- Onhan se aidon kynttilän loiste kaikkein kauneinta silmälle, mutta niin olen minäkin turvallisuudenkin takia siirtynyt led-valoihin. Laitan myös sisätiloihin valonauhoja kiedottuna sellofaaniin ja ne sitten isoihin lyhtyihin tai isoihin lasimaljoihin. Niistä saa mukavat tunnelmavalaistukset pimeisiin iltoihin. Ulkona minulla on myös kaiteissa ja tuijissa valonauhat, mutta ne sytytän vasta marraskuun lopulla.
Täällä jo monet parvekkeet on koristeltu myös erivärisillä valonauhoilla, mutta itse en pidä niin värikkäistä valoista, tulee rauhaton olo, mutta kuka tykkää mistäkin.
Tänään on taas nuhjuinen, sateen tihruinen päivä, mutta olen kuitenkin saanut jo tehtyä kolmisen kilometrin lenkin. Nyt sitten vain nautiskellaan koirulin kanssa taas tuostakin saavutuksesta, iltapäiväkahvin aika minulla, koiralle pieni puruluu pureskeltavaksi.
Hyvää päivän jatkoa kahvipirttiläisille! - Iltapäivän puolelle on jo päästy, ja minä vasta aamupuuroa syön... Unta on flunssan jälkeen riittänyt, harva se aamu jos jo yhdeksän aikoihin olen noussut. Ehkä se tauti niin vei kuitiksi, että nyt kroppa ottaa takaisin menetetyt voimat.
Olen kuitenkin tänä aamupäivänä jo koiralenkin tehnyt parin km:n verran, eli se tärkein ensin, ettei kaverini huonolle hoidolle jää! Ja vaikka vettä on täälläkin tihuutellut, silti oli mukava sateessa kävellä. Hyvä on hengittää raikkaassa ja viileässä säässä, täytyy ottaa iltapäivällä uusiksi ja tehdä pitempi lenkki.
Olen viime viikolla aloittanut kuntosalilla käynninkin, sieltä sitä virtaa taas jäseniin saa.
Tyytyväinen saan olla, kun kuitenkin hyväkuntoinen ikäisekseni olen, en onnekseni vielä apuvälineitä kulkuuni ole tarvinnut, eihän sitä koskaan tiedä koska kunto niin heikkenee, että kävelykeppiin joutuu turvautumaan.
Minulla on tuolla kaappien kätköissä vanha kävelykeppi, jo isäni aikoinaan siihen turvautui, en ole raaskinnut sitä pois hävittää, muisto isäni viimeisiltä ajoilta.
Neulansilmään langanpujottelusta olette myös puhelleet, minulla näkö vielä niin hyvä, että vielä sekin onnistuu.
No, tulihan tässä jo riittävästi turistua, hyvää päivänjatkoa kaikille! - Mukavaa kun on päästy oikeen sisälle pirttiin, eihän siinä keinutuolissa keinuessa huomannut, että sisällä vaiko ulkona keinuttiin, välillä oli vauhti niin vinhaa!
Mutta Muistojen kahvipirtti jo nimellään antaa tutun ja lämpöisen turvapaikan kylmää maailmaa vasten, joten mikäs tässä viluisen mummelin on oloaan kohennella!
Olen nimittäin kohta parin viikon ajan potenut flunssaa, kuumettakin on ollut monena päivänä yli 38 astetta. Petin pohjalla olen tiiviisti pysytellyt, täkki ja pari filttiä vielä korvia myöten lämpöä antamassa, mutta tänä päivänä jo parempi olo ja jalkeillakin olen jo ollut.
Niinpä nuo lapsukaiseni ovat joutuneet hoitamaan kaikki pakolliset asiat, kaupassa käynnit ja apteekista täydennystä lääkevarastoon. Tehtiin minulle koronatestikin, onneksi oli negatiivinen tulos, mutta tässä itsekseni olen pohtinut, etteipä se viime syksynä annettu influenssarokotus enää tehonnut. Moneen vuoteen ei minulla kuumetta ole ollut, herraties koska, en edes muista!
