- ...kun lyödään lyötyä ja pistetään uskonnon syyksi kaikki paha. Pahan voimat on ihan todellisia, mutta tosiaan, Jeesus on paljon paljon voimakkaampi. Jumalan rakkaus ylittää ymmärryksen. Olet Jumalan turvassa, hän antaa enkeleilleen käskyn varjella, että saat kulkea varjeltuja teitä. Vaikka vaeltaisit pimeässä laaksossa, ei Sinun tarvitse mitään pahaa pelätä.
Mutta jos ahdistus on niin suuri, ettet pääse kouluun etkä jaksa tavata ystäviäsi, niin hae apua. Seurakuntien papit voivat antaa sielunhoitoa ja heille henkivaltojen todellisuus on varmasti tuttua. Ja voivat he varmasti muutenkin rohkaista tai ohjata sellaisiin paikkoihin, jossa voisi eheytyä ja saada tukea. Rukoilen puolestasi, olet Isän turvallisessa sylissä. - vastasin oikeastaan tälle Toretille vai mikä se nyt oli. Anteeksi vain, laitoin vain viestini ajattelemattomasti ketjun perään. Rukouksesi oli ihan ok, en kritisoinut sitä mitenkään.Harmi kun sait sellaisen käsityksen, minun vikani. Siunattua sunnuntaita!
- ...nyt mene ihan sillä tavalla että kun uskot Jumalaan ja Jeesukseen, niin sitten et pelkää ihmisiä etkä pelkää oikeastaan mitään muutakaan. Entäpäs jos oot uskossa ja kuitenkin pelkäät? Ei ole mikään tae, että jos on uskossa ettei pelkää mitään. Tottakai hyvällä tiellä ollaan, mutta tommosen pelon taustalla voi olla joku asia, joku traumaattinen kokemus, joku tapahtuma lapsuudessa tai mikä nyt lie onkaan, joka voi vaatia tarkempaa selvittelyä tai vaikka lääkitystä (en nyt väitä että alkuperäinen tarvitsisi)tai terapiaa tai jotain eheytymisryhmiä. Jostainhan vahva sosiaalinen pelko kertoo. Mun mielestä kannattais hakeutua jonnekin juttelemaan asiasta. Jos löytyisi esim. uskova terapeutti tai joku sielunhoitaja, niin sellasen kanssa voisi olla hyvä puida tilannetta. Tampereella on esimerkiksi sellanen paikka kuin Soteria, jossa on mahdollista saada terapeuttista sielunhoitoa, osa on kelakorvauksellistakin. Ja opiskelijoilla on tietysti mahdollisuus hakeutua omiin psykologipalveluihin edullisesti. Jos löytyisi joku mukava muu paikka, jossa olisi samanhenkisiä ihmisiä, esim. raamattupiiri tai joku nuorten ryhmä, niin sellasessakin voisi saada itseluottamukselle vahvistusta, kun huomaa, ettei muutkaan niin kummosia ole ja melkein jokaista jännittää ja pelottaa joskus.
Siunausta keskustelun aloittaneelle tytölle, kaikkea hyvää elämääsi! - ...kun rukoilit rukouksen kanssani, tulinpa iloiseksi siitä. Saapa nähä, ehkä Jumala vielä antaa vauvan syntyä kotiimme. Välillä on toivo aivan kadoksissa, kunnes se taas herää. Siunausta myös elämääsi!
- ...jolloin en ollut uskossa. Tätä aikaa oli elämässäni ensimmäiset 28 vuotta. Huomasin kyllä, miten uskovilla opiskelukavereillani oli aivan erilainen yhteys toisiinsa kuin kenelläkään toisilla. Itsellenä oli ystäviä, ja ehkä ajattelin, että tämän parempaa ei voi olla, mutta jotenkin vain näin, että on olemassa jotakin enemmän, jotakin joka ei ole ihmisestä lähtöisin.
Monen sisäisen kamppailun ja huonovointisten ihmissuhteiden jälkeen tein ratkaisun lähteä iltakirkkoon. Ja sille tielle jäin, eikä kyllä kaduta yhtään. Tänä päivänä, n. 8 vuotta uskossa olleena alan jo nähdä ihmisistä, mihin he uskovat. Yleensä uskovan ihmisen katse on syvä ja lämmin ja hänessä on tietynlainen lepo, jonka aistin jo ennen uskoontuloani ja kaipasin sitä itsellenikin. Maailma ei voi koskaan antaa sitä yhteyttä, sitä rauhaa ja lepoa, sitä iloa, jonka Jumala voi lapsilleen antaa. Elämä ei ole kuitenkaan edelleenkään helppoa, monet haavat ovat yhä kipeinä, mutta vähitellen Jumala nekin parantaa.
Myös rukous on tullut päivittäiseksi toimenpiteeksi, jota nykyään kaipaan ja jolle haluan varata aikaa. Olenhan itse rukoillut perheeseemme lasta jo kolmatta vuotta siihen vastausta saamatta, mutta rukoilen silti yhä vaan. Vaikka ei kävisi niinkuin toivon, niin rukoushetki on kuin keidas, jossa saan viivähtää ja levätä, jotta taas jaksan olla, toivoa, elää tätä elämää päivä kerrallaan. - ...että viestiini tulee yhä vastauksia. Totta, kaikkia on kokeiltu. Olen nostanut jalat seinää vasten ja ollut kivuliaassa asennossa puoli tuntiakin joskus. Mutta ehdotus jotenkin lohdutti, koska se oli niin vilpitön. Äiti kehotti just syömään E-vitamiinikuuri sekä boolihappoa. Korjasin, että se on kyllä foolihappoa, sitäkin olen syönyt kohta kaksi vuotta. Ihanaa, kun olette muistaneet asiaani. Välillä tulen niin iloiseksi tästä tuesta, jota olen tässä kipuni myötä saanut, ettei se lapsi tunnukaan maailman tärkeimmältä asialta. Se on jännä huomata. Toki kaipaan lapsia. Siunausta myös Teidän elämäänne ja kaikkiin toiveisiinne, Isä johdattakoon ne parhain päin!
- ...rohkaisua näistä viesteistä. Totta, vauvan toivominen on usein ollut liian tuskaista, pakonomaista. Lepo ja rauha on puuttuneet. Olen niin pelännyt, ettei Jumala juuri mulle halua antaa lasta, koska olen ollut itsekin vanhinkovauva ja se on mulle usein sanottukin. Tosin mua on kyllä kuitenkin myös paljon rakastettu. Lapsettomuuteni ei ole varmasti sattumaa, ja haluan uskoa (välillä se on vaikeaa), että kaikki kääntyy kerran siunaukseksi. Siunausta teille kaikille!