Suomi24 Keskustelut | eija.parkkulainen

Olen seurustellut leskimihen kanssa reilun vuoden ja olin päättänyt muuttaa hänen luokseen. Perheen aikuiset tyttäret (24 -33 vuot.) ilmoittivat asiasta kuultuaan, ettei se käy. Heidän kotinsa täytyy säilyttää juuri sellaisen kuin se on äidin aikaan ollut. Äiti on kuollut 2½ vuotta sitten. Tyttäret ilmoittivat, että heiltä olisi pitänyt kysyä lupa ja sitä lupaa ei kyllä olisi tullut. He vaativat, että meidän on muutettava miheni omakotitalosta pois ja hankittava kerrostalosta meille uusi koti. Toimivat kuulemma ainoastaan meidän parhaaksemme!!

Samalla paljastimme heille, kuinka tosissamme me kuusikymppiset ihmiset tässä olemme. Kerroimme, että hääpäivämme on sovittu ja kuulutukset otettu, pappi ja kirkkokin varattu. He ilmoittivat, ettei se sovi. He eivät anna siihen lupaa. He eivät aio tulla kahvitilaisuuteen, jonka olimme aikoneet vihkimisemme jälkeen pitää.

Hämmästyttävää onkin se, että olemme hyvin koulutettuja, esimiestyössämme pärjänneitä ihmisiä, jotka olemme osanneet tehdä työelämässämme suuria ratkaisuja, mutta oman elämämme herroja yllättäin emme saakaan olla.

Tyttäret ovatkin alkaneet kerätä talosta tavaroita, niitä äidin muistoja. Niihin sitten kuuluvatkin vanhat verhot, rikkinäiset lakanat ja keittiön pöydältä liinakin.
Heidän isällään sentään oli keskinäisen testamentin antama oikeus taloonsa.

Nyt olen todella ymmälläni, uskallanko todellakaan avioliittoon miehn kanssa, jolla on näin vihamieliset tyttäret?

Viha ei kuulemma kohdistu minuun persoonana, vaan rektio olisi sama, olisi kyseessä kuka nainen tahansa.

Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten joku toinen on selviytynyt vastaavanlaisesta suhteesta.10.07.2008 10:50