Runopoika_

kyyneleet ei ole sitä mitä sen vedestä vuodattaa vaan sitä mitä se sinusta suodattaa kukaan ei voi sun paikkaa ottaa

Muistosi raastinrautana aivomassaani rassaa enkä tätä elämääni tahtoisi hassaa mutta missä on enää kaiken mieli kun hän sieluni kulauksella nieli mistä nyt löydän itseni mun kun en enää saa olla edes jäätävässä sylissäs…

joskus toivoisin olevani suuri tähti en tähti taivaalla en tähti maalla vaan tähti huuruisessa ikkunassa jonka vain sinä voisit puhaltaa pois silloin onneni täyttynyt ois

vanha viertynyt pieni suolainen joki viikatteella viillelty vimma päästä tuntuu välillä lähteä himma paluu takaisin alkujokiin aurinkokin paistaa toki sinusta ei jää jälkiä minusta ei sitäkään pelkkää elon kutinaa vain …

Ajattelin tulla tänne takaisin uusien runojen kera. Toiv. niistä joku saa voimaa elämän poluille. Musiikki on heijastus elämästä, elämä on kajo ikuisuudesta. Runo on itselleni elämän palapelista se kadonnut pieni pala. …