes järjellinen käsite. Jonkin väitteen totuuden selvittämiseksi ei siis välttämättä tarvitse edes käyttää sanaa totuus. Sen sijaan keskitytään siihen mitä väite esittää ja selvitetään aina tapauskohtaisesti pitääkö se paikkansa. Deflatoristien olennainen pointti lienee siis, että totuutta ns. isolla T:llä ei tarvita.
- Toisaalta jos sanotaan, että "Lausuma: "ruoho on vihreää" on totta, jos ruoho on vihreää järkisyin" viitataan järkisyillä edelleen siihen, että todetaan, että lausuma vastaa käsiteltävän asian todellisuutta. Se, että "on totta"-osuutta ei lausuta ääneen ei sinänsä muuta lauseen totuuden luonnetta.
Deflatoristien pointti on siis, että on yhdentekevää lausutaanko, että jokin lause "on totta" tai ei lauseen totuuden kannalta. Tästä en ole eri mieltä. Onko deflatoristille lauseen itsessään sisältämä totuuden luonne kuitenkaan erilainen kuin vaikka vastaavuusteorian kannattajalle? Lauseen itsessään sisältämä totuusarvohan oletettavasti kuitenkin riippuu siitä, että vastaako lause käsiteltävän asian todellisuutta. - Onhan propositioillakin jokin suhde esittämäänsä asiaan. Joko propositio on paikkansa pitävä tai ei, eli totta tai ei totta. Jos voidaan sanoa, että jokin propositio "on totta" niin tarkoittaahan tämä "on totta"-osuus yhtä lailla, että propositio vastaa käsiteltävän asian todellisuutta. Eli lisäämällä, propositioon A, että "propositio A on totta" on tuo "on totta"-osuus merkityksellinen. Tämä käsiteltävän asian todellisuus voi olla vaikka matemaattinen, looginen tai näköaistimukseen nojaava.
Esim. 2 2=4 ei käytännössä tarkoita mitään ellemme implisiittisesti tai explisiittisesti totea, että lauseke on totta, koska se vastaa matemaattisen järjestelmämme todellisuutta.
Vastaavasti lause "ruoho on vihreää" on totta, jos se vastaa näköhavaintoomme perustuvaa todellisuutta. Eli molemmissa tapauksissa tuo "on totta"-osuus on merkityksellinen.
Toistaiseksi tässä ketjussa ei olla vastattu alkuperäiseen kysymykseeni, että miten deflatorinen totuuden teoria kiertää tämän totuuden merkityksellisyyden. - Juuri näin ajattelisin myös. En vain tajua miten deflatorisen totuuden teoriassa vaikuttaa siltä, että ohitetaan kokonaan tuo väitteen suhde todellisuuden tilaan.
Eroa englannin kieleen ei tässä asiassa taida olla, koska kysymykseni juontuu englanninkielisestä pähkäilystäni.