Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 914 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenta, jopa mieli ilostui, kun näki tutut kirjoittajat viesteineen, en uskaltanut kaipailla, vaikka mielessä olette olleet.
Tuttuun tapaan saimme kuulla demeterin kirjailijakertojien tarinaa, viisauden sanoja onnellisuusprofessorin suulla, hyvin tärkeä onkin kuunnella, monta kertaa itsekin siitä jotain hyötyy.
Itsepäiseksi voin itseni luokitella, mutta en itsekkääksi, tilaa yritän aina tehdä toisillekin, helposti onnistuukin, usein hymyllä vastataan.

Eliaana on kuntonsa kohdilleen saanut, kun puusavottaan on uskaltautunut, onhan sinulla noita auttavia käsiäkin, mutta sinne mukaan vaan mieli tekee.
Kukkakedoista puhut, onpa aikaa, kun sellaisen olen nähnyt, haaveilin viimeisessä kesäpaikassa niityn perustamisesta, niitin kukat viikatteella, että siemenet maahan putoisi, no putosivatkin, mutta useamman vuoden se luonnonniityn kasvavaksi on kestävä.
Sinne jäi jälkeeni, joko lienee kukkaketo ilmaantunut.
Navetan purun jälkeen avautui viljapelto näkymäksi ja siellä kurjet ruokaili, iloa silmille sekin.

Joudut aika usein silmiäsi hoitamassa käymään MdK, mutta iloahan se tuottaa, kun näkö mahdollistui.
Muistan kertomasi silloin näkösi heikentymisen jälkeen, asuitko jo silloin Hämeenlinnassa?
Minulla korvat kutiaa paljon ja olen ajatellut lääkäriä vaivata niiden suhteen, mutta jäänyt on.
En tiedä onko kuulossani jotain vikaa, kun en saa selvää monestakaan suomalaisesta elokuvasta tai puheesta muutenkin.
Toimittajien ääni kuuluu, mutta näyttelijöiden kohdalla monellakin puuroutuu, ihme kylläkin, puhetyöläisiä kun ovat,
Voihan äänentoistokin olla syypää moiseen.

Kuuntelin tullimaksujen uudistuvan, ulkomaan kauppa saa maksaakseen tullin tavaroista, 3,00 euroa kappale, isoja summia näin valtionkassaan kerätään,, kauppias joutuu hinnan maksamaan ja näin tuotteiden hinta nousee.
Itse en paljon ole tilannutkaan, mutta tyytyväinen harvan asian kohdalla olen, joten nyt sitten vaan kotimaista, jos jostain löytyy.
Aina lapuissa joku Aasian suunnasta tuleva maa mainitaan tekomaaksi, suomalaiset yritykset halpamaissa teettävät tuotteensa.
Kotimainen suosioon, niin ruuan kuin muidenkin tuotteiden kohdalle.

Viikko aluillaan ja siirrymme jo heinäkuun puolelle, alkaa seuranta päivän lyhentymisen myötä ja aina uutta satoa torille ilmaantuu, sinne pitäisi jaksaa kulkea ja haalimaan säilöntään tarvittavia.
Kivaa hommaa on valmistautua talven varalle, en mitään valmistuotetta ostanut
viime talven aikana, kaikki jääkaapin ja pakastimen hyllyiltä löytyi.
Tekemisen vaivan, mutta myös ilon mukana koen ja tiedän mitä milloinkin syön ja aika kuluu jotain aikaan saaden.

Nyt tätä päivää kuluttamaan, pyykin silitys odottaa, pienen tuokion sen puuhan seurassa vietän ja sitten onkin muuta keksittävä. mukavaa päivää alkavaan viikkoon.
Huomenta, tänä aamuna nukuin pitkään, tapanani on mennä kurkkaamaan parvekkeelle aamuisin ennen kahvin keittoon rupeamista, niin tänäkin aamuna.
Piti istahtaa ja kuunnella hiljaisuutta mikä kaupungin yllä oli, ei autoja, ei ihmisiä, enpä muista yhtä hiljaista sunnuntaiaamua nähneeni.
No lyhyeksi jäi hetki, sairaanhoitaja ajoi autonsa pihaan ja talon vanhin asukas sai hoitonsa.
Miten hyvältä tuntuikaan täydellinen hiljaisuus, vaikka en ole häiriintynyt juuri mistään muutenkaan, kai näin täydellinen rauha hämmästytti.
Tuli mieleen , että siellä ruuhka suomessa keskellä kaupunkia ei tätä voi kokea ja ymmärrän ihmisiä joille tämä hiljaisuus on ihana kokemus.

No kahvitkin on juotu ja Mirja Pyykön seurassa tovi vierähti, lintujen laulusta juttelivat.
Kohtahan varmaan ei lintujen laulukaan kuule, kun kertovat kuulon vanhemmiten menevän, no minulla jatkuva sirinä korvissa, ei täyttä hiljaisuutta siltä osin koskaan.

Jossakin ketjussa lukaisin miten me Mdk ja minä kaksin keskustellaan ja ei meidän kirjoituksia jaksa lukea, mikä onkaan se hyvä mitä sanotaan "ei pakko" olekaan, voi yli hypätä.
Eihän mitään ihmeellistä jääkään kokematta, eihän tämä tavanomainen oman elämän kokeminen mitään ahaa elämyksiä anna, mutta itselleni on juttelua jonkun kanssa, vaikka nimimerkin ja sillä tapaa aivojani rasitan, että jotain pohtimista päivän viettoon.
MdK jutut muuten mukaansa tempaa ja hän värittää kertomansa ja niinpä on mukava mukana elää.
Minua taas ei ikävillä viesteillä pois saa, lähden, kun se aika täyttyy, ehkä jo ennen rajan ylitystä, malttakaa ja hyppikää yli, selkeä on otsikko.
Harmissani toki olen monen mukavan kirjoittajan poistumista, mutta mahdollista ei ole ketään mukaan pakottaa, joten tähän on tyydyttävä.
Korpikirjailija oman elämänsä, mökkinsä ja harrastusten voimin erinäkemyksiä mukaan tuo, mikä rikastuttaa ketjua,.
Palomakin varmaan kohta tulee kertomaan, miten helteestä selvisi, nythän hellettä povataan meillekin.

Radiosta taustalla kuuluu haikeaa viestiä rakkaudesta, niinpä niin, sekin aika on eletty ja koettu, nyt vain muistoissa voi elää.
On muuten ihana asia, että muistot pystyy muistamaan ja niiden avulla elämän nautittavaksi saada, muistoissa kaikki kultaantuu ja elämä menneessä vain hyviä asioita tuo mieleen.
Miten rikas elämän kirjo onkaan, nuorena unelmoitiin, haaveiltiin, nyt vanhana sitten muistot elämän sulostuttaa.
Ehkä tulee ajatusta, että jotain olisi toisin voinut olla, mutta kuitenkin vahvana ajatus, päivääkään en vaihtaisi pois.

Voi sentään, tuli kuin erokirje, sitä tämä ei ole, huomenna jos elämä on niin ajatellut taas täällä sekoilen, kestäkää;)
Rauhaisaa pyhäpäivää ja iloiten se eläkää. (toivomus)
Kesä.

Kesä, pieni iloinen tyttönen,
paljain varpain astellen.
Hymysuu ja silmät tuikkii,
onnesta, lämmöstä meille kuiskii.

Ystävä tämä tyttönen on,
tuoden meille valon ja auringon.
Suloisen leppoisan tuulen,
lintujen laulunkin nyt mä kuulen.

Tuo rakkauden kuiskeen illoin,
missä lienet, mitä tehnet silloin?
Mielen se valtaa tunne tuo
ja ystävän rakkaan kaipuun suo.

Vihdoin kun hänet kohtaan,
silmät ne sinunkin tähtinä loistaa.
Ei maailma mustalta näyttää voi,
kun kesä meille rakkauden toi.

Tämä pieni tyttönen kesäinen,
on ystävä hyvä kaikkien.
Häntä mielellä hyvällä tervehditään
ja kesästä kauniista nautitaan.

Kirj. joskus 2006 vuonna.
Taas on päästy lauantaihin ja viikko täyttyy, mihin tämä aika rientää, aina vaan tuntuu kuin viikonlopuissa oltaisiin.
Kuuntelen lauantaiaamuisin onnittelukonserttia, tuttuja vanhoja kappaleita aika usein soitellaan, näin myös vanhat artistit mieleen tulee ja Reijo Taipale yksi tykätyimmistä laulajista minun mieltä ilahduttaa.
Harvoin nykymusiikkia tässä ohjelmassa soitetaan, varmaan siksikin, että onniteltava ovat vanhoja enimmäkseen.
Sanoista saa selvän ja sävelet soivat loppuun asti, nautittavaa.

Kaupassa eilen tuli taas ajatus siitä, miten meillä vanhoilla ei enää ole kiirettä mihinkään ja sen huomaa kassajonoissakin, hitauden ymmärtää, mutta kun ei pienintäkään aikomusta toimia niin, että ei turhaa tukoksi jäisi.
Jopa jutustelemaan jäädään toisen asiakkaan kanssa kassajonossa, hyvin ymmärtää kiukustuneet katseet heiltä joilla kiire jonnekin.
Minulla on tapa nostella tavarat takaisin kärriin ja siirtyä penkille kassia täyttämään, itsellekin mukavampi, kun saa kassin oikeintäytettyä.
Näin se unohtuu vanhoiltakin ajatus siitä, miten voisi pyrkiä olemaan niin, että ei tuhottomasti aikaa toisilta viedä, oikeus on tietenkin rauhassa toimia, mutta pienelle keinoin voisi sujuvuutta lisätä, se on sitä toisten huomioon ottamista.
Onhan meitä monen laiseen lähtöön ja vanhanakin voi olla huomaamattomuutta kanssaihmisiä kohtaan.

Taas radio kertoili ongelmasta nuorien keskuudessa, mielenterveyteen johtavat videot, joita lähetellään toisille, ehkä juurikin hieman syrjäytyneen kohdalla.
Itsemurhaan johtavia videoita ja sen tapaista ja moni on näiden voimin rohkeutta saanut ja pyrkinyt toteuttamaan asian.
Vanhemmilla kova huoli ja jos kauempana opiskelee, kodin käsikään ei aina apuun yllä.
Näitä kertoili 18 vuotias nuori aikuinen, yksin ajatuksineen, voi olla syy ettei jaksa selvitä.
Näitä ongelmia ja harmeja paljon nykyisenä aikana esiin tulee, lakeja laaditaan, mutta näihin asioihin ei riitä huomiota paljonkaan.
Jotain on yhteiskunnassa pielessä?
Päätöksiä tekevienkään osa ei helppo ole.

Minun päätökset hyvät tai huonot, on omalla kontollani, jos sotken asiat, on ne selvitettäväkin ja aika usein sormi suuhun menee, mutta selvinnyt olen tähän päivään.
Puuhailut olisi nytkin aloitettava ja tyytyväisyys mieleen saada.
Hitaasti touhuten paras tulos syntyy, istahdan lepäämään, kun voimat ehtyvät ja taas jaksaa, lopputulos palkitsee.

Iloa päiväänne!
Uusi päivä, uudet kujeet, perjantaihan se on ja viikonloppu edessä.
Kaupalle lähden, viikko onkin vierähtänyt edellisestä käynnistä, kiitollinen pakastimen mahdollisuuksista.

Tänä aamuna puhuttiin radion aamussa koulukiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista.
Vuosia jatkunut kiusaaminen on jäänyt vaille huomiota ja se jatkuu aina vaan.
Aivan pelottava ajatus, että alakouluun menevät joutuvat ympäristöön missä näkevät toisten kiusaamista, jopa väkivaltaa.
Kotona on kasvatuksen alkua annettu ja toivo siitä, että koulu jatkaa, kuitenkin piankin voidaan huomata, että näin ei ole.
Pelkoa kouluun menoa kohtaan ei saisi olla, mutta ikävä kyllä näin on huomattu tapahtuvan, vanhemmat oat huolissaan ja tehneet valituksia.
Opettajat ovat joissakin kouluissa neuvottomia, nuoret osaavat salata asioita pelon edessä ja näin nämä jäävät ilman huomiointia.
Vakavasta asiasta on kyse ja aina on huomattava sekin, että pieni määrä näitä kiusaajia on, mutta pelko lietsoo asian jatkumista.
Ketään syyllistämättä on todettava, että väkivalta on kaduillakin lisääntynyt ja vanhatkaan eivät uskalla liikkua syrjäkaduilla, esimerkki vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Aivan kamala tuo Venetsiankin maanjäristys, luonto näyttää mahtinsa, se on asia, mitä ei rahalla ei vallalla poisteta.
Näyttöä ihmisen pienuudesta, kun luonto näyttää mahtinsa.
Onneksi auttamishalua löytyy, mutta joidenkin kohdalle ei apu ylety, surua moneen kotiin.

Tuo kierrätys on meillä laatikoiden varassa, pieni 30 taloutta ei suurempia tarvitse ja jos oikein opitaan täyttämään astiat.
Eipä kyttäämistä tarvita, kun huomaa nämä virheet, kun pahvilaatikot on sekajätteessä ja päinvastoin, sokea on jos ei tätä huomaa.
Kyltit selkeästi näyttää mihin mikin kuuluu, mutta lukemisen taito on joillakin erittäin huono, vaikka jo itsenäisiä nuoria aikuisia ovatkin.
Eihän voi yksin nuoria osoitella, kyllä vanhoistakin löytyy mistään välittämättömiä, mutta oman taloni vanhukset tunnen.

En osaa tietotekniikkaa maaluksien apuna käyttää, en vihjeitäkään ottaa, maalasin vain oman itseni taidoin ja valot ja varjot aina pielessä, opettaja yritti korjailla ja opastaa, no se riitti minkä sain pohjalle syntymään, ei mitään taiteilija ainesta tällä mummolla, mutta yritetty on sekin mahdollisuus.
Eipähän harmita, etten edes yrittänyt.

Kauppa alkaa kutsumaan, kohta mummo taivaltaa kärri perässään (hyvä keksintö sekin) ja kasaa kärriin tarvittavat ja kotiin muita asioita miettimään, ehkä jotain tekemistäkin vielä tälle päivälle löytyy.
Hyvää ja kaunista päivää, täällä aurinko paistaa.
En ehdi, kun pitää tännekin kirjoittaa ja lukemassa käydä jospa fiksuja viestejä olisi tullut, kiitos kysymästä.(viestistäkin)

Kerron kuitenkin, että keskimäärin kerran viikossa roskani vien,,, lajiteltuna ja kun laatikon kannet aukaisen, näen tämän kertomani surullisen tosiasian.
Minulle ei suurta haittaa ole, on vain paljon suurempi huoli tulevaisuudesta.
Huomenta taas viikonloppuun kääntyvään ajan ja torstain maisemiin.
Mitähän sitä toivoisi, olisiko torstai toivoa täynnä, vai eikö sekään ei paikkaansa pidä;)
Toivoa kyllä riittää, aina jotain vailla olen, jos ei muuta niin kipujen poissa oloon toivomukset aina yltää, aika hyvin siltä osin olenkin päässyt.
Myönnettävä on, että aina jossain päin kehoa oireilua näyttää, mutta olen keksinyt keinot millä saan siedettävän olon vähäsi aikaa takaisin.
Selän ja jalkojen kivut niitä vaivoja esiin tuo, mutta istumalla hetken taas jaksaa, näin olen vaivojani oppinut siirtämään, särkylääkkeitä syön aika vähän.
Tämä näistä vaivoista mitä varmaan kaikilla tämän ikäisillä jo on.

Tuosta maalaamisesta puhun, kuin jotain asiasta ymmärtäisin, taitoni on hyvin vähäiset, piirtääkään en osaa ollenkaan, mutta öljyväreillä on helppo värejä pohjalle laittaa, värisilmäni kai sitten se ainoa onnistumisen määre onkin.
Aika siinä hommassa kyllä lentää, siitä olen samaa mieltä ja öljyvärit antavat erehdyksille mahdollisuuden, uudelleen maalaus onnistuu päälle.
Olen kyllä hyvilläni, että jotain olen aikaan saanut ja näitä" taulujani" katsellessani huomaan taitoni vähäisiksi, mutta voisihan mennä sen ajatuksen taakse, että taiteilijan näkemys on tämän kaltainen.
Voin kuitenkin todeta koettu on ja kevyeksi havaittu taiteilijan taitoni.
Tyydyn näihin tavan omaisten arjen kerronnoissa, onnea vaan teille maalauksen oikeille harrastajille.
Ahventen narraamisen heti suostuisin jos mahdollisuuden saisin.