Koirakaverinikin on joutunut kotoontani väliaikaiseen paikkaan, kun minusta ei ole ollut lenkittäjäksi.
Nyt on onneksi kaikki hyvin ja ilo on molemminpuolinen!
N - Vähän matkaa luin tätä ketjua, no, politiikkaa näytti paljon puheena olevan, mutta minä pitäydyn mieluummin niistä puheista poissa, kun ei politikointi suuremmalti kiinnosta. Ääneni käyn antamassa, kun sen aika on, kansalaisvelvollisuus on siten suoritettu, auttaako ääneni johonkin suuntaan, mene ja tiedä....
Mutta kaunis on ollut syyspäivä täällä länsirannikolla. Siispä päätin lähteä vierailulle erään ystävättäreni mökille. Siellä ulkona touhusimme lehtiä haravoiden, hyvää teki hartioille ja koko kropalle. Lehtipuita on paljon hänen tontillaan, joten töitä haravoille teettää, mutta kirkkaasa auringon paistessa mitä mukavinta hommaa. Sen jälkeen hyvät kahvit maukkaitten voileipien kanssa, juttu luisti ja pannun pohja siinä jutustellessa jo näkyi ja voileipäpino hupeni kummasti, kun oltiin jo raitista maalaisilmaa saatu
kylliksi nauttia.
Koirakaverinikin sai vapaana haistella uusia metsätienoon hajuja, paljon oli kuulemma metsän eläimiä pihalla käynyt. Ilmankos koira kuono maassa tutkiskeli maastoa mielin määrin.
On se mukavaa kun on tuollaisia metsämökin omistavia ystävättäriä, jotka nauttivat yksinäisyydestään luonnon helmassa ja meikäläistäkin sinne kutsuvat. Minä olen ehkä kuitenkin liian kaupunkilainen, kun en yksinään iltojen pimetessä niissä maisemissa uskaltaisi olla, mielikuvitus alkaisi liikaa laukkamaan ja arkuus kotia päin kutsuisi.
Kivaa on kuitenkin päiväsaikaan pistäytyä.
Hyvää päivän jatkoa taas kaikille! - Mukavaa SkillaN kun avasit taas sen ihan oikean kirjoitusalustan meille , jotka haluamme, että meillä on hyväntuulinen ja mieltä piristävä kirjoituspaikka, jossa voi kertoilla niitä omia kuulumisiaan , ottaa osaa keskusteluun, jos aihe kiinnostaa, tai muulla tavoin osallistua ilman sarvia ja hampaita, siis hyväntahtoisesti osallistua joukon jatkeeksi.
Tällaisia 8-kymppisiä, joita vielä kiinnostaa samanikäisten elämänmeno, tällainen osallistuminen piristää pitkää päivää. Eihän kaikilla ole sitä omaa tukijoukkoa, jolle voi purkaa ajatuksiaan, nuoremme ovat vielä niin työuransa keskiöissä, ettei heitä edes viitsi rasittaa kaikenlaisilla ajatuksillaan ja tekemisillään. Tänne niitä kuulumisiamme sitten voimme kirjoitella, kunhan muistamme sen toisenlaisenkin kirjoittajan aatokset. Sopuisa kirjoittelu olkoon mottomme!
Jaahas, illassa ollaan ja sade taitaa kohta yllättää, siispä koiran kanssa illan viimeinen lenkki, kunto pysyy hyvänä niin koiralla kuin taluttajalla.
Hyvää illan jatkoa kaikille palstalaisille! - No nyt on tällä mummelilla jännittävä elämä täällä kaupunkini puistoalueella. Jaa, että mitäkö? 🤣
Se pari päivää sitten kertomani kettu pöllähti taas vastaan, roikotti suussaan paksuhäntäistä oravaa ja varikset rääkyivät yläpuolellaan kovaäänisinä. Oli kettu varmaan niittenkin kimppuun nälissään koettanut käydä, siitä tuo jahtaaminen kaiketi johtui. Vikkelään kettu saalis suussaan livahti pöheikköön ja siellä vissiin saaliinsa nautti.
