- Tervehdys eiliseltä Saariston rengaskierrosmatkalta! Lapseni olivat taas järjestäneet tälle mummelille ihanan yllätysmatkan.
Aamulla lähdettiin Rymättylän rannasta pikkulautoilla ja sitten matkattiin suuremmalla yhteysaluksella, joka vei meidät ensin Seilin saarelle. sieltä matka jatkui merta kyntäen Nauvoon. Merimatka kesti Östernillä runsaat puolisen tuntia, ja aurinkokansi oli täynnä matkailijoita.
Airisto välkehti kirkkaana auringon syleilyssä ja me kaikki matkustajat saimme sydämemme täydeltä nauttia upeista merimaisemista. Nauvossa nautittiin rantaravintolassa maittava lounas, kiertelimme saaren upeita rantoja ja nähtävyyksiä , kunnes jatkoimme autolla kohti seuraavaa lauttaa , jonne olikin sitten pitkä letka autoja odottamassa pääsyä mantereen puolelle.
Pääsimme lautalle kyytiin pitkän odottelun jälkeen, vaikka siihen mahtui noin 70-80 henkilöautoa kerrallaan. Vakituisilla saarella asujilla on etuoikeus lautalle ajoon, joka vielä hidastutti lautalle pääsyä.
Paraisilla kävimme vielä ihastelemassa näköalapaikalla suurta kalkkikivilouhosta, joka on jo 1600-luvulla ollut toiminnassa.
Olipa upea päätös kesäajalle, kyllä olin tyytyväinen ja kjitollinen, kun sain olla mukana tällä ikimuistoisella matkalla . Hyvillä mielin jaksan taas odottaa edessä olevaa syysaikaa. - Olen minäkin ajatellut tätä palstan tilaa. Paljon on turhanpäiväisiä viestejä, varsinkin niiltä anonyymeiltä, jotka kärkkäästi vastailevat korppiksen kirjoituksiin. Minun mielestäni olisi parempi, että tuo ko. henkilö jättäisi vastailematta niihin kommentteihin. Uskon, että silloin nuo turhanpäiväiset viestit jäisi kirjoittamatta, sillä turhaan silloin tuuleen huutaisivat, ja me iäkkäät saisimme rauhan ja ilon kirjoitella omia kuulumisiamme ja ajatuksiamme tänne.
Jos jatkuvasti meidän ikäisemme joutuvat avaamaan uuden ja taas uuden juttupaikan, niin ikävää olisi tuollainen pakoittaminen.
Kirjoittaminen pitää meidät vanhat mukana elämässä, ja keskinäinen viestittely auttaa dementian ehkäisemiseenkin. Mitäs mieltä olette? - Toivossa on hyvä elää, siispä otsatukkaa käytän, ja nuoremmalta näytän!😄
- Noita venetsialaisia me vietimme jo kahdeksankymmenluvulla. Rannoilla mökkiläisillä oli tulet, hienoa oli veneellä ajella pitkin rantoja ja ihailla tulia joka puolella. Nyt en enää jaksa osallistua niihin, mutta nuoret pitävät perinteitä yllä.
Nyt osallistun vain markkinoille, joita monessa pitäjässä tänä viikonloppuna on, niin meilläkin. Myyjiä oli paljon ja markkinaväkeä ihan riittämiin. Kauaa en jaksanut siellä väen paljoudessa kävellä, ostoksia kuitenkin tein muutamissa kojuissa, ja tietenkin reserviläisten kojulla juotiin kahvit ja syötiin sotkun munkit.
Reserviläisten 60-vuotis-rintamerkkikin saatiin sekä kynä lahjaksi. Maanpuolustusta kannattamassa oli porukkaa paljon, sai osallistua myös ammuntakisaan, mutta jonoa oli niin paljon, etten jaksanut odotella vuoroa. Enpä olisi ehkä maaliin osunutkaan....!
Arvonnassa joku sai palkinnonkin, tottakai !
No nyt kotiutuneena on hyvä olla, kun pääsi pois sieltä väen tungoksesta. Totesin, ettei enää ole minun juttuni sellainen tungos. Hyvä näin!
Mukavaa päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti! - Niin vain se syksy pakkaa päälle, viime yönä oli satanut runsaasti ja tuulenpuuskat kaataneet parit kukkapotit nurin pihamaalle.