Korpikirjailija mainitsit aiemmin sielunsisarista, ehkä hieman yliampuva, mutta näin olen kokenut joidenkin kirjoittajien kanssa, harmi, että eivät enää mukana jaksaneet.
Jospa kumminkin vielä innostus syttyy ja mukaan tulevat.
Terveyden tilasta monikin kertoili, eihän koskaan tiedä mitä on tapahtunut, torstain toivossahan tässä ollaan, jospa vielä kaikista kuulemmekin.

Olen minäkin ollut perunamaalla perunoita keräämässä, mutta kone ne esiin nosti, niitä noukittiin ja selkä tunsi ahertamisen.
Marjapensaissa säilömarjani olen kerännyt, siinäkin jaksamista aina kysyttiin, kun aurinko paahtoi ja jotain juureksien kasvattamistakin olen kälyni kotipaikalla kokeillut.
Kyllä se niin sanottu maalaisuus on perittyä , sillä vanhempani maalta kotoisin, mullassa kädet useinkin ja aika omalta asia tuntuu.
Into yrittämisiin kai siirtynyt myös tyttäreeni, kova halu kokeilla kaiken mahdollisen kasvatusta mökillään, siinäkin hommassa aika kuluu ja luonto palkitsee, jos hyvin sattuu.
Onhan se kasvamisen seuranta yhtä kesän onnea.

Mitäpä sitä tänä päivänä, ehkä vaan kuljeksin huoneesta toiseen ja hypistelen jotain, aikaan en kai mitään ihmeellistä saa, no teen ainakin tyhjennyksen jääkaapin sisällöstä, sekalainen on lounaani tänään, mutta hukkaan ei mitään.
Vielä harmittelen tuon lajittelun osittaiseen epäonnistumiseen, talossani asuu paljon nuoria ja heidän jäljiltään näkee lajittelun halu olevan tipotiessään ja kuitenkin tämä kaikki heidän tulevaisuuden haaste olisi.
Pitääkö vanhaksi elää, että tämänkin ymmärtäisi, no minä ainakin joka laatikkoon oman sisällön osaan laittaa.

Hyvää tätäkin päivää ja nauttikaa, aurinko ainakin tällä suunnalla vain paistaa ja paistaa;)D
Aamupäivää, kyllä nyt kesä meitä hellii, taivas pilviä leijaa, mutta aurinko aina voiton vie.
Kasvuston kukinnat melkein kaikki ohi, on kypsymisen aika edessä, niin luonnon piirissä kuin kasvinmaillakin.
Mieleen tulee ne ihanat kasvinmaan kuokkimiset, uusia perunoita keräten, juureksia irti repien, oli kuin olisi jotain suurta aikaan saanut, palkitseva hetki se oli.
Nyt pyörin vaan näiden kukkieni kanssa ja sekin alkaa väsyttää.
Eilen sain sen peikonlehti urakan tehtyä, vaatikin voimia ihan viimeiseen asti, kannoin kukat parvekkeelle ja siellä sitten yhteen ruukkuun molemmat laitoin, kiskoin maton avulla ruukun paikoilleen ja siihen voimani hupeni, työ tuli kuitenkin tehtyä ja onnittelin itseäni.
Parvekkeen siivous jäi tähän päivään, niin uupunut olin.
Nyt toivon kukkani iloa kasvun voimalla minulle tuottavan.

Olen tuota maalaushommaa minäkin joskus ajatellut, mutta olen telineenkin hävittänyt ja pensselin ostoon olisi mentävä ja niin sitten asia on jäänyt.
Tekeleitäni katsellessa korjaamista löytyisi, olen ottanutkin muutaman taulun alas ja yrittänyt korjailla, opettajani aikoinaan sanoi näin tekevänsä.
Tyydyttävää tulosta en ole saanut ja nyt mieliharmikseni virheineen seinillä riippuvat, no joku kuitenkin hyvinkin silmään sattuu.

Rohkea on veljesi lähtiessään noin pitkän matkan tekemään ja se kuumuus, mutta jos kiirettä ei ole voi hyvinkin onnistunut reissu olla, välillä lepäillen.
Aloitekykyinen olet sinäkin Mdk, taitaa perintöä kotielämästä olla teille sisaruksille. paljon kokemuksia on kertynyt sinullekin ja haasteet olet vastaanottanut.

Nyt ruoka-asioihin, tein uuden kokeilun Facesta näkemäni perusteella ja yllätyin onnistuen , hyvä lisuke muun ruuan joukkoon.
Ison tomaatin otin ja paksuja siivuja leikkasin, otin keskusta pois, tein sisäosista ja sipulista haketta ja kuullotin pannulla, lisäsin munan ja vähän vehnäjauhoja, suolaa, täytin tomaattirenkaiden keskustan ja paistoin pannulla kuten ohukaiset, syötävän hyvää ja vaihtelua.
Tykkään katsella ruokaohjeita ja kokeilla kaikkea mikä uutta elämystä tarjoaa, sehän on sitä dementian estoa sekin, näin sanotaan;)

Toivotan onnistunutta päivää jokaiselle, kesästä nautitaan;)
Huomenet taas uuteen aamuun ja kauniina näkyy nousseen, aurinko jo korkealla.
Huomenna siten sen minuutin lyhempänä, kuten Ano 00046 kertoili, eipä taida huomiota herättää tämä minuutin lyheneminen.
Tuo huomio, että nähtiin vielä juhannuskin voinee yhtyä, aina sitä mietiskelee tulevaa, vieläkö kesänkin näen.
Nyt tavoitteena sitten joulu ja sen tuomat haasteet.
Paljon ehdimme nähdä jouluun mennessä, syksyn värikkyys, sadon säilöön saamiset, lintujen muutot ja räntäsateet, sillä nekin kuuluvat elämään.
Samalla kaiken aikaa ikää lisää tulee, remppoja syntyy ja arvoituksena eläminen sujuu, olenkin ihmetellyt omaa ikääni, sukuni ei ole pitkäikäistä, mistä näitä vuosia minulle vain kertyy.

Kälyni pistäytyi eilen illalla, soitti ja kysyi saako tulla kylään, no tietenkin, ihmettelin vain aikaa , kun tavallisesti päivällä tulee.
Varoittelin tien yli tuloa, mutta ikkunasta seurasin, hyvin sujui, yksin käy joskus rollaattori lenkilläkin.
Yritin muistoja herätellä, mutta aika pieneksi jäi hänen muisto osuutensa, mutta jotain mieleen tuli, kun keskustelua käytiin.
Toistoja jo puhutuista tuli ja sain moneen kertaan hänen päivänsä kulumiset kuunnella, mutta varmaan hänelle hyvää teki niistä puhua.
Hoivakotiin pääsyä kaipaili, tyttärensä taakkaa osasi harmitella, toivoisi todella , että onnistuisi tuo odotus, olisihan se hänellekin mukavampaa, kun elämää ympärillä olisi.
Kovin pieneksi on kutistunut, tytär kertoi, että ruuat jää syömättä, jos ei kukaan valvo., huomenna tulee joku arvioimaan hänen yksinelämisen rajansa, jospa nyt löytyisi hänelle koti yhteisasunnossa ja toivoisi myös, että tänne se paikka löytyisi.
Surullista kerrontaa, mutta kuinka monelle onkaan tuttuja nämä asiat.

Naurattaa ja ihmetyttää, että olemme saaneet melkein kahdelleen käyttöömme ketjun MdK kanssa, mihin onkaan kadonneet kaikki entiset kirjoittajat, en valita, mutta totean asian.
Onnistuuhan tämä näinkin.
Jospa kuitenkin mukaan tulisi useampi, olisi hauskempaa, kun useamman suulla juttua tulisi, siis sitä rauhaista arjesta ja arkisista asioista kertoen.
Uskon kyllä, että tekstiä syntyy näinkin, olemme puheliaita ihmisiä, MdK ja minä ja yhteisiä muistojakin kertyy himpun verran.

Eilen naapurini tarjosi kyytiä kauppaan, piti kieltäytyä, kun ostin juhannuksen alla niin paljon tavaraa, että viikoksi riittää.
Pakkaseen osan laitoin ja nyt sieltä yritän tuhota, että voin kauppareissuni uusia.
Sovittiin, että hän kilauttaa kelloa, kun kaupalle lähtee, samassa rapussa asumme, joten ei vaivaa siitäkään ole.
Hän pohti, että mitä ostaisi, mitä ruuaksi laittaisi, minä luettelin ruokia, mistä voisi maistuvaa saada ja niinpä hän ihastui ajatuksesta tehdä perunalaatikko uuniin.
Yllytin vielä riisipuuron samaan uuniin laitettavaksi, marjakeiton kyydin antajaksi, sanoi marjoja paljon vielä olevan pakkasessa, ehkä innostuikin tekemään.
Olen 15 vuotta vanhempi hänen iästään ja vähän äitihahmona minua pitää.
Kehoitin vanhoja perunoita ostamaan, sillä ei uusista perunoista oikein hyvää laatikkoa saa, samaa mieltä kanssasi MdK.

No jospa alkaisin miettiä mitä tänään tekisin, mielessä kytee ajatus yhdistää kahdessa ruukussa kasvavan peikonlehden yhteen laittaminen, hieman kituilevia kumpikin.
Isot ruukut, mutta jospa voimia olisi niitä liikutella, ehkä parvekkeella tämän homman aioin toteuttaa, hirveä sotku, mutta mieltä painaa tämäkin asia ja tekemällä sen saa pois ajatuksistaan.

Mitä kivaa teillä toisilla mielessä?
Huomenta juhannuksen jälkeiseen aikaan, kohtahan se päivän pituus alkaa lyhentymään, ei kannata surua tuntea, syksykin on kaunis ja ne elokuun kuutamot, voi sentään taas muistoja mieleen tulee.
Viimeisempiä kuutamo elämyksiä koin mökilläni, yksin katselin kuunsiltaa ja niin todellinen oli, että hyvä, että en kävelemään sitä pitkin lähtenyt.
Pimeys ympärillä ja vain kuu taivaalla valonsa järveen heitti, jotakin herkkää se mieleen nosti ja vieläkin sen tunnen.
Nykyisin kuu ilmaantuu kahvipöytääni, isona, ei lainkaan sellaisena kirkkaana ja romanttisena, kadoten sitten taivaanrannan taa.

Hyvä neuvo Ano 00044, kiitos, omistan älypuhelimen ja eilen jo yrittelin sitä parvekkeella kuunnella, mutta ei tullut mieleenkään, että voisin kuulokkeilla kuunnella, niitäkin on useita, ainut harmi, että lataaminen ei onnistu parvekkeella.
Yksi pistoke vain ja sekin toisella puolen parveketta, mutta kestäähän se jonkun aikaa kuunnella täyteen ladattuna.
Olen kyllä melkoisen tyhmä näiden teknisten laitteiden kanssa, jos jotain opin, pian on jo vanhoja taitoja, koko ajan pitäisi osata aikaansa seurata.

Alkoholilaista tänään päättävät eduskunnassa, onko järkeä tuommoisen asian kimpussa pyöriä, paljon tärkeämpään pitäisi tehoja säästää.
Aina on jaksaneet viinansa hakea, jotka sitä on tarvinneet kautta aikojen, pitääkö nyt sitäkin useasti harmia tuottava aine jo kotiinkin tuoda.
Ei taida kukaan alkoholin puutteen vuoksi henkeään heittää, usein liikana hengen vie.
Minun mielipide on, että alko entiselleen ja ikäraja tiukasti nykyisellään.
Kaikelle löytyy tarvitsijoita ja tarpeita, kaikkea ei kuitenkaan kotiin tarvitse tuoda.
Kuinka paljon tarvitaankaan näitä surullisia tarinoita alkoholin alaisuudessa tehdyistä, pitääkö vielä helpottaa sen käyttöä.?
Kaikelle löytyy puoltajansa ja minä olen vanhanaikainen, sen tiedän.
Toivon nuorison viisastuvan, niin kuin on saatu ilolla kuullakin joiltakin osin..

En ole kuunnellut uutisia, mikä onkaan tämän juhannuksen saldo vahingoista, ehkä lämmin sää uimareitakin järveen ajoi ja toivottavasti tilastot pysyivät siisteinä.
Tieliikenne oman osansa varmaan on tavoittanut, aina vaan toivoisi, että ilman surullisia tapahtumia tämän kesän juhla säilyisi, kuin koko kesäkin.
Kyllähän sitä tavallaan jo näistä juhlapäivistä on kylläkseen saanut, kuten MdK sanoi, arki on tasaista taivaltamista näin vanhalle ihmiselle, , aikataulut menee tutulla tavallaan ja elämä sujuu.
Pyhäinpäivä loka-maraskuun vaihteessa ja Itsenäisyyspäivä sattuu pyhäksi, jouluaatto on torstaipäivänä, siinäpä juhlat tälle vuodelle.
Huomisesta tasan puolivuotta, kun minäkin taas yhden vuoden täyteen saan, niin se matka jatkuu, jos on jatkuakseen.

Aloitellan nyt arkinen uurastus sanan täydessä merkityksessä, ei suurempia juhlia, mutta aina se elämä yllättääkin ja jotain mainittavaa eteen tulee, kaikki vastaan otetaan.
Keskikesän juhla alkaa olla ohi, mutta monilla alkoi loma ja näin juhlinta voi jatkua.
Minun juhannus meni hiljaisuuden merkeissä ja koko kaupunki hiljentyi, näin hiljaisuus oli täydellistä.
Juhannuspäivä huipentui saunomisiin ja olipa sekin aika mukava nautinto, sitten parvekkeella istuin ja nautin pienen lasin viiniä.
Näinkin voi juhlia, kevyt olo oli tänä aamuna herätessä.
Ajattelin loikoillessani, että pitäisi hankkia pieni radio parvekkeelle ja siellä voisi kuunnella musiikkia, minulle aika tärkeä asia sekin.
Keittiössä on vanha retroradio, sitä ei viitsi siirrellä.

Sunnuntaiaamuisin kuuntelen luonto ohjelmaa, mielekästä, en asetu sitä seuraamaan, mutta kahvia hörppiessä ihan mukava seuralainen, aina jotakin uuttakin oppii.
Sen jälkeen alkaa musiikkiosiot ja niillä myös iloa itselleni hankin.
Usein myös lauantaisin kuuntelen radiota leipoessani, tai ruokia tehdessäni, nautin juontajien mukavasta jutustelusta, Pirkkalainen ja Ylönen mukava pari, on toki muitakin, mutta näiden nimet on mieleen jääneet.
Näin tätä viihdykettä joutuu etsimään, kun yksin asustaa, telkkari sitten toinen ikävän tunteen karkoituksessa.
Aina jotakin puuhaa käsilleni yritän keksiä, kun tuntuu laiskan oloiselta vain istua.
Nyt olenkin tehnyt päätöksen, kun ei tarvetta omien keskuudessa ole neuleille, lahjoitan joulun aikana hyvän tekeväisyyteen.

Mukavaa on varmaan matkaasi suunnitella ja oikeita vaatetuksia keksiä Paloma, oma jännityksen sekin tuo, sanotaanko matkakuumetta on ilmassa.
Suunnittelu on yksi matkan tärkeä osa, ja sitten oikein valintoja tehden, kiva perillä huomata kaiken hyvin sujuvan.
Hyvää matkaa , olen kai jo monasti toivottanutkin, mutta hyvää se tekee onnea toivottaa, nauti ja katsele maisemia, sitten on kiva palata kotiin ja jaksaa säilömistä alkaa suunnittelemaan.

Aina ei hyvätkään suunnitelmat paikkaansa pidä, kuten MdK totesi, yllätyksiä syntyy, mutta eihän periksi tarvitse antaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen, taas suunnittelu käyntiin.
Minulla jatkuva suunnittelu vimma ja joskus onnistuukin, tosin aika vaatimattomiksi ovat nykyisin jääneet, on muistettava tämä rajallisuus suuria asioita toteuttamaan.
Pienetkin asiat mielen iloiseksi voi saada. se harmi vaan on, kun kaikki on jo melkoisen valmista, mitään ihmeellistä en kaipaa.
Katselen tässä kirjottaessa, miten naapuritalon asukas, ehkä lähellä ikääni, käy vähän väliä nyppimässä kukkiaan, ehkä sama toimettomuus kuin minullakin.
Toinen asukas on ottanut huolehtimisen pihan kukista, joka aamu pienen sangon kanssa kulkee ja nyppii kukat ja kastelee ne, sekin on yksi tapa tuntemukseen, että on tärkeä ja hyödyksi.

Kohta puolipäivä jo tavoittaa, kai sitä minunkin jotain olisi aikaan saatava, no kukkien kastelu päivähän se on minullakin, jospa sillä aloittaisin.
Kesä jatkuu, ukkosta on lupailtu, mutta en ole vielä jyrinää tänä kesänä kuullut, muita ikäviäkin asioita on ilmaantunut, mutta eipä nyt niistä.
Jatketaan kesän viettoa ja ollaan onnellisia kesästämme.
Oikein onnellista ja aurinkoista juhannuksen jatkoa, aatto juhlista jaloin on jo sivuutettu, ehkä joillekin ankea aamukin tämä voi lla.
Kuumaksi sää muutti, ei jaksanut parvekkeellakaan makailla kuin pienen hetken, vaikka kaihtimet lasien eteen vedin, kesän tunnun hyvinkin sain.

Rauhaisa , ehkä vähän kaihoisa mieli on, muistoja mieleen palaa menneestä,, vuosi 1964 oli muisto jolloin veneellä saareen mentiin ja teltassa yövyttiin, oli jokin lainen betrollikeitin, millä ruokaa tehtiin, puuttui kaikki nykymeininki, mutta tapahtuma kuitenkin jäi mieleen, poikkesihan se tavan arjesta .
Ei muutenkaan huono muisto, poikani syntyi 1965, ehkä saariretkellä osuutensa;)
Eipä taideta tänä päivänä saareen soutaen mennä, ei teltassa nukuta, moottorit hyrisee ja mökit mitä mahtavampia ja käyttö helppoja oleilla.
Kyllähän se mökkikin kymmenen vuoden kuluttua omistettiin, autokin millä mökille ajoimme, mukavuuksia kuten sähkö saatiin vuoden päästä mökin oston jälkeen ja ja muuta ajan henkeen kuuluvaa.
Nyt 25 vuotta myhemmin ei ole jäljellä minulla kuin asunto, minkä tiukalla saatiin hankittua, ei mökkiä, ei autoa, tyytyväinen kuitenkin elooni olen, itse saan asiani päättää.
Onnellinen olen suhtkoht hyvästä terveydestä ja tuo järkikin päässä ainakin osin on säilynyt.( siis se vähä minkä turvin olen taivaltanut)

Muistoja mieleen pomppaa, kun lueskelen korppiksen touhuilua mökillään, sitähän se oli minullakin, aina jotain tekemistä löytyi ja aika lensi kuin siivillä.
Pihan kunnossa pito jo vei paljon aikaa, olinhan laittanut kukkaparatiisin mökille ja hyötykasvejakin oli, kunnossa pito vei aikaa, muistan 60 erilaista kukkaa ja kasvia laskeneeni, paikalliseen lehteenkin haastattelun annoin.
Aina olen jaksanut tämän tapaisia puuhia tehdä/hoitaa, ei tuntuneet työläältäkään.
Varmaan voimat riittää jos tekemisistään nauttii.
Valokuvista katselen ja muistelen, haikean mielen useinkin saan, mutta hyväksyttävä on, että elämä ei suju omin suunnitelmin.

Rikautta tuokin sinulla MdK, että omistat sisaruksia, minulla ei ketään, ystävätkin kaikkoavat vähäisten tapaamisten puutteeseen, joskus soittelemme, mutta sekin aina vaan harvenee.
Onnellinen ole siitäkin, että mieheni kuoleman jälkeen liityin eläkeläisten touhuihin, siltä tuli ystävien lisäksi monia hauskoja matkoja ja tapahtumia, niitäkin voin kuvien voimalla muistella.
Elämä jakautuu kausiin, lapsuus, ihana ja odotuksia täynnä oleva nuoruus, keski-ikä, perheen perustus ja kodin hankinta, sitten tulee ero kaikesta menneestä, kohdallani se tapahtui miehen kuoleman vuoksi ja alkoi uusi vaihe.
Nyt tämä jakso mitä elän on antanut paljon uutta ja senkin nyt näin vanhaksi eläen jätin ja nyt sitten viimeinen vaihe elämän matkasta, milloin päättyy ja miten, se tuntematon asia.
Elämäni matka kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta on ollut elämisen arvoista, saimme kaksi lasta, joilla suku on jatkunut, nyt jo viidenteen polveen, se jos mikä on rikkautta, k un sen aina muistaisi.
Nyt näitä menneitä mietin ja mietinnän tuloksena koen, että en mitään vaihtaisi pois, ilot ja surut on selvitty, nyt vain sivusta seuraan jälkeläisteni etenemistä elon poluillaan.
Kunpa osaisi olla ja elää niin, ettei ikävää mielikuvaa jälkeensä jättäisi, osaisi olla lähimmäinen kaikille kanssaeläjille, niin omille kuin vieraamillekin.

Tulipa nyt surullista mietintää, juhannushan nyt on luonto täydessä loistossaan, elämän ihanuutta, mikä luonnolla on meille antaa, lintujen laulua ja liitelyä taivaan kaaren alla, pilvien seilaamista, mihin, kysymyksiä sekin herättää, niin paljon on ihmeteltävää vanhallakin.
Iltaisin kun nukkumaan asetun näen ikkunasta osan taivasta ja mietteet siirtyvät ajatuksiin, mitä pilvien takana onkaan, kysymyksiä mihin ei vastauksia ole kukaan kertonut, onko olemassa vielä jatkoa tälle maalliselle matkalle ?

Nyt kuitenkin ajatukset kesän viettoon, kohta juhannus on ohi ja alkaa säilöntä aika, monikin odottaa metsään marjareissuja ja toisilla ihanuus ongelle päästä, niin paljon elämä antaa, kiitos mielin tätä kaikkea seuraamme ja elämme, kipujakin tuntien, mutta sekin kaiketi on osa tästä elämän matkasta.

Yötöntä yötä elämme, mutta muistetaan kuitenkin se, että untakin on saatava, että jaksamme eteenpäin.
Huomenta ja oikein ihanaa juhannusaattoa, tulevaa ilta monellakin poikkeaa tavanomaisesta, vieraita tulee ja omaisetkin yhteen kokoontuu ja säässäkään ei kovin huonoa taida olla. tulossa.
Tuulta kuitenkin, mutta lämmintä, nämähän toisiaan tukee, tuuli liian kuumuuden pois häätää.

Minulla on jääkaappi täynnä, eilen käytiin Prismassa ja aivan kamala tungos, onnekseni oma kauppani on pienempi ja sopii törmäämättä toisiin tavaroita etsiä.
Kyllä kaupoilla hyvin menee, ostajia kehotetaan kuluttamaan ja näytti siltä, että ainakin ruokakaupat voitalla pelaa.
Vertailin hintoja K ja S kaupan välillä, kyllä jonkun huomasin vähemmän maksavan K -kaupassa.
Nauroinkin kauppakaverilleni, että taidan olla rasitus, kun koko ajan hintoja seuraan.
Tänään käyn vielä tuossa lähikaupassa, jäätelöä ja piirakoita ostan, jäätelöä saa kolme litran rasiaa kymmeneen euroon, minäkin haluan juhannuksena jäätelöä syödä, muuna aikana vähäiseksi sekin herkku jää.
Piirakat on lähikaupassa paikkakunnan parhaat, paistavat sitä myöten, kun kulutusta on ja hinta on halpa, 0,39 euroa kpl.
Prismassa 10 kpl piirakoita maksoi 6,90, no tämäpä näistä kaupan asioista.

Jollakin tapaa tykkään näitä juhlapyhiä huomioida vaikka yksin olenkin, perinetitä yritän toteuttaa, väliin arkikin kaipaa piristystä.
Kohta rieskan uuniin laitan, mietinnässä on mitä muuta sinne laittaisin, kun uunin lämmitän.
Sillipurkki ja uudet perunat huomiseksi, ostinpa valmissalaattejakin, pari rasiaa.
Toriostosten, perunoiden lisäksi paikallista keräkaalia, kukkakaalia ja porkkanoita.
Mansikoita oli tarjolla 8,00eruro litra, mutta minulta on mansikan himo mennyt, kun maku ei enää nykyisin hyvä ole, no kyllähän vähän ajan päästä pakkaseen pienen määrän laitan,
mansikkasadosta odotetaan hyvää.

Minä olen kokenut tuon aamunukkumisen tulleen tavaksi, herään ja ajattelen hieman viipyillä vuoteessa, kohta huomaan, että uni oli vienyt mennessään, suunnitelmiakin joskus sotkee, mutta suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu.
Illalla on unen saaminen puolestaan viipyileväksi tullut, kaikki rapsahdukset kuulen ja ne nukahtamista haittaa, mutta on ihan a, kun sen suurempaa harmia ei siitäkään, jos aamulla nukkuu pidempään.

Kiva on nähdä vanha leppoisa kirjoittaja aina silloin tällöin ketjussa, mukava, että elämäsi hyvin sujuu, vaikka ilman olut tuoppejakin, kuin myös putkareissujakin.
Muistelen, että allakka oli aiemminkin sinulla ajan seuraamisen väline ja merkkejä kertoilit sen tiimoilta.
Minä vain päivistä aikaani seuraan, mutta varmaan mielekästä tuokin seuranta on, kuten ano 00037 myös toteaa.
Sitten huomaa vuosienkin vauhdilla lentävän, sitäkin on joskus hämmästeltävä.

Nyt näihin arkisiin puuhiin, pitää yrittää kaikkea valmistella ja sitten pääsee nauttimaan kättensä aikaansaamisia.
Olisihan se upeaa, jos vielä kaiken esille laittaisi, mutta se on jäänyt aikojen taa, ruoka maistuu vaikka jää vähemmälle se kattauksen laitto, niin ei saisi olla, pöydän kaunis kate on melkein puolet ruokaa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen taiten osaa.

Sujukoon aatto hyvin kaikilta ja toivoisi, että huomenna ei tarvitsisi mitään surullista kuulla.
Hyvän juhannuksen toivotukset paikallaan ja kaikille tarkoitettuna.
Huomenet edelleen pilvisestä säästä, mutta jospa jo huomenna aurinko paistaisi, tai sitten ei, asialle emme mitään voi.
Kyllä ne helteetkin sieltä tulee, näin uskon, ole luottavainen Ano 00032.
Asia mille ei viisaammatkaan mitään voi.
Kuuntelin radiosta juhannuksen herkuista puhumisesta ja kylläpä se silli aikamoinen herkku on, ei noussut nykyiset uudemmat jutut esiin ollenkaan.
Uudet perunat ja silli, mitä muuten tuodaan jostain Atlannin meristä, luulin aina, että oma Itämeri sen asuinpaikka olisi.
No onhan se hyvää, mutta en oikeastaan syö silliä muulloin kuin juhannuksena, joskus jotain sinappisilliä jouluna olen valmistanut, hyvää sekin.

Kuuntelen mielelläni radiota, siellä on kaksi juontajaa, jotka keskenään aina juttuavat ja jotain hauskaa väliin viskaavat omista kokemuksistaan, minusta kivaa.
Joku valitteli kansan radiossa tästäkin, pitäisi vaan yksi asiallinen juontaja aina olla., näin se mieltymys erilaista on.

Hyvin kuvasit suomalaista kesämaisemaa lehmineen ja lypsäjineen MdK, en kovin paljon ole mukana saanut olla, mutta näkymä silmiin tulee suomalaisten elokuvien myötä ja maalauksiakin aiheesta on , myös lapsia auttamassa oksien kanssa, itikoiden kiusasta.
Nuo itikat kyllä tunnistin takavuosina, kun vaan ulos menin, niin kovasti minusta tykkäsivät, niiltäkin saan rauhassa olla nykyisin.
Hirvikärpänen toinen kauhistus, nyt ei nekään vaivaksi ole. siinäpä ne suurimmat pelkoni kesäajasta onkin käärmeiden lisäksi.
Monta käärmettäkään en ole eläissäni nähnyt, mutta valtavan inhon aikaan saavat.
Poikani pihassa oli neljä käärmettä viime kesänä ollut, en varmaan uskaltaisi ulos mennä, miten liekin pihaan asti tulleet, ei aiemmin ole näkynyt.
Aukkohakkuut oli toisella puolen tietä, kai ne sitä pakoon lähtivät, koirille vaan vaivaksi tulivat, ne kun kuononsa joka paikkaan työntävät.

Tänään kertoivat radiossa vilkkain päivä olevan liikenteen kanssa ja huomenna sitten se kesän juhla alkaa, liput salkoihin ja grillit kuumiksi.
Onhan tuo tullut koettua jo kymmeniä kertoja, tavat väliin muuttuneet, nyt kuitenkin uskon nauttivani kodin rauhasta ja parvekkeella liikennettä ja puiston puiden ihanuutta katsellen.
Pääskysten ja lokkien kilpaliitoa ihastelen, ilo niistäkin pursuaa, suomen kesä, voiko ihanampaa ollakaan ?

Korpikirjailija jaksaa puurtaa aina jotain mielessä, olisiko paikallaan siihen riippukeinuun mennä ja unohtaa kaikki touhut, ihan vaan omiin ajatuksiin upoten.

Eilen kävin kaupassa ja uupumus tuli, mutta sauna rentoutti, tänään torille perunan ostoon, kun kaupassa olivat niin pieniä, että en niitä huolinut.
Naapurin rouva lähtee seuraksi, autolla mennään, ehkä vielä johonkin kauppaankin pyörähdämme, piimää on ainakin ostettava, muuten ei rieskan teko onnistu.

Rauhaisa on juhannukseni vietto jo näin ajattelun tasolla ja se mieltä hyväksi tekee, jospa kaikille onnistunut juhannuksen aika tulisi ja vahinkoilta säilyttäisiin.
Sataa sataa ropisee ja taitaa laittaa suunnitelmia uuteen uskoon, kaupalle aioin lähteä, mutta en jatkuvaan sateeseen kumminkaan, onhan päivä vielä huomennakin, sanotaan laulussakin.
Yöuntanakin sade häiritsi, ollen tullut entistä herkemmäksi nukkumiseni kanssa, kuuluuko sekin vanhenemiseen.
Katselin eilen entistä naapuriani, joka jo 95 vanha, mutta kertoi tavatessamme kaiken itse tekevänsä, ikkunan pesusta lähtien.
Näkö on heikko, mutta niin vaan rollaattorilla kaupasta tuli eilenkin, tervaskatojakin on vielä olemassa, kertoi joka päivä kaupassa käyvänsä, vaikka vain maitopurkin ostamisella aiheen hakee, tässäpä esimerkki minullekin.

Tuli mieleen olenko joskus minäkin ollut keinumorsian, tuskin, mutta morsian kumminkin.
Ano 00030, minäkin tykkään muistoista lapsuuteen asti yltäviin, itse en paljonkaan siltä ajalta muista, kai se niin ankeaa oli, että ei muistoja jäänyt, no ei ollut oikein mitään ihmeellistäkään.
Sot oli käynnissä ja pelon aisti ympärillään, tosin sen muistan, että en osannut mitään ihmeitä odottaakaan.
Sodan loputtua pitkään oli puute kaikesta, vielä naimisiin mentyäni ei kaikkea ollut saatavilla, ei pullistellut kaupan hyllyt kaikenlaisesta, miten nyt, liian kanssa.
Vaatimattomaan elämään totuttiin ja se jatkui kauan, mutta isolla yrittämällä sitä selvittiin ja totuttiin tämän elämän tarpeisiin ja niitä hankittiin.
Nyt on kaikkea, mitä osaa haluta, ei vaan osaa vieläkään mitään turhaa hankkia.
Kun on vähään oppinut, ei muuta kaipaa, aina vaan typistyy tarpeet, kun menotkin loppuvat, kotona istuen tarpeet vähiksi käy, hyvä on olla.

Nuo Mdk kertomat tarinat ei minua koskaan ole eteen tullut, maallakin kävin äidin ystävättären koton joka kesä, mutta opin vain pelkäämään lehmiäkin, kun yksi potkaisi, kun lypsylle katsomaan menin.
Muistan lehmän nimenkin, se ol Eppaomena. äitini oli sydänystävä talon emännän kanssa, syntymänsä oli peräkkäiset päivät ja siitä asti alkoi yhteinen ystävyys, koulutie oli yhteinen , välimatkojenkin päästä, kävimme kesäisin heidän kotonaan. kuolivatkin päivän välein.
Äiti kasvatti kaikenlaista heidän maillaan ja sitten tutuksi tuli junamatkat, kun isot kantamukset mukanamme matkasimme Hämeeseen, Haaparannan asemalla jouduimme kauan odottamaan, ruoka oli vielä silloin hakusissa.
Talon isäntä oli suutari ja hän teki minulle saappaat, mikä oli iso lahja, kun ei tarjolla liioin mitään ollut.
Kylä oli äitini lapsuuden kotipaikka ja siellä oli vahva ystävyyden henki, joka talosta kylään mennessä ei ilman jotain kääröä pois lähdetty.
Kerjuulta voisi tänä päivänä miettiä, mutta ei se sitä ollut, maksu annettiin jos jotain ostamaan mentiin, mutta oli vaan yleinen hyvä tapa antaa sydämen lämmön mukana.
Liekkö pieni perinne minullakin, kun aina lämpimäisiä anna, kun joku pistäytyy sellaiseen aikaan, että uunista jotain esiin tulee.

Noista porealtaista sen verran kokemuksiani, kun altaaseen jotenkin pääsin, mutta pois tulo jo vaati apua, siksi kai en sitäkään ole paljonkaan harrastanut, vaikka vesi on hyvinkin tuttua ja taidot uimiseen jo lapsena opittu.
Vierastan myös uimahallien uima-altaita, siellä kymmeniä ihmisiä polskii, jotenkin koen vastenmielisyyttä sekaan mennä.
Vahvana elää kaikki vahvat luuloni ja ne monia asioita estää.
Voin nähdä sen ilon minkä mummo sammiossa istuen tunsi, kyllä sillä varmaan elämys syntyi, eihän sen ajan ihmiset aina edes uimaan päässeet.
Hevosen selkään en uskaltautuisi, jo vieressä seisten suuri kunnioitus niin isoa eläintä kohtaan syntyy, viisaitakin ovat hevoset, isännän kotiin juhlimasta tullen aina osasivat tuoda, vanhat elokuvat tämän paljastaneet.

Nyt jään odottamaan uusia kertomuksia, jokaisella varmaan jotain muistikuvia menneestä on, se on vähän kuin historian kirjaa lukisi.
Minun kertomani ei mitään ihmeellistä ole ollut, mutta muistoja mieleen tihkuu, kun lueskelen MdK antia.
Olen hyvilläni, kun ketju näin rauhaisana kulkee, kaikki ei varmaan mukana elä, mutta eihän tarvitsekaan, jokaisella on mahdollisuus avata oman tyylinen ketju.
Nyt venyi melkein tyhjästä taas pituutta, mutta lukee ken jaksaa.
Näyttäisi sade hiljentyvän, jospa tästä kaupoille pääsisi, mukavaa odottelua tuon juhannuksen viettoon ja siihen liittyviin puuhiin.
Hyvää aamupäivää, nyt vuorostaan pilvisenä esittäytyy, sadetta odotellen päivää aloitellen.
Kahvilla ollessani radio laulaa ja ristikkolehti seurana sitä kuuntelen, väliin einettä ja, kahvia hörpin.
Tehokasta touhua, kolmea asiaa yhtä aikaa, vie mennessä, tuo tullessa elämäni onkin, ei turhia askeleita.
Muistiini on jäänyt mieheni sanat, kun roskapussia lähti viemään, huusin perään, että tuo tullessa, hänen vastaus jäi mieleen, voin tehdä uudenkin reissun, hänelle ei liikkuminenkaan vanhempana ollut vaikeaa.

On tuo MdK moneen ehtinyt ja vieläkin jaksaa kaikkea seurata ja touhuta.
Mukava on kun valotat elämäsi kirjoa meille joille ei elämässä paljonkaan ole tapahtumia, sitä arkea ja työn tekoa.
Turusen kirjoja en ole montakaan lukenut, elokuvina olen Simpauttajan ja Kivenpyörittäjän kylän katsonut, tuli jotenkin huono olo, en ehkä oikein jaksanut ymmärtää kerrontaa
Ehkä hyvinkin korkeaa kulttuuria, mutta ei uponnut minuun.
Päätalon kirjat taas puhuttivat ainakin ne ensimmäiset, kaikki olen lukenut, pitkäveteisiksi ne viimeisimmät tuli, liippasiko liian tutuilta alueilta,
Noihin aikoihin olin suuri lukemiseen innostunut, nyt ei sitten mitään, jopa kuvalehdet saavat olla rauhassa.
Olenko menettänyt elämisen seurannan, vai onko mitta täysi?

Juhannus menee minullakin ihan kotona, en kaipaa mihinkään, sillipurkki ja ne uudet perunat kuuluu minunkin juhannukseen peltirieskan kanssa, aiemmin, kun pystyin metsään menemään oksia taitoin minäkin ja niitä kotiin kannoin, maljakoihin ja taulujen päälle, pitihän kesä sisällekin saada.
Nyt tyydyn kukkasiin, jos jaksan niitä ostosten lisänä kotiin tuoda, torilta yritän perunat hakea, ovat juuri kaivetun oloisia, hintaa vilkaisin edellisellä kerralla, oli 11 euroa kilo, jospa nyt jo hieman vähemmän.
Pakkasessa on vielä pari pussia, jos en jaksa torille asti, niin eipä hätää, hyviä ovat nekin.
Pois olisi syötäväkin, kohta uusia tilalle on sovittava, aika rientää, ei aikaakaan, kun säilöntä alkaa, kurkkusalaatti ensimmäisten joukossa.

Varmaan on ilo poiketa kasihuoneeseen Paloma ja nähdä kasvun ihme, ei aikaakaan, kun satoa voi säilöön laittaa ja nautinnolla syödäkin.
Iloista matkaa sinulle ja matkakumppanille.

Jospa taas riittää jutun aihetta ja houkuttaa toisiakin purkamaan päässä pyöriviä asioita, kiva niitä olisi lukea minun, kuin toistenkin ketjussa piipahtavien.
Intoa päiväänne ja jaksamista kaiken suhteen.
Olet oikeassa, taitaa rauhaa riittää koko palstalle, jos tarkkaan luet palstasta puhuinkin.

Ano 00022, miksi en voisi kiittää MdK, pidän hänen viesteistään, koska on aina jotain kivaa luettavaa.
Satuilukin olisi kivaa useammankin suulla, liian vakavia ja ikävää vain saa lukea.
Onneksi ketjuun kirjoittaa heitäkin monta joille sen kiitoksen annan, ja mielellään luen heidän elämänsä sujumisesta.

Nyt hyvillä mielin seuraan, miten naapuritalon ainoa ilman kukkia oleva parveke myös kukkaset saa kaiteelleen, iloa koko talo näkymästä.
Kaunis uusi viikko alkamassa ja päättyykin sitten kesän juhlintaan juhannukseen, monelle toiveita täyttävään juhla-aikaan.
Monille tämä auringon taivaalla näkyminen on ajaa Aavasaksalle, sillä siellähän se on mahdollista nähdä.
Valoisa on yö täällä etelämpänäkin ja kannattaa sitä hieman vähemmälle nukkumiselle jättää tämän valaisuuden todetakseen.
Itselläni ei juhannus juurikaan mitään muuta, toki kesän ihanuuden koen silloinkin ja ehkä ruuat jotain perinteisiä laitan, muistelen taakse jääneitä juhannuksia.
Ehkä joku muistaisi ja osaisi kertoa juhannustaikojen tekemisistä minä en ole kokeillut mitään.

Noista oikeuksista mistä ano 00020 mainitsit, on oikeus vastailla, mutta muistettava myös vastuu omista puheistaan, loukkaavaa viestiä ei ole lupa kirjoittaa.

Käytin väärää sanaa kun totesin, että mukava kun palstalle on "saatu" rauha, en itseäni tarkoittanut tämän asian yhteyteen, en ole mitään aikaan saanut, joillekin muille se kiitos kuuluu.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tämä jatkuisi ja voisi hyvillä mielin viestinsä ilmoille laittaa.
Ehkä olisi hyvä, jos ei joka sanaa käänneltäisi niin, että jotakin hankalaa esiin saataisiin.

Mdk kertomat aina niin rikkaina ja elävän tuntuisesti esiin tulevat esiin, kunpa löytyisi samaan tapaan kertojia, ketju olisi enemmän kuin ilo lukea ja vastailla.
Hyvä on muistisi, kun kaiken elävästi esiin tuot ja kokemuksia elämäsi kulusta paljon jäänyt mieleen.
Tämä ketju on omiaan muistoille, kuin myös tämän päivän arkielämän kertomiseen. ei vaatimuksia, jokaisella lupa ajatuksensa purkaa, iloa tuottaen.

Paljon kysymyksiä ano 00019 miten noihin vastaisi, no ainakin niin, että hyvä jos on joku saanut tämän rauhan palstalle aikaan, siitä voimme nauttia kaikki, lukea asiallisia kysymyksiä, vastauksia ja jotain muutakin asiaa.

Nyt päivän viettoon, mitä tuokaan tullessaan, on aivan tuntematon,, tulevaisuus;)
Sunnuntaiaamua elelen, ja sateita ikkunasta katselen, tosin tällä hetkellä ei sada, mutta koko ajan yöllä vettä tuli, herätteli mokoma, kun ikkunapeltiin ropisi.
Jokohan on apua vesitilanteeseen?
Eilinen päivä meni tarmonpuuskan avuin tehokkaasti, siivosin perusteellisesti ja sitten vielä porkkanasämpylöitä leivoin, maistuu nuo kaupan leivät, no sanoisinko, ei miltään.
Sauna kruunasi päivän ja vielä parvekkeella istuen sain onnistuneen päivän lopetettua.

Ano 00014 samoilla linjoilla olen kanssasi, ei ehdi hitaammat (meitä on paljon) mukaan tämän
kehityksen kulkuun, ainakin vanhemmat putoaa kelkasta.
Kaikkea pitää kyseenalaistaa, luottaa ei voi kuin siihen omaan ajatukseen ja se ei enää riitä.
Mihinkään ei voi uskoa, jopa tunnetut henkilöt valjastetaan mainosmiehiksi/ naisiksi ja puhumaan asiaa, mikä ei paikkaansa pidä.
Yksi suuri bisnes on nuo lääkefirmat, jotka mainostavat tuotteitaan ja lopputulos on, että ihmeitä ei tapahdu.
Datakeskuksia rakennetaan ja nyt nekin jo suurennuslasin alla, näin radiosta kuulin.
Nyt olisi osattava löytää ne oikeat totuutta julki tuovat, mutta siinäpä onkin tenkkapoo meille monelle.

Suomessa toimivia yrityksiä minäkin yritän aina tavoittaa ja aina olen löytänytkin, mutta alkumaa vasta tavaran tulon myötä selviää.
Kerran yritin Tampereen suunnasta tilatun tavaran palauttaa, mutta olisi 60 euroa palautus maksanut, jäi tekemättä.
Katselen kaupassa vaatetuotteita, niin useamassa lukee valmistusmaa ulkomailla, ja usein Kiinan suunnasta.
Onnekseni on tuo tarve uusista vaatteista aina vaan vähenee ja tarkemmin ajatellen jää tilaukset tekemättä.
Klarna on hyvin toiminut myös minun osallani, kuten Palomakin kerroit, ikävä vaan, että aina jotain selvitettävää tuotteista löytyy.

Olipa hyvä, että sormesi ei suurempia harmeja esittänyt, hyvä lääkärille vielä kertoilla tämäkin tapaturma.
Olen kanssasi samaa mieltä Mdk, hyvä, että on saatu palsta parempaan kuntoon, voi kirjoitella niitä näitä, ei aina joku pilkkakirves osumaa etsimässä.
Eihän asia maata kaatava ole, mutta innostus sammuu, kun aina vain ilkeyksiä esiin tuodaan, kuitenkin aika monelle on hyvä ajankulu tämäkin.

Kertoilet aina niin lämpimin mielin veljestäsi ja perheestäsi, läheisiä olette, yhteisiä puuhia harrastatte Eliaana.
Eihän veneellä olo sateesta harmia tunne, jos ei nyt kaatamalla vettä tule, mielenkiintoa vaan lisää, lämmin sade ihollekin hyvää tekee. nykyisin sadevarusten ei edes kastumaan pääse.
Olipa monen ruokaveron painoinen kala, ruodotkaan isossa kalassa ei niin hankalia ole, minun vastenmielisyys haukea kohtaan ei vaan ohi mene.
Tytärkin kertoili kalapullia tehneensä isosta hauesta, voisi olla, että tietämättäni niitä söisinkin, ennakkoluulo ruokkii tätäkin tunnetta,,ehkä.

Nyt katselen miten päivä alkaa sujumaan, kai se menee entisiä latujaan, kuljeskelen tietokone, telkkari, parveke ja keittiö väliä, kuluu se päivä näinkin.
Soittelin eilen kälylleni ja ei tunnistanut minua, kohteliaasti tervehti ja kun mainitsin, tunnetko vastaus oli, että en.
Kysyin muistatko veljesi, vastaus tuli selkeästi, totta kai ja veljen vaimo asuu tien toisella puolen, kerroin että juuri hän minä olenkin.
Nauruksi mene, hän sanoi nimet unohtaneensa kokonaan.
Hoivakotiin toivoi pääsevänsä ja ehkä se onnistuukin, kun näkö niin paljon huonontunut.
Tätä tämä elämä näillä kymmenillä on ja mihin vielä johtaneenkaan?
Iloa päiväänne, sadetta pidellen se iltaan joutuu.
Lauantaiaamuun on herätty, vuodevaatteet parvekkeella ja matot myös, nyt vaan imurointi,(se ikävin homma) alkamassa.
Aloittelen vasta kahdeksan maissa imuroinnin, saavat naapurit pidempään nukkua ilman minun häiriötä.
Pilvinen sää, mutta lämmintä kuitenkin, niin kuin kuuluukin näin juhannuksenseutuun.
Monella juhannuksen suunnitelmat tehty ja vesille tai niiden ääreen mieli palaa.
Ruokailu tehdään poikkeuksellisesti ja aina jotain erikoista mukaan tehdään, grillauksen lisäksi, kohokohta muun mukana.

Noista huijauksista saa aina kuulla, ja onnekseni olen vielä säilynyt, en kyllä puhelimeen tuntemattomiin numeroihin vastaakaan.
Voi olla, että joku ihan asiaa soittavakin tämän harmin saavat kokea.
Eliaana kirjoitit Klarnasta, minä olen heidän tiimoilta saanut asiat sujumaan, jopa ostokseni perumisen yhteydessä maksuni takaisin saivat.
Ruotsalainen firma, suomessa konttori.
Aika vähäiseksi on jäänyt nettitilaaminen, joskus olin Klingelin vakituinen tilaaja, toimi Saksassa, mutta harmikseni lopetti.
Nykyisin melkein kaikki tavarat Kiina valmistusmaana.

Tuosta keskisormesi vaivasta tuli omat sormieni harmit mieleen, peukaloon leikasin kolmen sentin pituisen palan melkein irti, toiselta reunalta jäi kiinni,
Mieheni varoitti töihin lähtiessä, että hän teroitti veitsen, varo, no vahinko tuli ja käärin pyyheliinan sormen ympäri ja lopulta veren tulo loppui.
Olisi tietenkin pitänyt mennä ompeluttamaan, mutta autoa ei ollut käytössä ja muutenkin en ajatellut tätä mahdollisuutta,
Peukalo on luttana tänäkin päivänä, mutta muuten ei ole vaivannut.

Olen minäkin noihin "botteihin" tutustunut, mutta hyvin pian sanovat, saat oikean ihmisen kohta keskustelemaan.
Harvoin kyllä edes yritän asiaa näin selvittää, luotan suoraan kysymiseen ja lähetän kysymykset sähköpostilla, sitkeäkin olen jankkaan niin kauan, että asia selviää.
Viime kokemuksena sain helmikuussa tekemäni kaupan rahat takaisin, viime viikolla.
Palautin paketin ja siinä sitten käytiin "sananvaihtoa" ja minua tyydyttävä ratkaisu tuli.
Tuo luottamus kaikkeen entisen tapaisiin on kadonnut ja siksi kai tuo turvallisuudenkin lisääminen on tärkeäksi koettu, kun ei voi luottaa toisten sanaansa pitävän.
Kehitys on menossa huonoon suuntaan kaiken viisauden kasvaessa, yksin sodan käyntiin valmistetaan ja valmistaudutaan jatkuvaksi, tuhosta piittaamatta, ei edes ihmishengen menetyksistä välitetä.
Sinne vaan nuoria miehiä ja naisia tykin ruuaksi, puhumattakaan siviileiden kärsimyksistä, valta on väärien ihmisten käsissä.

Taidanpa jättää taas tähän, eihän puheeni mitään aikaan saa, mutta ymmärrys on vielä tallella, että tajuaa kaiken tuhon.
Tuo muistamattomuus varmaan lähellä minullakin, mistä korpikirjailija mainitsi, sekin on kai jossain määrin kaikilla, kun ikä karttuu.
Hyvää viikonloppua ja kirjoitellaan, kun näin rauhaisaa on,;)
5 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt