- On totta, että puhun maataloustukien puolesta. Yksi peruste on omavaraisuuden turvaaminen. Eli huoltovarmuus. 1942 oli Suomessa nälänhätä lähellä. Perunoita ei säännöstelty, lähes kaikkea muuta kyllä. Sodan jälkeen yksi johtava periaate on ollut vasrtaavanlaisen tilanteen välttämninen. Ja on edelleenkin. Ja sodathan eivät useimmiten johdu meistä itsestämme. Ja kriisiin on aina varauduttava joten maataloutta ei voida kokonaan alasajaa.
Miten meille kävisi, jos maailmanmarkkinat menisivät elintarvikkeiden osalta tukkoon, eikä olisi omaa tuotantoa. Fruikkari varmaan lähtisi Ruotsiin.
Mikä estää kehitysmaita edistymästä? Niiden omat yhteiskunnalliset ongelmat. Miten valtio X voi vaurastua, kun sen itsevaltaisen presidentin 10 lähipiiriin kuuluvaa henkilöä omistaa 99% viljelymaasta? Jos tuet meillä ja USA:ssa lopetettaisiin, vaurastuisivat nämä 11 henkilöä. Entä 32 miljoonainen kansa? heistä 28 miljoonaa elää mainitsemillani tiluksilla "pienviljelijöinä" joiden on luovutettava 85% sadostaan maanomistajalle. Lopun he syövät itse. Mitä jää myytäväksi? Omat tyttäret jalkavaimoiksi naapurikylään. Eli miten nämä ihmiset vaurastuttavat ja kouluttavat itseään? Heillä saattaa olla äänioikeus, mutta kun maassa on vain yksi puolue ja senkin toiminta on kielletty, niin... No, jossakin vaiheessa Kalashnikovit alkavat taas rätistä. Ja oliko meidän tuilla merkitystä, kun sama presidenttidynastia on hallinnut tätä maata sen itsenäistymisestä 1960 alkaen edellä mainitsemillani otteilla?
Jos maataloustuet lopetetaan, pitää olla sitten tasapuolinen. Telakkatuki pois, ruuan alv 22 prosenttiin nykyisen 17 sijasta (tuntuu myös Fruikkarin persetaskussa), jokamiehen oikeudet pois (sortavat maanomistajaa), työttömyyskorvaukset pois, yrittäjän asemaa suhteessa työntekijään parannettava verotuksellisin keinoin, KEHITYSAPU pois... - Maataloustukien lopettaminen rikkaassa pohjoisessa ei edesauta kehitysmaiden vaurastumista. Se on lähes yhtä varma kuin se, että sateen jälkeen tulee pouta. Päin vastoin, kuten eräät kanssakeskustelijatkin sanovat, ne joutuvat entistä pahempaan kurimukseen, kun mainitut ahneet voitontavoittelijat ryhtyvät "viljelijöiksi".
Otetaan esimerkiksi Brasilia. Näennäisesti se ei enää ole kehitysmaa, mutta tuloerot ovat valtavat, melkoinen osa kansasta elää vailla minkäänlaisia oikeuksia, ympäristöongelmat ovat suuret ja hallinto syvästi korruptoitunutta. Brasilian menestys maataloudessa perustuu pieniin kustannuksiin. Sääolot, joille emme mahda mitään, on yksi selitys.
Toinen on halpa työvoima. Kuka tekee työtä halvalla? Se, jonka on pakko tehdä jotta pysyisi leivässä. Tarvitseeko työnantajan kunnioittaa tällaisen työntekijän ihmisoikeuksia? Ei. Kykeneekö tällainen työntekijä ns. henkilökohtaiseen vaurastumiseen? Ei. Mitä seuraa pitkällä aikavälillä? Kielteisiä yhteiskunnallisia muutoksia, kuten sisällissotia, ym. Käsite halpa työvoima tarkoittaa useissa valtioissa käytännössä yksilön riistoa. Tämä on edessä myös muissa kehitysmaissa, tai oikeastaan tätä päivää, oli meillä maataloustukia eli ei.
Kolmas etu Brasiliassa on tuotannon peruselementin, eli maan edullisuus. Tämä perustuu siihen, että maan omistusolot ovat vähemmän kestävällä pohjalla. Suurimman osan Brasilian maatalousmaasta omistavat rikkaat suvut tai kasvottomat yhtiöt ja ne käyttävät paikallisten asukkaiden suhteen lähinnä yli- tai mielivaltaa. Edelleenkään ei tavallinen kansalainen voi vaurastua. Myös ne pienviljelijät, joilla maata on, ovat vaikeuksissa, koska korruptoitunut yhteiskunta ei aja heidän etujaan, vaan ahneiden suurmaanomistajien etuja. Ratkaisu olisi maareformi, kuten meillä aikanaan, mutta tuollaiset läpeensä korruptoituneet hallitukset eivät siihen kykene. Esim. Suomessa viljelijä ostaa tai harvemmin perii tilansa (ja maksaa siitä perintöveron) ja yhteiskunta suojelee hänen omistusoikeuttaan. Hän kehittää tilaansa pitkäjänteisesti, eikä sorra ketään, kuten "kolleega" kehitysmaassa.
Brasilian tilanteen tarkasteleminen antaa mielestäni hyvän kuvan siitä, millä mallilla kehitysmaiden asiat ovat. Ja moni muu maa, esim. Tansania on vielä huonommassa mallissa. Tällä tahdon tuoda julki sen tosiasian, että kehitysmaiden ongelmat eivät johdu meidän tuetusta maataloudestamme, vaan niiden omista jo alusta saakka mädäntyneistä yhteiskunnista.
Afrikan maista monet ovat saaneet päättää itse asioistaan 45 vuotta. Mitä he ovat saaneet aikaan? Sotia, sortoa, kurjistumista entisestään. Miten tämä voi johtua meistä?
Entä jos tuet lopetetaan? Tuotanto siirtyy kehitysmaihin, koska niissä on halpaa tuottaa. Ja miksi? Katso kappaleet 2,3 ja 4. Eli kansalaisten sortaminen vain lisääntyisi. Vai löytyisiköhän joltakin mafiavetoiselta suuryritykseltä hyvää tahtoa huolehtia työntekijöiden hyvinvoinnista??? Tai myydä tuotteita halvalla Suomeen???????
Todellisuudessa tukien lopettaminen vain kärjistäisi ongelmia ja lisäksi omakin yhteiskuntarauhamme järkkyisi. Tämäkö on tavoittelemisen arvoista?