Monkki

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

1549

  1. Joh. 13: 34-35 "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut, että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

    Olemmeko me unohtaneet yllä olevat Jeesuksen sanat, kun aina haukumme toisiamme ? Miksi me olemme toisiamme kohtaan, kuin vihamiehet. Missä on rakkaus toisiamme kohtaan. Me kaikki olemme epätäydellisiä, meissä kaikissa on virheemme, mutta emmekö voisi kuitenkin rakastaa toisiamme huolimatta siitä, ettemme olekaan täydellisiä. Jeesus on ainoa ihminen, joka oli täydellinen. Jos Hän rakastaa meitä kurjia ihmisiä, emmekö mekin voisi edes jotenkin tykätä toisistamme.

    Kun me sormi sojottaen haukumme toisiamme, emmekö voisi katsoa niitä toisia sormia, jotka sojottavat itseämme kohti. Emmekö yrittäisi muistaa sen, että olemme kaikki vajavaisia, jotka Jeesus armossaan on pelastanut. Hän rakasti meitä niin paljon, että meni ristille meidän syntisten tähden ja avasi meille tien Isän luo taivaaseen. Emmekö me voisi edes hiukkasen rakastaa sitä uskovaa siskoa ja veljeä, joka taistelee tällä taivastiellä eteenpäin. Missä on meidän rakkautemme, kun mieluummin potkimme, kun näemme väsyneen kanssamatkaajan uupuneena tiellä. Miksi emme nosta tätä uupunutta kipujen ihmistä ja rakasta häntä sillä rakkaudella, millä Jumala on meitä rakastanut.

    Miksi minun on niin vaikea rakastaa ? Miksi minun on helpompi vihata ? Sitä minä kysyn itseltäni, miksi en osaa rakastaa.
  2. Olen käynyt baptistien kokouksissa ja siellä on ihan raamatun mukaista opetusta. Kyllä baptisteiila rukoillaan kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Oletko koskaan käynyt baptistien kokouksissa ? Minä olen monta kertaa, vaikka en kuulukaan heidän seurakuntaansa.

    MInä iloitsen jokaisesta kristitystä, kuuluuko hän sitten kirkkoon tai johonkin seurakuntaan. Kirkko tai seurakunta ei pelasta ketään, ainoastaan Jeesus pelastaa.

    Kun lapsena piti käydä kirkossa ja se oli minulle piinallista. Se oli piinallista, koska en tuntenut Jeesusta. Se oli myös pakkopullaa, koska minut oli pakotettu sinne. Isä meidän rukouskaan ei silloin merkinnyt yhtään mitään minulle. Toistin automaattisesti sanoja, jotka eivät merkinneet minulle mitään. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus tuli elämääni, se rukous on ihmeellinen. Siinä on kaikki asiat, jotka voimme viedä Isän eteen. Nyt olen opetellut sen rukouksen hepreaksi.

    Kyllä minä ihan omassa voimassani teen paljon asioita. Menen nukkumaan, silloin kun haluan, enkä kysy Jumalalta, saanko mennä nukkumaan. Menen kauppaan, kun itse haluan, en kysy Jumalalta, milloin saan mennä kauppaan. Minä voin mennä pyöräilemään, enkä kysy Jumalalta, saanko mennä. En osaa sanoa, onko se oikein, mutta ajattelen, etten halua vaivata Jumalaa asioilla, jotka minä voin itse päättää.
  3. Voi, kultapieni, minulle ei merkitse kauheasti se, kuulutko sinä kirkkon vai et. MInä en edes tunne sinua. Mutta se merkitsee minulle enemmän, oletko sinä ottanut Jeesuksen vastaan elämääsi.

    En usko, että minunkaan kuulumiseni johonkin seurakuntaan merkitsee monillekaan ihmisille. Se ei merkitse heille mitään. Mutta, kun kohtaan uskovaisen ihmisen, meillä on yhteinen aihe jutella, kuuluimme sitten mihin seurakuntaan tahansa.

