- Ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko, kun toinen puhuu kirveestä ja toinen kirveenvarresta...
Tuskinpa kirjoitit anopistasi alun perin noin pitkän vuodatuksen saadaksesi vain lisää paskaa silmillesi; eiköhän tässä nykyisessä tilanteessa olisi jo ihan tarpeeksi kestämistä ! Joten myymmeli 56, jätä jo miesparka rauhaan ! Et todellakaan auta ketään, vaan saat jo ulkopuolisetkin kiukustumaan. - Minulla on ollut ilo tutustua aikaisemmassa suhteessani Hirviö-anoppiin, joka luultavasti vietti kaiken vapaa-aikansa Kyöpelinvuorella. Tämä ihminen manipuloi poikaansa erittäin taitavasti, vetoamalla kiltin perhepojan auttamisen haluun, syyllisyyden tunteisiin jopa niin pitkälle, että poika vaikutti enemmän HÄNEN aviomieheltään. Anoppini oli tekopyhä marttyyri, ylisuorittaja, ripustautuja, syyllistäjä ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta maan ja taivaan väliltä ja vei lopulta viiden vuoden päästä meiltä molemmilta voimat. Minä tein ratkaisun ja tein eron - molempiin.
Ero ei tullut vain anopin vuoksi, syitä oli paljon, mutta ei anopin käytös kyllä helpottanutkaan tilannettamme. Mielestäni mieheni ei ollut missään vaiheessa katkaissut napanuoraa äitiinsä, vaan teki kaiken, mitä toinen vain keksi pyytää ja vielä vähän enemmänkin.
Onneksi olen saanut nyttemmin tutustua myös toisenlaiseen anoppiin, ihmiseen jota kunnioitan ja ihailen suuresti. Ihaniakin anoppeja on olemassa, usko pois ; )
Voimia Sinulle, sillä nämä sukulaiskiemurat eivät ole helppoja, kun väkisin loukkaa jotakuta, sanoipa mitä tahansa. Ehkäpä sinun on aika lyödä kortit pöytään ja pyytää vaimoa valitsemaan sinun tai anopin välillä...?