Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. näin.:"Ei ole kyse kastevedestä (Joh. 3:5), sillä tässä kasteessa, joka annetaan täällä veden kautta, tunnustetaan Jeesus Herraksi Jumalaksi ja pelastajaksi ja näin tehdään parannus syntien anteeksi saamiseksi".
    ---
    En saa vastauksestasi oikein selvää;
    Onko vesi-sana vertauskuva jostakin (Joh. 3:5)?
    Entä Henki-sana?

    Jeesus, kun puhuu vertauskuvallisesti, niin se käy tekstiyhteydestä ilmi.
    Miten on siis Joh. 3:ssa luvussa?
  2. Pyhän Hengen työ ihmisen kohdalla voi alkaa jo sikiövaiheessa.
    JEREMIA oli pyhitetty ja asetettu kansojen profeetaksi jo ennen syntymäänsä.
    JOHANNES KASTAJAsta sanotaan, että hän oli täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa. Epäilemättä oli Pyhän Hengen työtä myös se, kun Johannes hypähti ilosta äitinsä kohdussa tultuaan Jeesuksen läheisyyteen.

    -"Sinähän vedit minut äitini kohdussa, sinä autoit minua luottamaan, kun olin äitini rinnoilla (Ps. 22:10, amerikkal. NASB-käännöksen mukaan).
    Tässä puhutaan luottamuksesta imeväisen ominaisuutena.
    Hyvin harvoilla on kuitenkaan mitään muistikuvaa elämästään ennen kahta elinvuotta. Muutenkin suurimman osan elämästämme elämme ilman,että tietoisuutemme sanoo: nyt minä elän. Tarvitsee mainita vain se tosiasia, että nukumme kolmasosan lyhyestä maanpäällisestä elämästämme. Elämme tosin nukkuessammekin, mutta se on tiedostamatonta elämää.

    Aivan pieni lapsi on vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Lapsen elämän tietoinen osa kasvaa ja muovautuu alkuaikojen vaikutteiden mukaan.
    Tästä ymmärrämme, miten vastuullista pikkulasten käsittely on.

    Lapsi saa jo varhain oikkuja ja päähänpistoja. Näin hänessä tulee esiin synnin turmelema luonne. Tämän tähden lapsen on saatava kuritusta, jossa hän kohtaa muuttumattoman tahdon. Silloin hänen on helpompi taipua koko elämänsä ajan ja hänen on myös helpompi kääntyä Jumalan puoleen.

    "Se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle",( Mark.10:13-15). Jumala asettaa meille näin lapsen esikuvaksi uskosta ja luottamuksesta Jumalaan. Samoin lapsi on luottavainen ympäristöään ja muita ihmisiä kohtaan.
    Tästä kertoo hyvän esimerkin tunnettu norjalainen kirjailija O. HALLESBY kirjassaan "Uskonelämän salaisuuksia".
    "Eräänä päivänä kotiimme tuli kerjäläinen, joka näytti niin iljettävältä ja luotaantyöntävältä, että hän oli melkeinpä pelottava. Mutta pieni lapsemme meni heti hänen luokseen, kiipesi hänen syliinsä ja kietoi kätensä hänen kaulalleen.
    Lapsi voi voittaa esteitä, joita me emme kykene voittamaan".
    Itse olen huomannut samaa työskennellessäni kehitysvammaisten parissa. Voi kuinka avoimia ja vilpittömiä he ovatkaan muita ihmisiä kohtaan. Meillä olisi tässä asiassa heiltä paljon opittavaa.

    Aikuisina meidän tulisi auttaa lasta taistelemaan niitä pieni ja suuria kiusauksia vastaan, joita hän kohtaa.
    Lapsella ei ole kykyä nähdä selvästi todellista syntiä, sydämen sisäistä syntiä. Meidän tulisikin aloittaa selvimmistä ulkonaisista asioista, kuten toisen ihmisen lyöminen kiivastuksissa. Meidän on osoitettava, että tämä on väärin.
    Lapsen kasvaessa meidän tulisi koettaa kääntää hänen katseensa sisäisiin synteihin kuten viha, kiivaus, pahansuopaisuus ym.
    Meidän on autettava lasta rukoilemaan Jumalalta anteeksiantamusta, kun hän tuntee tehneensä väärin ja että myös Jeesus murehtii siitä. Katumus ja synnin tunnustaminen on ainut tie rauhaan ja onneen!
  3. LÖYDÄT VIELÄ: "..parempaa, Raamatullista oppia kun vain selaat.
    www.netmission.fi
    www.kan.fi mm. J.Karvisen opetus
    www.jeesus-on-herra.com
    ---
    Selailin vähän.

    Helluntalaiselta past. JUHANI KARVISELTA kysyttiin (http://www.kan.fi/kyselyja.htm#heng_tyo):
    "Minulla on helluntailaisen (ex-lut. pappi)JUHANA LEHMUSKOSKEN kirja "YKSI KASTE" (RV). Siinä hän mm. toteaa pienistä lapsista: "He ovat samanlaisessa tilassa kuin mitä Adam ja Eeva olivat ennen syntiinlankeemustaan (siis ilman perisyntiä ja sen tuottamaa syyllisyyttä).
    Onko tämä helluntailaisten "virallinen" kanta? Mitä itse olet mieltä tällaisesta väitteestä?