    Minä uskon, että Jumala tietää edeltäpäin tämän maailman asiat. Onhan Hän näyttänyt historian kulkua eteenpäin Jesajalle, Danielille ja muille profeetoille.

    Uskon kuitenkin, että Jumala on antanut meille valinnanvapauden, valita oikein tai väärin. Jumala tahtoisi, että me valitsisimme oikein. Olen usein ajatellut valinnanvapautta. Jos minä tapaan naapurin, josta en erityisemmin pidä, minulla on kaksi mahdollisuutta. Minä voin olla häntä kohtaan hyvä tai voin myöskin haukkua perin pohjin. Se on minun valintani, minä sen teen, eikä Jumala pakota minua siihen. Mutta uskon, myös siihen, että Jumala on sen ennalta tietänyt, minkä valinnan tein. Mutta en usko siihen, että Jumala olisi minut pakottanut tekemään väärin.
  4. Olen samaa mieltä, että me emme pysty arvostelemaan toistemme uskoa. Voimme olla luonteeltamme niin erilaisia. Minun tätini on savolainen ja minä hämäläinen. Me olemme erilaisia, hän on tulta ja tappuraa ja minä olen hänen kanssaan kuin puupatsas. Hän on uskovainen ja hän usein elää tunteittensa johdattamana. Minä mielestäni olen aivan toisenlainen. Olen kyllä tunteellinen, mutta en anna tunteiden kovin helposti viedä minua. Olen huomannut itsestäni, että minun on helpompi ymmärtää niitä, jotka ovat samanlaisia kuin minä. Mutta Jumala tietää meidän jokaisen sydämen tilan. Me emme tiedä, mitä taakkoja itse kukin kantaa.

    Välillä tätini ärsyttää minua, koska olemme niin erilaisia. Mutta en koskaan ole epäillyt hänen uskoaan Jeesukseen. Minun pitää ymmärtää, ettei hän ole samanlainen kuin minä ja hän ei käyttäydy samoin kuin minä. Eikä minulla ole oikeutta arvostella häntä.
  5. Älä valehtele. Älä puhu palturia. Älä puhu mitään sellaisesta, mistä et tiedä mitään. Ota asioista selvää, ennen kuin avaat suusi. Kun joku ajatus tulee mieleesi, mieti, onko se totta vai valhetta. Jos et tiedä, vaikene ja ole hiljaa. Tämä maailma on valheita täynnä. Valheesta on tehty totuus ja totuudesta valhe.

    Vai oletko sinä ainoa ihminen maailmassa, joka tiedät kaiken totuuden ja voit sitä toitottaa kaikille. Kirjoituksesi on ala-arvoista potaskaa.
  6. Millaista on tavallisen ihmisen usko Jeesukseen ? Eiköhän me ihmiset olla ihan tavallisia. MInä olen tavallinen ihminen ja uskon, että Jeesus on pelastanut minut ja olen Hänen omansa.

    Joh. 3:3 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

    Onko mielestäsi erilaista uskoa, erittäin heikkoa, heikkoa, keskinkertaista, väkevää tai erittäin väkevää ?
  7. Oletko sinä vänkääjä ? Vastaatko kysymykseen kysymyksellä ?

    Miten voi esitellä, mitä sinun kirkkoon kuulumisesi merkitsee muille ihmisille. Ei tuohon kysymykseen voi kylläkään vastata. Eiköhän sen itse tiedä, miten kokee sen, että kuuluu kirkkoon. Siellä voi olla rivijäsenenä tai Jeesukseen uskovana. Sehän on valinta.

    Mutta se merkitsee jotain, jos ihminen on ottanut Jeesuksen vastaan elämäänsä ja haluaa noudattaa Hänen sanojaan. Eihän se, että kuuluu johonkin kirkkoon tai seurakuntaan, pelasta ihmistä, vaan Jeesus on se, joka pelastaa. Jeesus on ainoa tie Isän Jumalan luo. Ei ole muuta tietä.
  8. Kiitos sanoistasi, ne lohduttivat, koska sitä usein soimaa itseään, kun en voinut olla sellainen vaimo, kuin olisin halunnut olla.

    Kun perheessä on vaikeaa sairautta sairastava, siinä kärsii koko perhe. Minä ja pojat kärsimme siinä mieheni kanssa. Siinä on se paha, että silloin on vaikeaa olla tukena, kun sisin itkee toisen puolesta.

    Kun on vuosia kulunut, tulee mieleen tapahtumia, jotka tekisin toisin nyt. Olisin voinut osoittaa myötätuntoa enemmän, mutta kun oma sisin huusi, etten kestä tätä tuskaa enempää, ei ollut voimia. Pojillakin oli pelko, kun isä joutui sairaalaan, että isä kuolee. Tietynlainen pelon ilmapiiri roikkui ilmassa.

    Onneksi tulin uskoon, ennen kuin se sairaus olisi vienyt kaikki voimat. Jeesus antoi voimia paremmin kestää kaiken sen, mitä sairaus toi tullessaan.
  9. Mieheni tuli uskoon kuolinvuoteellaan. Siinä kysyin häneltä, haluaako hän ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Hän nyökkäsi minulle. En muista, pystyikö hän enää mitään sanomaan. Olin vähän epäilevä Tuomas siitä, oliko hän todella tehnyt tahdon ratkaisun, niin pyysin Jumalalta, että jos mieheni on tehnyt sen, niin hän laittaisi kätensä ristiin. Hän makasi kyljellään ja hän laittoi kätensä ristiin.

    Olimme usein puhuneet uskonasioista, kun hän oli kysellyt, olin yrittänyt vastata hänelle. Viimeksi puhuimme pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Uskonasiat olivat hänelle vieraita. Ehkä kuitenkin ne meidän keskustelumme jäivät hänen muistiinsa. Kun hän kuoli, oli tietysti surua, mutta myös ilo siitä, kun hän oli ottanut Jeesuksen vastaan. Se auttoi minua surun keskellä. Välillä tunsin Jumalan rakkauden ympäröivän minua.
  10. Minun mieheni sairasti munuaistautia 26 vuotta. Mieheni oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Kun me aloimme seurustella, hänellä oli jo munuaistauti, mutta hän ei kehdannut sitä sanoa minulle, koska hän häpesi sitä tautia.

    Hän oli edellisellä viikolla ennen kuolemaansa vielä hyvässä kunnossa. Hän kävi dialyysissä kolme kertaa viikossa. Edellisenä perjantaina läksimme kävelemään ja matkalla hänelle tuli huono olo. Iltapäivällä hänellä oli dialyysi ja siellä otettiin sydänfilmi. Ei näkynyt mitään siinä filmissä. Lauantaina vein hänet ensiapuun, koska hänellä oli rintakipuja. Hän jäi sairaalaan. Sunnuntaina menin katsomaan häntä, sanottiin, ettei ole mitään ongelmia. Iltapäivällä aloitettiin hänelle dialyysi ja silloin hänelle tuli sydäninfarkti. Sunnuntaiyön olin hänen vuoteensa vierellä. Juttelimme muutamia kertoja, välillä hän nukahti. Maanantai meni odotellessa, lääkäri sanoi, ettei ole mitään tehtävissä. Illalla menin poikien ja anopin kanssa sairaalaan, mieheni oli jo tajuton. Puolenyön aikaan vein anopin kotiin ja kun saavuimme kotiin, tuli puhelinsoitto, että mieheni oli kuollut. Menimme vielä anopin kanssa sairaalaan jättämään hyvästit.
  11. Jos sinun elämäsi on ollut tasapainoista ja olet saanut rakkautta lapsena ja olet järki ihminen ja et ole koskaan tehnyt mitään väärää, niin älä tuomitse niitä ihmisiä, jotka sinun mielestäsi tekevät väärin. Olet sinäkin kuitenkin joskus tehnyt jotain väärin, vai oletko synnitön.

    Jos me emme ole saaneet kokea rakkautta lapsuudessamme, meille jää tunnevajaus sisimpäämme. Kun tulemme uskoon, se tunnevajaus on edelleen sisällämme. Silloin voimme etsiä tunnekokemuksia, vaikka meidän pitäisi oppia tuntemaan Jeesus Kristus paremmin. Mutta meillä ei ole oikeutta tuomita niitä ihmisiä, jotka eivät käyttäydy juuri niin kuin minä. Minä uskon siihen, että Jumala pitää kuitenkin huolen omistaa ja johdattaa ihmisiä eteenpäin. Hän tuntee ihmisen koko elinkaaren. Hän tuntee ihmisen pettymyksen, hylkäykset, painostamisen ja kaikki ne syyt, jotka ovat muovanneet ihmistä sellaiseksi, kuin hän nyt on. Jumala tekee työtään jokaisessa uskovaisessa, se on hyvin hidasta, mutta kuitenkin hyvää työtä, että ihminen kasvaisi Kristuksen tuntemisessa. Ylilyöntejä varmaan tulee meille kaikille, ainakin minulle on tullut. Mutta Jeesuksen oma olen ja tahdon olla. Hän on minulle kaikki, mitä tarvitsen tässä elämässä.
  12. Jopas kirjoitit oman ajatuksesi tuotoksia. Ajatuksesi ovat valhetta.

    Matt. 6: 3-4 "Kun sinä annat almun, älköön oikea kätesi tietäkö , mitä vasen tekee, jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut." Ota mieluummin koko teksti äläkä osaa siitä, koska silloin voi muuttua ajatus. Tässä oli kyse ihmisen esittämästä hurskaudesta ihmisten edessä.

    Jumala on pyhä Jumala ja en usko, että kukaan uskovainen ajattelee, että Jumalan pitää kumartaa ihmistä. Jos ihminen niin ajattelee, hän on sairastunut narsistiseen ajatukseen, että ihminen on suurempi kuin Jumala. Pois se meistä. Meidän pitää muistaa, että meidät on maasta tehty.

    Jumala kutsui minua Jeesuksen luo, kun oli nuori. Silloin minulle ei kelvannut Jumalan kutsu ja kieltäydyin kutsusta. Se oli minun oma valinta, että en halunnut ottaa Jeesusta vastaan elämääni. Jumala myöhemmin kutsui minua uudestaan Jeesuksen luo ja silloin minä otin vastaan Jeesuksen elämääni. Jumala kutsui ja minä otin vastaan Jeesuksen elämääni.

    Ei Jumala vasaralla iskenyt minua päähän ja pakottanut minua uskon tielle.

    Tietysti en olisi tullut uskoon, jos Jumala ei olisi kutsunut minua.

    Emme me ihmiset ole tahdottomia olentoja, joita Jumala napsii yhden tuolta ja toisen täältä ja ne muut jää napsimatta. Vaan jokaista Jumala kutsuu ja Hän toivoisi, että kaikki ihmiset vastaisivat kutsuun myöntävästi.
  13. Minä en osaa sanoa, koska en tiedä ihmisten asioita. Minun serkkuni on eronnut, mutta hän ei ole mennyt uudestaan naimisiin. Hän kuuluu samaan seurakuntaan kuin minä. En ole haastatellut ihmisiä, enkä tunne yhtään sellaista, joka olisi toista kertaa naimisissa. Mutta minä en tunnekaan kaikkia seurakuntamme jäseniä, joten olen jäävi sanomaan mitään.

    Minun toinen serkkuni, joka käy seurakunnassa, mutta ei ole liittynyt sinne, on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ehkä hän ei ole sen takia liittynyt seurakuntaan, koska hän tietää Jeesuksen sanat uudelleen avioitumisesta.
  14. Oletko tosissasi ? Mistä tiedät ? Älä kirjoita mutu tietoa. Meidän seurakunnan paimenet eivät ole eronneet.

    Jos olisin eronnut, en olisi mennyt uudestaan naimisiin. Olisin eronnutkin vain siinä tapauksessa, jos mieheni olisi hakannut minua ja lapsia, silloin olisin lähtenyt pois. Onneksi mieheni ei ollut vaimonhakkaaja ja olimme naimisissa mieheni kuolemaan asti. Hän kuoli 44 vuotiaana munuaistautiin. Hänelle tehtiin kolme munuaisensiirtoa ja meillä oli monia kovia aikoja, koska ne munuaiset alkoivat aika nopeasti hylkiä. Poikamme olivat pieniä, kun tämä ruljanssi alkoi. Mutta ei tullut mieleenkään lähteä avioliitosta. Joskus tuntui kurjalta, kun näin poikiemme kärsivän isänsä sairaudesta. Pieni lapsi ei osaa ajatella kuin aikuinen. Heillä oli usein pelko siitä, että isä kuolee. Mutta olin luvannut papin edessä, että avioliittomme kestää kuolemaan asti.
  15. Vähän ihmetyttää kirjoituksesi. Ei tunnu oikein täysjärkisen ihmisen kirjoitukselta.

    Ajatteletko, että nauru pidentää ikää, kun noin röhötät. Millaisille asioille oikein naurat ? Osaatko olla missään tilanteessa totinen vai röhötätkö aina ? Voi tulla sellainenkin aika, että joudut itkemään, eikä mieleesi tule alkaa nauraa röhöttää.

    Se ei ole naurun paikka, jos joku tapaa ihmisiä. Vaikka olisi jostain syystä mennyt sekaisin ja puhuu omiaan. Minusta se on surullista aina, kun joku vie toisen hengen, ei se ole naurun asia. Mutta onko sinulle kaikki asiat naurun asioita, jos joku tuttava sairastuu syöpään ja kertoo sinulle siitä, sinä nauraa röhötät hänelle ja nautit, että hänelle kävi niin.
  16. Kyllä ne, jotka sanovat, että puolustavat konservatiivikristillisyyttä, valehtelevat niin, että korvat heiluvat kuin tuuliviirit. Ne, jotka ovat sodan puolella eivät tiedä kristillisyydestä mitään, he haluavat vain tappaa, veren maku suussaan. Heidän suurin nautintonsa on se, että he tappaisivat Ukrainan kansan kokonaan. Näillä tappajilla ei ole rauhan ajatuksia, vaan kuolema on heidän ylin päämääränsä, kuolema niille, jotka ajattelevat toisin kuin he.

    Ei heillä ole motiivina taistella natsismia, homoja tai länsimaisina mädännäisiä arvoja vastaan, vaan heillä on halu vallata alueita ja alistaa heidän äiti Venäjän vallan alle.

    Kuka länsimaalainen ihminen haluaisi asua Venäjän vallan alla ? Se olisi kuin muuttaisi vankilaan, vaikkei asuisikaan vankilassa. Omia ajatuksia ei saisi olla, pitäisi ajatella kuin määrätään. Pitäisi olla kuin robotti, totella robotin tavoin käskyjä, silloin voisi pysyä hengissä.
  17. Jos oletetaan, että sinä olet oikeassa, että Jeesusta ei ole ollut, mitä minä olen menettänyt elämässäni uskoessani Häneen. En yhtikäs mitään, minulla on ollut vain parempi elämä uskoontuloni jälkeen.

    Minulla on vertailukohta, koska olin 31-vuotias, kun tulin uskoon. Ennen uskoontuloani elämäni oli paljon kurjempaa kuin uskoontuloni jälkeen. Nyt minä nautin elämästä, ennen toivoin kuolemaa. Nyt minä en vihaa ihmisiä, ennen vihasin. Nyt olen onnellinen, ennen olin vihainen kaikille ja kaikelle. Jos ei olisi Jumalaa, joka on luonut kaiken, en minä kuitenkaan olisi menettänyt mitään, vaikka olen elänyt uskovaisen elämää, en kerta kaikkiaan mitään.

    Mutta onneksi minä tiedän, että Jumala on olemassa ja Jeesus oli maan päällä ja kärsi meidän puolestamme ristillä avaten tien taivaaseen Isän luo. Mistä minä sitten sen tiedän, koska Hän asuu minun sydämessäni. Tiedän sen, kun luen Raamattua ja Vanhan Testamentin profetioita, jotka ovat jo toteutuneet.
  18. Koulutoverini vain kertoi minulle aborteista. Hän ei halunnut puhua enempää ja minä en kysellyt, koska huomasin, että se oli hänelle kipeä asia.

    Hänellä oli huono äitisuhde niin kuin minullakin. Se yhdisti meitä silloin koulussa. Me purimme toisillemme pahaa oloamme. Hän lähti opiskelemaan ja emme olleet moneen vuoteen yhteydessä. Hän muutti takaisin kotikaupunkiin ja silloin taas tapasimme monta kertaa.

    En tiedä, tiesikö hänen äitinsä aborteista. Toverini ei kertonut minulle sitä. Mutta hän oli toisaalta hyvin läheisriippuvainen ja ihmisten sanat vaikuttivat häneen voimakkaasti.
  19. Minun esiäitini sai 1800 luvun alussa kahdeksan aviotonta lasta. Ensimmäinen lapsi kuoli nuorena, mutta muut lapset elivät aikuisiksi. 1800 luvulla ei ollut helppoa viedä eteenpäin seitsemää lasta, varsinkin kun Eva esiäitini oli piikanan taloissa. Lapsetkin joutuivat nuorena piikomaan ja rengeiksi. Yhdestä pojasta tuli minun esi-isäni. Ei tullut yhtään rikollista näistä lapsista, vaikka huono alku oli näillä kaikilla. Heidän kärsimyksiään voimme arvailla, kun tytöt olivat piikoina ja pojat renkeinä. Tietysti paljon riippui paikoista, missä he olivat.

    Minun koulukaverini teki kahdesti abortin. En koskaan syyllistänyt häntä, mutta hän kärsi niistä. Hänen mielenterveytensä ei meinannut kestää sitä syyllisyyttä, mitä hän kantoi sisällään. Sitä oli vaikea katsella.
  20. Kun odotin lapsiani, en koskaan sanonut, että odotan sikiötä, vaan minä odotin lasta. Minusta sikiö on ruma sana.

    Olen joskus miettinyt, milloin olisin voinut tehdä abortin. Tähän mennessä en ole keksinyt sitä, milloin olisin voinut sen tehdä. Minulle ihmiselämä on arvokas, jopa syntymättömän lapsen.

    Paltamon sääksien pesällä sattui, että Miila sääksi jäi yksin, Penna ei tullutkaan enää tuomaan kalaa pesälle. Miila sääksi hautoi monta päivää munia ilman ruokaa, viimein eilen sen piti lähteä hakemaan ruokaa. Se joutui jättämään munat ilman hautomista. Miila on tullut pesälle ja hautoo, mutta luulen, että munista ei tule enää mitään. Minun sydämeni itkee Miilan kanssa, siitä, että se menetti Pennan ja sen poikaset eivät koskaan näe päivävaloa. Sitä en tiedä, miten Miila kokee menetyksensä.

    Suren myös niitä menetettyjä lapsia, jotka eivät koskaan saaneet kirmailla kirkkaassa päivänpaisteessa. Suren niitä, jotka eivät koskaan saaneet tuntea tuulen hyväilevän kasvoja, suren niitä, joille elämä olisi voinut antaa paljon iloa. Tiedän, että monille syntymättömille lapsille olisi elämä voinut tuoda paljon surua, riippuen millaiseen kotiin hän olisi syntynyt.

    Minulle elämä on lahja, vaikka olenkin nuorena halunnut tappaa itseni. Onneksi jäin eloon. Elämä on ollut raskas useinkin, koska suren niin paljon sitä pahuutta, mitä näen ympärilläni. Vaikka koen joskus niin paljon surua, että tuntuu, että sydän musertuu tuskan alla, kuitenkin olen iloinen, että äitini synnytti minut ja antoi minulle elämän.
    21. 32 / 78
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt