Vapaa kuvaus

You don’t need no teeth to eat my beef.

Aloituksia

53

Kommenttia

882

  1. Sadevettä sanotaan puhtaimmaksi vedeksi ja nuotion vieno savu houkuttelee monia mestariokokkeja. Iskikö perskärpäseni taas kirveensä kiveen kun tietämättään tarjosi meikäläiselle sitä, mitä huippukokit tavoittelee (ja minä teen joka päivä)?
  2. "Sillä juuri tuo Pata Negra leiman saanut serrano kinkku on laadultaan parasta."

    Vanhan kokin kommentti on ikivanha, mutta korjataanpa silti väärä tieto. Iberian mustasta siasta eli Pata Negrasta ei tehdä Serranoa vaan Iberian kinkkua, Jamon Ibericoa. Serrano tehdään valkoisesta rodusta. Nämä näkyvät kinkun tekstuurissa ja rasvan jakautumisessa. Serranossa rasva on pääasiassa kinkun pinnalla kun taas Iberiricossa rasva on marmoroituna tasaisesti lihassyiden väliin. En tiedä, johtuuko pelkästä rodusta vai tammenterhodieetistä, mutta Ibericon rasva sulaa jo huoneenlämmössä ja tekee osaltaan erittäin maukkaan kinkun. Lisäksi Ibericon rasva on muihin sian rasvoihin verrattuna terveellistä juuri tämän rasvakoostumuksen vuoksi.

    Tilasin viime jouluna puolikkaan Parman kinkun ja kokonaisen Ibericon. Leikkasin kinkut veitsellä telineessä. Tukevasti telineeseen asetettuna ja terävä veitsi vaakatasossa vuoleskellen kinkuista saa todella hyviä ja ohuita siivuja. 30 kk kypsytetty Parmankinkku oli todella maukas ja siinä oli pähkinäistä Ibericomaista makua. Maku oli paljon voimakkaamman makuinen kuin Suomen marketeissa myytävä kuiva, valmiiksi siivutettu Parmankinkku. Maku oli selvästi umamiin vivahtava, sinihomejuustomainen ja tyypillinen pitkään kypsytetyille ruoka-aineille.

    Iberico oli tietysti sitä itseään, 36 kk kypsytetty, voimakkaan pähkinäistä, aromikasta ja hieman kuivempaa. Paljon parempaa kuin valmiiksi siivutettuna vakuumissa ostettava. Jos näistä pitäisi valita vain yksi niin minulla se on Jamon Iberico vaikka pitkään kypsytetty Parmankinkkukin on erinomaista.
  3. "Kaloilla kuolonkankeus kestää vain muutaman tunnin, esimerkiksi juuri pyydettyjä lohikaloja kannattaa riiputtaa 1–2 tuntia ennen ruoaksi valmistamista."

    Ei kai riiputtamisen tavoitteena ole kuolonkankeuden poistaminen vaan raakakypsytys. Tuore kala ei ole parhaimmillaan edes kuolonkankeuden jälkeen vaan sitä kannattaa raakakypsyttää muutamasta päivästä jopa pariin viikkoon.

    Tämä on erityisen tärkeää raa'assa kalassa, jossa sen oma maku pääseen oikeuksiinsa. Kala kypsytetään jääkaapissa kosteutta imevään kankaaseen tai paperiin käärittynä. Kypsyvää kalaa pitää tarkkailla ja kääre vaihtaa päivittäin.

    Raakakypsytyksessä peratun, puhdistetun ja paloitellun kalan lihassa entsyymit pilkkovat proteiineja, rasvoja ja glykogeenia sokereiksi, rasvahapoiksi ja amonihapoiksi. Kalan maku voimistuu ja siihen tulee umamia, makeaa ja hieman kitkerää makua. Lisäksi liha pehmenee ja siitä tulee vähemmän sitkeää.

    Itse kypsytän sushikaloja kuten esimerkiksi lohta 3-5 vrk ja olen huomannut, että maku on paljon parempi kuin kypsyttämättömässä kalassa. Kypsyttämättömän lohen maku on vetinen ja mauton. Vaihtoehto tälle raakakypsytykselle on tietysti suomalainen graavaaminen, joka poistaa lihasta vettä ja tiivistää makua, joka olisi hyvin lähellä sushilohta, jos siinä ei olisi niin paljon suolaa.

    https://www.thesushigeek.com/the-sushi-geek/2016/02/05/719