Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

349

  1. Huomenta ja sadetta on ollut yöllä, nyt kirkastuu.
    Nousin aiemmin kuin tavallisesti, on leivottava mustikkapiirakka Skippo kerhoon, minun vuoroni tänään., kakkutaikinapohjaan teen, muuten olisi hankala ja sotkeva piirakka käsitellä ja suukin kovasti mustuisi.

    Taas on löydetty aihetta kirjoituksiani selvittää, en ymmärrä miksi kylmätotuus ja joku toinenkin etsimällä etsii vikaa viesteistäni, nouseeko oma arvostus?
    Myös yhden virheen minäkin löydän, kylmätotuus väitti aina allekirjoittavansa viestin, näin asia ei ole, eipä minua haittaa, pitää vaan jotenkin muistuttaa, että sanamme mittaisia ei kaikki ole.
    Totuutta on toki se, että minun ikäpolvi ei suoranaisen velanmaksun hankkimiseen tarvinnut osallistua, mutta väitän, että osamme olemme maan kuntoon saattamisessa tehty.
    Rakennettiin ja korjattiin, elettiin pulaa kaikesta, eikö se mitään arvostusta ansaitse?

    Tuo ikkunanpesukin kohdallani aivan liikaa huomiota saa, vävyni selkä on kipeä, osallistuu kyllä mukana ollen, ja poikani viikot maailmalla, älä arvioi meidän naisten kykyjä, eiköhän useammassa kodissa naiset nämä hommat hoida.

    Minulla ei ole oikeuksia kieltää kenenkään kirjoituksia, jos valta olisi, kieltäisin kaikki ilkeydet ketjusta.
    Ehdin jo ajatella, että keskustelua syntyy, mutta taas on syyllisjahtaaminen vallalla, Miksi.
    Eikö pienet virheet voisi mennä huomaamatta, onko pakko kaivaa ja kaivaa, jopa vanhoja kaunoja avaten.
    Ihmisiä olemme kaikki, vioistamme emme kukaan pääse, suuri osa kirjoittajista sen ymmärtääkin ja jättää huomiotta, jos asialla ei ketään satuta.
    Virheitä olen tunnustanut tekeväni aina, mutta ennen on kirjoittajat olleet ymmärtäväisiä kohdallani.

    Kiitos teille kultaakin arvokkaammat kirjoittajat, joilta voi odottaa muutakin, kuin vikojen etsimistä, nyt en jaksa muuta, viettäkää rauhoittava päivä, jokainen oman tahtonsa mukaisesti, ei ohjetta tähän asiaan.
  2. Aurinkoista aamua, nyt jo voisi aivan hyvin pihan haravoida, ei vaan näy urakan tekijöitä, aikaista tänä keväänä olisikin saada kadut ja tienoot puhtaiksi.
    Meinaa hermostuttaa ajattelukin tulevista kodin siivouksista, nuo ikkunat aina tuskaannuttavat.
    Pienet huolet minulla, isompien puuttuessa.
    Sain kyselyn tutkimuslaitokselta jossa tutkitaan ihmisen elämän kulku, rengastaen sopivin kohta kysymyksistä, kävin hätäisesti läpi ja nololta tuntui kun melkein kaikkiin kysymyksiin rengastus oli hyvän kohdalle.
    Katson lähetänkö ollenkaan, sekin vaihtoehto on tarjolla.

    Miniäni on myös sairaanhoitaja, mutta en koskaan hänen siivellä ole edes yrittänyt etuilla, hän jää eläkkeelle ja sanoi olevansa hyvin onnellinen, kun pääse pois "hullun myllystä" aina on uutta toimintaa opeteltava, siinä välissä aina vaan lisääntyvää potilasmäärä hoitaen.

    Tilannehuumori saa minut nauramaan kyyneliin asti, jos oikea osuma sattuu, muuten en ole kovinkaan kova nauramaan ääneen, ehkä hymyilen sisään päin.
    Ivan osaan huomata useinkin, yritän jättää näkemättä, näin kärki putoaa sanonnalta.


    Oikeassa olet mkr, niitä murusia vaan harjaillaan ja yritetään mukana pysyä, aina ei meinaa ymmärrystä riittää.
    Ramoonan ilmaisu yhteisen kakun jakamisesta on minunkin toiveeni, tasapuolista elämää kaikille.
    Eliaanan sanoihin myös voin yhtyä, omat kokemukseni, ne vähäiset ovat terveyspalvelussa melkoisen hyviä, mutta muiden kertoma saa mietteet toiseen suuntaan.
    Korvaani jäi ikävästi soimaan, tuo asia, miten vanhuksen hoitoa ilmi tuodaan, on aika lohduton sanoma, jos elämänhaluiselle vanhukselle sanotaan, ei sinua kannata hoitaa.
    En ainakaan minulle sanottuna tuo mukavalta kuullosta, vaikka ikää onkin, olen vielä utelias tulevasta, haluan olla sitä loppuun asti.
    Demeter, näin taitaa olla, että lukijat päättävät tekstin oikeudellisuuden, pienet virheet helposti löytyy ja niillä lyödään.
    Paras olisi vain hymyillen ohittaa, kuten ano sanoikin, vaikka sekin väärin olisi.
    Tosikko en tahtoisi olla, mutta kovin herkiksi on mietteeni muuttuneet ja varovaiseksikin, ainaisen ivan mukaan tulleeksi koen.
    Virhe lyöntejä tulee ja nopsaan niihin tartutaan, vaikka mielipiteitä ne vaan olisivatkin.

    Ei kaikki ole poistunut taivaan iloihin, kyllä meitä vielä elossa on suuri määrä, jotka sotakorvausten maksamisten parissa uurastimme.
    Menin naimisiin 1956 ja silloin mieheni teki jatkuvasti pitkää päivää niiden maksujen eteen, sorvasi ja urakoi, näin monet toisetkin niinä aikoina.
    Tiukkuutta vielä silloin kaikesta, muistan sen hyvin kodin laiton yhteydessä.
    Syntymäni sodan kynnyksellä jo sai tuntuman tulevasta, vaikka itse en sitä kokenut, pelko ja turvattomuus välittyi vanhempien kautta lapsuuteeni.
    Muistiini on jäänyt monia asioita, mitä tämän päivän ihminen ei ole kokenut, toivottavasti ei koekaan.
    Ei kaukana kuitenkaan ole nuokaan uhkat, kun yksi mies saa määrätä miten eletään., sekaisin meinaa maailman asiat pistää.

    La Promessan etuiskuja en lue, koska tieto tulevasta vie halun katsomiseen, kuten sain moitteet siitäkin, aivan oikein olikin, tieto tuo tuskaa, sanotaan.
    Aina vaan myöhemmäksi menee nämä aamu sessiot, nukun nykyisin pidempään, mutta jospa ei suurta ongelmaa tästäkään ilmene, kevään odotustoivotuksiin lopetan tällä kertaa.
  3. Huomenta, uusi viikko ja uudet ilot ja surut.
    Olin eilen poikani luona juhlimassa, kun viimein onnistui sekin homma.
    Niin kiireinen on näihin aikoihin, että ei kotona paljonkaan viihdy, viihtyisi kyllä, mutta työt painaa päälle.
    Tyttäreni ja vävyni kanssa menimme, kävimme haudalla, kukkaset mieheni syntymäpäivän kunniaksi veimme ja siitä sitten poikani kotiin.
    Komeat ja maistuvat tarjoukset oli taas miniäni laittanut ja pojan molemmat tytöt isäänsä juhlimassa kansamme.
    Tykkäsi albumista ja moni kuva muiston mieleen herätti, tytöt ja miniä olivat lentämisen lahjaksi ostanut, saa kuulemma itsekin konetta ohjata, onneksi ikä jo suojelee tuon harrastuksen osalta, jos vaikka innostuukin.
    Pienet vierastivat, niin harvoin näemme ja todettiin, että yksi pikkutytöistä tytärtäni muistutti, yhdennäköisyyden havaitsi.
    Geenit jättävät jälkiä sukulaisiinkin.
    Kyselin tyttöjen viihtymistä töissään ja kumpikin oli tyytyväisiä , vanhin tytär sanoi olevan mukava opettaa jo aikuisuuden kynnyksellä olevia ja nuorempi teki virkatyötä puolipäiväisesti, isänsä virmassa toisen puolen.
    Poliisin kanssa on kerran viikossa palaveri nuorten rikokseen sortujien sosiaalipuolen edustajana.
    Nuorempi juhli 35- vuotis päiväänsä lauantaina ja oli ollut mukava tavata ystäviä vuosien takaa.

    Kiva kun huumoria on viljelty ketjussa, olen kai tosikko, en jaksa hymyillä moisille laukomisille.

