- Sivuoireet voi kestää kauankin, pahimmat helpottaa ensin. Hikoilu jatkui mulla kuukausia, iho-oireet myös kauan, siis kananlihalle meno, ryömimistunne.
Mutta masennuksesta sen avulla kyllä nousin. En tiedä mikä muu siinä v aiheessa olisi auttanut / pysäyttänyt syvemmälle masennukseen menemisen.
N kolme vuotta olen käyttänyt ja nyt lopetus ja samat oireet toisinpäin.
Väsymys, levottomuus, paha olo, hikoilu.
Tosi hiljallleen tarttee lopettaa. - Tavattoman vaikeaa lopettaminen kokonaan.
Vielä ei ole onnistunut minulta. Tänään uusi yritys, kun aamu alkoi ilman
päänsärkyä eikä tänään ole pakollisia menojakaan. Voi olla levoton, ärtyisä, vihainen, huono-oloinen kotona, muille se ei tieten ole kovinkaan miellyttävää.
Töihin en olisi kyennyt tämän lopetuksen kanssa.
Se on kyllä juhlan hetki kun tuon lääkepaketin saa haudata pois silmistä. - Mielestäni nämä mielialalääkkeet ovat huumetta.
Muuttavat käyttäytymistä ja omaa persoonaa.
Erityisesti vierotusoireet ovat avanneet silmäni tähän.
Odotan tämän helpottavan...uusi päivä aina pelottaa kuinka siitä selviää ja milloin koittaa se aika, jolloin voin sanoa olevani kuivilla.
Ja millainen olen ilman näitä mielenjärjestäjiä...pärjäänkö ?
Edessä päivä ilman...katsotaan pääsenkä päivän loppuun ilman. - Todellakin ollaan samassa jamassa lääkkeen lopetuksen suhteen, Loppuis jo.
Mua helpotti se kapselin jako ja pienen pillerin otto. Sehän on kolmasosa aiemmasta.
Helpottaa selviämään hieman eteenpäin. Mulla väheni levottomuus ja valonarkuus ja pääsin tänään ulos ovesta. Päänsärky tosin läsnä koko ajan.
Onneksi psykoterapia jatkuu....tää lääkkeen lopetus on karmeeta.
Tsemppiä muille ja itselleni. - Aloitin Venlafaxinin vastentahtoisesti muutama vuosi sitten. Aloituksen sivuoireet jo olivat erittäin epämiellyttävät. Joita psykiatri vähätteli, jotta jatkaisin lääkkeen käyttöä.
300 ollut maksimi, pitempään 75. Kuukauden laskin 37,5 annoksella, mitättömän oieniä oireita...nyt ajatellen. Neljän päivän lopetuksen jälkeen avasin kiltisti kapselin ja otin sieltä yhden pienen tabun. Oli pakko. Kaikki jo täällä mainitut oireet...fyysiset ja psyykkiset. Onneksi en ole töissä juuri nyt. Mutta kotona olen kuin hirviö. Miten tämän sitten selittää murkkuikäislle lapselleen. Tyhmyyttäni en ole tajunnut olevani tälläisen huumeen kanssa tekemisissä.
Toisaalta en tiedä kuinka olisin selvinnyt vuosia sitten, mutta uskoisin, että muitakin keinoja täytyisi olla masennuksen hoitoon kuin näin järeät pillerit.
Tsemppiä muillekin !