Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1481

  1. Minä en ole oikea ihminen tuomitsemaan toisia. Me olemme vastuussa Jumalalle puheistamme ja teoistamme.

    MInä tiedän, että Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Onneksi minun ei tarvitse tulla sinulta kysymään, olenko Jeesuksen oma. Minä tiedän itse, että olen Hänen omansa. Hän on minulle kaikki.

    Sehän se on, että me ihmiset olemme vajavaisia ja niin rikkinäisiä ihmisiä. Rikkinäisyys tekee paljon pahaa jokaisessa seurakunnassa. Alemmuudentunne esim. tekee ihmissuhteissa paljon hallaa. Sisimpäni oli haavoilla ihmisten julmuuden tähden, mutta Jumala on armossaan paljon parantanut niitä haavoja. Hän on myös näyttänyt, miten paljon pahaa minä itse olen aiheuttanut toisille ihmisille. Sen jälkeen, kun olin nähnyt totuuden itsestä, on mennyt halu tuomita toisia ihmisiä. On oppinut näkemään toisen ihmisen särkyneenä saviastiana, joka kipeästi etsii hyväksymistä sellaisena kuin on. Vajaana, epätäydellisenä. Minäkin etsin ihmistä, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen, mutta en löytänyt. Näin vain ihmisiä, jotka sanoivat, etten saisi olla sellainen kuin olin. Se satutti. Mutta sitten löysin Hänet, joka ojensi rakastavan kätensä minua kohti ja sanoi, että kelpaan Hänelle sellaisena kuin olen. Se oli sellainen hetki, joka antoi minulle ihmisarvon. Sain olla se, joka olin. Minun ei tarvinnut olla rohkea, sain olla arka ja herkkä. Sain luvan olla aivan toisenlainen, kuin tämä maailma vaatii.
  2. Miten olet päässyt minun pääni sisään ? Haluaisin tietää. Miten tiedät ajatukseni ?

    1. Uskon pääkohde on minulla, että Jeesus Kristus on kuollut minun syntieni tähden ristillä. Kun otin hänet vastaan elämääni ja tunnustin syntini, sain tulla Jumalan lapseksi.

    2. Minä uskon, että Jeesus hakee seurakunnan ennen vaivan aikaa. Mutta, jos näin ei tapahdu, olin väärässä. Silloin rukoilen, että me uskovaiset kestämme vaivan ajan. Se, että nyt uskon siihen, että Jeesus hakee omansa ennen vaivanaikaa, ei vie minulta pois pelastusvarmuutta. Olen Jeesuksen oma, tuli Jeesus hakemaan omansa ennen vaivan aikaa, sen keskivaiheilla tai myöhemmin. Usko, milloin ylös tempaaminen tapahtuu, ei vie minulta pelastusvarmuutta pois.

    3. Kun tulin uskoon vuonna 1981, kävin helluntaiseurakunnassa kokouksissa. Kukaan ei tullut minulle sanomaan, että minun pitäisi mennä kasteelle. Ajatus kasteelle menosta tuli syksyllä minulle ja silloin ilmoittauduin kasteelle.

    Minut oli kastettu kuukauden vanhana ja kun lähdin töihin, jouduin luterilaisen kirkon rahoittajaksi. Helluntaiseurakunnassa annan sen summan, minkä haluan, minua ei ole koskaan pakotettu antamaan ilman omaa tahtoani rahaa. Oli aika, kun mieheni kuoli ja minulla oli todella vaikea rahatilanne, en voinut antaa seurakunnalle paljon mitään. Kaksi poikaani opiskeli ja minulla oli velkaa ja jäin työttömäksi, silloin ei ollut paljon rahaa annettavana seurakunnalle, hyvä, kun sain maksettua velkoja, sain ostettua ruokaa. Mutta Jumala piti huolen, että selvisin siitä ajasta.

    4. Jumala alkoi vetää minua Jeesuksen luo. Minua esti aluksi se, että mieheni oli erittäin uskonvastainen. Ajattelin, että meille tulee avioliittoon vaikeuksia, jos tulen uskoon. Mutta Jumalan kutsu muuttui aina vain kovemmaksi ja viimein tuli se päivä, jolloin halusin antaa elämäni Hänen käsiinsä, joka ristillä kantoi minunkin syntini ristillä.

    5. Kun tulin uskoon, tiesin, että olen syntinen. En uskonut kuitenkaan, että olen syyllinen isäni ja äitini synteihin. Olin tehnyt itse ihan tarpeeksi syntiä, etten tarvinnut esi-isieni syntejä Nooaan asti miettiä.

    En halua koskaan polkea kymmentä käskyä lokaan. Ne on Jumala antanut meille suojaksi, että niitä noudattamalla voisimme elää täällä maailmassa. Niissä käskyissä on perusta ihmisen elämälle, suhde Jumalaan ja suhde ihmisiin. Jos me pystyisimme niitä noudattamaan, kuinka ihana paikka tämä maailma olisikaan asua.
  3. Siellä koulussa, missä isäni oli vahtimestarina, oli opettaja, joka kiusasi yhtä tyttöä. Hän laittoi tytön toisten oppilaiden keskelle ja halvensi tätä tyttöä oppilaiden kanssa. Tämä tyttö oli köyhästä perheestä. Se näkyi hänen vaatteistaan, hän joutui käyttämään isojen siskojen vaatteita. Minä en sitä nähnyt, mutta äitini näki. Näin ei saisi olla. On opettajia, jotka eivät sovellu opettajiksi. Ja kiusaaminen on aina ala-arvoista toimintaa.

    Yksi tuttuni kertoi, että alaluokilla oli kurjaa, kun pojat häiriköivät tunneilla. Kun hän meni lukioon, muuttui luokka rauhalliseksi, koska häiriköt lähtivät koulusta pois.