mielipidepankki

Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25528

  1. Nasilla on vaistonvarainen ote näihin asioihin. Jos hän puhuttelisi sinua korpraaliksi, olisit hänen silmissään korkeintaan korpraaliksi sopiva ja aiemmin on tapahtunut vain karkea arviointivirhe sotilasarvosi määrityksen kohdalla.

    On kuitenkin mahdollista, että presidentti puhuttelisi sinua heti kenraalina, joten virhe kohdallasi olisi silloinkin tapahtunut. Saattaisi jopa ihmetellä, että miten muilta on jäänyt huomaamatta kykysi ja ylentäisi sinut samantien kenraaliksi.
  2. Logiikka ontuu ja pahasti. Se että Vanhanen tai kuka muu hyvänsä valitsee vaihtoehdoista jonkun muita moraalimattomammaksi, ei merkitse sitä, että hän kannattaisi jotain muuta.

    Mitö itse vastaisit, jos asetettaisiin vastakkain A.toisen ihmisen tahallinen surmaaminen ja B.hautakivien kaataminen.

    Jos valitset B:n, voidaanko sanoa, että kannatat tappamista ja murhaamista.
  3. Presidentit ovat yleensä kyenneet erottamaan isot ja pienet asiat toisistaan. Vanhanen ehkä tuntee sotilarvot, mittei ymmärrä puolestaan mahdollisesti sitä, mihin armeijaa tarvitaan.

    Presidentti Kekkosella oli taas enemmän sellainen käsitys, että armeijaa muodollisesti tarvitaan, vaikka sotilaat ovat täysiä tolvanoita. Kekkonen ei mielellään sotilaita edes ympärillään halunnut nähdä ja natsoista häntä kiinosti enemmän tupakan natsat kuin sotilasmerkit. Mutta ehkä Kekkonen oli sitten myös kommari.

    Eikä ylipäällikön nyt ole niin väliä natsoja tunnistaa edes sotatilanteessa. Alempiarvoisten kuuluu esitellä itsensä ja kun armeijassa esittelykin tapahtuu kovalla äänellä, Halonen sen jälkeen tietää, minkä arvoisen henkilön kanssa hän sotilashierarkiassa keskustelee.
  4. Demokratian ja Suomen etu on saada Suomen edun sijasta pienen ryhmän edunvalvontaa harjoittava Keskusta väkevämpään syöksykierteeseen kohti kaakkoa. Toki Niinistö ilman avitustakin kakkoseksi tulee, mutta hyvä on saada myös sitä hajurakoa.
  5. Se mitä sitten tapahtui todistaa aika pitävästi vainoharhaiset väitteesi vääriksi. Marraskuun lopulla NL hyökkäsi Suomeen, perustettiin Kuusisen nukkehallitus ja kehotettiin suomalaisia tovereita toivottamaan neuvostojoukot tervetulleiksi vapauttamaan ikeen alla olevan suomalaisen työmiehen. Jos SDP olisi tällaista halunnut, Suomen itsenäisyys olisi jäänyt puolustamatta. Upseereilta olisi puuttunut silloin sotaväki, millä puolustautua.

    Kävikin aivan päinvastoin. Suomalaisten rivit pysyivät ehyinä joitakin kommunistimielisiä lukuunottamatta. Kiitos tästä kuuluu Kyösti Kallion ja Väinö Tannerin maltillisille voimille, jotka toimillaan eheyttivät ja yhtenäistivät kansaa. Kuusisen kehotukset kaikuivat kuuroille korville. Hän lienee itsekin tästä yllättynyt, koska oli vieraantunut suomalaisesta yhteiskunnasta.

    Mannerheim oli viisas mies, kun oli kyse Suomen puolustamisesta. Nimenomaan Mannerheim halusi Tannerin maan ulkoministeriksi sotahallitukseen, jotta maanpuolustustahtoa silläkin lailla nostettaisiin. Ja sillä lailla sitä myös nostettiin, erityisesti jatkosodassa, missä vasta se talvisodan henki pääsi syttymäänkin. Talvisodasta epäluotettavina pidettyjä aineksi pidettiin vielä poissa eikä heille annettu asetta käteen. Jatkosodasta palasivat sitten nämä asevelisosialistit - kuka hengissä selvisi - ja ryhtyivät sen jälkeen keinojakin kaihtamatta tappelemaan kommunismia vastaan politiikan asein.
  6. Oikea vastaus on tietyssä mielessä yllättävä. Se on yllättävä sen vuoksi, että sanoja on käsittääkseni ollut täysi ateisti ja sellaiselta ei ehkä odottaisi jonkun vertaamista saatanaan.

    Historian tuntijana Jorma Korhonen on oikeilla jäljillä. Henkilöt ovat täysin oikein, mutta väärin päin. Otto Ville Kuusinen nimittäin luonnehti Väinö Tanneria saatanaksi ihmisen hahmossa.

    Tannerhan oli kommunistien maalitaulu numero yksi. Tannerin saatanaksi nimittely liittyi vaatimuksiin hänen asettamisestaan syytetyksi sotasyyllisenä. Stalin ei pitänyt Tannerista eikä Kuusinen pitänyt hänestä. Nimittelyn takana lienee perimmiltään tämä antipatia Tanneria kohtaan. Lehtinen & Rautkallio pohtivat kirjassaan sitä, mistä moinen antipatia johtui, koska Tannerin teot sodan aikana eivät antaneet tällaiseen aihetta verrattuna moniin muihin, jotka jäivät syyttämättä. Esim. Kekkonen käytti sodan aikana paljon kovempaa kieltä kuin Tanner ja oli valmis menemään heittämällä vanhan rajan yli toisin kuin Tanner. Kekkonen pian kyllä pyörsi mielipiteensä.

    Ko. historioitsijat arvelevat, ettei antipatian syynä suinkaan ollut se sutkaus, jonka Tanner lausui marraskuussa 1939 ollessaan neuvottelemassa Moskovassa. Tanner sanoi edelleen olevansa menshevikki eli ns. vähemmistöläinen sosialistisessa työvenliikkeessä. Lehtinen & Rautkallio tuovat mielenkiintoisen uuden tulkinnan asiaan.

    Se liittyy Stalinin ensimmäiseen poliittiseen tehtävään, jonka Lenin hänelle antoi. Stalin oli agitoimassa suomalaista työväenliikettä vallankumoukseen myös Suomessa. Tanner vastusti mihinkään aseellisiin vallankumouksiin ryhtymistä. Kuusinen tunnetusti taas puolsi sitä. Stalin koki epäonnistuneensa kisällinäytteessään Leninille ja syy oli Tannerin. Tätä Stalin eikä Kuusinenkaan voineet koskaan antaa Tannerille anteeksi.

    Tannerin vastustus ei siis alkanut myöhemmin asevelisosialistipolitiikan myötä toisin kuin Oiva on ymmärtääkseni esittänyt. Tanner oli sodan kuluessa ja heti sen jälkeen kommunistien vihollinen numero yksi. Kommunistit kutsuivatkin Tannerin johtamaa SDP:tä Suomen taantumuksellisimmaksi puolueeksi. Luokkapetturuus koettiin sillä puolen anteeksiantamattomaksi teoksi.
  7. Olet ollut lomalla sinä aikana, kun täällä on käyty hyvinkin vilkasta keskustelua kriisinhallintalaista ja sen perustuslainmukaisuudesta. Itse ole ollut Jaban kanssa täysin samalla kannalla kuin valiokunnan puheenjohtaja Sasi. Yllättäen myös Oiva on yhtynyt näihin näkemyksiin.

    Vanhanen ja Heinäluoma tekevät asiasta dramaattisemman kuin se todellisuudessa on. Nykyisenkään perustuslain mukaan presidenttiä ei voi sivuuttaa päätöksenteosta, mutta lopullisen päätöksen tekee muodollisesti valtioneuvosto. Tosiasiallisesti vaaditaan aina presidentin ja valtioneuvoston sekä viime kädessä myös eduskunnan suostumus. Kyse on siitä, kuka kirjoittaa nimensä ensimmäisenä virallisiin papereihin eli arvovallasta. Perustuslakia ei ole syytä muuttaa tällaisten arvovaltakiistojen takia.

    Poliitikoista tässä kysymyksessä ovat olleet erittäin ryhdikkäitä valikokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtaja Arja Alho, Kokoomus-puolue yleensäkin sekä mm. Vihreiden Heidi Hautala. Nämä tahot ovat halunneet korostaa parlamentarismia ja eduskunnan ensisijaisuutta päätöksenteossa. Vanhanen ja Heinäluoma (myös Tuomioja) ovat Niinistön sanoin arvostelleet perustuslakivaliokuntaa ja siis eduskuntaa ennenkuulumattomalla tavalla. Vanhanen ja Heinäluoma menivät jopa niin pitkälle, että antoivat julkisuuteen valheellista tietoa perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausunnoista. Kimmo Sasi on parhaansa mukaan pyrkinyt levittämään tässäkin kohden oikeaa tietoa. Yksikään asiantuntijoista ei asettanut kyseenalaiseksi perustuslakimme 93.2 §:ää silloin, kun on puhe pelkästään EU-johtoisesta kriisinhallinnasta. Vanhanen ja Heinäluoma yrittivät väittää muuta ja syyttivät perustuslakivaliokuntaa politikoinnista. Perustuslakivaliokunnassa jopa kepulaiset jäsenet äänestivät tyhjää ja vain kaksi oli hallituksen tulkinnan kannalla. Nämä kaksi olivat vasemmistoliittolaisia. Siis yksikään hallituspuolueeseen kuuluva jäsen ei viime kädessä tukenut hallituksen tulkintaa.
  8. Halonen ei kyennyt löytämään vaalitentissä mitään uusia näkökulmia ja oli kaiken aikaa puolustusasemissa varsisnkin, kun Niinistö sopivasti kysymyksillään ahdisteli. Tämän perusteella näyttää, että vaalitentit tulevat pudottamaan Halosen kannatuslukuja, jos sama asetelma jatkuu. Ulkopolitiikka jäi tässä keskustelussa kuitenkin sivuun ja se lienee aihe, missä Halonen on vahvimmillaan jo pelkästään sen vuoksi, että on joutunut virkansa puolesta perehtymään asioihin tarkoin.

    Vanhasen kohdalla plussaksi pitää laskea hänen teemansa presidentin henkisestä johtajuudesta yrittää murtaa jotenkin luontaista muutosvastarintaa silloin, kun muutokset ovat kuitenkin selvä mahdollisuus parempaan. Vanhanen onnistui kohtuullisesti tässä keskustelussa, vaikka kriisinhallintakysymys rassasikin.

    Niinistö oli odotetun ärhäkkä, mutta asiallinen. Tavallaan Niinistö johti teemoillaan koko keskustelua. Varsinkin työväen presidenttiosuudessa hän selkeästi keräsi pisteet itselleen Halosen vähän sekoillessa tämän teeman kanssa. Kun kasvien tuntemuskin meni nappiin, Niinistö arvatakseni onnistui katsojien enemmistön mielestä parhaiten tällä kertaa.

    Muut ehdokkaat ovat marginaaliehdokkaita, jotka kuitenkin voivat viedä muilta ehdokkailta ääniä. Erityisen kohtalokasta tämä voi Matti Vanhaselle, mikä näkyi hyvin esim. Bjarne Kalliksen asenteessa. Marginaaliehdokkaat eivät sinänsä ole huonoja. Kysymys on siitä, että ihmiset eivät äänestä ehdokkaita, joilla ei arvella olevan mitään läpimenomahdollisuuksia. Näin vaalit uskoakseni aliarvottavat marginaaliehdokkaiden kannatusta ja yliarvottavat vastaavasti pääehdokkaiden kannatusta.

    Heidi Hautala on erittäin miellyttävä poliitikko. Hän puhuu asioista ja aina asiallisesti. Parlamentarismin korostaminen on hänen vahva teemansa ja tämä miellyttää ainakin minua. Hautalassa on ministeriainesta, mutta presideintiksi hänestä ei ole.

    Bjarne Kallis on taitava poliitikko. Hänen päämaalitaulunsa on Matti Vanhasen arvosteleminen, koska he kiistelevät samoista äänestäjistä. Kallis korosti ja paheksui voimakkaasti yhteiskunnallista epätasa-arvoa eli on lähtenyt niille apajille, missä Anneli Jäätteenmäkiki liikkui. Kallis näkee aivan oikein, että siellä on liikkuvia äänestäjiä, jotka ovat pettyneet Vanhasen oikeistolaisiin korostuksiin.

    Henrik Lax oli mitäänsanomaton. Hänen nosteensa tulee Nato-aiheen myötä, jos on tullakseen. Timo Soinin höpinät ovat niin ennalta arvattavia sanojen painotuksia myöten, että näin heikkolahjaisesta kaverista ei ole tietysti ole minkään tason vastuullisiin tehtäviin valtion johdossa. Lahti on varmaan asiantuntija-alallaan, mutta poliitikon kyvyt on kevyessä sarjassa.

    Keskustelussa oli muutamia hyviä teemoja, joita läpivalaistiin melko monipuolisesti. Tällaisia olivat väestön ikääntyminen ja siihen liittyvä ulkomaisen työvoiman tarve sekä presidentin rooli Suomen etujen ajajana maailmalla.
  9. Sinun taskuillesi, sinun rahoillasi - on kepulaisen ollut aina hyvä olla.
  10. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Suomen kuulu olla nettomaksaja. Sehän on vain osoitus siitä, että Suomi lukeutuu EU:ssa keskimääräistä vauraampiin valtioihin.

    Olennaista tässä sen sijaan on se, noudateenako Jorma Ollilan itsenäisyyspäivänä antamaa neuvoa - olla rohkeita, etsiä uutta rahasampoa. Britannian politiikkaa näyttää lähtevän siitä, että EU:ta pitää kehittää iskukykyiseksi taloudeksi globaaleilla markkinoilla. Siis olla rohkeita ja etsiä uusia innovaatioita, panostaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

    Vanhasen hallituksen logiikalla uskotellaan EU:n olevan joku rahasampo, josta riittää kaikille ja kuinka paljon hyvänsä. Oman maan etujen vaaliminen tällä taktiikalla on lyhytnäköistä, mutta todella perikepulaista. Ei nähdä metsää puilta, ei haluta saada maksulle vastinetta tulevaisuudessa uusina suurimpina tuottoina, vaan yritetään vaan vimmalla tyhjentää pajatsoa.
  11. Laatu- ja turvallisuusstandardien määrittely on oikein hyvä ajatus. Suomalaisen ruuan tuleekin kilpailla niillä alueilla, joissa se mainostaa itseään - puhtaalla suomalaisella ruualla. Myös ruuan terveellisyyden tulee näkyä näissä standardeissa. Suomalaisen puhtaan mutta rasvaisen ruuan ahmiminenhan johti korkeaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen Suomessa ja varsinkin siellä, missä läskiä on totuttu panemaan kerroksittain leivän päälle.
  12. Eihän Matti ole lainkaan tiukana sen suhteen, miten paljon Suomen maksuosuus nousee. Mattihan on jo aiemmin sanonut, että meidän suomalaisten tulee vain iloita siitä, että pääsemme EU:n nettomaksajaksi.

    Ei Matti siitä ole huolissaan, miten suureksi suomalaisten maksuosuus muodostuu. Melkein voisi kuvitella Matin ajattelevan, että mitä suuremmaksi sen parempi. On nimittäin niin, että Matti on vain huolissaan ja tiukkana siitä, mitä saadaan takaisin. Kun osuutemme suurenee, varmistuu se, että takaisin saamamme euromäärä ei pienene. Tällaista on Matin ja Kepun matemaattinen logiikka.

    Jos maksuosuutemme on nyt kuvitteellinen 100 yksikköä ja saamme siitä erilaisina tukina takaisin 80 yksikköä, Matti ja Kepun johtama punamultahallitus on valmis kohottamaan maksuosuuttamme 200 yksikköön, jotta saamme 60 yksikköä takaisin. Heillä olisi siis valmiutta kohottaa maksujamme vaikka 300 yksikköön että saisimme 100 takaisin. Nettomaksuosuuden suuruus ei ole koskaan kepumieltä rasittanut.
  13. Ihan hyvä lista hyviä ohjeita, mutta suurin ongelma on se, että ilmastokysymystä ei ratkaista Suomessa. Taloudellinen kilpailu maailmalla ja kehitysmaiden halu saavuttaa länsimainen elintaso nopeasti toimivat takuuvarmasti kestävän kehityksen oppeja vastaan. Sen vuoksi on tärkeämpää päästä globaaleihin sopimuksiin kuin valistaa niitä, jotka ovat vähiten valistuksen tarpeessa.

    Tuosta listasta poimisin lisäksi luomutuotannon. Se sopii kyllä Suomeen, mutta olisi eurooppalaisena ja globaalina suosituksena katastrofi. Luomutuotanto vaatii suurempia peltopinta-aloja, mikä merkitsee metsien hakkuita eli luinnon oman hiilidioksisyöpön tehon heikentämistä.
  14. Keskustalla on ongelmana kannatuksen vinous. Puolueen parhaat pojat ja tytöt ovat syrjä-Suomesta, missä Kepun kannatus on suurta ja osallistusmisaktiviteettia löytyy. Kaupungeissa ja erityisesti Helsingissä Kepu on ollut ja tulee aina olemaan marginaalipuolue. Sillä täytyy olla todella suuria vaikeuksia löytää sopivia ehdokkaita eritoten kunnallisvaaliehdokkaiksi. Seurauksena sitten on se, että luistetaan sopivuuskriteeristä ja otetaan kuka kohdalle sattuu.

    Tämä periaate on sama mitä esim. muuttofirmat ennen vanhaan työvoimapulan aikoihin noudattivat. Satamajätkien annettiin selvitä vähän ja sitten eikun hommiin päiväksi pariksi.

    Tällä periaatteella puolueen ehdokkaiksi rekrytoituu jopa täyshulluja tai ainakin jossain määrin vinksahtaneita. Nimeämättä nyt ketään tarkemmin, jokainen varmaan kykenee jonkun tällaisen esimerkin löytämään.
  15. Mihin perustuu väitteesi siitä, että euron toimiminen Suomen rahayksikkönä ei perustu mihinkään lakiin. Tässä yhteydessä muistuttaisin siitä, että lainveroisia ovat sellaiset valtiosopimukset, jotka eduskunta on ratifioinut. Esim. YYA-sopimus perustui aikoinaan tässä mielessä lakiin ja oli Suomea velvoittava. EU-lainsäädäntö on Suomessa voimassa olevaa oikeutta niiltä osin kuin se on jäsenmaiden ratifioimaa.

    EU:n hitaimmin nopeimmin kasvavien alueiden kasvu ei taida ihan perustua omaan valuuttaan ja omaan rahapolitiikkaa. Irlanti on ollut taloudellisesti EU:n nopeimmin kasvava valtio. Sen kasvu tuskin on perustunut mihinkään omaan rahapolitiikkaan vai oletko tästä eri mieltä?

    Ruotsissahan sitä on demareita syytetty tunaroinnista, ei Suomessa. Pääministeri Persson jopa pyysi anteeksi tunarointiaan. Matti Vanhanen ei ole nähnyt samaan tarvetta Suomessa. Vanhanen ei olekaan demari, vaan pelkästään demarien juoksupoika. Rehellisin mitä Kepulta juoksupojan virkaan löytyi.
  16. Kuten jo edellisessä viestissäni yritin hahmottaa, asia ei ole noin yksioikoinen. Se johtuu siitä, että maailma ei ole noin yksioikoinen.

    Voidaan myös kysyä niin päin, että olisitko valmis ottamaan Suomeen kriisinhallintajoukkoja, jotka estäisivät kansanmurhan. Tämä kysymys oli Suomessa ajankohtainen vuoden 1918 alussa. Jos tällaisia joukkoja olisi silloin ollut, yli 30 000 ihmistä olisi säästänyt henkensä. Ehkä heidän joukossaan oli jokunen sinunkin sukulaisesi.

    Emme missään lintukodossa voida Suomessakaan loputtomasti elää. Suomi on osa maailmaa ja sen ongelmat koskettavat vähintäänkin välillisesti myös meitä. Jos esimerkiksi Euroopassa syntyisi jatkuvasti paheneva terrori-iskujen sarja ja se lähenesi uhkaamaan myös Suomea, voidaan kysyä hyvällä syyllä, että pitääkö meidän jäädä vain tumput suorina kotiimme ja jättää homma muiden hoidettavaksi toivoen, ettei vaan tauti meille saakka ulottuisi.
  17. Tähän asti presidentit ovat lähettäneet suomalaisia sotilaita rauhanturvaamistehtäviin ulkomaille. Tämä on hyvä pitää mielessä. Näin on menetelty presidentti Kekkosen ajoista lähtien ja muistaakseni silloin suomalaisia myös jokunen sai surmansa Kyproksella, jos nyt oikein muistan.

    Kysymyksessä on epäselvää se, mitä tarkoitetaan sanoilla "sotimaan EU:n puolesta ulkomaille". Jos kysymys on kriisinhallinasta, sitä verrataan suomalaisen käsityksen mukaan paljolti YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin. Kuitenkin kriisinhallinta voi olla vaarallisempaa toimintaa kuin rauhanturvaaminen, koska kriisinhalinnassa mennään sotivien osapuolten väliin lopettamaan konflikti, kun rauhanturvaamisessa estetään osapuolia käymästä uudestaan toistensa kurkkuun. Tyypillinen kriisinhallinnantehtävä oli Kosovossa kansanmurhan estäminen.

    Jos joukkoja on lähetettävä EU:n nimissä estämään kansanmurha sen rajojen ulkopuolella, periaatteessa oma vastaukseni on, että kyllä presdentin tulee lähettää myös suomalaisia joukkoja. Kuitenkin näissä pitäisi asia pyrkiä aina ensisijaisesti ratkaisemaan YK:ssa. Ongelmallinen tilanne syntyy silloin, jos EU:n kriisinhallintajoukkoja käytetään ilman YK:n mandaattia.

    Ketään suomalaista ei pakoteta vastoin omaa tahtoaan lähtemään tällaisiin kriisinhallintatehtäviin. Varusmiehiä ei sinne lähetetä, vaan sitä varten perustetaan oma koulutettu ammattisotilaiden ryhmä.

    Jos kirjoittaja viittaa myös EU:n yhteiseen puolustukseen, kysymys on jo paljon hankalampi. EU:lla ei ole resursseja yhteiseen puolustukseen, joten ainoa toimiva ratkaisu on olla osana Natoa. Tältä osin kyse ei ole yksisuuntaisesta avusta kuten kriisinhallinnassa, vaan vastavuoroisesta sopimuksesta. Suomen kohdalla kyse on silloin tietenkin ensisijaisesti siitä, että omaa turvallisuutta pyritään lisäämään liittoutumisen avulla. Sen hintana on kaikilla Naton jäsenmailla sitten velvollisuus osallistua myös kaverin auttamiseen.

    Kysymys on siis aivan liian pelkistetty ja epäselvä, jotta siihen voisi ottaa järkevää kantaa. Tai tietysti voi aina katerorisesti sanoa, ettei suomalaisia sotilaita pidä lähettää ulkomaille niin, että myös osallistuminen rauhanturvaamisoperaatioihin lopetetaan.
  18. Satraappien kannanottoja kannattaa nimenomaan seurata, kun ennustelee Kepun tulevia henkilövaihdoksia. Satraapit eivät ole koko aikana oikein lämmenneet Vanhaseen. Jäätteenmäki oli heidän löytönsä ja Vanhanen edustaa jotain ihan muuta. Sen vuoksi satraapit suhtautuvat entistä nihkeämmin Vanhaseen varsinkin, kun tämä poukkoilee sinne tänne ja kylvää kritiikin siementä Kepua vastaan kaikkialla.

    Matilta puuttuu kokonaan pelisilmä, kepulainen viekkaus. Matti osaa vain suuttua tai mennä heinäpaalien taakse piiloon.
  19. Ei kukaan ole sitä kiistänytkään, etteikö presidentti olisi perustuslain mukaan puolustusvoimien ylipäällikkö. Päätöksen joukkojen lähetämisestä EU:n kriisinhallintaan tekee kuitenkin voimassa olevan perustuslain mukaan valtioneuvosto. Silloin taas kun joukkoja lähetetään puolustamaan omaa maatamme päätöksen tekee eduskunnan suostumuksella presidentti.
  20. Kirjoituksesi on niin paljon virheitä pullollaan, ettei niitä viitsi edes lähteä oikomaan. Kannattaisi edes vähän ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa satuilemaankaan.

    Otetaan kuitenkin yksi korjaus. Perustuslakivaliokunta ei ottanut mitään sellaista tulkintaa, joka olisi poikennut perustuslakiasiantuntijoiden vakiintuneesta kannasta. Se johtuu siitä, että ei ole aiemmin otettu kantaa muuten kuin pari kertaa käytännössä ja silloin kantaa ovat ottaneet presidentti ja hallitus. Nyt kun perustuslakivaliokunta piti hallituksen esitystä perustuslain vastaisena siltä osin kuin on kyse EU:n ja yksin EU:n toimeenpanemasta kriisinhallintaoperaatiosta, yksikään asiantuntija ei ottanut kantaa tätä tulkintaa vastaan. Perustuslain 93 §:ssä sanotaankin yksiselitteisesti, että EU-asioissa päätövalta kuuluu valtioneuvostolle.

    Toisaalta kuitenkin kaikissa ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä presidentin ja valtioneuvoston on toimittava yhteistyössä, joten TP:ä ei sivuuteta päätöksenteosta. Kyse on lähinnä siitä, missä järjestyksessä nimiä panna papereihin.
    21. 1228 / 1277
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt