tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Lumpsis, sanoit:"Ei helluntailaisten usko rakennu kasteen eikä armolahjojen varaan. Jeesuksen Kristuksen varaan se rakentuu".

    Mikä mielestäsi on sitten Jeesuksen merkitys kasteessasi?
    Onko kaste:
    - ihmisen kuuliaisuuden (=ensimmäinen askel uskoontulon jälkeen)teko?
    -vai Jumalan armoteko (=lahja)?
    -Vai molempia?
  2. Itsekin aikoinani sain sellaista opetusta, että ainoa oikea kaste tapahtuu upottamalla.
    Niin kauan oletinkin, kunnes huomasin, ettei perusteita tällaiselle väitteelle löydykkään itse Raamatusta.

    Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta ja veden määrästä siinä.
    Raamattu kertoo siis, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

    Voisi ensiksi ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin kasteen. Paavali (Saul) oli huoneessa, hän nousi ylös ja hänet kastettiin(Apt.9:17-18). Huomionarvoista on, että ennen ateriaa kastettiin, vaikka oli ollut syömättä ja juomatta kolme päivää (jae.9). Asianyhteyden mukaan Paavalia ei siis upotettu veteen, vaan pikemminkin valeltiin vedellä. (Tarkista Raamatustasi!).

    Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle

    Filippin vanginvartija, keskellä yönhetkeä, kastettiin ja kaikki omaiset (siis lapsetkin, jos niitä oli perheessä) kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästi vettä. Mahdollista on, että vanginvartija ja kaikki omaiset kastettiin samasta kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.

    Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste; ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16).
    Edelleen: ” tehkää kaikista kansoista (“kaikkiin kansoihin” kuuluvat lapsetkin!) opetuslapsia kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19).
    Myöskään Jeesuksen opetus kasteesta ei puhu veden määrästä, vaan kasteen välttämättömyydestä: ”ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5).

    Luther sanoo: ”Pelastusta ei saa aikaan vesi(määrä) ,vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa”, (Ef.5:26).
    On siis aivan yhdentekevää onko vettä kourallinen vai järvi: tämä on Raamatun opetus.

    (Tietolähteenä käytetty mm. Markku Särelä, ”Lapsikaste on Raamatullinen”).

    Mielelläni puhun kasteesta!
  3. Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden määrästä ei ole mitään mainintaa.
    Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään.

    Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä?
    Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
    Rooman katakombista on löydetty kuva, mikä vahvistaa Jeesuksen kasteen tapahtuneen valelemalla.

    Luterilainen kirkko ei ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
  4. "...kuulemma se hääpuku on luvattu siinä kastehessa antaa". Gal.3:27
    Aivan!

    "Te olette vastaanottaneet peson, te olette vanhurskautetut, te olette pyhitetyt meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." (1. Kor. 6:11)

    "...me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi..." (1. Kor. 12:13)
  5. Kysyt ja vastaat:
    "Miksi vauvakastetta kutsutaan ristiäisiksi ? Siksi, että hävetään puhua kasteesta..."

    Mikä on mielestäsi kasteen hengellinen sisältö?
    Mitä merkitsee sinulle, että sinut on kastettu Jeesuksen kuolemaan (Room. 6:3)?
    Liittyykö kaste mitenkään mielestäsi pelastukseen?
    Ovatko kaste ja armo kaksi eri asiaa?

    Perustelut Raamatun Sanalla!!!
  6. Lampaista ja paimenesta:

    "Paimen kulkee edellä sekä näyttääkseen kulkusuuntaa, että valitakseen laidunta ja tutkiakseen tien turvallisuutta.
    Petoeläimet saattavat tehdä hyökkäyksiä paimenten läsnäollessakin.
    Varkaita ja rosvoja kulkee myös, ja silloin voi koiran avusta huolimatta uskollinen paimen joutua panemaan henkensä alttiiksi laumansa puolesta. Eivät beduiini-rosvot sääliä tunne.
    (Edellä oleva kuvaus ei ehkä täysin pidä paikkaansa tämän päivän Israelissa, mutta varmaankin Jeesuksen aikaan oli tilanne tämä. ).

