mielipidepankki

mielipidepankki profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
2053 aloitusta · 25666 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Niinistö ja koklipit ne harjoittivat vain häikäilemätöntä propangandaa, kun Esko Aho ja kumppanit yrittävät kertoa totuuden. Kummallista on kyllä se, miksi Niinistö olisi harjoittanut propangandaa sellaisen hallituksen talouspolitiikkaa vastaan, jossa keskeisenä henkilönä oli kokoomuslainen valtionvarainministeri Iiro Viinanen. Mutta niinhän se oli, että mediapeli tiputti - omasta mielestään - Väyrysenkin eikä Suomen kansa.

Muistakaa, että laman pohja saavutettiin vasta vuoden 1992 puolivälissä ja että työttömyys kaiken aikaa paheni Ahon hallituksen aikana. Muistakaa myös, että Ahon hallitus kertoi julkisuudessa pankeille piikin olevan auki eli valtion takaavan pankit sattui mitä sattui. Ja siitähän ne rahanpolttamiseen vasta innostuivatkin, kun hallitus näin jalon tempun teki.

Mistähän muuten vuoden 1991 vaalikeväänä jo tiedettiin Suomen ajautuvan vuosisadan synkimpään lamaan, kun lama ei vielä tuolloin ollut läheskään synkimmillään. Vuonna 1995 tuota tietoa oli käytettävissä jo paljon enemmän, mutta silti äänestäjät rankaisivat Keskustaa. Ai niin, se oli sen Niinistön itseruoskimisen syytä.

Pari linkkiä sullekin.

http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp07.html
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp12.html
Olet nyt väärillä jäljillä. Pohjanmaan rikollisuus ei ole suurempaa kuin muualla Suomessa. Yhtenä vuonna jonkun kunnan rikosluvut voivat vähän heilahtaa ylös tai alas, kun tulee esim. jokin saman porukan tekemä rikossarja. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, väkivaltarikollisuus on suhteellisesti yleisintä Itä- ja Pohjois-Suomen (Lapin) kunnissa. Esim. Rovaniemi ja Joensuu keikkuvat usein kärjessä. Omaisuusrikollisuus taas keskittyy enemmän sinne, missä on jotain varastettavaa. Siksi on luonnollista, että Helsinki on tässä yleensä aina kärjessä. Rattijuoppoutta on enemmän kaikkialla maaseudulla, mutta siihenkin on syynsä kuten julkisten kulkuvälineiden vähyys. Seinäjoki ei varmasti lukeudu huumekaupan suuriin keskuksiin siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä missä on vähän porukkaa on myös pienet markkinat. Kihlakuntien poliisipäälliköiden lausunnoissa oman alueen rikollisuuden suhdetta muuhun maahan tunnetaan yleensä kehnosti.

Rikollisuuskehitys voi olla huono siellä, missä esim. työttömyys on jatkunut pitkään. Alueelle tulee pysyvä joutoväki, joka alkoholisoituu, turhautuu ja ryhtyy sitten tappelemaan keskenään. Tämä on nimenomaan ollut ongelma Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa. Se on samantapainen ongelma kuin suurkaupunkien lähiöissä. Ns. aktiivisen työllisyyspolitiikan suurin ssavutus ei olekaan työttömyyden vähentäminen, vaan se että on saatu joutoväeksi ajautumassa oleva porukka pysymään jollain lailla muun porukan mukana ja sosiaalisen kontrollin alaisena sekä motivoituna jatkamaan valtaväestön elämäntavan mukaista elämää.

Keskustan politiikka ruokkii tätä joutoväkiongelmaa, koska se ei harrasta väen aktivoimista, vaan jakaa lähinnä rahaa maaseutukuntiin. Näin syntyy porukkaa, jolla on paljon vapaa-aikaa, mutta vähän rahaa. Tällainen suomalainen ajautuu sitten samanhenkisten porukoihin ja nämä porukat ensin keskikaljakuppiloihin ja kun eivät enää pääse sisälle, niin sitten metsien ryyppyremmeihin. Ja lopulta joku tappaa näistä jonkun toisen, kun tulee kinaa siitä, kuka varasti kossupullon, jota itse asiassa ei ollutkaan, kun kukaan ei muistanut käydä sitä hankkimassa. Ja aamulla kun yksi löydetään kuolleena, kukaan ei aidosti muista kuka porukasta häntä puukolla pisti.
Joskus asiat ovat sen luontoisia, ettei niihin voi kertakaikkiaan ottaa kirjavaa kantaa kuten ei valkopyykkiäkään voi pestä vitivalkoiseksi kirjavan ohjelmalla.