    Vastaus (helluntalainen past. Juhani Karvinen/www.kan.fi)):
    ” Helluntailaisilla ei ole virallistettua oppilausumaa tässä kysymyksessä. Koska Raamattu on oppimme perustus, on vastausta etsittävä sieltä. Jeesuksen mukaan taivasten valtakunta kuuluu lastenkaltaisille Matt. 19: 14.
    Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta."
    He ovat siis otollisia Jumalalle. Näin he ovat Jumalan edessä samassa asemassa kuin Adam ja Eeva ennen syntiinlankeemusta.

    Raamattu ei puhu mitään perisynnistä ja sen tuottamasta syyllisyydestä. Voidaan kuitenkin sanoa, että langenneen ihmissuvun jäsenissä on taipumus syntiin.
    Tämä ei kuitenkaan tuota syyllisyyttä, ennen kuin taipumus tuottaa tekosynnin. Jk. 1: 15. ...kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman”.
    Tämä on oma käsitykseni tässä asiassa.
    (WWW.kan.fi: helluntalainen Juhani Karvinen)

    Mitä sanot itse tällaisesta opetuksesta?
    Eikö pieni lapsi olekkaan lihasta syntynyt (Joh. 3:6)?
    ---
    Netmissionin opetussivuilta:
    ”Kaste merkitsi Jeesuksen opetuslapseksi ottamista…
    Mutta se (KASTE) merkitsee myös uuden elämän, hengellisen elämän, alkamista Kristuksessa. ”... jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4b).
    Samaa apostoli kertoo mm. Kolossalaiskirjeessä.
    ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.” (Kol. 2:12).
    --
    Näinhän mekin opetamme.
    Katekismus:
    ”Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse.
    Hän uudestisynnyttää (Joh. 3:5, Tiit. 3:5) meidät siinä ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi.
    Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta”.
  4. hartonen: "SIIS OLENNAISIN ASIA ON SIINÄ ETTÄ LAPSEN KOHTALO PITÄÄ OLLA AINOASTAAN JUMALAN KÄSISSÄ! EI NIIDEN IHMISTEN JOTKA ANTAVAT KASTEEN LAPSELLE"!!!!!!
    ---
    Jeesuksen kyljestä vuosi verta ja vettä (Joh. 19:34).
    Luther viittaa tässä selityksessään myös lapsiin, jotka kuolevat jo kohdussa.

    Luther:
    "Mutta mitäs se sitten on, ettei ainoastaan verta vuoda, vaan myös vettä? Se on epäilemättä tapahtunut sen osotteeksi, että Herramme Kristuksen veri ei ole priiskoittava ketään muita, kuin ainoastaan niitä, jotka Hänen kuolemaansa ovat kastetut (Room. 6:3). Niinkuin Herramme Kristus itse sanoo: joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, se kadotetaan.

    Niin ovat siis molemmat yhdessä; missä Kristuksen veri on ja vaikuttaa, siellä on myös vesi ja autuaallinen kaste.
    Kussa taas vesi ei ole, se on, missä pyhää kastetta ei ole, siellä ei myöskään ole Kristuksen verta, se ei siellä vuoda, eikä myöskään priiskoita (Hebr.10:22, Ef. 5:26) ketään, niinkun on laita esim. turkkilaisten, juutalaisten ja pakanain seassa.

    Veri ja vesi tahtovat ja niiden pitää lakkaamatta yhdessä vuotaman, eikä toisen pidä olla ilman toista.

    Tämä on sinun tarkasti huomattava, sillä se on aivan tarpeellinen, ei niiden tähden, jotka kuolivat vanhan testamentin aikana, eivätkä ole eläneet kasteeseen saakka; heillä oli oma kasteensa, ja he tulivat autuaiksi uskon kautta siunattuun siemeneen.
    Ei myöskään lastemme tähden, jotka kuolema äidin kohdussa, ennenkuin tulevatkaan kasteeseen, jo saavuttaa, jotka Jumala epäilemättä tallella pitää, koska Hän on antanut heille ruumiin ja sielun.
    Ei, vaan meidän tähtemme, ettemme me ylenkatsoisi tätä armonmerkkiä, emmekä pidättäisi itseämme eikä omiamme siitä pois.

    Sillä missä tämä pyhä kasteen vesi on, siellä on myös Herramme Kristuksen veri, koska tässä vuotaa samalla vesi ja veri Hänen kyljestänsä. Mutta mihin Hänen verensä on hyvä, on jo ennen ilmoitettu, nimittäin, että murhaenkelistä tulisimme varjelluiksi, synnistä puhdistetuiksi ja ijankaikkisesti eläviksi" (Luther).

    Mitä ajatuksia tämä Lutherin selitys sinussa herättää?