    Hyvä paimen ruokkii laumaansa, kokoaa karitsat syliinsä ja hellästi johdattaa imettäviä (Jes. 40:11).

    Tavallisissa oloissa tosin ei paimenen tarvitse ruokkia laumaansa muulla tavalla kuin johdattamalla sen hyville laitumille.
    Mutta silloin kun laitumet ovat kokonaan kuivuneet pitää paimenen itsensä katkoa puitten lehviä syötäväksi. Tosin lampaat tyytyvät huonoonkin laitumeen, jolla ei ole enää muuta syötävää kuin juuria ja piikkikasveja.” (Lainaus loppu)

    Raamattu ottaa siis mielellään vertauksia lammasten paimentamisesta, eikä syyttä. Se on uskollisuutta ja kärsivällisyyttä vaativa tehtävä.

    Niinpä on hyvä paimen vertauskuvana sille Kaitsijalle, joka säälien ajattelee heikkoja lampaitansa; Jeesus on meidän armahtajamme.

    ”Kaikki eksyneetkin lampaat saata, Jeesus, laumaasi,
    ettei niitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi.
    Harhateiltään kotiin tuo ne, että yksi lammashuone, yksi paimen olisi,
    armotyösi täyttyisi”. (virsi 378:5).
  7. ....hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. [Ps. 79:13, 95:7]

    On luonteeltaan monenlaisia lampaita ja monenlaisia paimenia.

    Lampaista ja paimenista:
    Paimenten tavat tänään ja entisaikaan saattavat olla erilaisia, mutta paljon yhteisiäkin piirteitä löytyy. Myös maasto-olosuhteet vaihtelevat ja myös vaarat ovat erilaisia.

    Lainaan nyt AAPELI SAARISALOA (Raamatun sanakirja):
    ”Parhaat laidunmaat (Palestiinassa) ovat vuorten pensaiset rinteet. Siellä liikkuu osa laumasta korkeilla kallioilla, osa toisinaan piiloutuu pensaisiin.
    Toiset seuraavat paimenta läheltä, toiset poukkoilevat oikealle ja vasemmalle tai vetelihtivät kaukana jäljessä. Paimen kiukkuisena huutaa niille tai paiskaa kiven peloitukseksi.

    Kuljettaessa houkuttelevien aidattomien viljapeltojen ohi lammasten on seurattava paimenen ääntä, etteivät poikkea tieltä.
    Usein tulee monta paimenta samaan tarhapaikkaan yöksi ja suuret lammaslaumat joutuvat samaan joukkoon ja sekaisin.
    Mutta aamulla, kun paimenet kutsuvat omansa, lauma tulee levottomaksi, ja pian on kullakin omat lampaansa ympärillään, sillä ”vierasta ne eivät seuraa” (Joh. 10:5).

    Millainen "lammas" sinä olet ja millaista paimenta (=seurakunnan johtaja) sinä mieluiten seuraat?
  8. Olen koonnut kotisivuilleni enemmänkin kokemuksia kananhoidosta:
    http://members.surfeu.fi/jorma52/kanat.htm

    Minulla on ollut kanoja v:sta 2000. Nyt niitä on neljä ja yksi kukko.
    Yksi kanoistani parhaillaan hautoo 15 munaa. Saa nähdä, miten siinä käy.
  9. Myös yksi kanoistani hautoo.

    Lainaan päiväkirjastani:
    ma 30.5.
    "Eilen aamulla pelästyin kovasti. Kanalaumastani puuttui yksi kana. Kolme muuta tepasteli ulkotarhassa kukon kera, mutta yhtä en nähnyt missään. Etsiskelykään ei tuottanut tulosta.

    Aloin jo pelätä, että se oli joutunut ketun suuhun samoin kuin viime syksynä kävi toiselle kukolleni. Toinen mahdollisuus oli, että se oli rakentanut pesän, jossa se piilossa katseilta hautoi. Ulkotarhani aidassa on nimittäin rako, josta pari kanaa aina päivisin käy tarhan ulkopuolella puutarhassani raaputtelemassa makupaloja pensaitten juurilta.

    Kun iltapäivällä kävin katastelemassa kanalaumaani huomasin, että puuttuva kana oli taas joukossa mukana. Illemalla, kun kanat olivat jo asettuneet yöorsille, kävin vielä tarkastamassa, oliko kadoksissa ollut kana joukossa. Ja eihän sitä näkynyt taaskaan missään. Sen täytyi siis olla hautomassa jossain piilossa.

    Tänään töistä tultuani katsoin vielä tarkemmin kanalan ympäristön. Löytyihän se pesä vihdoinkin olkikasan päältä. En rohjennut katsoa, montako munaa sen alla oli haudottavana. Kolmen viikon päästä näkee, miten haudonta onnistui. Parhaassa tapauksessa puutarhassani tepastelee kymmenkunta pientä kananpoikasta".

    ti 31.5.
    Tänään aamuvarhasella, kun vein ruokaa kanoilleni ennen töihinlähtöä, huomasin, että myös hautova kana oli kärkkymässä ruokaa.
    Kun se oli pois pesältään, rohkenin mennä katsomaan, montako munaa sillä oli haudottavanaan. Yllätys oli melkoinen; pesässä niitä oli kokonaista 15 kpl.
    Mitenköhän se selviää näin suuresta urakasta? Mieleeni juolahti, että otan muutaman munan pois helpottaakseni sen työtä. Mutta kaipa se itse tietää, mikä on sille parasta!

    Usein käy niin, että osa munista jää kuitenkin kuoriutumatta (niitä ei esim. ole hedelmöitetty)".
  10. Itseltäni myös pari vuotta sitten kalusivat pupuset parista omenapuusta vartta ja oksia.
    Sain pelastettua ne, vaikka yli puolet rungon kuoresta oli syöty. Toisesta vain pieni riekale oli jäljellä.

    Tervasin haavaumat ja laitoin suojaksi nahanpalasia, ettei kevätaurinko ja tuuli kuivata runkoja.
    Hyvin näyttää puut selvinneen, ihme ja kumma.
  11. Puutarhanhoidossa suosittelen myös luonnonmukaisuutta.
    Tarkoitan hyötypuutarhaa lähinnä.
    Yksi keino on kateviljely.
    Lisää aiheesta:
    http://members.surfeu.fi/jorma52/puutarha.htm
  12. Olen harrastanut vuosikausia kateviljelyä välillä enemmän välillä vähemmän innokkaasti.
    Ongelmana on usein tarpeellisen kateaineksen löytäminen.
    Itselläni nykyinen tilanne on melko ihanteellinen; hankin viitisen vuotta sitten pientilan, jossa on järvenrantaa, vähän metsää ja peltoakin.

    Katteen kerääminen vie voimia, aikaa ja vaatii oikeita ”hoksottomia”.
    Esim. järvenrannasta voi näin keväisin kerätä kärryllisittäin ruokoa, liejua ja muuta rannalle ajautunutta katteeksi sopivia aineksia.

    Kattaminen ajanollen palkitsee, vaikka tuloksia näkee yleensä vasta vuoden parin päästä; säästyy aikaa ja vaivaa kastelulta ja rikkaruohojen kitkemiseltä. Kate myös lisää pieneliöstön määrää sekä lannoittaa maata. Näin kasvien taudinkestävyys lisääntyy ja sadon määrä lisääntyy ja laatu paranee.

    Kateviljelyä kannattaa harrastaa.
    Nyt, kun itselläni oli puolisentoista viikkoa lomaa, sain paljon lisää kateainesta mm. keräämällä oksasilppua, käpyjä ja muuta maatuvia aineksia tonttini rajalla olevasta rinnemetsiköstä.
    Lisäsin katetta marjapensaille ja hedelmäpuilleni. Myös mansikkamaa, pari raparperiä ja vadelmapensaat saivat sitä lisää.
    Uudistin myös pientä yrttimaata katteen avulla.
    Maaperä on hiekkamaata, joten varsinkin kuivina kesinä kateesta on paljon apua.

    Lisää aiheesta seuraavasta linkistä, jossa on juttua siitä, miten aloitin kateviljelyn entisellä Porvoon mökilläni: http://members.surfeu.fi/jorma52/puutarha.htm

    Menetystä kateviljelyksillesi!
  13. Hyvä idea tuo nyrkkeilymatsi!

    Lapsuuden kotonani käytettiin OLLI-paimenpoikaa.
    Mutta ei se pidätellyt kaikkein jukuripäisimpiä "lehmänkantturoita".
    Niitä varten jouduimme erityistoimepiteisiin (esim. vikuroija jouduttiin sitomaan kiinni tolppaan).

    Jos me saamme aikaan tällaisen nyrkkeilymatsin ja meidän joukostamme löytyy tällainen vikuroija, niin olisikohan menetelmä sama?

    PS.Työpaikallani kokoamme osia OLLI-paimenpoikaan.
    Voisin kysyä firmalta, josko he möisivät yhden paimenpojan käyttöömme.
  14. Vapaat suunnat siunaavat usein pienet, myös kehtitysvammaiset, lapsensa ja näin haluavat jättää lapsensa Jumalan armotahdon huomaan.
    Mihinhän käskyyn tämä tapa perustuu ja kysytäänkö tähän toimenpiteeseen lapselta suostumusta (vrt. ”lapsikaste on miekkalähetystä”)?

    Löytyykö Raamatusta muita esimerkkejä apostoliselta ajalta tällaisesta käytännöstä?(Jeesushan kyllä itse siunasi lapsia Mark.10:13-16)
    En välttämättä näe tässä tavassa mitään väärää. Mutta eikö juuri kasteessa Jumala siunaa meitä kaikkia, myös aivan kehitysvammaista lasta.

    Kumpikin menettely, kastaminen ja siunaaminen, tukeutuu turvallisesti siihen, että lapsia ei suljeta pois Jumalan armosta Kristuksessa.
    Koska kehitysvammainenkin pikkulapsi voi olla Jumalan rakkauden kohde, Hänen armonsa vastaanottaja, yksi niitä, joiden on Jumalan valtakunta, hänet voidaan kastaa.

    Tietyn kypsyneisyyden katsominen pätevän kasteen ehdoksi sisältää mielivaltaisen lisäyksen Raamatun armo-oppiin, josta kaste on tärkeimpänä todistuksena.
    Tämä lisäys muuttaa evankeliumin perusteita myöten, aivan vanhurskauttamisoppiin saakka.
    Silloin kypsyneisyydestä tulisi toinen pelastuksen lähde Jumalan armon rinnalle.

    Kaste on jumalan teko- se ei ole ihmisen teko, ikään kuin ”usko” olisi kypsän ihmisen itsenäinen päätös, uhri, jonka hän tuo Jumalan hyväksyttäväksi.

    Jeesus sanoisi tänäkin päivänä:
    "Sallikaa lasten tulla (kehitysvammaisetkin) minun tyköni...." (Mark. 10:14).
    Ei estetä heitä!
  15. Ritari009 (tai joku muukin),
    miksi Paavali alkaa heti kysymään Efeson opetuslapsilta heidän saamastaan kasteesta (Apt. 19:3), kun sai kuulla, etteivät he olleet saaneet Pyhää Henkeä?
  16. Usko ja kaste eivät koskaan ilmene erillään kasteesta.
    Luukkaan kertomus (Apt. 2:38) ilmaisee nämä perusasiat lyhyesti:
    -Tehkää parannus (=usko)
    -Ottakoon kukin teistä kasteen.
    -Te saatte Pyhän Hengen.

    Vaikka usko, kaste ja Pyhän Hengen lahja muodostavat elimellisen kokonaisuuden, yksityiset ihmiset eivät välttämättä koe niitä aina samassa järjestyksessä.
    Ritari009 tuoma esimerkki Korneliuksen kodissa tapahtuneista kasteista on hyvä esimerkki tästä (Apt. 10:47).
  17. Hyviä tapoja on minunkin mielestäni tarpeen korostaa.
    Jeesuskin meni ”tapansa mukaan” sapattina synagoogaan.

    Eilen työpaikallani eräs kehitysvammainen työtoverini, joka käy ahkeraan kirkossa ja ehtoollisella, kyseli ristinmerkin teosta.
    Hyvin moni tekee sellaisen ehtoollispöydästä noustessaan.ja hänkin on opetellut sen ja hänelle se on tärkeä tapa.
    Syyksi hän sanoi sen, että haluaa varjeltua kadotukselta.
    Vähän aikaa jouduin miettimään, mitähän tuohon vastaisin.

    En alkanut kovin perusteellisesti selittämään, mistä risinmerkin teossa on kyse.
    Olisinko edes siihen pystynykkään.
    Sanoin, että ehtoollispöydässä kohtaamme Kristuksen.
    Ristinmerkin teolla osoitamme kunniaa ja kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Se on hyvä tapa.
    Me emme kuitenkaan pelastu tekojen kautta (esim. tekemällä ristinmerkin), vaan yksin armosta.
    Kaveri jäi mietteliääksi.

    Lopuksi vielä sanoin hänelle meille kaikille tutun Raamatun jakeen:
    ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
    Eräs toinen kehitysvammainen poika tuli eteisestä työsaliin todeten, että ”ompa täällä mielenkiintoiset keskustelut”

    Itse en koskaan tee ristinmerkkiä, mutta yritän olla väheksymättä niitä, joille tämä tapa on tärkeä.

    Oliskohan jollakin tietoa siitä, mihin ristinmerkin teko perustuu?
    Millaisissa eri tilanteissa sitä käytetään ja onko sinulla tapana käyttää sitä?
  18. Älkäämme kuunnelko niitä, jotka tekevät sapatinvietosta (pyhäpäivästä) autuuden asian!

    Ellen G. White (1827-1915), oli Seitsemännen päivän adventistien profeetta.
    Hän oli myös näkyjen näkijä.

    White julisti sapatin pyhittämisen (kolmas käsky) Jumalan käskyistä tärkeimmäksi.
    Olen kuullut, että sunnuntain vietto lepo- ja pyhäpäivänä (merkitsee adventistien mielestä antikristuksen eli pedon merkin ottamista.
    Pitäneekö paikkansa, Eepu?

    Alkukirkko piti kaikkialla viikon ensimmäistä päivää l. sunnuntaita (1.Kor. 16:2, Apt. 20:7-12) erityisenä jumalanpalveluspäivänä.
    Tästä on meidänkin hyvä pitää kiinni!
  19. Muistakaamme:
    "Älköön siis kukaan teitä tuomitko:
    - syömisestä tai juomisesta,
    - älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta",(Kol. 2:16).

    Näitä noudattamalla emme ansaitse Jumalan mielisuosiota emmekä pelastusta.
  20. ..on myös kiistellä kastetavoista ja muodoista.
    Raamatusta ei löydy yksityiskohtaista säädöstä kastetavasta ja veden määrästä.
    On sama valellaanko, vihmotaanko tai upetetaanko.
    Olkaamme siis vapaat tässäkin asiassa.

    Kastamista tarkoittava kreikankielinen sana "babtidzein" tarkoittaa mm.
    -peseytymistä: Mark. 7:4,Joh. 13:10, Hebr. 9:10.
    -kastua roiskuvasta merestä tai pilvisumusta: 1. Kor.10:1,2.
    -pestä astioita: Mark. 7:4
    ----
    Kirjassa DIDAKE (Kahdentoista apostolin oppi) noin vuodelta 100, sanotaan:
    "Kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen virtaavalla vedellä.
    Mutta jos sinulla ei ole virtaavaa vettä, kasta muuhun veteen.
    Jos et voi kastaa raikkaalla vedellä, kasta lämpimällä.
    Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, vala päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt.28:19).
    Tämä osoittaa sen, kuinka vapaa alkukirkko oli kastepaan nähden.
    Olkaamme mekin samoin.

    Kasteen muotoseikat eivät ole siis pääasioita, vaan kasteen (Joh. 3:5, Tiit. 3:5) hengellinen sisältö.

    Mikähän siinä onkaan, että me kiinnitämme niin paljon huomiota muotoseikkoihin ja erilaisiin tapoihin kaikessa muussakin kanssakäymisessä?
    21. 385 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt