Suomi24 Keskustelut | SyötäKäyttäjätunnus

Oikeasti on hirveää ja vielä sitä pahentaa että on syöpä. Olen tuota miettinyt, että juuri syövän takia (siitä jatkuva stressitila) kaipaisin edes joskus hiljaisuutta. Olemme asuneet tässä kerrostalossa noin vuoden verran. Kiva asunto ja sijainti kiva....mutta hermot ovat riekaleina. Syöpäni ei todennäköisesti tapa minua pitkään aikaan, mutta hulluksi tulo ei ole ollut kaukana, ei syövän vaan melun vuoksi.

Kenties auttaisi jos tietäisi, miksi yläkerrassa siirretään huonekaluja (?) harva se päivä? Paukutellaanko siellä tahallaan kaapin ovia, viskotaan ja heitetään lattialle kaikki mahdollinen, ihan oikeasti kaikki mahdollinen. Sarkofagin kansiko se siellä ryskyy, kuntopiirinäkö seinien läpijuokseminen? Mitä hittoa voi tehdä, että koko ajan kuuluu kolina? Ja se lorotus; jumankauta...eri asia tietenkin on, jos saa kiksejä siitä että tietää lorotuksensa kuuluvan alakertaan, eikä vain vessaan vaan koko kämppään olkkarista makkariin. Viikkosiivous ilmeisesti tehdään niin, että laminaatin altakin imuroidaan?

Erään tympeän ja valvotun yön jälkeen kohtasin yläkerran rouvan hississä. Rouva hymyili niin tietävästi ja maireasti. Ihmettelin sitä, mutta aivoni toimivat hitaasti valvotun yön ja raskaan työpäivän jälkeen...kotona vasta tajusin, että ilmeisesti rouva kuvitteli yöllä kuuluneen alemman kerroksen sänkynpään seinään hakkaamisen kuuluneen meiltä. Siis rakastelun teknisen suorituksen ääni kantautui kakkosesta neloseen (välissä meidän asunto). Olisi pitänyt sanoa, että ymmärrätkö tahvo, kaikki kuuluu kaikkialle.

Pahinta kuitenkin ehkä on ollut altistuminen melulle. Ei, ei kuulo ole mennyt, mutta hermoitus on herkistynyt. Alun kammofiilisten jälkeen (ei siis enää saa paskahalvausta kun kuulee näkymättömän ihmisen puhetta ja örinää yöllä vierestään, vieraiden syödessä kusenlorotus kamelin rakosta kestää sen 5 minuuttia, yläkerrassa sattuu nyt vain olemaan puujalkatehdas) on yrittänyt oppia poiskuulemiseen äänien suhteen. Tilalle on tullut jatkuva stressitila; kun on hiljaisempaa on rentoutunut, mutta sitten puskista alkaa taas kolistelu. Tämän jatkuessa herkistyy ja elää kuin koko ajan peläten kolinan/metelin/ ryskeen (ei rakastelun) taas alkavan.

Aikuinen poika oli ensimmäistä kertaa yökylässä meillä joulun aikaa. Kyläily kesti kaksi yötä. Kiukkuinen kaveri lähti takaisin kotiinsa väsyneenä, koska meillä ei voinut nukkua kuulemma jatkuvan öisen kolinan vuoksi. Poika asuu kaupungin levottomassa kaupunginosassa opiskelija-asunnossa, missä kuulemma ei sentään tuollaista melua öisin ole.

Jep, korvatulpat ovat käytössä...ne vaimentavat tiettyjä ääniä, mutta nuo kolinat, ne tulevat niidenkin läpi.

Enkä niele yleistä kehotusta siitä, että muuta omakotitaloon. Olen elämässäni asunut lähestulkoon 40 vuotta kerrostalossa. Ensimmäistä kertaa asun paperitalossa. Tosiasiahan on, että kuitenkin uskoisin kaikkien ympärilläni asuvien viettävän normaalia elämää. Talo on kuitenkin rakennettu materiaaleista, jotka kantavat ääntä tehokkaasti sekä remontit asuntoihin on tehty piittaamattomasti ja halvalla siten, että ääneneristävyys on entisestään huonontunut

Että on ihmisiä joilla on syöpä ja joilla sittenkin elämässään on ongelmana myös naapureiden melu.05.06.2020 07:38