- No voi sun Jeesus! Kannattaako koko maanpäällinen elämä uhrata sen vuoksi, että ehkä näkee, minne pääsee ja onko se totta?
- Joskus kauan sitten, kun puolileikilläni sanoin hakevani huomiota muualta, hän tokaisi, että "käytä sitten kortsua". Silloin meillä oli vielä seksiä kotonakin. Ei olla koskaan sovittu mitään, hän tuntee minut ja tiedostaa, muttei halua tietää enempää. Joskus tuntuu, että hän on vaan iloinen, että saa olla rauhassa kotona, enkä häiritse.
Sanoit jossain yhteydessä, että toivot kaiken vielä muuttuvan paremmaksi. Niin voi tosiaan käydä, mutta miehesi pitää oikeasti kokea, että hän voi menettää sinut. Jos hän herää, hyväksyy ja antaa anteeksi, hän rakastaa sinua. Jos suuttuu ja haluaa eron, et itse asiassa menetä mitään, vaan saat vapauden. Ei sinullekaan tee pahaa katsoa, mitä ulkomaailmassa tapahtuu, miltä huomion saanti tuntuu ja voiko sitä antaa joku muu. Pahinta mitä itsellesi teet, on jäädä tuleen makaamaan. - Kiitos kun avauduit aralla aiheella. Luulen, että tällaiset ongelmat parisuhteessa ovat aika yleisiä. Avioliittoon ladataan nykyisin niin paljon odotuksia. Ihmisten elinikä on pidentynyt ja terveys parantunut entisistä ajoista, jolloin lasten aikuistumisen kynnyksellä vanhemmat olivat jo toinen jalka haudassa. Nykyisin ollaan terveempiä ja kun kodin rakentamisen ja lasten kasvattamisen jälkeen tuleekin taas aikaa, elämää on vielä paljon edessä, mutta se ei toimikaan niin kuin silloin kun ihastuttiin ja rakastuttiin ja deittailtiin. Kaiken takana olevan yhteiselämän jälkeen parisuhde ei olekaan enää sitä innostunutta ja hurahtanutta toisen opiskelua ja yhteisiä projekteja. Hormonitoimintakin on jo muuttanut mielihaluja. Vaikea ihastua uudelleen ihmiseen, jonka tuntee jo läpikotaisin. Todella epätodennäköistä, mutta mahdollista. Sekin vielä, että molempien pitäisi tuntea samoin.
En osaa antaa ratkaisuja, mutta luulen, ettei sinun kannata jäädä tuleen makaamaan. Miehesi on sellainen kuin on eikä varmaan siitä muutu. Jonkin pitää muuttua, mutta ei sen tarvitse olla ero tai riita tai muukaan muutos suuressa elämänkuvassa. Olen oikeasti sitä mieltä, että avioliitossakin voi pysyä ja jatkaa arkea edelliseen tapaan, mutta monia asioita voi ulkoistaa. Jos yhdestä ihmissuhteesta ei saa kaikkea sitä mitä haluaa tai tarvitsee, miksei voisi olla useampia läheisiä suhteita, ei välttämättä parisuhteita, mutta omanlaisiaan ystävyyssuhteita, joille ei tarvitse asettaa etukäteen rajoja.
Tuntuu siltä, että sinä tarvitse jonkun jolle puhua. Parisuhdeterapeutti pyrkii aina pelastamaan avioliiton ja tavoittelee sitä, että te yhdessä jatkatte sovitulla tavalla. Ei sen tarvitse olla ammattilainen, vaan henkilö, joka ajattelee sinua, on kiinnostunut sinusta eikä pyri mihinkään. Olen itse ollut ja olen edelleekin hieman vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin miehenä. Minulla on ollut avioliiton ulkopuolisia läheisiä ystävyyssuhteita, ilman seksiä ja seksin kanssa. Kaikki ovat olleet omanlaisiaan ja auttaneet minua eteenpäin. Elämä on hyvää, kun kotona on rauhallista ja turvallista ja koen mielenkiitoisia hetkiä myös kodin ulkopuolisessa elämässä. Täytyy vain löytää sellaisia ihmisiä, joille tällainen kuvio sopii. Niitä on paljon. On jotakin mitä odottaa ja se palkitsee. Jos haluat, voin vaihtaa ajatuksia enemmänkin. - Olisi kiva kuulla tästä aiheesta lisää. Itse olen menossa sinne ensi viikolla. Tuntuu, että netin kautta saa rehellistä /todellista naista etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Parasta olisi tavata livenä, jutskailla ja "iskeä" vanhan ajan tyyliin. Mihin kannattaisi mennä?
- Niin...siis..kulissiavioliitossa kaikilla muilla on erittäin paha olla paitsi niillä, jotka ovat kulissiavioliitossa.
- Siis jos et kuse yöllä, olet todennäkäisesti kuollut?