    Korpikirjailija en olenkaan ole puolueen edustaja, kun tätä nykymenoa seuraan ja uskon, että hoitoon päässeet hoidetaan.
    Huoleni koskee niitä joille on annettu lausunto, ei kannata hoitaa, se on tylyä ja jokainen hoidon tarvitsee loppuun asti.
    Tämän kaltainen lausunto lääkäriltä jo 70 vuotiaalle.
    Voiko joku ajatella, että kaikilla on nykyvaatimusten tasoinen elämä, onko kaikilla tietokone, läheiset ja muut toimivat vakuudet pärjätä, heistä kannan huolta.
    Miten voi kuvitellakaan, että yksinäinen vanhus pärjää muistisairaana ja avuttomana kaiken suhteen, tarvitaan auttavia käsiä elämän sujumisen kannalta.
    Siihen on mielestäni oikeus kaikilla.
    Kuka voi päättää, miten kauan vanhanakin saisi elää.

    Kävin äänestämässä, jonossa edelläni oli vanha mies rollaattorin kanssa, kyseli hätäisenä mihin minun on mentävä, neuvoin ja sanoin virkailijan kertovan lisää.
    Miten monta vanhusta elääkään en tiedä, elämän vaihetta.

    Ano 17,29 ihan itsekkäistä syistä johtuen haluaisin kirjoitella, niin tyhmästi ajattelen, että tämä sanojen peräkkäin, vai pitäisikö sanoa, vierekkäin asettelu auttaa tämän pääkoppani kanssa ja mukava kuulla toisten elämisen sujumista.
    Tarkka pitäisi sanomisissaan olla, ettei korjauksia oikein kirjoituksen suhteen tulisi.
    Olenko herkkähipiäinen, ehkä, mutta en kiellä, että hieman mieltä masentaa jos aiheettomasti huomautellaan, ymmärretään tahallaan väärin.
    Kyllä sitä jo näillä kymmenillä virheensä tietää monenkin asian kohdalla, mutta aina ei muista olla tarkka sanomisissaan.
    Rehellisesti sanon, että en aiheetonta huomauttelua hyväksy ja myöskään en kaikkea jaksa selitellä, kun väärin ymmärretään.
    Jos itsellä on tarkoituksena keskustella elämän sisällöstä, päivien kulumisista, ei huomautteluja tyhjästä jaksa.

    Demeter kiitos rohkaisusta, niin paljon tämä kirjoittelu on antanut kaiken kaikkiaan, että yritän vaan jaksaa, ihan oman mieleni vuoksi.
    Ystäviä (kasvottomia) toivon tämän kirjoittelun kanssa tavoittaa ja heitä onkin mukavasti ollut mukana, aina on kiva kuulla miten elämä sujuu toisilla, omakin päivä siitä iloksi muuttuu, kun viestin välityksellä toisten elämä näyttää hymyävän.

    No taas pituutta tuli ja varmaan paljon korjattavaa, mutta näin tänään, mukavaa viikonalkua.
  4. KIITOS !
  5. Oikeassa olet tuosta jankaamisesta, näin vaan on ympärillä olevien elämä, nyt en puhu itsestäni.
    En ole koulutettu, en hyväpalkkainenkaan, mutta elämältä olen saanut sen mitä kohtuullinen elämä vaatii, tekemällä kovasti töitä.
    Tänä päivänä ei työtäkään kaikille riitä.
    Lähipiirissäni on sitä korkeaa verotaakkaa kantamassa jokunen, en ole heidänkään kuullut verotaakkansa valittavan.
    Nurkumatta veromme maksamme ja toivoisinkin, että niistä osa menisi yhteiseen hyvää, miltä asia ei nyt näytä.
    Minun jankaaminen on pientä, mitä saamme kuulla hallituksen taholta, mutta yritetään kestää kaikki ja ehkä joskus tasapaino syntyy.
    Muistelen 80 lukua, silloin tuntui kuin tyytyväisiä oli useampi, sen jälkeen on ongelmia ilmaantunut, korona vauhditti tämän velkaantumisen.

    Mielestäni asia ei etene minun, ei muidenkaan kirjoittajien avulla, joten jätetäänkö aihe ?
  6. Lauantaiaamu aloitettu tavanomaisin puuhin.
    Nyt sää on sellainen, että ei tiedä sateeksiko muuttuu, vai saammeko aurinkoa.
    Tänään menen 90-vuotis päiville, ystäviä oli kutsuttu 11, nyt kuusi heistä sairaina ja me pienellä ryhmällä mennään, mutta uskon tunnelman nousevan kaikesta huolimatta iloiseksi.
    Ruokailemme, kahvittelemme ja jututaan., pitkäaikaiset ystävykset, jokainen oman osuutensa elämästään kertoo ja yhteiset muistot tulee puitua.
    Ystävyys kantaa, vaikka harvoin kohtaammekin.


    Onpa kiva huomata, että tuo tauti on innostanut ja ruokailunne olette ilmi tuoneet, no en jaksa iloon yhtyä.
    Huumoriksi yritän tulkita, mutta huomaan kyllä tarkoituksen, pieni iva tai ei niin pienikään on huomattu.
    Lueskelin tuota Tapani Kansan ketjua ja mieli mustui, miten ilkeitä ihmiset voivatkaan olla, ei edes kuoleman edessä suuta tukita, kaivellaan ja epäilyt yhdestä jos toisesta asiasta esiin tuodaan, kyllä ihminen on raadollinen.
    Minulle ei hänen elämästään muuta tietoa, mihin sitä tarvitsekaan, muisto hyvästä laulajasta riittää.
    Miten tyhjää onkaan ihmisen elämä, joka jaksaa tonkia epäkohtia toisten elämästä.

    Katselin illalla vaalikeskustelua ja eipä tullut yhtään esitystä, että suurituloiset talkoisiin joutuisivat, vähäosaisilta viedään, jos jotakin vietävää vielä löytyy.
    Olen minäkin läheltä joutunut kuulemaan, että viisi minuuttia on hoitajilla aikaa potilaan luona olla, jos lääke on annettava kahdessa erässä, välillä se viisi minuuttia menee odotuksen vuoksi, mutta usein toinen lääke perään laitetaan, kun pitää joutua toiseen paikkaan.
    Miten tehokas lääkintä onkaan, jos ohjetta ei toteutettu.
    Olen huomannut naapuritalon rallissa, kun hoitajat suojat kenkien päältä vauhdissa ulkona pois ottavat. miten siinä sitten potilaan kuulumisia ehtii kuuntelemaan.
    Päättäjät syyttelevät toisiaan, eikö jossakin asiassa voisi päät yhteen iskeä ja todella pohtia näitä ongelmia.
    Mihin muuhun verorahat meneekään, sekin olisi mukava joskus kuulla, arvailuja vaan ilmaan heitellään ja kuitenkin osa kansasta elää huolta vailla, miten tämä selitetään.
    Missä onkaan empatia näiltä tahoilta, kun hymyhuulin voivat katsella, vanhusten ja muiden apua tarvitsevien vaikeuksia.

    Ehkä tylsää tarinaa, mutta ei nuo edellisetkään kovasti naurattaneet, mutta jätän tällä kertaa tähän, jään odottamaan nerokkaita arvioita.
  7. Huomenta ja oli niin mukava nähdä viesti, missä kerrottiin omista touhuista, kiitos Eliaana.
    Pilvinen päivä taas, kaupalle on kyllä lähdettävä, edellisestä käynnistä viikko, joten jääkaapissa pelkkä valo palaa, no onhan siellä säilykkeet, mitä vielä muutama purkki jäljellä.
    Taas on komeron hyllyt täynnä tyhjiä purnukoita odottamassa uutta satoa.

    Noin se elämä menee, voimat vahvemmaltakin katoaa, olen minäkin jos jonkinlaista testiä tehnyt ja yllättynyt voimieni vähenneen.
    Ranteessa ole jänne on kuulemma kadonnut suurelta osalta ihmisiä, pitihän sekin tarkistaa.
    Pikkusormi ja peukalo yhteen, pitäisi ranteen sisäpuolelle tulla jänne esiin, no jotain pientä tunsin, mutta kyllä pääasiassa suonet vaan näkyi.
    Käsivarteni on ruvennut puutumaan, kaiken tiputtelun lisäksi, aina vaan uusia merkkejä vanhuudesta.
    Puita en ole sitten mökkielämäni jälkeen hakannut, silloinkin ihan kokeilumielessä.
    Hyvä on kuntosi, riippuu tietysti mihin vertaa, poikasi tahtiin ei kukaan samaa odottaisikaan.
    Muistelen, että mökkitietämme kunnon suhteen kunta avusti pienellä summalla, tuskin enää.

    Kävin eilen silmälääkärissä, hyvin oli paineet kummassakin silmässä ja ei pahemmin rappeuttakaan, pientä korjausta tarvittiin näön vahvistamiseksi, kahden viikon päästä lasit tulee.
    Mieli nousi, kun lääkäri totesi ikääni katsoen, että hyvin on erehdyttäviä nuo numerot, hyvin olet säilynyt.
    No ei olisi tarvinnut kehuja antaa, mutta kivalta se tuntui, nainen on nainen aina vaan:)

    Katselin eilen vaalikeskustelua ja siellä puheenjohtajat antoivat ymmärtää, että koko työelämän kansalaiset eläkettä ja veroja maksaneet, kyllä kohtuullista on vanhanakin hoitaa, näin ajattelen minäkin.
    Vielä eläkkeellä ollessakin tuo veromaksu jatkuu.