Tämä oli nyt jo kolmas kerta, kun mokoma kettu kävelyreitilleni osui.
Ensimmäisellä kerralla olin kääntymässä kotipihaani ja minulla oli oman koirani lisäksi se pieni chihu, ja meidät nähtyään kettu vielä pysähtyi ja kääntyi katselemaan meitä. Nopsaan jatkoin kulkuamme tietä pitkin, enkä uskaltanut kotipihaan äkkiseltään kääntyä, sillä kettu varmaan katseli chihua sillä silmällä, että oivan paistin siitä saisi.
Enpä haluaisi, että se pesiytyisi tänne kotialueelleni, ja sääliksi käy oravatkin, jotka joka päivä reitilläni kohtaan, ja niitten touhuja on mukava seuratakin.
Että tämmöistä jännitystä meille koiralenkillä suodaan, ei kiva.🤔 - Matkustelu puheenaiheena, mikäpäs siinä.
Täytyy myöntää, että mieheni vielä eläessä on tullut kierrettyä Eurooppaa ristiin rastiin, ensin asuntovaunun kanssa, myöhemmin vaihdettiin se asuntoautoon, joka oli kaikin puolin helpompi parkkeerata miltei mihin tahansa. Kaikissa kaupungeissa käytiin tutkimassa tärkeimmät nähtävyydet, hauskoja muistoja kuvattiin ja jäi haikea kaipuu, kun nyt ei enää jaksaisi eikä viitsisi matkoille lähteä, ikä jo painaa.
Onnellisia te, joilla vielä kumppani, jonka kanssa saa tutustua maailman ihmeisiin. Monissa maailmankolkissa kerkesimme käydä, joihinkin tuntui, että tänne vielä haluan, mutta aika on rajallista. Onneksi saa nykyään television avulla tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin ei tavallinen turisti edes eksyisi.
Asiasta toiseen, tänään tavanomaisella lenkilläni eteemme tupsahti kettu, ja siitäkös tuo oma karvaturrini hämmästyi, ei ehtinyt kunnolla reagoidakaan moiseen ilmestykseen, mutta kovasti haisteli ketun jättämiä jälkiä. Niin vain nälkä nuo metsän eläimet tuo kaupunkioloihinkin, roskiksia kaivelevat, ja koettavat onneansa jospa jotain syötävää helpommin löytyisi.
Mukava päivä muutenkin ulkoilla, täytyy iltapäivällä ottaa uusiksi ja lähteä kahlaamaan syksyn pudottamien lehtien keskelle.
Mukavaa päivää kaikille! - Jopas te jo aikaisin aloitatte joulusta puhumisen...no, ehkä näin voisin minäkin tehdä, ellei olisi sitä vakituista joulua. Vuoroin tyttärien luona ollaan jo monen monituista joulua vietetty, niin varmaan tänäkin vuonna.
Minulla on nyt ollut koirakaverini 3 päivää kyläreissulla ilostuttamassa pojan tyttären lapsia. Onneksi tänään saan sen taas kotiin, sitten on taas elämä mallillaan.
Olen nyt käyttänyt tämän luppoajan siivoamiseen ja sukkien kutomiseen. Olen päättänyt, että tänä vuonna kukon koko suvulle sukat. No, onhan siinä pantava puikot heilumaan tiuhaan tahtiin, mutta noita pikkuisia varten ensin aloin kutomaan, niin nopsaan ne valmiiksi tuli, että tämä koko lähisuvun sukkarumba päähäni iskostui! Voi olla, ettei tämmöinen ajatus muita innosta, mutta hyvä tarkoitus minulle ajankuluun. Ennen en olekaan ollut "sukkahullu", mutta nyt tuntuu mukavalta istua lämpimässä kodissa ja saada jotain näkyvää aikaan. Hyvässä alussa jo olen, kaikkein pienemmille on jo sukat valmiina, nyt sitten vanhempien vuoro, ja kun mennään sinne miesten sukkien tekoon, niin urakkaa on, kun monella 46 -47 on jalan koko.
Tällaista hassutusta en kehtaisi normaalisti edes kertoa, mutta tämä yksinolo saa vanhan mummelin kaikki kertomaan!
Hyvä, kun tänä iltana saan koiran kotiin, on taas joku, joka jaksaa kuunnella mummon höpinöitä!
Hyvää päivän jatkoa kaikille palstalaisille. - Oi kuinka kaunis on näkymä olohuoneen ikkunastani! Metsän lehtipuut ovat kaikki nyt kilvan sonnustautuneet upeaan ruskan väritykseen. Olenhan aina nautiskellut tuosta ihanasta metsänäkymästäni, mutta nyt kirkkaassa aamuauringon kimalluksessa värien kirjo on silmiä hivelevän kaunis. Illalla myös lännenpuoleisesta keittiön ikkunasta sain ihastella läntistä taivaanrantaa, joka punaisena hohti ja vaahterat oranssinpunaisina loistivat. En muista, että viime vuonna tällaista värien sinfoniaa ikkunastani olisi auennut. Kerrassaan uskomattomalta tuntuu tämänvuotinen etelään saapunut ruska.
Olen nyt ilmojen viiletessä alkanut tekemään pitempiä lenkkejä koiran kanssa. Kummallekin on kesän aikana kertynyt lisäpainoa, herkut ovat maistuneet ja siksi on nyt viimeistään aloitettava kunnon kohennus. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin samoilu metsäpoluilla, kiipeily kallioilla ja halailla samalla metsän puita.
Eipä sitä ihmeempää elämäänsä tarvitse, mieli avoinna kohti tulevaa, siinä se kaikki.
Nautinnollista syyspäivää kaikille! - Hyvää sunnuntaipäivää!
Iloisia asioita tänne kirjoittelupalstalle toivotaan, kuka minkälaisista asioista iloitsee, erilaisiahan me kaikki ollaan, eikä se iloisuus jokapäiväistäkään aina ole.
Mutta tässä minun ilonaiheeni eiliseltä: Sain pitkästä aikaa vieraita ihan Turusta asti, no, kilometrejä ei sieltä ole kuin vajaa parikymmentä, mutta tämä korona-aika on pitänyt meidät mummot omissa kotioloissa jo liiankin kauan, joten nuo ihanat Turun mummot repäisivät, ja yht'äkkiä vaan pyllähtivät tänne minun huusholliini. Ja riemuhan siitä ihan repesi, kun me ystävättäret miltei yhteen ääneen kuulumisiamme kerroimme. Omat eväät olivat myös pakanneet mukaan tätä yllätysvierailua varten, joten minulle jäi vain kahvin keitto ja tarjoilun esille pano.
No, niin hyvin me mummot viihdyttiin toistemme seurassa, että myöhäiseen iltaan tuo vierailu kesti. Käytiin saunassa koko konkkaronkka, olihan minulla noita pyyhkeitä sun muita tarvittavia antaa käyttöön, mutta olivat aavistelleet ja ehkä toivoneetkin saunakutsua, sillä aika omavaraisiakin tilpehööverien kanssa olivat. Pihalla vilvoiteltiin välillä löylyjen välissä, niin tuntuivat seuralaiseni viihtyvän, että runsaat parisen tuntia se saunominen kesti. Heillä on käytössä vain kerrostalon yleinen sauna, missä on aina se aikarajoitus. Puhtoisina ja tyytyväisinä siinä sitten ilta kokonaisuudessaan vierähti.
Oli ihan mukavaa, kun pystyin tarjoamaan tuollaisen pitkällä kaavalla tehdyn saunareissun. Ei sitä kummoistakaan ihmettä tarvita, kun hyvä porukka pitkästä aikaa kokoontuu.
Sainpa heidät myös pienelle happihyppelylle, kun minulla on taas 2 koiraa kotonani ja molemmat ulkoilua tarvitsi. Kaikki siis olivat tyytyväisiä, ihmiset ja elukat.
Tällaisia yllätysvierailuja on ilo saada, ihan siinä mieli virkistyi, kun päivän kulku tavanomaisesta arkielämästä piristysruiskeen sai.
Joten iloa toivon muillekin, pienistä asioista jo mieli kohenee! - Iltapäivää! Ja terveisiä meidän paikkakunnan mummokerhosta! Taas tuntuu niin mukavalta kun saa kokoontua koko joukko kerran viikossa liikunnan, yhdessäolon ja kahvittelun muodossa. Minäkin , joka vasta vajaa pari vuotta sitten muutin tänne, niin hyvin on minut vastaanotettu ryhmään, ja vetäjät ovat aivan fantastisia, kaikista meistä huolehditaan, ettei kukaan jää yksin. Ja yhteishenki on todella hyvä, vaikka joukossamme on leskiä, eronneita ja yksinäisiä perheettömiä. Hyvin meitä luotsaavat nuo osaavat ohjaajat, kukaan ei jää huomioimatta, yhteishenki joukossamme on enemmän kuin hyvä.
Keskusteluaiheet sinkoilevat ajankohtaisista päivän tapahtumisista kunkin harrastus- ja mieltymiskohteisiin, oli kyseessä sitten melkein mikä aihe tahansa, ja joukko viihtyy.
Minä olen ainoa koiraihminen, parilla on kissoja ja loput eivät eläimistä niin paljoa välitä, etteivät vaivoikseen moisia hankkisi, mutta mielellään kuuntelevat meidän "eläimellisten" juttuja ja tapahtumia. Kerrassaan mukava porukka on saatu yhteen!
No, päivä on kääntynyt sateiseksi, mutta sadevermeet vaan päälle ja koiralenkille!
Yhteenkuuluvaisuutta myös tänne palstalle toivon, kas, sopu se sijaa antaa!
Heipparallaa!!!! - No niin, siinähän nuo yöpakkaset jo meidänkin nurkat tavoitteli. Minulla oli varhainen meno aamulla ja autolla lähdin liikenteeseen. Kieli keskellä suuta oli ajettava kuuraisilla teillä, onneksi selvisin kotiin takaisin turvallisesti.
On tuo omalla autolla ajo vaan vieläkin niin mukavaa ja helppoa, kuitenkin aika vähän niitä ajoja tulee ja paljon aremmaksi kuskiksi tunnen itseni. Lapseni patistelevat minua auton rattiin useammin tarttumaan, ettei ajotaito vallan rapistu, kun tuo ajolupakin vielä muutamaksi vuodeksi on annettu. Kauppareissutkin kivasti omalla autolla taittuvat, eikä tarvi kauppakasseja pitkästi kantaa. Saas nyt nähdä sitten, aikansa siinäkin on...
Eipä ole kummempia tapahtumia mitä kertoilisi, enkä osaa sulautua noiden riidankylväjien joukkoon, lukeminenkin täällä on supistunut, koska niin paljon noita turhia heittoja on päivittäin tähänkin rauhanomaiseen ikäihmisten palstaan tullut.
Kirjoitushalutkin siinä menee, kun ikäviä ja rumia viestejä lukee. Onneksi täällä sentään on monia sopuisia kirjoittelijoita, joiden tekstejä mielellään lukee, joten sellaisia tekstejä lisää, please, onhan elämä kuitenkin mukavaa, eiks niin? - Kyllä jo huomaa, että ihmisten kyläilyt ovat lisääntyneet, kun useammalla on jo 2 koronarokotusta. Minullekin on sadellut kutsuja useampaan paikkaan, kaikkiin ei lyhyellä varoitusajalla edes ehdi mukaan.
Mutta haipakkaa on pitänyt, mennäviikolla jo alkoi , tällä viikollakin jo neljässä paikassa olen vieraillut. Siskoni lapset kilvan ovat näitä kutsuja esittäneet, käyty on ja jatkostakin jo suunnitelmat, ettei vain yhteen vierailuun jää. Olen nyt suvun vanhin, siksi haluavat pitää yhteyttä, etteivät aivan eroon suvusta joudu. Minun lapsiani haluavat myös tavata nämä serkukset.
Mukavaa on heitä nähdä, kaikki ovat jo myös eläkkeellä, ihan oudolta tuntuu kun eihän siitä niin kauan ole, kun vielä heitäkin kaitsin, kun vanhemmat apuja tarvitsi! Niin se aika kuluu, ettei huomaakaan!
Ystävättären mökillä olen myös pistäytynyt ihastelemassa hänen aikaansaannoksiaan, myöhäisellä iällä hän kesämökin itselleen hankki, nyt siellä miltei koko kesä mennyt kunnostaessa omaan makuunsa niin pihaa kuin mökkiäkin.
Täällä palstalla tuo kannabiskeskustelu on ollut kiivaana, minä en moisen myrkyn vapautusta kannata, eikö jo noita huumaavia aineita tarpeeksi ole pään sekaisin saamiseksi ole. Joihinkin sairauksiin kuulemma apua tuo, lääkärien vastuulle jääköön aineen käytön määrääminen.
Jaahas, aurinko alkoi paistelemaan, nyt hynttyyt niskaan ja ulos reippailemaan koiran kanssa. Se on menoksi nyt! - No niin, uutuuden karhea kiikkustuoli taas istuttavissa, mikäpä tässä on keinutella ja muistella menneitä ja arvuutella tulevia!
Tänään on 20 vuotta jo kulunut niistä WTC-tornien tuhosta. Muistan hyvin kun kuukausi sen kauhean tapahtuman jälkeen kävimme Floridassa mieheni kanssa sukuloimassa. Turvatoimet olivat tosi pelottaviakin, kun lentokentällä turvamiehiä aseineen oli joka puolella ja kaikki matkustajat joutuivat tarkkaan syyniin, ennen kuin sai poistua alueelta.
Sen matkan olimme tilanneet pari kuukautta aikaisemmin, ja mietimme olisiko syytä perua matka. Mutta uskaltauduimme kuitenkin matkaan, mikä olikin hyvä, sillä mieheni sisar oli huonokuntoinen ja nukkui pois pari kuukautta lähtömme jälkeen.
Tällaisia muistoja tuli mieleen kun aamulenkillä olin koiran kanssa ja taivas oli tummanpuhuva ja enteili sadetta. No, kuivin nahoin pääsimme kotiin, eikä sadetta näy vieläkään.
Piipahdus istumassa täällä keinutuolissa silloin tällöin on mukavaa, ja rentouttavaa on lukea sopuisia viestejä. Jatketaan samalla mallilla, mikäs meidän on täällä ollessa!
Hyvää päivän jatkoa kaikille. - Hyvää iltapäivää ja terveisiä taas alkaneesta mummokerhosta. Voi, että mieli tuli iloiseksi, kun eilen kaupunkini kulttuuritoimelta soitettiin ja kutsuttiin taas samaan viime talvena aloittamaani mummokerhoon. Ja heti seuraavana päivänä, siis tänään jo kokoonnuimme.
Oli kiva tavata kesän jälkeen, pari uutta mummoa ja yksi pappa oli liittynyt joukkoomme. Hyvin kaikki sopeuduttiin ryhmään, vaikka eka kertaa tavattiin näiden uusien kanssa. Vetäjät ovat ammattitaitoisia ja osaavat luotsata meitä mummoja kertomaan kuulumisiamme ja tutustumaan toisiimme. Liikuntaa ja taspainoilua kuuluu myös ohjelmaamme ja kaiken kruunaa minun mielestäni kuntosali, jota tosiaan olin kaivannut.
Nyt on mukava jatkaa syksyn odotusta, kun on taas erilaista tapahtumaa tiedossa.
Vaikka olenkin kova liikkumaan, kun koiran kanssa päivittäin, niin olen kaivannut näitä tapaamisiamme, siinä saa sitä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka on tärkeää tällaiselle yksineläjälle. Koira kun ei riitä seuranpitäjäksi, vaikka ihana onkin. Puheleminen ja seurustelu vieraampien ihmisten kanssa antaa elämälle potkua eteenpäin, eikä yksinolo silloin tunnukkaan raskaalta. Onhan minulla tuota sukua riittämiin, mutta nuorilla on oma elämänsä, eikä aina viitsi heitä vaivatakaan.
Joten kiitos kaupunkimme päättäjille kun pitävät meistä vanhoista yksin elävistä huolta. Saimme myös tehdä ehdotuksia ja kertoa toiveitamme, mitä haluaisimme lisää tähän kerhotoimintaan. Joten kyllä nyt mummon taas kelpaa! - Tämä päivä on mennyt kaupoissa juoksemisessa. Tyttärelläni, joka on nyt sitten kolmannen lapsenlapsen mummi, hänellä on kaikenlaista ostamista sunnuntain kastetilaisuutta varten. Siispä minä olen hänen apunaan kauppareissuilla kuskina ja makutuomarina joitakin hänen tärkeitä ostettavia varten.
Suurin huoli hänellä on vaatteitten kanssa, mitä pistää päälleen juhlapäivänä. Väliin huvittaa nuo väitteet, ettei ole mitään päälle pantavaa, samanlainen minäkin olin vielä hänen iässään, mutta nyt en moisia ajattele. Pistän vaan kaapista ne monesti päällä olleet juhlatamineeni, se on siinä. Mutta ymmärrän toki tyttären huolen, kun eturivissä juhlittavana hänkin on. Meikä mummoa ei kukaan sillä silmällä katsele, että mitäs mummolla päällä on.tuskin sitä kahdeksankymppistä isomummoa siinä juhlahumussa huomaakaan. Pikku prinsessa se tärkein on, ja nuorelle parille ensimmäinen lapsi.
Mutta ilolla seuraan näitä nuoria perheitä, voi kuinka ihanaa on kun uusi isäkin hellästi lastaan hoivaa.
Tämmöistä tulevaa on luvassa, kuudes lapsenlapsenlapsi minulle, onneksi minulle jää vain mukana olo, halukkaita hoitajia lapsukaiselle suvussa riittää.
Illan rauhaa kaikille! - Varaosillahan tätä vanhuusikää jo joutuu elämään. Ensin tuli silmälasit, sitten kuulolaite ja kohta varmaan joutuu tekohampaita ruveta hommaamaan, kun hammaslääkäri niin mielellään niitä huonoja hampaita pois vetää.
Olen itsekseni naureskellut, että kohta ei kerkiä ulos ajallaan lähtemään, kun täytyy tarkistaa, että kaikki varaosat on mukana. Ennen oli muistamista vain avaimen kanssa, mutta niin se muistamisluettelo pitenee mitä vanhemmaksi tulee! Onneksi vielä muistaa ulos lähteä, vaikka kaikki täytyy tarkistaa, onko mukana tarvittavat, muistiko tarkistaa, ettei sähkölaitteita jää päälle ym. ym. Helppoa ei ole olla vanhus!
No, ulos on tänäänkin lähdetty kaikesta huolimatta, haistelemaan ihanaa syysilmaa, tallailtu metsäpolkuja, kiivetty kallioilla ja nautittu maisemista. Tätä kaikkea siis olen tehnyt koirulini kanssa. Metsätiellä on ollut porukkaa puolukka- ja sieniämpärien kanssa.
Minä onnekas olen vastaanottanut maapaikan naapurin isännältä nuo samanlaiset ämpärit, vaikken rikkaa ristiin ole itse joutunut tekemään, niin mukava on isäntä, kun tätä mummoa muistaa tuliaisillaan. Ei voi muuta sanoa, että kyllä minun kelpaa, valittamista ei minulla ole.
Joten tässä sitä vaan porskutellaan ja nautitaan elämästä! - Palstamme valoisaa Sinisirkkua muistellen. Hyvää taivasmatkaa! Osanottoni omaisille.
Fiinufammu. - Onnittelut minultakin, Eliaana! On se niin hienoa, kun sukuun tulee uusia palleroisia!
Aivan sydän sulaa, kun niiden pikkuisten ensi hymyjä, askelia näkee ja ensimmäisiä sanoja kuulee. Se vauvaikä vain on niin lyhyt, mutta kaiken uuden oppiminenkin on mukavaa seurattavaa. Ja pikkuhiljaa se lapsukaisen luonnekin sieltä tulee esiin, ja oma tahto onkin tärkeää, jo pienestä sen huomaa!
Minullahan noita lastenlastenlapsiahan on jo melkoinen liuta, ensi sunnuntaina on viimeksi syntyneen kastejuhla. Pieniä töppösiä olen kutonut jo useita, syksyn tullen ne vauvelin varpaat sitten lämpöisinä pysyvät, ja mukavahan niitä on kutoa, nopsaan valmiiksikin tulevat. Lahjakortin kauppakeskukseen sujautan töppöskassin matkaan, eivätköhän vanhemmat parhaiten tiedä, mitä lapsukainen tarvitsee, eihän tämmöinen mummeli nykyajan toiveista osaa oikeita asioita hankkia, ja helppo hankinta lahjakortti on.
Niin on ilma jo syksyiseksi kääntynyt, vaatetta on aamusella ulos mennessä jo lisättävä, kohta saa varmaan käsineetkin tarpeen. Mutta helppo on hengittää syksyisessä säässä, sitä myöden olen taas pituutta aamulenkkeihin lisännyt ja kroppa tykkää.
Muuten tällaista hiljaiseloa taas viettelen, mukavaa on kotonakin olla ja mehuja ja hilloja valmistelen minäkin talvea varten.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille! - Niinhän se ikä jo ottaa kunnon päälle, kun pitkiä kävelemisiä joutuu tekemään. Minäkin, vaikka vieläkin lenkkejä teen koiran kanssa, olen paljon jo lyhentänyt kävelymatkojani . Harvoin enää yli 5km:n lenkkejä teen. On tuo lemmikkinikin jo kohta 8- vuotias, ja kotiin päin usein vetää, kun huomaa, että pitkä lenkki on tulossa, tuntee jo nämä polut hyvin ja siitä hoksaa, jos liian pitkälle ollaan menossa.
Se sunnuntainen merimatkakierros otti myös kunnon päälle, vaikkei paljoa kävelty, mutta raikas meri-ilma teki tehtävänsä. Eilen aamulla unta riitti melkein yhteentoista asti, normaalisti koira herättää minut viimeistään kahdeksan tienoissa, mutta eilen sillekin uni maittoi. Vielä tänä aamunakin nukuttiin pitkään.
No, nyt on kesän matkat tehty, ja syksy menee muistellessa ja kohta alkaa kuntosalitreenit, mikäli ei muutoksia aukioloihin tule.
Minä niin tykästyin kevään mummokerhossa niihin kuntosalilaitteisiin ja hyviin ohjeisiin, joita sieltä sain, mutta kuten arvata saattoi, kotona jumppaaminen ja kahvakuulatreenit on olleet vähissä. Jospa tästä terästäytyisi, kun sinne salille taas pääsee. On se ihmismieli kumma, helposti alkaa luistamaan, kun kukaan ei ole ohjailemassa. Hyi minua, torumisen paikka itselleni tässä!😅