Suomi24 Keskustelut | madde86

Mulla ei ollut minkäänlaista kokemusta koirista 19-vuotiaana, kun hankin exäni kanssa Virosta löytökoiran, sekarotuisen villakoiranartun, joka oli silloin 10viikkoinen.
Narttuni oli 1.5-vuotias, kun erosimme exäni kanssa ja muutin koirani kanssa uuteen kaupunkiin.
Kiltti tyttö tuosta on tullut, vaikka olemmekin (joutuneet) muuttamaan kolmessa vuodessa viidesti.
Tällä hetkellä perheessämme on myös 1.5-vuotias sekarotuinen narttukoira, jonka haimme löytökodista noin vuosi sitten.

Elikkäs vaikkei mulla "pitkää" kokemusta koirista ollutkaan, mulle luovutettiin Viron löytökoira.
Ja lähinnä Viron löytökoiran ansiosta saimme nykyisen mieheni kanssa tämän toisenkin löytökoiran, vaikka perheessämme on myöskin kaksi alle 3-vuotiasta lasta.

Meille koirat ovat kuin lapsia, mun ja isännän mukaan meillä on kaksi tyttöä eli koirat ja kaksi poikaa!!

Emme ymmärrä koiratappeluja, mun mielestä koiratappelut eivät ole suotavia vaan sellaisia järjestävät ihmiset pitäisi itse laittaa taistelukoirien kanssa samaan aitaukseen tappelemaan koiria vastaan, katsomaan, kuinka nämä ihmiset pärjäisivät koiria vastaan!!

Voisin luovuttaa koirieni pennut ihmisille, joilla ei kokemusta koirista, mutta jotka haluavat oppia
- tai kuten mun tapauksessa, ovat lukeneet ja tutkineet paljon koirakirjallisuutta koiraa hankkiessaan.
Ja vaikkei mulla ollut kokemusta koirista ensimmäistä hankkiessa, ovat koirat lähentäneet mua huomattavasti:
Opiskelen ensimmäistä vuotta pieneläinhoitajaksi!20.12.2010 21:22