Aamupäivä sentään jo vähäsateinen, joten pääsi kuivin nahoin koiralenkiltä takaisin kotiin.
Kroppakin tuntuu jo syksyn viilenemiset huomanneet... Minua ei koskaan ennen ole iskias vaivannut, mutta nyt parin päivän ajan ihan pahalta on tuntunut ja könkkään kuin joku vanhus, vaikken tunnustakaan semmoinen olevani!😂 Kipugeeiiä on pakko levittää ja hieroa kylkeen, että jotenkin pääsee liikkeelle ja ne pakolliset lenkit tekemään.
Maapaikallemmekin olisi mentävä kyykkimään ja nostamaan porkkanat ja sipulit ym. ylös, mutta taidan odottaa muutaman päivän jos kroppa rauhottuisi.
Onneksi on siellä nuo nuoret, jotka avun varmaan tarjoavat, jos mummo ei oikein niitä hommia pysty tekemään.
Niin se vain on, kun yli kahdeksakympin jo on, niin pakko on joissakin asioissa luovuttaa ja uskoa, ettei enää vetreässä kunnossa ole. Hyvin olen kuitenkin sitä leiviskääni näiden elettyjen vuosien aikana hoitanut, joten kaikki ajallaan!
Nyt huilimaan! - 10:18 tekstin kirjoitin minä, fiinufammu. Jostain kumman syystä kirjautumiseni oli hävinnyt. Sorry!
- Samanlaisin ajatuksin ole minäkin. Toisinaan tuntuu, että kaikki on jo nähty, mutta silti vielä odottaa jotain uutta tapahtuvaksi.
Päivät soljuvat välillä hitaasti, kun ei mitään suurempia tapahtumia ole. Silloin tulee nukuttuakin pitkään, ettei se tylsä päivä valveilla liian pitkältä tuntuisi. Mutta niin vain sitä uutta intoa saa kun tapaa useimmin ihmisiä, kyllä sen huomaa todella tarpeelliseksi, sosiaalinen kanssakäyminen antaa virtaa vanhankin elämään.
Minulla on yht' äkkiä tähän elämään tupsahtanut uusi, vaikkakin vanha sukulainen, jonka olen luullut jo kuolleen, kun vuosiin en ole kuullut hänestä mitään. Tämä henkilö on edesmenneen mieheni veli, joka pari vuosikymmentä sitten vain kummasti "katosi" elämästämme.
Nyt hän on ruvennut soittelemaan silloin tällöin, mutta emme ole tavanneet, kun hän asustelee niin kaukana. Mutta virkistävää on hänen kanssaan muistella menneitä, paljon sellaisia tapahtumia, mitä minä en edes ole tiennyt, joita veljeksillä on tapahtunut lapsuus- ja nuoruusaikoina. Mielenkiintoisia keskusteluja on syntynyt.
Niin vain sieltä "vanhasta" elämästä voi yht'äkkiä putkahtaa jotain kauan kadoksissa olleita ihmisiä. Elämä on ihmeellistä! - Sataa vettä, sitte taas aurinko paistaa, tätä se on syksyn alku.
Koiralenkillä ollessa, ehkä pari kilometriä tallanneena, kunnon vesiryöppy saattoi meidät kiiruusti kotiin. Siinäpä oltiin sitten litimärkinä, minä ja koira! Ei se koiranilma säästä edes koiraa kunnolla kastumasta!😄
Minulla on nyt myös autossa ilmennyt joku outo juttu, vettä tulee sisään, vaikka ikkunat on varmasti kiinni kunnolla, kaikenlaista harmia sitä tielle sattuu....Poika lupasi ottaa auton omaan autokatokseensa, pistää puhaltimen kuivaamaan auton sisälle ja tutkii, mistä himskatista sitä vettä sisälle änkee.
Monta kertaa olen ajatellut jo luopua auton pidosta, kun vähäistä on nuo ajokilometrit, mutta sitten taas ajatus, kuinka helppoa on lähtö kun oma auto on alla, laiskuuttako vai mitä lienee.
Sain kuitenkin viideksi vuodeksi ajoluvan 80 vuotta täytettyäni, eihän sitä ajamista siitäkään syystä viitsisi jättää, kun vielä lupa ja taitokin ajamiseen on.
