Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1505

  1. En ajattele, että se lapsi, joka oli kohdussani olisi ollut minun kehoani. Sittenhän ajattelisin, kun katselen poikiani, että siellä ne minun kehoni menevät. Kohdussa oleva lapsi ei ole osa naisen kehoa, se on ihan eri ihminen. Missä vaiheessa sitten lapsi eriytyisi naisen kehosta ? Syntymässäkö ?

    Sehän olisi aika hassua, että kohdussa oleva kehittyvä lapsi olisi osa minun kehoani, mutta syntymässä lapsi hylkäisi kehoni ja syntymän hetkellä yht´äkkiä muuttuisi omaksi persoonakseen.

    Munuaiset on minun kehoani, samoin maksa, keuhkot, sydän, silmät ja muut elimet, mutta kohdussa kehittyvä lapsi ei ole naisen kehoa. Se lapsi kehittyy naisen kohdussa, mutta ei ole naisen kehoa, niin kuin vaikka korva tai munuainen.
  2. Olen samaa mieltä.
  3. Ehkä jollekin tulee, mutta minua ei kiinnosta mitkään kaatohenget. En edes tunne ketään, joka olisi niin kaatohenkien perään, että hän laukkaisi pitkin ja poikin Suomen maata. Tänään Rovaniemellä, huomena Lappeenrannassa, ylihuomenna Turussa ja niin edelleen.

    Miksi ihminen haluaa hurmoskokemuksia ? Siellä ihmisen sisällä voi olla haava, joka kaipaa kosketusta. Tämä maailma on niin kova ja jäätävä, meillä on toisiamme kohtaan niin vähän rakkautta, että meidän sydämemme on jäätynyt. Joku voi jäädä kaatumiskokemukseen, koska hän siinä saa jotain, joka rikkoo sitä jäätä sieltä sydämestä.

    Jos meillä olisi toisiamme kohtaan rakkautta, ei kukaan juoksisi etsimään sielullisia kokemuksia. Mutta, kun viha roihuaa kaikkialla, meistä on tullut tunteettomia puupökkelöitä, me etsimme rakkautta hinnalla, millä hyvänsä.

    Joku voi saada rukoustilanteessa kokemuksen Jumalan rakkaudesta. Hän voi kokea, että hän on arvokas Jumalan silmissä. Kun ihminen kokee olevansa "ei mkään" ja etsii, että joku arvostaisi, hän voi saada rukoustilanteessa kokemuksen, joka parantaa hänen rikkimennyttä sydäntään. Jos hän kaatuu, siinä hän voi siinä lattialla maatessaan tuntea Jumalan rakkautta.

    Minä näin unen. Kelluin valtameressä. En nähnyt maata missään. Huomasin, että lähellä hyppi delfiinejä korkealle. Kun kelluin siinä, tunsin valtavan rauhan ympäröivän minua. Minä vain ihastelin delfiinien hyppelyä ja nautin olostani. Heräsin ja ihmettelin untani, se oli niin todentuntuinen. Vaikka olin keskellä merta, en pelännyt ollenkaan. Mietin sitä unta ja mieleeni tulivat sanat: Armon meri. Minä kelluin armon meressä ja Jumalan rakkaus ympäröi minua.
  4. Tuli kirjoituksesta mieleen Jobin kirja. Siinä Jobin ystävät tulivat haukkumaan Jobia oikein kovasti sanan miekalla. Todettiin, että Jobilla oli syntiä, mikä oli tehnyt hänet sairaaksi. Tuli mieleen, että meillä ihmisillä on taipumus haukkua niitä, jotka ovat heikolla paikalla. Olisiko Job tarvinnut niitä kylmiä sanoja, joita hänen ystävänsä kaikessa kiltteydessään sanoivat. Alku meni hyvin, kun he vain olivat hiljaa. Mutta, kun he avasivat suuren suunsa, alkoi sammakoita tipahdella tiiviiseen tahtiin.

    Raamatusta voimme lukea myös Jumalan mielipiteen.

    Me olemme kaikki ihmiset syntisiä ja jos sairaus olisi aina syy synneistä, kuinka monta tervettä ihmisistä täällä olisikaan. Ajatuksin, sanoin ja teoin me teemme syntiä. Aina itsekin huomaan, että taas tuli paneteltua jotain tai ajateltua jostain pahaa. Ei me taideta täällä maailmassa täydellisiksi tulla.

    Onneksi on ollut yksi täydellinen ihminen, Jeesus Kristus, joka meni ristille ja kantoi meidän syntimme siellä. Kun me otamme Hänet vastaan elämäämme, saamme syntimme anteeksi ja voimme alkaa elää Hänen kanssaan. Se on valtavaa armoa, kun epätäydellisenä ihmisenä saa taivaltaa Jeesuksen kanssa eteenpäin.