Vapaa kuvaus

"Älä saata minua eikä ketään meikäläistä viinan kiroihin äläkä naisen pauloihin, sillä viina vie jätkältä järjen, rahat ja vapauden. Nainen taasen ottaa kerralla kaikki ja lisäksi jatkaa jätkän sukua, mikä ei ole tarpeen." - jätkän rukous Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

725

  1. "Ehkä sinkkuna olis helpompaa, mutta perheelliselle varsinkin tää on tosi huono homma."

    Vastaavasti sinkkuna menee herkästi niin, ettei ole aikaa näyttäytyä missään että voisi elätellä edes jonkinlaisia mahiksia parisuhteeseen. Nyhjötät vain kotona kun "aina väsyttää" ja "ei kehtaa lähteä mihinkään kun parin tunnin päästä on kuitenkin ruvettava nukkumaan" ja kun kohdalle sattuu mahdollisuus lähteä baariin / ihmistenilmoille, niin siitäkin tulee herkästi luisteltua kun joskus tekee mieli "vain olla". Niin ja kun se krapulassa oleminenkaan ei ole niin kovin siistiä. :)

    Mutta eipä se ole helppoa parisuhteessakaan, toiselle pitäisi antaa aikaa ,vaan kun aina se ei ole mahdollista. Eli jos tällä alalla on, niin ainakin puoliskon täytyy olla aika ymmärtäväinen. Tiedä sitten kuinka kauas se yksistään jaksaa kantaa...

    Nimimerkillä kokemusta molemmista :)
  2. Vaahtosammuttimen kokoisena kuulin erään kuljetusyrittäjän pojan toteavan, että "kyllä tällä alalla kaivaa itselleen kuoppaa". Ja kyllähän tuo on totta. Työajat ovat monesti aika hanurista, mikä ei sinällään minua haittaa kunhan vain niitä vapaitakin olisi tarjolla. Mutta kun kiireisinä aikoina ei ole, se on se 6pv / viikko eikä ole mitään muuta elämää kuin se työnteko.

    Muutenkin mainitsemasi työpaikan kanssa naimisissa oleminen on välillä aika huomattavan rasittavaa, esim. olet lauantaina töissä ja tulet kotiin "joskus illalla". No eipä siinä viitsi minnekkään enää lähteä kun viikollakin on jo kertynyt univelkaa. Siis nukkumaan. Sunnuntai meneekin palloillessa eikä oikein viitsi tehdä mitään sen kummempaa, koska maanantaita vasten yöllä on kuitenkin lähdettävä, koska aamuvuoro odottaa.

    Seuraava viikko aamua, eli aikainen herätys ja aikaisin nukkumaankin. Jos käy vähänkin tuuri, niin saat "pitkän" viikonlopun, eli lauantaina iltapäivällä olet kotona ja seuraavan kerran tarvitsee lähteä vasta maanantaina iltavuoroon. Ja rumba jatkuu niin kauan kuin kiirettä piisaa. Siis ainakin puupuolella.

    Hiljaisina aikoina et tiedä kuin päivän kerrallaan, onko ajamista vaiko ei.

    Enkä voi olla mainitsematta sitä puhelimen päivystämistä ja sitä perhanan epätietoutta, että onko niitä töitä vaiko ei. Ei siinä tarvitse suunnitella omaa elämäänsä yhtään, ei varsinkaan jos ajattelee aina sitä firman etua.

    Palkkakaan ei loppuunsa ole ollenkaan sellainen mitä sen pitäisi olla, monesti on tullut todettua että autoalallakin pitäisi olla paperimiesten palkat ja vapaat.

    Harmi vaan kun en tiedä toista yhtä paljon minua kiinnostavaa työtä kuin kalikoiden kuskaaminen.
    Periaatteessa jos nykyinen tulotaso säilyisi ja toinen yhtä kiinnostava homma tulisi eteen, mutta säännöllisemmillä ja ihmisystävällisemmillä työajoilla (ja varsinkin niin, että tietäisi etukäteen onko sitä työtä vaiko ei), niin saattaisinpa vaikka käydä kokeilemassa sitäkin hommaa.
  3. mepa-ajossa on käytössä mepa-taksa. Valitettavasti sellaistakin harrastetaan, että paikkakunta A:n auto vie kuorman paikkakunnalle B ja ottaa sieltä selkeästä paikasta kuorman kyytiin ja eikun menoksi. Ei ylimääräistä sassarointia paikkakunta A:n autolla.

    Mutta mites käykään paikkakunta B:n autolle? Se vie vastavuoroisesti naapuripitäjään kuorman ja lähtee mepa-kuorman hakuun. On vain sattunut niin, että kaikki perkeleen paskasenssit on onnistuttu haalimaan tälle vierailevalle tähdelle. Menee niin, että puumäärät ovat sellaisia että joka savotalle joko jää puita, tai sitten et saa yhdestä paikasta täyttä kuormaa. Eikun keräile ja touhua puolipäivää että saat kalikat kyytiin. Ja tietenkin keräät ne omat jämäsi. Näin siis pakkakunta B:n autolla.

    On sanomattakin on selvää, että paikkakunta A:n autojen ei sitten tarvitse tällaista harrastaa, edes omia jämiään ei aina tarvitse keräillä, "pitäähän ajon olla tehokasta".

    Tuo ei ole autoilijan vika, vaan metsäfirman pomon. Kieltämättä tulee myös mieleen, että miten on mahdollista että toisilla autoilijoilla on enemmän valtaa järjestellä mieluisia ajoja kuin toisilla. Tarina on muuten totta, ei vain piposta repäisty esimerkki.

    Sanomattakin on selvää, että mitä pitempi välimatka näillä paikkakunnilla on, niin sitä enemmän vituttaa pyöriä tuntitolkulla jossain huitsin nevadassa, näissä hommissa kun se kotimatka ei tahdo lyhetä yhtään vaikka päivään ylimääräistä ohjelmaa saisi järjestettyäkin. Eli jos sinulle muuten tulisi 10-11 tunnin päivä, mutta koska mepa-kuorman kanssa menee leikkiessä vaikkapa 3,5-4 tuntia, niin hupsista keikkaa, johan tulikin 15 tuntinen päivä. Ja huomenna sitten uusiksi. Nätisti kun vielä sattuu, niin olet tietenkin vähän ennen päivän päättymistä ratsiassa ja eikun sakko. Ei auta itku markkinoilla, sinne olisi pitänyt jäädä nukkumaan tai vaihtoehtoisesti soittaa työkaveri vähintään parinsadan kilometrin päähän vuoronvaihtoon.

    Semmosta tivolia...
  4. Ajoaikojen suhteen pitäisi olla olemassa joustoa. Ajoaikoja pitäisi tarkastella kokonaisuutena eikä tulkita kuin piru raamattua. Esimerkiksi vaikkapa 15-30 minuutin ylitykset. Jokainen alallla oleva tietää että harvemmin se työpäivä loppuu siihen kun kello on pykälässä, minun tietääkseni se loppuu siihen kun auto on määränpäässä. Olipahan määränpää sitten vuoronvaihtopaikka tai isännän piha. Tai miksei laivan autokansikin.

    No, sitten kun kykitään ratsiassa ja työsuojelun ukot tai poliisi katselee että ompas törkeitä ajoajan ylityksiä kun tuona ja tuona päivänä, tai vaikka jokaisena päivänä olet ajanut sen 15-30 minuuttia liian pitkään. Sakkoa ja penalttia tulee että pätkähtää. Eivätkä suostu ymmärtämään ettei sitä pisteen A ja pisteen B välistä matkaa saa lyhennettyä vaikka mitä tekisi, oman aikansa se kulkeminen aina ottaa. Se vain pitäisi jäädä nukkumaan autoon vaikka koti ja oma sänky olisi siinä parinkymmenen minuutin päässä. Tai jos on laivaan kiire niin siitä pitäisi sitten myöhästyä. Tai se vuoronvaihto pitäisi järjestää sinne minne ajoaika loppuu. Tai pahimmillaan perjantai- / lauantai-iltana pitäisi kutsua työkaveri ajamaan auto kotiin sieltä 20km:n päästä kun on tunnit täynnä. Mites käykään työkaverin viikkolevolle... :)

    Olen samaa mieltä että kuljettajan olisi hyvä olla ns. taloon päin kallellaan. Yhteistä hyväähän siinä yritetään saada aikaan autoilijan kanssa. Varsinkin kun puhutaan pienemmistä firmoista.
    Niin maanteitä kuin pienempiä teitä koluavat pystyvät omalta osaltaan parantamaan sitä tulosta kun miettivät sitä kaasupolkimen asentoa. Pikkuteiden ajelijat tavallaan enemmän kun eivät aja kaasu pohjassa joka paikkaan vaan malttavat ajella hiljempää niihin monttuihin. Säästää kalustoa yllättävän paljon. Korjaamokäynnitkin kun on melkoisen hintavia.
    Ja kuten mainitsit, reittivalinnoillakin on väliä.
  5. oli sen kanavan nimi jota hapuilin, Värnamon ja Ljungbyn suunnilla kuului enemmän tai vähemmän hyvin. Mutta sitten alkoi kuulua samoilta taajuuksilta "vi blandar dagen hits med det bästa från igår", eikä musiikki enää ollut entisensä edes yöaikaan.

    Liikennetiedotuksista ja paikallisradioista tuli mieleeni kun kesällä oli "pieni" maastopalo Värnamon lähellä, siellä kun on se Store Mosse National Park, niin oli junasta ottanut rutikuiva maasto kipinää ja palopesäkkeitä oli parinkymmenen kilometrin matkalla.

    Olin kuorman kanssa menossa ja ihmettelin kun tien viereinen metsä alkoi näyttää aavistuksen verran savuiselta. Ajattelin että onkohan jossain lähellä maastopalo, jokohan lie joku soittanut palokunnan paikalla. Sitten jo näinkin kun oli paloauto pysäköity tien reunaan ja äijät oli metsässä letkujen kanssa. Mietin siinä että joko joku on käynyt sytyttämässä tai sitten on junasta saanut kipinän. Kun ajelin eteenpäin ja niitä palopaikkoja alkoi olla useampia monen kilometrin matkalla, niin kallistuin tietenkin siihen junavaihtoehtoon. Vein kuorman ja ajelin takaisin niin jollakin ihme tuurilla olin viimeisiä jotka pääsi kohta suljettavalla tielle (nro 151).

    Aika sakeaa savua nousi jo sieltä palopaikalta ja niinhän siinä sitten kävi että katkaisivat sen liikenteen kun alkoi liekit lyödä tien yli. Oli aika veikeä käännellä autoa metsätien risteyksessä kun metsä palaa siinä noin 20 metrin päässä. Ja eikun takaisin 152:sen kiertoliittymään ja kiertotietä myöten 27:lle. Kun oli vielä niin hyvät kartat käytössä, rengasliikkeen kälyinen gt-kartta jossa onneksi näkyi isoimmat tiet :)

    Niin vasta sitten tarttui korviini ensimmäiset tiedotukset siitä maastopalosta ja liikennehaitoista vaikka ruuvasin heti tuoreeltaan uteliaisuuden vallassa SR Jönköpingin tulille.
    Sitten ne vaahtosivatkin siitä ihan kiitettävästi.
    Ja vähän myöhemmin sitten jo lähes varmoina kertoivat, että junastahan se oli saanut alkunsa.

    Tuli vaan silloin mieleen että aika pallo hukassa mahtaa kielitaidottomat olla tuolla maailmalla. Vaikken itsekkään ruotsia mitenkään hyvin osaa. Vaikka radiosta kuuluisikin jotain tiedotuksia, niin mitäpä iloa niistä on jos ei tiedä mistä on kyse :)