Luopumistahan tämä ikä monessa asiassa on, mutta kynsin hampain sitä pitää siitä entisestä elämästä kiinni, kunnes pakko on.
Tänään vielä kaikki muuten hyvin, kiitos mielessäni tuonne yläkertaan päin, että näin hyvinkin pärjään.
Mukavaa päivää kaikille! - Todella mukavaa, kun saatiin taas oikea paikka, johon voi sanomansa riipustaa, kiitos SkillaN!
Onhan se niin, ettei aina löydä mielenkiintoa herättävää kirjoittelua täältä välillä niin yksitoikkoisesta vanhan ihmisen elämän piiristä, niin kuitenkin tuttuun paikkaan sitä mieluiten piipahtaa, kuulostelemaan samanikäisten elämän menoa.
Ja vaikkei olla tavattukkaan, niin ikä on se, johon voi kaikesta tuntemattomuudesta huolimatta tuntea ja uskoa samanhenkisyyttä kokevansa. Onhan meillä kaikilla ne omat ja tutut elämäntapamme, mutta mukava on kun on kuin ystävän tapaisi, kun tänne piipahtaa!
Minä olen jo moneen kertaan ilmaissut kantani, etten riitasointuihin ota kantaa, taaperran vain tätä itselleni sopivinta elämän taivalta.
No, samat on menoni kuin ennenkin, koirien kanssa päivät pitkät, toisinaan onneksi joku suvusta pistäytyy tai soittelee kysyen kuulumisia, eihän tällaisena koronan kurittamana aikana paljon voi uutta menoa toivoakaan. Hyvää päivän jatkoa kaikille toivottelen. - Kiitos kiitoksista, sinä tuntematon. Ilolla vastaanotan sen, kuin sen toisenkin viestin.
Olen usein ajatellut, että tänne soisi useimpienkin kaikesta huolimatta kirjoitella ajatuksiaan ja tekemisiään, eikä kantsi takertua muutamiin turhiin heittoihin. Niihin jos takertuu, käy kuten ollaan huomattu; turhaa ja tyhmää jatkumoa ikävällä tavalla.
Olen tähän saakka pystynyt elämäni aikana jättämään turhat ilkeilyt ja tyhjät sanomiset taka-alalle, miksi turhauttavia ongelmia joille ei voi mitään kannattaa kuljettaa perässään. Jos jollakin on huono mieli ja purkaa sen tänne, niin siihen reagointi ei anna mitään muuta kuin pahan olon itselleenkin.
Vanhan kansan sananlasku jo sanoo, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Jatketaan kirjoitteluamme hyvillä mielin ja tuodaan palstalle positiivisia ajatuksia!😍
Heissuli vei!!!! - No niin, uusi nojatuoli istuttavaksi.
Tähän kannattaa istuutua ja tuoda esille mukavia ja iloisia asioita. Niitä lukiessa voi oma alakulokin häipyä. Minä ainakin saan Skillanin aamunavauksesta ja muittenkin mukavien kertoilujen ansiosta monta mieltä ylentävää ajatusta, ja jos oma mieli on alavireinen, niin mukavat viestit saavat huonon mielen unohtumaan.😊
Tämä kesä on jo syksyä kohti vierähtänyt, siispä meidänkin porukka, me jotka emme enää työssä käy, emmekä ulkomaita enää kolua, päätimme lähteä päiväretkelle ympäri maakuntaa ja vähän muuallekin.
Pojalla on hyvä ja tilava auto, sinne siis tuppauduimme tytöt ja minä myös pari pikkukoiraankin mukana, ja suunnistimme ensin Kanta-Hämeeseen tutustumaan Tammelan pitäjään, josta isäni oli kotoisin. Kerran vuosia sitten olen ajellut siellä, mutta vain ohi ajaen, joten en osannut aavistaakaan kuinka kaunis ja nähtävyyksiä täynnä se paikka oli.
Siellä isäni jalanjälkiä kuvitellen kävimme monessa mielenkiintoisessa paikassa, josta ei ennen minulla ollut tietoakaan. Kävimme myös Tammelan hautausmaalla, josta koetimme löytää esi-isiemme hautapaikkoja. Joitakin samannimisiä hautoja löysimme, tiedä vaikka sukulaisiamme siellä lepäili. Isäni lähti jo 1918 kansalaisodan aikana pois kotiseudultaan, mutta isoisäni veljet jäivät pitäjään ehkäpä heidän jälkeläisiään hautuumaalla lepäsi.
Sitten suuntasimme Poriin, josta myös sukulaisiamme on lähtöisin. Sielläkään en montaa kertaa ole käynyt, yllätti positiivisesti myös kaupungin kauneus. Tottakai pistäydyimme myös siellä hautuumaalla, Juseliuksen mauseleumin lähistöltä taas löytyi samannimisiä kuin äitini suku, taas mielessä kävi , että äidinäidin jalanjälkiä seurasimme.
Lopuksi paluumatkalla piipahdimme katselemassa Vanhan Rauman ihanaa puutaloaluetta, voi kuinka herttaisia ja ihania pihoja ja hyvin pidettyjä taloja siellä on.
Päätimme tyttöjen kanssa, että teemme vielä myöhemmin päiväretken sinne ja tutustumme niihin ihaniin pikkuputiikkeihin , joita siellä näytti olevan todella paljon.
Tällaisena aikana, kun liikkuminen on rajoitettua tuo tekemämme päiväretki antoi uutta puhtia ainakin minulle ja halua tehdä tällaisia pikavisiittejä lähiseutuihin useamminkin.
Mukava oli reissu kaikenkaikkiaan, päivä kului kuin siivillä, suurkiitos kuuluu lapsilleni, jotka tämän päivän minulle järjestivät! - Jaahas!
Nyt on sitten toinen päivä ilman niitä karvaisia kavereita ja ikävähän tässä on suuri...
Olen nyt kuitenkin harrastanut sauvakävelyä eilen, tuli runsas tunti käveltyä.
Tänään päätin lähteä lenkille ilman sauvoja, ja kyllä oli paljon raskaampaa kävely. Onhan ilmakin tänään aurinkoinen, joten eipä ihme, että hiki vuoti. Kotiin päästyä oli pakko mennä kylmään suihkuun, jopas helpotti.
Koiran kanssa ulkoilu ei tunnu pahalta vaikka monta tuntia tallustaa, sillä pysähdyksiä on useita, merkkaamiset ja tuoksujen nuuskailuhan on koiralle se kävelylenkin iloisin ja tärkein asia!
No, sunnuntai vielä tätä yksinäisyyttä, eräs ystävätär pyysi minua piipahtamaan mökillään, joten sinne sitten, unohtuu murheet ja ikävä, kun pitkästä aikaa pääsee näkemään ja kuulemaan ystävänsä kesän kulkua.
Maanantaista sitten taas 2 koiraa ja elämä mallillaan!
Mukavaa viikonloppua kaikille palstalla pistäytyville! - No niin, tulihan sitä sadetta, hyvä kun kasvit sitä saivat, ihmisistä ei niin väliä...
Sieltä sateen keskeltä tupsahti myös moottoripyöräilijät tänne mummon takapihalle. Aika hyvin olivat kuitenkin säästyneet kastumiselta, vasta Parkanon tällä puolen oli kunnon ryöpsäys hiukan hidastanut matkan kulkua.
Pääasia, että perille pääsivät ehjin nahoin, pikkuteitä olivat kuulemma useimmiten ajelleet, sielthän ne parhaat videotkin olivat, maaseudun elämää ja kauneutta olivat tavoitelleet ja hyvin olivat onnistuneet.
Taidan muuten saada pari välipäivää koirien hoidosta, matkailijat lupasivat ottaa luokseen nuo karvaturrit, kunhan ovat kunnolla kotiutuneet ja matkan rasituksista selvinneet.
No, sehän tietää tälle mummolle yksinäisiä päiviä, taidanpa nyt kun on oiva tilaisuus ottaa yhteyttä turkulaisiin ystäviini, joista ei ole kuulunut mitään. Huono olen minä
pitämään yhteyttä, mukavaa olisi taas tavata pitkän ajan kuluttua.
Kohtahan taas elokuu tuo lisää toimintaa, koulut alkavat ja toivottavasti myös uimahallit ja kuntosalit aukeavat. Täytyisi jotain kunnon kohotusta saada tähän kroppaan, kun kävelylenkitkin ovat olleet lyhyitä tuon sairaan koiran takia.
Punnitsin tänään tuon oman karvaturrini ja lisäpainoa oli sillekin tullut kuten tälle emännällekin. Liian vähän on sitä liikuntaa tullut, ei käy se määrä siitä lääkkeestä! Joten nyt mummo kuriin ja vaikkapa kuntosauvat käyttöön, kun ei ole muuta talutettavaa!
Saas kattoo, toteutuuko...! - Kauppaan lähtöä tässä olen tekemässä, mutta pelkkä ajatuskin taas kassien raahaamisesta saa minut keksimään kaikkea muuta ennen sitä pakollista tylsää hommaa.
Siispä pistäydyn tänne palstalle lukemaan juttujanne ja kirjoittamaan itsekin muutaman rivin.
Olenhan jo kertonut, että minulla on nyt 2 koiraa täällä huushollissa, josta se uusi on vanha ja sydänvikainenkin ja kova lääkitys päällä.
Olen kuitenkin iltaisin sitäkin lenkitellyt jonkin verran, mutta nyt se hyväkäs on saanut vissiinpä himon siihen ulkoiluun, joten enpä enää pääse livahtamaan toisen kanssa ulos, vaan oven eteen tuo vanhus tuppautuu tulpaksi; ulos ei mennä ilman minua, näin se viestittää haukkumalla ja koko olemuksellaan. Joten nyt olen muutaman päivän ottanut sen useamman kerran mukaan kun omani kanssa lähden lenkille.
Tämä koiravanhuksen into ulkoiluun sai minut miettimään, että totta on lause "liike on lääke", sopii niin meihin ihmisiin kuin näköjään koiriinkin. Ihan silmissä on tuo koiravanhus piristynyt. Tietysti makoilee vieläkin paljon, mutta ennen ei ole täällä sisällä toisen koirulin kanssa leikkinyt, mutta nyt usuttaa kaikin keinoin yhtymään leikkiinsä, joka on nopeita syöksyjä riepulelujen kimppuun ja pakottaa näin toistakin mukaan!
Hyvillä mielin katselen niitten telmimistä ja ajattelen, että kun omistaja taas ottaa tämän koiransa sairaalareissunsa jälkeen kotiinsa, on lemmikistään muotoutunut vilkas ja hyväntuulinen koira.
No, tällaista koiranelämää minä vietän, mutta tuo kertomukseni tuosta koiravanhuksesta todistaa sen, että kyllä liikunta pitää kunnossa, jos vain siihen vielä pystyy!
No niin, tulipas tässä tupattua viestiä tänne, nyt ylös, ulos ja kauppaan. Se on moro! - Iltapäivää!
Tuntuupas ihan huikeelta, kun helle vähän hellitti, ainakin joksikin aikaa. Tämän mummon jalat kun ovat olleet niin turvoksissa että... Tänä aamuna jalat olivat köykäiset kuin entisellä tytöllä tanssiin vietäessä! Niin se vain on, ettei vanhan kroppa kaikkea kestä, ei ainakaan ylenmääräistä turvotusta.
Ehkäpä syynä on myös se, kun en ole pariin viikkoon päässyt kunnon lenkille, kun minulla on vieläkin hoidossa se sydänvikainen chihuhaua. Niinpä myös oma koirulini niitä lenkkejä kaipaa.
Eilen kun oli jo viileempää sain tehtyä viiden kilometrin lenkin oman karvaturrini kanssa, toinen sai yksikseen vain odotella kotosalla. Pienen lenkin iltasella teen myös sen hoitokoiran kanssa, pääsee sekin ressukka haistelemaan uusia hajuja.
No, sitten niitä mukavia uutisia: Viikko sitten minusta tuli vanhimman tyttären pojan ekalle tyttövauvalle isomummi, eikä siinä vielä kaikki. Tänään sain kuulla ilouutisen, että myös nuoremman tyttäreni toinen lapsi saa myös lapsen, niin tuore uutinen, että laskettu aika menee ensi vuoden puolelle.
Joten , jottette mene ihan sekaisin näistä minun lastenlastenlapsista, niin kerron että olen nyt siis jo kuuden lapsen isomummi, seitsemäs siis tulossa!
Kyllä minun kelpaa, onnea ja rikkautta on että suku kasvaa, ja isomummona saan vielä seurata näitten ihanien lapsukaisten elämänkaarta, joten kiitollinen ja rikas olen kun olen saanut näin paljon ja näin kauan nauttia uusien elämänalkujen synnystä!
Nyt vain taas puikot heilumaan ja kutomaan pikkuisia sukkia ja nuttuja uusille tulokkaille! Hyvä, kun ei kutomiset lopu!
Mukavaa kesäpäivän viettoa kaikille palstalaisille! - Iltapäivää!
Sain tässä viikonloppuna hoitooni 13- vuotiaan chihuhua-rotuisen koiran, kun sen emäntä joutui sairaalaan yllättäen, eikä kukaan voinut ottaa sitä hoivaansa. Emäntänsä on minun pitkäaikainen tuttavani, olihan ystävää autettava hädän hetkellä, joten samalla sai tämä oma karvaturrini seuralaisen!
Pieni ja pippurinen tuo on ikäänsä nähden, sydänvikaakin on ja jatkuva lääkitys päällä.
Sen verran sekaisin on tämä hoitohauva saanut päiväjärjestykseni, että muut turhat sekä tähdellisetkin tekemiset on tarvinnut jättää väliin ja täysillä paneudun koirien hoitoon.
No, se tarkoittaa sitä, että kävelylenkit on jäänyt pakostakin väliin, eihän tuota sydänvikaista voi kuumassa ilmassa lenkille viedä. Mutta onneksi minulla on piha, jossa se kuitenkin voi käydä tarpeillaan, kunhan vain korjaan jätökset pois. Pihalla kuitenkin auringon paisteessa tämä hoidokkini viihtyy, onhan se meksikolaista rotua, ja lämmöstä nauttii, kunhan ei joudu paljoa liikkumaan.
Joten tällaista koiranelämää täällä ilmastoidussa asunnossani nyt vietetään, aikaani kulutan netflixin ja YouTuben annista nauttien , koirien makoillessa tyytyväisinä, elikkä palvelu niille pelaa! Tällaista koiranelämää tällä kertaa! - Terveiset kuumalta kauppareissulta!
Kasseja parkkipaikalta raahatessa tuli olo , että kohta en enää yhtään askelta jaksa, mutta niin vain sisulla pääsin kotiin. Ja kun sain kassit purettua ja tavarat kaappiin, niin kylmään suihkuun oli mentävä het'siltään!
. Minä olen vain pari kertaa kuukaudessa käynyt ruokaostoksiila, nyt vielä lisää sitä menoa siirtänyt, kun sentään jotain on kaapin perältä syötävää löytänyt, mutta taisipa nyt olla se kuumin päivä näillä maisemilla ja laiskuus kostautuu.
No, kävihän minulle taas kutsu sinne pojan saareen, mutta en luvannut lähteä, kun paljon oli porukkaa sinne tulossa ja pieniä lapsosiakin monta alle kouluikäistä.
Niin vaan olen itsestäni huomannut, että ei enää jaksa seurustella suuressa joukossa, kuulo tekee tepposensa ja sanoista ei saa selvää, joten parempi on täällä kotosalla huokailla kuumuuden keskellä. Onhan minulla onneksi täällä ilmapuhallin, joka vähän vilvoittaa.
Mutta nautittava on nyt tästä lämmöstä, eihä sitä ikuisuuksiin kestä! - Paljonpa on tänne tullut kirjoituksia siitä asti, kun viimeksi täällä palstalla pistäydyin.
Kantaa en ota niihin sen enempää, kuin että jokainen taaplaa tyylillään. Niin minäkin.
Olen nyt monena torstaina saanut olla paikkakuntani järjestämässä "mummokerhossa". Kaikki oltiin tuntemattomia toisillemme, mutta näitten viikkojen aikana on jo hyvin tutustuttu ja olemme oppineet siinä samassa luonteitten saman- ja erilaisuuden muotoja.
Mutta vaikka olemme kaikki erilaisista lähtökohdista sinne kerhoon tulleet, niin jotenkin vain meistä on muotoutunut joukko, joka hyväksyy toistensa erilaisuudet ja jopa vastaanvänkäämisetkin olemme ymmärtäneet. Eihän meitä siinä ryhmässä ole kuin kuusi mummoa, mutta monen sorttista elämänkulkua olemme joutuneet käymään.
Pari kertaa vielä kokoonnumme, joten nyt jo tulee tunne, että toisiamme tulemme kaipaamaan. No, meille ollaan järjestämässä myös uutta ryhmää, jokaisen henkilökohtaisen tarpeen mukaan, joten ehkäpä tulevaisuudessa myös toisiamme tapaamme.
Tuli vain tästä mieleen, että sopuisa yhteen hiileen puhaltaminen ja toistensa erilaisuuden hyväksyminen antaa erilaisille persoonille oivan tilaisuuden opetella ihmissuhdetaitoja. Pätee varmasti tänne palstallekin.
Elämän taitoahan joudumme opettelemaan hamaan tulevaisuuteen asti.
Jonkun viisaan sanoin: annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Hyvää ja mielekästä päivänjatkoa kaikille! - Kaunista huomenta jälleen!
Niin se aurinko porottaa taas tänäkin aamuna ja lämpöä piisaa.
Eilinen päivä sujui sightseeing-risteilyllä pojan veneellä pitkin ja poikin meren aalloilla seilaten. Mukana oli myös vanhin tyttäreni ja pari lapsenlasta ja 4 koiraa.
Aamulla jo lähdettiin saareen, käytiin uimassa ja tytär ehdotti veneajelua saaristoalueelle.
No, mikäpäs siinä, pakattiin runsaasti juotavia mukaan, limsaa ja vettä sekä koiria varten pyyhkeitä kun välillä niitä rannoilla uitettiin ja vilvoiteltiin, etteivät liikaa lämpöä saa.
Niinpä sitten kierrettiin saaristoa ristiin rastiin, Aurajoellakin pistäydyttiin katselemassa aurigonpalvojia rannoilla, hyvin oli jokiranta täyttynyt ihmisistä ja jokilaivoillekin riitti porukkaa. Myös Naantalissa käytiin ja ihasteltiin sitä kuuluisaa Naantalin aurinkoa. Kultarannassa ei lippu ollut salossa, elikkä presidenttimme ei paikalla ollut.
Monta tuntia siinä vierähti kauniin Turun saariston helmassa, monia vesilintulajeja siinä tuli samalla bongattua, ja hyvillä mielin palasimme saareen, jossa vielä grillaattiin ja syötiin maukas ateria kaiken päätteeksi. Vielä tehtiin pulahdus meriveteen ja sitten kokka kotia kohti.
Kylläpä uni sitten kotona maitti, kun koko päivä raikkaassa meri-ilmastossa auringon sylissä tuli vietettyä. Mukava oli retki kaikenkaikkiaan! - Huomenta päivää!
Kovin on minulla kiiruusta aikaa, mökkikutsuja moneen suuntaan olen toteuttanut. Tänään välipäivä, kun kotiin tulin pyykkipäivää pitämään, pesukone laulaa ja kohta saan pyykit narulle kuivumaan.
Mukavaahan se on kun ystävät ja suku pitävät huolta, että tapahtumia riittää. Juhannuksen jälkeen olen ollut parillakin mökkivierailulla, ensin toisen tyttären anopin kesäpaikassa, jossa meitä olikin iso joukko koolla. Hyvin syötiin ja uimassakin kävin moneen otteeseen kun vesi on jo niin lämmintä että tällainen kylmänarka mummelikin jo mereen mielellään pulahtaa ja viileyttä hakee.
Myös eräs ystävättäreni vielä vanhoilla päivillään hankki itselleen mökin veden ääreltä. Onhan hän toki minua toistakymmentä vuotta nuorempi ja hyväkuntoinen, joten omaa hyvää yleiskuntoaan ylläpitääkseen hankki paikan, jossa saa maata möyriä ja toteuttaa itseään. Joten kyllä minulla nyt niitä kesäpaikkoja riittää missä voi pistäytyä.
Siellä suvun maatilallakaan en ole ehtinyt tänä kesänä käymään, kun lastenlapset perheineen sitä hoitavat. Minä vanhana mummona saan vain nauttia kesästä ilman mitään velvollisuuksia. Oman harkintani ja kuntoni mukaan toteutan kesäpaikkavierailujani.
Nautinnollista kesän viettoa kaikille!