    Olisipa ihana nähdä noita auroja mistä Eliaana kerroit, harvoin kaupunkien taivaalla näitä näkee, täällä ei juuri muuta kuin nuo naakat, harakat ja varikset, pikkulintuja voi joskus puistossa kuulla.
    Olen sukututkimuksen yrittänyt monta kertaa aloittaa, mutta ei onnistu hätähousuilta, olet melkoinen tekijä siinäkin mkr.

    Jospa näihin viikonlopun hommiin, toivotan huomioimista kevään ääniin ja muutenkin lupauksiin kesästä, toisipa joku pajunkissoja maljakkoon.
    Heippa!
  8. Auringon paisteen vuoro ja lumet melkein hävinneet, hiekotushiekkoja pois putsaavat.
    Niin kauniin sininen tuo taivas on tästä koneelta katsoessa, mutta vesisadetta iltapäivälle luvassa.
    Minulla aika silmälääkäriin tänään, kallis paukku tulossa, lääkäri 126 euroa ja mahdollisesti uusittavat lasit 500 euron pyörteissä.
    Miten moni eläkeläinen kampaileekaan näiden pakosta ostettavien asioiden kanssa, lääkkeet sitten vielä lisänä.
    Eilen tukka lyheni, mutta ei kokonaan kuitenkaan, kerroin seisoneeni, tai siis yritin seista yhdellä jalalla ja sekös sai naurua ja kokeilua kampaamohenkilökunnallekin.
    Kampaajani on ihana, kuuttakymmentä lähestyvä rouva, iloisen pirskahteleva, piristysruiskeen saan häneltä olooni.
    Katselen usein facessa noita ennusmerkkejä, mitä milloin mistäkin keksivät, olen kai kertonutkin tuon käden M kirjaimen löytyvän kämmenestä, se viittaa kaikkeen hyvään kohdallasi ja nyt jos pikkusormi on nimettömän viimeisen rystysen kohdalla, se kertoo sinulle aivan erinomaisia taitoja ja olemista.
    Tietysti nämä minulla kohdallaan ja siksi kuvittelen olevani lupausten mukainen, kiltti ja sympaattinen;)
    En ole taikauskoinen, mutta kiva näitä on seurailla ja nuo puheeni itsestäni on juuri sitä huumoria, mitä pitäisi elämässä olla.
    Osaan nauraa itsellenikin;)

    Kovasti saa ryöpytystä Paloma, miksi?
    Onko jotain pois joltakin, jos hän kirjoistaan kertoo ja niiden tekoon aiheita etsii, minulla ei kärsivällisyys riitä moiseen, onnea vaan j a jaksamista.
    Tuota avantouintia en koskaan ole harrastanut, mutta annan tunnustuksen heille, jotka rohkeina senkin tekee.
    Huomasin viime kesänä, että uiminenkin järven pohjaan tavoitettuna on paras jättää, niin epävarma pohja usein on.
    No eipä ole mökkiä, ei rantaa, molempien lasteni mökeillä liikkuminen hankalaa, puhumattakaan uimisesta.
    Mkr :n mainitsema metsälenkkikin minulle melko mahdoton, asfaltilla vaan tallustan, mutta jos kunto myöten antaa suosittelen tuota tarjousta.

    Varmaan Virran laulamana on enemmän tuota Hopeista kuuta kuultukin, mutta tilanne oli kai sellainen, että Kansan laulamana se meni sydämeen asti.

    Pitänee taas korjailla viestiäni koskien lumen pois ajoa, täällä on tilaa ehkä sulamiseen toisella lailla kuin isoissa kaupungeissa, sieltä on varmaan pakko lumet pois viedä, kun sulamisvesiä ei viemärit vedä.
    Tulee vaan lauottua noita omia totuuksia, tietämättä asiasta toisten kohdalla.
    Nyt kyllä kovalla vauhdilla kesän tuloon valmistaudutaan, juuri ottivat suojat pois pöytäryhmän päältä naapuritalon pihassa.

    Tämän kaltaista ajatusta tai sanoisiko höpötystä tänä aamuna , muuta en enää jaksa, ilo päiväänne.