- Elämä on paskaa.. Mä hoidan päätäni päivittäisellä päihteiden käytöllä (kannabis, rööki) Ei motia lopettaa.
- Pystyn monella tapaa samaistumaan ajatuksiisi. Silloin kun masennukseni on pahimmassa vaiheessa, mietin parhaita keinoja tappaa itseni, tai sitten vaihtoehtoisesti tekisin niin että tappaisin jonkun toisen henkilön. Vankilaelämä saattaisi olla tarvitsemani muutos elämääni josta lähteä sitten luomaan jotain täysin uutta. Mutta silloin kun olen masennukseni kanssa hieman paremmassa jamassa, katson taaksepäin noita ajatuksia ja hieman kauhistun. Ei kukaan hyvässä mielentilassa oleva ihminen pohdi itsensä tai toisten satuttamista. Aivan varmasti niistä syyllisyydentunnoista ei pääsisi eroon. Ja mitä itsemurhaan tulee, uskon että aina on parempi ratkaisu. Jos on mahdollisuus löytää elämässä edes jotain positiivista, niin keskity siihen. Vaikeat ajat menee aina ohi, se pahin tuska ei kestä ikuisesti. Maailmassa on paljon asioita nähtäväksi ja koettavaksi, varmasti jokaiselle löytyy jotain mieleistä.