tapio522
Yhteystiedot:
[email protected]
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia662 aloitusta · 7700 kommenttia
- VAROITUS EKSYTTÄJISTÄ
2.Joh.7-11
--
7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11 sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. - >>> "Raamattu ei tunne muuta Jumalaa kuin kolmiyhteisen Jumalan."
- >>> "Jos Jeesus on sekä Jumala että Jumalan poika, niin silloin hän on itse oma isänsä".
- Hyvä, että muistutat rukouksen tärkeydestä.
Paavalikin rukoili paljon.
Filipp.1: 9-11
>><
1:9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
1:11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
--
Paavali kiittää Jumalaa yhteydestään filippiläisiin ja ilolla rukoilee kaikkien heidän puolesta (3,4).
Jeesuksen rakkaus yhdistää heitä kaikkia toisiinsa (8).
Paavali rukoilee, että tämä rakkaus vielä syveneisi (9) ja että samalla hyvän ja väärän erottaminen sekä uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä lisääntyisi (10).
Meidänkin on hyvä ottaa esimerkkiä Paavalista.
Uskovien keskinäinen huolenpito tulee hyvin esiin. Käytännön auttamistyön lisäksi tähän huolenpitoon kuuluu myös osana esirukoukset.
Jos Jumala on kutsunut ihmisen ja ihminen on vastannut kutsuun myöntävästi, niin ”hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka” (6).
Mekin saamme olla luottavaisin mielin; Herra vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.
--
Virsi 80:1-3
1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?
3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
- - KRISTUKSEN NÖYRYYS
Filipp. 2:1-11
---
2:10 ...kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
2:11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
--
Kristittyjen keskinäinen Hengen yhteys on tärkeää; sama rakkaus ja usko ja kaste yhdistää meidät toisiimme.
Paavali toivoo hartaasti, että filippiläisten, kuten meidänkin, keskuudessa säilyisi edelleenkin rakkaus, sopu ja yksimielisyys vastustajia missään kohden pelkäämättä (1:28).
On kartettava itsekkyyttä ja oman kunnian tavoittelua (3).
On pidettävä toista parempana kuin itseään (3).
On katsottava-ei ainoastaan vain omaa- vaan toistenkin parasta (4).
Tämä on täysin tavallisen ihmisluonnon vastaista.
Paavali ei tarkoitakkaan, että kuka tahansa kykenee näitä ohjeita noudattamaan. Tämä on mahdollista vain Kristuksen armon varassa.
Siksi Paavali viittaa Kristuksen meille antamaan esimerkkiin.
Hän suostui ”tyhjentämään itsensä”.Hän otti ”orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi”, yhdeksi meistä (7). Kristus nöyrytti itsensä ja oli kuuliainen aina ristin kuolemaan asti (8).
Jumala onkin koroittanut Hänet ja ”antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman” (9).
Se nimi on Jumalan oma nimi JHWH. Kerran siihen nimeen pitää kaikkien polvien notkistuman (10). - Raamatun sanan mukaan on vain "yksi Herra, yksi usko ja YKSI KASTE" (Ef.4:5).
Kastetta ei tule uusia! - AADAM JA KRISTUS
Room. 5:12-21 - Kol.2:16-23
--
2:16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai SAPATIN johdosta,
2:17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
2:18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
2:19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
2:20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
2:21 "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
2:22 - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
---
Harhaopettajat lupasivat uskovien pääsevän tietynlaisella tekniikalla vajoamaan taivaallisiin enkelinäkyihin ja taivasmatkoille (Kol.2:18).
Tähän kuului itsekuri, määrättyjä ruokasäännöksiä ja paastoa sekä määrä-aikojen seuraamista (16). Näin he kokivat pääsevänsä aivan uudelle tasolle ja saavuttavansa täydellisyyden.
Uskovien ei enää tarvinnut tuntea olevansa vain syntisiä, joiden oli saatava kaikki armosta, lahjaksi ja joiden ilona oli risti ja anteeksiantamus (2:13-14) ja turvana yhteys Kristukseen, joka päänä huolehtii kaikesta (19).
Paavali paljasti kaikki tällaiset ponnistelut omatekoiseksi hurskaudeksi, joka vain tyydyttää ihmisen ylpeyttä (18,23). Tällainen uskonnollisuus on itse asiassa yksi lihallisen mielen ilmenemismuoto, jolla ihminen korottaa itsensä muitten yläpuolelle. - Joka elää lähellä Kristusta, hänen ei tarvitse pelätä uskonsa menettämistä, vaikka eläisikin uskottomien parissa.
Kristus on voimakkaampi.
Paavali ei kehoita purkamaan seka-avioliittoja , eivätkä niistä syntyneet lapset saastuta Jumalan pyhää kansaa.
Kun Paavali sanoo, että toinen puoliso on ”pyhitetty” toisen uskovan puolison kautta, niin hän ei tarkoita pelastettua eikä syyllisyydestä vapaata ihmistä.
Tässä ei ole siis kyseessä pyhyys Jumalan edessä.
Pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua(esine tai henkilö).
Uskovat ovat eroitetut ikuisesti Jumalalle , ”pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan” (Hebr. 10:10)
--
Luther mielestäni selittää tämän hyvin:
"Uskovien avioelämä on puhdasta, koska se on pyhitetty Jumalan sanalla, toisin sanoen se on sallittu ja Jumalan sanassa hyväksytty asia, minkä Raamattu kyllin todistaa.
Sanoohan Kristus avioliittoa jumalalliseksi yhdistymiseksi lausuessaan: (Matt. 19:6) Ne jotka Jumala on yhdistänyt. Samoin Paavali sanoo naimisiin menemistestä, ruuista ja muista niihin verrattavista asioista, (1. Tim. 4:5) että ne pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella, toisin sanoen sanalla, jotta omatunto saisi varmuuden Jumalan hyväksymisestä, ja rukouksella, toisin sanoen uskolla, joka kiitoksella käyttää tätä kaikkea hyväkseen Jumalan lahjana.
Samoin 1. Kor. 7.: "Mies, joka ei usko, on pyhitetty uskovan vaimonsa kautta", toisin sanoen avioelämä on sallittua ja pyhää sen tähden, että usko Kristukseen sen pyhittää".
(Luther)
--
Paavali opettaa, että epäuskoinen aviopuoliso on ”pyhä” uskovalle puolisolle yhteistä avioelämää varten, ei Jumalalle taivasta varten. - jari-pek-ka, miten ymmärrät jakeessa 1.Kor. 7:14 olevan Paavalin toteamuksen; "... muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia,...".
Missä tilassa lapset ovat saastaisia?
(Kysyn samaa muiltakin!) - >>> Pe.ku: "Elikä Paavali tarkoittanee että jos yksi perheestä on täyttynyt Pyhällä Hengellä niin muutkin perheestä ovat täyttyneet".
- Paavali opettaa, että epäuskoinen aviopuoliso on ”pyhä” uskovalle puolisolle yhteistä avioelämää varten, ei Jumalalle taivasta varten.
1. Kor. 7:14-16 on ainut kohta Raamatussa, jossa ihmistä sanotaan "pyhäksi" ilman uskoa.
1. Kor. 7. luvussa Paavali antaa neuvoja avioliittoasioissa. Uskovat pohtivat Korintossa, saiko kristitty hylätä aviopuolisonsa, jos tämä ei ollut uskossa.
Tässä yhteydessä mainitaan, että heidän lapsensa ovat myös "pyhiä".
Tästä monet tekevät johtopäätöksen; koska lapset ovat pyhiä, heitä ei tarvitse kastaa. He kelpaavat Jumalalle sellaisenaan.
Näin ei tietystikkään ole! - Erkki Leminen kirjoittaa:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Vanhurskasjasyntinen.htm
”Kristinuskon paradokseja – vastakohtia – on, että kristitty on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas, kelvoton ja kelvollinen, saastainen ja pyhä. Hän on myös samalla kertaa heikko ja voimakas. Nämä eivät ole pelkkiä sanontoja, vaan jokapäiväistä kipeää totta jokaisen kristityn elämässä.
Tätä kaksijakoisuus ei ole kaksinaamaisuutta. Kristitty on ehyesti Herran oma, vaikka hän huomaakin, ettei koskaan ole kokonainen niin kuin matkalle lähtiessään kuvitteli… Uskoimme, että nyt synnit on pyyhitty pois eikä uusia enää tehdä. Luulimme pääsevämme kaikesta entisestä… Itselläni oli käsitys, että Hengellä täytetyllä ei ole kiusauksia ja että uuden voiman turvin kuljetaan iloiten ja kiittäen taivasta kohden.
Monet joutunevat minun laillani suureen ristiriitaan Jumalan opettaessa, että olemme samalla kertaa syntiset ja vanhurskaat. Vanha luonto on tallella ja Jumala sallii kiusausten tulla… ”
(Erkki Leminen, Sana 13.10.1981).
-- - JUMALAN LAPSET JA HEIDÄN TOIVONSA
Joh.2:26-3:3
--
3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
3:3 Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.
--
Jumala on rakkaudessaan suonut uskoville Jumalan lapsen nimen. Jumalan lapsen asema on Isän antama lahja. Ihmisen puolelta kysytään, haluaako hän ottaa tämän lahjan vastaan ”niin kuin lapsi sen ottaa” (Mark.10:15).
”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (Joh.1:12). ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16)..
Jumala on sanallaan luonut maailman ja sanallaan hän luo myös Jumalan lapset. Sen tähden maailma ei tunne meitä (1).
Jumalan lasta ei voi näyttää tälle maailmalle niin kuin näytetään tämän maailman esineitä.
Vielä ei käy ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen vasta silloin, kun hän ilmestyy (2).
Jumalan lapseus on lahjaa, mutta lahja velvoittaa noudattamaan vanhurskautta (3-10). - >>> ei nimmaria: "Niin saivat apostolitkin kulkea. Ei heidänkään elämänsä ollut helppoa, mutta usko, jonka Jumala antoi heille, piti heidät vapaudessa.
Eivät he olleet masentuneita, eivätkä ahdistuneita, vaan kiitolisia Jumalan voimasta, joka piti heidät vapaudessa. ....". >
5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; - >>> "jukka.finland":Muuten, koko kirjoituksessasi on jotain sellaista, johon minun sydämeni ei voi yhtyä".
- >>>Tätä paimenen ja lampaan välistä suhdetta sävyttää kiintymys ja rakkaus.>>>
Eilen tuli TV:stä ohjelma (TV1 klo 19.00), jossa kerrottiin, kuinka eräs ruotsalainen nainen hoiti lammaskatrastaan.
Lampaitten joukossa oli lammas, jota nainen oli hoitanut pienestä pitäen. Tämä lammas seurasi naista kuuliaisesti.
Myös koko lammaskatras tuli hoitajansa luokse, kun hän niitä kutsui.
Oli liikuttavaa katsoa, kuinka naisen ja lampaitten suhdetta sävytti luja kiintymys ja rakkaus. - ....jatkan...
Raamattu ottaa siis mielellään vertauksia lammasten paimentamisesta, eikä syyttä.
Niinpä on hyvä paimen vertauskuvana sille Kaitsijalle, joka säälien ajattelee heikkoja lampaitansa; Jeesus on meidän syntisten Armahtaja.
”Kaikki eksyneetkin lampaat saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne, että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi, armotyösi täyttyisi”.
(virsi 378:5).
Hyvä paimen tuntee lampaansa yksilöinä ja kutsuu niitä nimeltä (Joh.10: 3).
Tätä paimenen ja lampaan välistä suhdetta sävyttää kiintymys ja rakkaus. Se on verrattavissa Isän ja Pojan väliseen rakkauteen (Joh.10:30).
(Vertauksessaan hyvästä paimenesta Jeesus sanoo myös itsestään: ”Minä olen lammasten ovi.” (j. 7). Vanhoissa kirkoissa oli/on kasteallas oven lähellä kuvaamassa sitä, kuinka seurakuntaan (kirkkoon) tullaan sisälle kasteen ja uskon kautta.)
Myös uskovat tuntevat Vapahtajansa. Tätä keskinäistä rakkautta Jeesus kuvaa Joh. 15. luvussa puhuessaan totisesta viinipuusta ja viinitarhurista. - >>> ei nimmaria: "Ahtaasta ovesta ja portista eivät pääse/mahdu laittomat sisään. Laittomat menevät sisään avarasta portista ja kulkevat laveaa tietä".