Keskustan harjoittama politiikka on ollut sen verran tuhoisaa Suomen kansan enemmistön kannalta sotien jälkeisen ajan, ettei siinä voi kovin helposti nähdä paljon myönteistä.

Toki voidaan väittää, että Keskusta on osallistunut hyvinvointivaltion rakentamiseen yhdessä SDP:n kanssa. Tällainenkin väite on lähemmässä tarkastelussa virheellinen. Keskustan tavoite ei ole ollut hyvinvointivaltion rakentaminen, vaan puolue on antanut muiden sitä rakentaa, jos Keskustalle maksetaan siltarumpurahoja siitä, ettei se pane vastaan.

Ydinasia Keskustan politiikassa on sen tiukka nurkkakuntainen edunvalvonta, joka ajaa aina Suomen kansan enemmistön etujen ohi. Ainoa nyt heti muistamani ilhaduttava poikkeus tästä on Esko Ahon toiminta EU-sopimuksen hyväksi. Aholle on annettava siitä reilu tunnustus. Myöhemminhän Aholle sitten omat kostivatkin, kun alkoivat rakennella niitä Mauri Pekkarisen kuvailemia muureja.

En usko, että monellakaan tulee mieleen puolustaa stalinismia tai natsismia taikka rikollisuutta yms. Tällaiset asiat nähdään vahingollisiksi. Samalla tavalla mutta tietenkin toisenlaisena asiana kepulaisuus on ollut ja on edelleen vahingollinen poliittinen suuntaus Suomen kansan enemmistölle. Kepulaisuus on hyvä poliittinen suuntaus siitä etua saavalle vähemmistölle, mutta vain niin kauan kuin jokavuotisen lypsyn suhde lypsettävän rahamääriin pysyy oikeissa mitoissa. Tällaista matematiikkaa siellä Pohjantähti-opistossa nimenomaan opetetaankin.
Täällähän keskustellaan Keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta. Minä yritän pysytellä annetussa aiheessa, vaikka joskus kyllä lipsuu, jos joku muu aloittanut mielenkiintoisen keskustelun jostain muusta aiheesta.

Keskustasta minun on vaikea kirjoittaa mitään myönteistä siitä yksinkertaisesta syystä, että ettei siinä puolueessa ole mitään myönteistä. Näkemykseni mukaan Keskustan politiikka on vahingollista Suomen kansan enemmistölle ja tunnen ihan kansalaisvelvollisuudeksi tuoda tätä sanomaa myös yleisempään tietoisuuteen.

Osaisin toki kehua Keskustaa, mutta en halua olla epärehellinen ja kertoilla satuja. Tässä mielessä olet oikeassa siinä, etten muuta osaakaan. Lisäisin tähän Anneli Jäätteenmäen kuuluisaa sananpartta siteeraten, etten kirjoitan niin totuudenmukaisesti kuin osaan ja voin. Tässä pyrin olemaan johdonmukainen. Itse asiassa yhtä johdonmukainen kuin sinä kehuessasi Keskustan politiikkaa ja moittiessasi Lipposen-Niinistön koklip-politiikkaa. Et sinäkään muuta osaa ja ehket voikaan.
Vastaan kysymykseesi, vaikka ei kai niin olennaista ole se, mitä puoluetta täällä kirjoittava kannattaa tai edustaa. En ole minkään puolueen jäsen, mutta olen elämäni aikana äänestänyt eri vaaleissa SDP:n, Kokoomuksen ja Vihreiden ehdokkaita sekä myös Urho Kekkosen valitsijamiestä presidentinvaaleissa, en kuitenkaan vuoden 1956 vaalissa. Muiden puolueiden ehdokkaita en ole äänestänyt eikä sellainen ole koskaan ollut edes vaihtoehtona mielessäni.

Sinun pitäisi ensin tarkemmin määritellä, millainen on oikeistodemari ennen kuin voin kategorisoida itseäni jotenkin siihen suuntaan. Yhtäkään demaria tuskin voi kuitenkaan luokitella millään tavanomaisesti käytetyllä kriteerillä yhtäkään kokoomuslaista oikeistolaisemmaksi.

Sen voin sanoa, että olen aika tyytymätön nykyiseen polttiiseen karttaamme. Minusta politiikka muodostuisi kiinostavammaksi ja ennen kaikkea selkeämmäksi, jos lähentyisimme Ruotsin mallia, missä oikeisto ja vasemmisto jakautuvat selkeämmin toisistaan ja tarjoavat aidomman poliittisen vaihtoehdon äänestäjille. Suomen politiikassa Keskustan kummalinen rooli on sotkenut vuosikaudet tilannetta.

Puolueiden poliittisia ideologioita tarkasteltaessa pitäisin Kokoomusta selkeimpänä oikeistopuolueena. Sen kanssa oikeistoon voisi lukea myös RKP:n ja KD:t. Vasemmistopuolueita ovat Vasemmistoliitto, Keskusta, SDP ja Vihreät, tässä järjestyksessä, mutta SDP on kyllä liukumassa enemmän vasemmalle.

Suomen poliittinen tilanne oli tässä suhteessä parempi esim. 1970-luvulla, jolloin oli ns. kansanrintamahallituksia. Ne olivat RKP:tä lukuunottamatta aitoja vasemmistohallituksia. Silloin oikeisto oli erittäin pieni, kun vain Kokoomus ja muutama pienryhmittymä voitiin laskea oikeistoon. Vennamon SMP:tä pidän ehdottomasti myös enemmän vasemmistopuolueena, olihan sen kannattajakuntakin sosiaaliselta profiililtaan verrannollista lähinnä kommunistien kannattajiin.
Keppuleilla tarkoitan Kepun (nyk. Suomen Keskusta) kannattajia. Se ei siis ole koklipien alaosasto. Ei kai tuo ilmaus nyt mitenkään erikoinen, en ole havainnut, että yksikään keskiolutpullokaan olisi pahannut pahekseen, kun sitä kutsutaan keppanaksi.

On tietysti hyvä, että kysymystä pohditaan näiden keepulien piirissä sana kerrallaan. Sitä vauhtia päästään varmaankin jo ensi viikolla vastailemaan vähän esitettyihin kysymyksiinkin. Hitaasti hyvä tulee, sanoi keppuli, vai miten se viisaus meni.
Mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus. Kekkosen ulkopoliittisesta neoroudesta olen aika lailla samaa mieltä. Tosin olen pitänyt hänen peliään hyvin vaarallisena, mikä olisi voinut johtaa myös katastrofiin, kun peli oli kiinni hänen henkilökohatisesta neroudestaan. Miten olisi käynyt, jos paljon vähemmän nerokas Ahti Karjalainen olisi päässyt tuon perinteen jatkajaksi. Siinä esimerkki pelin suurimmista vaaroista.

Toinen asia on sitten Kekkosen vallanhimoisuus muuten. Onko tosiaan niin, että kun hän aloitti kiipemisen kyynärpäätaktiikalla kohti politiikan huippua, hän ajatteli vain Suomen tulevaa etua ja omaa nerokkuuttaan sen takaajana. Tätä rohkenen epäillä.

Taloudelliset realiteetit on mielenkiintoinen kysymys, johon palatteneen toivon mukaan vielä useita kertoja eri keskusteluissa. Varmasti on niin kuin sanot, että mukana on aimo annos valheellista liturgiaa. Itse näen kuitenkin osin ne myös realiteetteinä siinä mielessä, että olemme niiden vangina, koska emme voi vaikuttaa muun maailman menoon emmekä oikein voi muuttaa yhteiskuntajärjestelmäämme sellaiseksi, ettei sen tarvitse välittää muun maailman markkinatalouden realiteeteistä.
Uskomus siitä, että eliitti haluaa päättää asiasta on aiheellinen, jos on pelättävissä ei-äänten voittoa. Sehän merkitsee vain nykyisen epädemokraattisemman tilanteen jatkumista ja eliitin suurempaa valtaa. Kuten Kimmo Kiljunen tämän päivän Hesarissa kirjoittaa ei-äänillä torjutaan EU:n demokratisoitumista ja sosiaalipainotteisemman EU:n rakentamista, koska vaihtoehtona on nykyinen taloudeliseen integraatioon painottuva EU. Ei-äänten kannattajilla ei selvästikään ole tajua siitä, minkä puolesta heidän ei-kantansa toimii. Ainakin puheissaan he usein vastustavat juuri sitä, mihin ei-äänten voitto johtaa.
Voit periaatteessa pystyttää telttaa minun tontilleni, mutta käytännössä et voi sitä tehdä, koska tonttini on niin pieni, ettei siitä rajaudu metriäkään jokamiehen oikeuden piiriin. Asuinrakennusten läheisyyteenhän jokamiehen oikeus ei ulotu kuten varmaan tiedät. Puiden ja istutusten kaataminen eikä roskaaminen myöskään kuulu jokamiehen oikeuden piiriin. En kuitenkaan ala väkivalloin sinua estelemään, mutta minulla poliisissa useampia vanhoja tuttuja, jotka tulevat kyllä tarvittaessa selvittämään tällaiset asiat.

Jokamiehenoikeus ulottuu kaikkiin kiinetsitöihin. Ei siinä ole mitään periaatteellista jakoa kesämökkeihin ja muihin. Ainoastaan tuo asuinrakennusten läheisyys ja esim. viljelyksessä olevat pellot rajoittavat käyttöä. Jos joku omistaa hehtaarien kesämökkitontin, niin kyllä siellä voi marjastaa ja telttailla.

Minäkin asun kaupungissa, jossa demarit ovat olleet ainakin yksi valtatekijä Kokoomuksen ohella. Kummankin puolueen edustajat ovat olleet sitä mieltä, että valtionapujärjestelmä on nykyisin suurin uhka kaupunkien taloudelle. Vantaallahan tämä uhka on jo realisoitunut ja mm. kokomuslainen kapunginvaltuuston puheenjohtaja on useaan otteeseen kertonut syyksi epäoikeudenmukaisen valtionapujärjestelmän.
Minun nimerkkiäni eivät feikit voi enää ihan samassa muodossa käyttää, koska olen rekisteröitynyt kirjoittaja. Aiemmin kyllä mainitsemasi häirikkö kirjoitti nimimerkilläni, mutta tekstin tökeryydestä ja sisällöstä kaikki palstan fiksuimmat kyllä heti erottivat oikean väärennetystä. En tiennytkään sama häirikkö on feikannut myös muita kirjoittajia. Ilmeisesti joku kiero ja luonnevikainen keppuli, joka ei kestänyt asiallista kritiikkiä.

Olen ollut havaitsevinani, ettei "toimittajamme" ole saanut tänään mitään aikaiseksi. Olisikohan sheriffi jo kyllästynyt häneen sen verran, että pani jäähylle vähäksi aikaa. Toisaalta päivä on ainakin täällä Helsingissä ollut niin kaunis, että se on houkutellut näitä jengiläisiä makuulle jalkakäytäville ja puiston laidoille.
Kepulit ovat varsin tarkkoja siitä, että vain heidän hyväksymäänsä tietoa julkaistaan lehdissä. Muistan joskus 90-luvulta, kun kepulaisten suosima, mutta sitoutumaton Kaleva, jota pidän kyllä aivan laatulehtenä ja Suomen lehdistä suorastaan aivan kärkisijoista ottelevana, julkaisi kahden oululaisen synnytysasioihin perehtyneen lääkärin kirjoituksen lehdessään.

Lääkärien mielipiteen mukaan iäkkäänä synnyttäminen ja usean lapsen synnyttäminen on havaittu riskitekijä sekä äidille että lapselle. Lestadiolaiset suuttuivat vallan vimmatusti tästä ja uhkasivat panna sanan kiertämään ja joukolla lopettaa Kalevan tilaukset, elleivät tällaiset jutut lehdestä heti lopu. Niillä seuduin lestadiolaiset ovat hyvin merkittävä kepulaiskannattajaryhmä. Muistaaksen Kaleva joutui vähin äänin antamaan kiistassa periksi eikä ryhtynyt kovaäänisesti puolustamaan journalistiikan ja mielipiteen vapautta.

Kepulit ovant niin nurkkakuntaisia, että he ottavat johonkin poliitikkoon kohdistuvan kritiikin itseensä. Siinä on vähän samaa kuin joissakin perheissä, ettei meidän poika vaan ne muut. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kauko Juhantalo, jonka asettamista syytteeseen ja tuomitsemista lahjuksen vaatimisesta pidettiin epäoikeudenmukaisena poliittisena ajojahtina, vaikka todisteet kertoivat päivänselvästi aivan jotain muuta. Juhantalon nämä sitten palkitsivat äänivuoryllä seuraavissa vaaleissa. Myös Jäätteenmäen valehtelu palkittiin vähän samalla tavalla. Muiden puolueiden keskuudessa tällaiseen syyllistyvät tavallisesti häpeävät niin paljon, etteivät mistään hinnasta asetu ehdokkaiksi jo heti seuraavissa vaaleissa.
En ole havainnut itse mielipiteissäni mitään erityistä muutosta. Kekkosen vallanhimoisuudesta olen ollut tätä mieltä. Silti tunnustan myös hänen ulkopoliittiset ansionsa jopa osin samoin perustein kuin Oiva, mutta toisaalta pidän Kekkosen toimintaa tässä suhteessa melkoisena uhkapelinä, joka olisi voinut pahimmassa tapauksessa johtaa myös Suomen katastrofiin. Tällä tarkoitan esim. sitä toimintaa, jota Ahti Karjalainen harjoitti Kekkosen selän takana. Kekkosen riskipeli mahdollisti ja yllytti juuri tällaisia Karjalaisia panemaan vieläkin "paremmaksi".

Natoon suhtaudun edelleen epäillen. Minusta sinunkin olisi syytä kasvaa ja tunnustaa ne riskit, jotka Natoyhteyteen liittyvät.
Tällainen lista on helppo laatia. Ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin on ollut presidentti Kekkonen, toiseksi vaikutusvaltaisin on ollut "pääministeri" Kekkonen Kekkosen presidenttikaudella. Tästä käytettiin usein nimeä Martti Miettunen. Häveliäisyyssyistä ja siksi, ettei presdentti voi Suomen lain mukaan olla samanaikaisesti pääministerinä. Kolmanneksi vaikutusvaltaisin oli pääministeri Urho Kekkonen ennen presidenttikauttaan. Kekkosen jälkeen tulee niin pitkä hajurako keneen tahansa suomalaiseen, ettei neljännestä sijasta ole syytä edes mainita.
Kertomuksessasi on paljon asiaa. Jorma S. Aallon vetkuttelu oli varsin käsittämätöntä ja epäilemättä siitä tuli mieleen hyvävelisysteemi. Aallon edeltäjästä Kai Korteesta ei oikein pidettykään, kun hänellä ei liene ollut mitään isokenkäisten suojeluhalua. Oikeuskansleri yhtenä lainvalvojana onkin oikeussysteemimme heikko lenkki siinä mielessä, että liian paljon on yhden ihmisen harkinnan varassa. Mutta kun asiat sitten etenevät tuomioistuimiin saakka, valitus- ja kantelumahdollisuudet sekä julkisuus takaavat varsin hyvän oikeussysteemin.

Presidentti Koviston käsitykset oikeusjärjestelmästä ja sen toiminnasta olivat kieltämättä monasti varsin kummalliset. Hänen ei olisi tullut lainkaan puuttua oikeudenhoitoa koskeviin kysymyksiin, koska ne eivät hänelle kuuluneet eikä hän niitä tuntunut kovin hyvin ymmärtäneenkään. Koivisto tuntuma asiaan vaikutti enemmän ns. talonpoikaisjärkifundeeraamiselta. Koiviston koolle kutsuma oikeuspoliittinen seminaari ei omien tietojeni mukaan ole sisältänyt mitään erityistä tai sellaista, joka ei kestäisi päiviänvaloa. Tämä perustuu muutaman sellaisen paikalla olleen kertomuksiin, jotka satuin aikoinaan työni puolesta tuntemaan.

Mutta kyllä Koviston nihkeä suhtautuminen vaikutti taustalla. Uskoisin, että se ärsytti erityisesti poliisikuntaa, joka hoiti esitutkinnan. Kun asia sitten eteni syyttäjälle ja tuomioistuimiin, nämä hoitivat asiat kyllä ikään kuin automaattisesti, noin pääsääntöisesti. Mutta esitettiin kyllä kritiikkiä joitakin syyttäjiä kohtaan, jotka päästivät juttuja ilemeisen tarkoituksellisesti vanhentumaan. Tämä ei välttämättä johtunut mistään suojelusta, vaan siitä, että jutut olivat joillekin syyttäjille liian vaikeita ja mutkikkaita. Poliisn puolella oli noihin aikoihin usein parempi asiantuntemus kuin syyttäjillä talousrikoksissa. Asiantila kuitenkin kohentui valtiosyyttäjäjärjestelmän myötä, kun tietyt valtionsyyttäjät erikoistuivat vaikeiden talousrikosjuttujen hoitamiseen.

Kovin korruptoituneena en kyllä pidä suomalaista oikeusjärjestelmää noin ylipäätään. Kyllä me olemme siinä maineemme veroisia. Yksittäistapauksia saattaa toki aina esiintyä silloin, kun kyse on inhimillisestä heikkoudesta. Polisiin puolella on voinut olla pelkoa myös kantelujen kohteeksi joutumisesta ja erilaisesta muusta painostuksesta, mutta poliisin piirissä lienee ollut sen verran kovapintaista sakkia, etteivät ihan pienestä hetkahtaneet. Eivätkä kantelut liene juuri koskaan mihinkään moitteisiin johtaneenkaan.
Kirjoituksesi oli oivallinen, tulee ihan vanhat "hyvät" ajat mieleen. Silloinkin esim. NL:n ja Tshekkoslovakian kommunistipuoleen edustajat saattoivat jo kesällä 1968 sanoa, että Prahan kaduilla mellastaneet huligaanit on saatu kuriin ja että tilannetta vain ylidramatisoitiin, kun Prahan kaduille apuun tulleet mutta kuitenkin sinne jotenkin tahattomasti eksyneet venäläispanssarit eivät toiste enää loukkaa Tsehkkoslovakian maaperää, jos tshekit osaavat itse hoidella huligaaninsa.

Voisi olla muuten mukava nähdä, miten Venäjällä vähäteltäisiin asiaa, jos Suomen ilmavoimien koneet kymmenkunta kertaa vahingossa eksyisivät naapurin ilmatilaan. Veikkaan, että ampuisivat muutaman alas ihan todistusaineoistoiksi, ettei jäisi epäselvyyttä kenen ilmatilassa on lennetty.

Venäjän suhteet pitävät olla tietenkin kunnossa, mutta nyt EU:n jäsenenä Suomen asema näiden naapuruston suhteissa on ihan toinen kuin silloin, kun NL:n suurlähettiläs Stepanov ilmoitti hymy-Eikalle Vantaan lentoasemalla, että venäläiset Migit lennätetään tänne hoitamaan yksi lentokonekaappusasia loppuun sillä tavalla, ettei kaappareista sen jälkeen ole enää mitään harmia tässä elämässä. Ja sielunvalellukseenhan venäläiset eivät silloin ainakaan virallisesti uskoneet.
Tämä on jo edistystä, että voi sanoa, ettei Keskustapuoluetta ole olemassakaan. Jos voisi muutaman vuoden päästä sanoa myös, että Suomen Keskustaa ei ole puolueena enää olemassa, on vain 0,2 % kannatusta nauttiva Suomen aggraarisosialistinen maalaisliitto rp. niin silloin Suomen kansan kohtalo olisi varmuudella jo paljon paremmissa käsissä.
Et ole ilmeisesti ymmärtänyt asian perimmäistä tarkoitusta ja sitä, miksi Keskustakin taipuu tähän. Taustallahan ovat kuntien talousvaikeudet. Keskustassakin on Vantaan tapauksen siivittämänä alettu ymmärtää, että kaupunkilaisveronmaksajien rahatkin loppuvat jossain vaiheessa, kun tarpeeksi paljon kupataan. Nyt siis pitää keksiä uusia rahahanoja, jotta kepukuntia voidaan elättää. Tämä on sitä kepulaista aluepolitiikkaa.

Tähän saakka keput ovat pyrkineet maaseudulla verottamaan rankemmalla kädellä kesämökkiläisiä, jotka hyödyntävät kiinteistöään tavallisesti vain osan vuotta, mutta maksavat yleensä tuplasti joka vuodesta. Et ole lainkaan huolissasi siitä, kuka heidän maillaan liikuskelee ja marjastelee. Itse asiassa on niin, että nämä isännät voivat vetää talvella moottorikelkoillaan ihan mökin sivuitsekin soveltaen omaa käsitystään jokamiehen oikeudesta. Eräällä tiemälläni kesämökkirannalla nämä tekevät aina järven jäälle talvisin autoradan ja päristelevät siinä pitkin päivää jatkuvaa melusaastetta ja muutakin pöllyä aiheuttaen.

On jokseenkin huvittavaa, että metsäkiinteistöjen pikkuisesta kiinteistöveroista joku jaksaa nostaa meteliä. Kaupunkikiinetsitön omistajana tiedän mitä kiinteistövero on ja kuinka paljon sitä saa maksaa parin tuhannen neliön tontista. Sen lisäksi kaupungin vesi- ja viemärilaitos sekä sähkönjakelija ja tienpitäjä vetelevät linjojaan kaupunkitonttien läpi ja käyttävät tarpeen mukaan pakkolunastusoikeutta tämän tehdäkseen. Jos kaupunkitontin omistaja sattuu omistamaan siitten vielä sen kesämökkitontin, niin se vasta kovan verotuksen kohteena onkin. Näin kaupunkilailta kupataan joka välistä ja vain osa rahasta käytetään hyödyttämään tätä iloista veronmaksajaa.

Metsäkiinteistön omistaja ei Suomen lain mukaan omista metsässä kasvavia marjoja sen paremmin kuin siellä olevaa ilmaakaan. Ne eivät siten tule verotuksen piiriin, vaan ainoastaan omistusoikeus maaperään ja maaperässä kasvavaan puustoon. Jokamiehen oikeuden käyttäjät ovat tavallisesti niitä kesämökkiläisiä, jotka ovat jo kauan olleet moninkertaisen verotuksen kohteina. Ja se on paljolti Kepun ansiota.
Jos etsit hauskaa ja älykästä, etkö voisi itse tuoda sitä tänne keskusteluun. Kepulit varmaan ainakin nauraisivat revetäkseen, heidän älylliseen ymmärryksensa puolesta en sitä vastoin uskaltaisi lyödä paljon vetoa.

Eihän tuota gallupina kannatta niin tosissaan ottaa. Mutta äänestä nyt joku, kun mielesi kuitenkin tekee. Vaikka joku semmoinen, jonka Kekkonekin teilasi ja suurin piirtein idiootiksi määritteli. Silloin tulee mieleen lähinnä Ahti Karjalainen, sillä hymy-Eikkaa ei Kekkonenkaan ehkä laskenut mukaan lainkaan sellaiseksi, joka pitäisi ottaa vakavasti.

Mutta onhan tässä nyt sellainen kavalkaadi varsinkin nuoremmille lukijoille kepulaisesta poliittisesta perinteestä. Se toivon mukaan lisää ymmärrystä siihen, että nykykeppulit vain jatkavat entisiä perinteita. Toisaalta se suhteuttaa nykykeppulien kieroilija entiseen, jolloin havaitaan, etteivät nämä nykyiset sentään niitä kaikken pahimpia olekaan. On myös suoranainen kansalaisvelvollisuus varoittaa äänestäjiä sellaisesta puolueesta, joka aiheuttaa kaiken aikaa vain haittaa suomalaisille, kun suomalaisiksi lasketaan muutkin kuin Kepun kannattajat.

Ei siis kannata olla niin vakavamielinen, kun listan porukastakin puolet on mennyt jo manan majoille ja parion karkotettu ulkomaille. Yksi istuu sitkeästi vielä eduskunnassa, mutta niin vähän keppuleita ei kansanedustajana koskaan tule olemaankaan, että tätä päästettäisiin uudestaan koplailemaan omia ja yhteisiä rahoja.
Eivät verensiirrot auta kuin joitakin juoksijoita kultamitalimetsästyksessä. Keppulien ongelmana ei ole veren vähyys tai pahuus, vaan vika on päässä. Sitten kun lääketiede etenee niin pitkälle, että myös pään vaihto onnistuu, voidaan päästä keppulien oireyhtymästä, tästa vaikeasta kansantaudista, johon tosin on yllättävästi monella auttanut myös pitkäkestoinen kaupunkielämään tutustuminen. Eli tässä on vähän psoriasiksen tapaisesta sairaudesta kyse, johon aurinkoisemmat yhteiskunnalliset olot voivat vaikuttaa parantavasti.
Vantaa ei suinkaan kasvanut Lipposen ja Niinistön hallituskaudella mitenkään merkittävästi. Vantaan kasvukausi osuu 1970-luvulle eli kepulaisen politkoinnin kultakaudelle. Silloin Vantaalle rakennettiin kokonaisia lähiöitä kerralla kuetn esim. Koivukylän lähiö, kun maaltapako oli kaikkein hurjimmillaan. Sitä ennen kepulien politiikka ajoi satoja tuhansia ihmisiä Ruotsiin. Tutki Oiva tilastoja niin huomaat, milloin sitä väkeä on Vantaalle rynnännyt ja kenen hallituskaudella.
1281 / 1284
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt