- Miehesi kommentit kuulostavat aika rajuilta, tullaakseen sellaisen henkilön suusta, joka todella paljon rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan. Onko hän varmasti vielä täysillä mukana suhteessanne? Itse koen aina niin vaikeana kommentoida näitä asioita, kun tietoa teistä ja teidän suhteesta on minulla niin vähän. Sanon kaksi asiaa/näkökulmaa, jotka itselleni tulee mieleen.
1) Pornossa on tutkitusti sama mekanismi kuin missä tahansa muussa koukuttavassa aineessa tai asiassa. Aivot tottuvat ärsykkeeseen, joten pikkuhiljaa henkilö tarvitsee koko ajan voimakkaampaa stimulaatiota saadakseen saman mielihyvän tunteen minkä on aiemmin saanut. Lopulta voi olla, että mikään ei enää tunnu antavan "kiksejä". Voiko miehesi kärsiä pornoriippuvuudesta?
Ylipäätään on ongelmallista jos henkilön koko käsitys seksistä on rakentunut pelkästään pornon luomien mielikuvien varaan. Kukaan meistä ei elä 24/7/365 pornoelokuvassa. Tekin olette vielä sitä ikäluokkaa, että periaattessa porno on voinut olla elämässä jo hyvin nuoresta lähtien.
2) Voisiko miehesi kärsiä jonkinlaisesta ikäkriisistä tai eksistentiaalisesta (omaan olemassaoloon kohdistuvasta) ahdistuksesta? Psykologiassa on yleisesti hyväksytty näkemys niin sanotusta projektiosta, jossa ihminen sisällään kokee jotkin asiat itsessään sietämättömiksi ja koska hän ei pysty kohtaamaan näitä asioita, hän ikään kuin "heijastaa" ne toiseen ihmiseen. Voiko olla, että miehesi ei kestä sitä, että hän itse on vanhentunut ja "rupsahtanut" ja sen sijaan, että voisi käsitellä näitä tuntemuksia, hän kiinnittää huomionsa sinuun ja halveksii sitä miltä sinä näytät? (Huom! Näissä projektio asioissa on hyvä huomata se, ettei henkilö itse pysty tätä välttämättä tunnistamaan vaikka siitä hänellä huomautettaisiinkin. Mekanismi on niin alitajuinen.)
Tässä pari ajatusta, jotka itselle tuli äkkiseltään mieleen. Koettele kaikki ja pidä mikä on hyvää. :) PS. Kuulostaa, että parisuhteessanne on paljon hyviä asioita, joten sen puolesta kannattaa varmasti taistella. Jos tuntuu vaikealta luoda keskusteluyhteyttä, niin kaikkialla ympäri Suomea toimii kirkon perheasianneuvottelukeskuksia, joissa selvitellään ammattilaisten avulla juuri tällaisia ongelmia. Palvelu on maksuton, eikä se ole tarkoitettu vain evlut kirkon jäsenille, eikä siellä tarvitse puhua mistään hengellisistä tai uskonnollisista asioista. Ainoastaan niistä mitkä itselle tuntuvat tärkeiltä. :) - Voitko määritellä käsitteen "rokottamaton"?
- Rohkeaa, että uskalsit kirjoittaa tänne. Hienoja vastauksiakin on tullut. Minusta jo se, että olet tunnistanut nuo kokemukset sisälläsi on merkityksellistä, kaikki eivät kykene siihen. Olen itse samaa ikäluokkaa. Koin oman sisäisen "erämaavaellukseni" noin kolmenkympin tienoilla. Sisäinen kipu mitä sinäkin varmasti koet kuvailemiesi asioiden kohdalla on todellinen ja ne tunteet tulee ottaa vakavasti. Kivulla on kuitenkin myös tarkoitus. Se kertoo meille, että jotakin muutosta on tehtävä.
Tuossa joku ehdotti erilaisia diagnooseja. Niitä kannattaa miettiä vakavasti, ja pohtia puhuisiko asioistaan ammattilaisen kanssa. Itse olen kokenut oman terapiani merkitykselliseksi, mutta sekään ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.
Haluaisin tuoda toisen näkökulman - jota täällä kommenteissakin on sivuttu - vielä esille. Kärsitkö eksistentiaalisesta ahdistuksesta? Vaikutat ihmiseltä, joka on ahkera, työteliäs ja saa asioita aikaiseksi. Oletko elämässäsi pysähtynyt miettimään, millaisien arvojen ja uskomusten varaan elämäsi, olemassaolosi ja tekemisesi perustuvat.
Itse koin juuri tällaisten kysymysten pohtimisen ja niihin jonkinlaisten vastaustenkin löytämisen itselleni kirjaimellisesti elämäni pelastukseksi. Esimerkiksi minulle tuli tärkeäksi kohdata ja kuunnella muita ihmisiä, jotka myös elämässään kokevat kärsimystä, koska tällainen toiminta on omien nykyisten elämänarvojeni ytimessä. En ole varakas ja arki ei itselle tälläkään hetkellä ole ongelmatonta, mutta minulla on rakas vaimo ja tytär ja koen olevani osallinen sellaisissa asioissa, jotka koen tärkeiksi. Elämän merkityksellisyys ja mielekkyys ovat pysyneet läpi koetusten.
Mutta minä en voi antaa sinulle mitään oikeita vastauksia, eikä kukaan muukaan. Se tehtävä jää sinulle ja onneksi niin! :) Kaikkea hyvää sinulle ja toivon sydämeni pohjasta, että pimeys auttaa löytämään aivan uudenlaisen valon elämääsi.