- En kaikkea 73 viestiä lukenut, että varmaan toistan monen muun perästä; ei o ihan tervettä meininkiä.
53v elämänkokemuksella ja ihmisten parisuhteita nähneenä, tuo vaan pahenee tuosta ja myöhemmin kadut, että ois pitänyt 10/20/30 vuotta aiemmin antaa kenkää.
Silloin v*tuttaa vielä enemmin!
Eihän tuo ole edes ihmisarvoista kohtelua!
Ihan kaikkea ei tarvitse sietää.
Itse tiedät parhaiten, mitä elämältäsi haluat ja teet.
Onnea jatkoon! Olet varmasti sen ansainnut. - Oma tyttäreni opiskelee. Kroonisesti sairaana ei kykene töitä tekemään opiskelujen ohella. Koulussa läsnä oleminen, läksyt ja arkiaskareet 300km päässä äidistä, 15vuotiaasta lähtien, on ollut tuolla kunnolla ääriraja. Toki autetaan, missä voidaan.
Jos poikasi on kirjoilla tytön asunnossa, niin mahtaako hän saada tukia?
Itse ohjeistaisin avoimeen keskusteluun pöydän äärellä. Jokainen saisi sanoa, mikä huolettaa ja tulisi kuulluksi, ilman tyrmäystä ja päälle puhumista. Tyttöä voi rohkaista, että nyt on hetki puhua, jos mikä mieltä painaa, että tässä yritetään yhdessä löytää keinoja ja auttaa.
Että välität heistä molemmista ihan aidosti.
Ja arvostat suuresti tytön yrittämistä ja pyrkimyksiä lähtökohdat huomioon ottaen. Se, kenellä on vaikeuksia ollut, osaa arvostaa sitä, kun toinen on ajatellut hänen tilaansa ja saa sitkeydestään kiitokset.
Omaani verraten, tyttö voi olla kiitollinen kotiaskareiden hoitamisestakin ja poikaasi voi myös kehua, että on opetellut kotityöt.
Valitettavaa on, että kaikki maksaa, esim opinnot, kirjat..
Ilman rahaa ei selviä; asuminen, ruoka, terveydenhoito..
Ihan näiden reaaliteettien keskusteleminen rauhallisesti yhdessä.
Ihan loistavaa, kuinka välität tytönkin jaksamisesta!
Kiitos tytön puolesta!