mielipidepankki

mielipidepankki profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
2058 aloitusta · 25936 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Sinun esittämäsi oikeus sinun mielesi oikeutta, subjektiivista oikeutta ja todennäköisesti poliittisesti hyvin tarkoitushakuista oikeutta. Missään ei nimittäin ole todettu yleispätevästi saati todistettu, että Lipponen olisi mitenkään töpeksinyt tai toiminut rikollisesti. Tämä Lipposen toiminnan moittiminen on hyvin subjektiivinen kanta, ei lähestulkoonkaan hyväksytty yleispätevä näkemys edes Keskustapuolueen tupailloissa. Korkeintaan piinkovat entiset stalinistit voivat sitä pitää mielessään täysin toteen näytettynä, koska kaikki mikä liittyi USAhan oli oli heistä jo notorisesti rikollista.

Jäätteenmäen ja Mannisen oikeudenkäynti on pidettävä erillään Jäätteenmäen vaalitaistelun aikana esiin ottamista Irakia koskevista väitteistä. Nuo väitteet ovat asioita, joista vallitsee erilaisia subjektiivisia näkemyksiä. Voi vain sanoa, ettei kukaan ole ainakaan esittänyt, että Lipposen tulisi kantaa oikeudellinen vastuu asiasta. Tällaista ei ole saatettu poliisitutkinnan piiriin tai lainvalvojien tietoon, koska asiassa ei ole tehty tutkimuksia. Erinäiset poliittiset tahot kuten eduskunnan ulkoasianvaliokunta lausui aikanaan kantanaan, että Lipposen toiminta ei ole ristiriidassa Suomen virallisen ulkopolitiikan linjan kanssa.

Jäätteenmäen ja Mannisen kohdalla kyse on taas rikosepäilystä. Se olisi voinut koskea mitä tahansa salassa pidettävää tietoa ja siitä olisi pitänyt samoin oikeudellisen perustein nostaa syyte riippumatta siitä, oliko Lipposen toiminta millään lailla kyseessä tai kyseenalaistettu. Suomessa ratkaisun tällaisissa asioissa tekee poliisi, syyttäjä ja riippumaton oikeuslaitos, jotka eivät ole poliittisia toimijoita, vaan päivänpolitiikasta riippumattomia instansseja. Senkin vuoksi on häpeällistä epäillä tätä ammattikuntaa poliittisesta oikeudenkäymisestä. Jos oikeuslaitosta on tässä suhteessa jostain epäilty, se on se, että poliitikkoja ja muita vaikustusvalatsia tahoja vastaan ei aletta nostella juttuja ihan kevein perustein. Tämä nähtiin esim. Kauko Juhantalon kohdalla, missä oikeuskansleri Aalto vetkutteli asian kanssa pitkään ja vasta kun mediassa alettiin esittää näyttöä ja ihmetellä tarpeeksi, alkoi tapahtua.
En nyt ota kantaa kaikkeen, mitä Oiva kirjoittaa. Totean vaan, että asioista on esitetty erilaisia näkemyksiä ja Kekkosen asema Suomen poliittisessa historiassa on kiistanlainen ja kiistanalaisena se tulee pysymäänkin. Uutta valoa asiaan saadaan ehkä Moskovan arkistoista, jos ja kun aika menneeseen on riittävän pitkä.

Oiva väittää, että Kekkosella oli kansan valtaosan tuki takanaan eläessään ja jälkeenkin päin vähintään yhtä suuri osa arvostaa hänen politiikkaansa. Tästä osoituksena Oiva kertoo, että Kekkonen sai viimeisissä käymissään presidentinvaaleissa 86 % äänistä.

Oiva jättää kertomatta kokonaan, minkälaisia vaaleja nämä Kekkosen vaalit aina vuoden 1956 jälkeen ovat olleet. Vuoden 1956 vaaleissa noin puolet suomalaisista tuki Kekkosta, kun katsotaan vaalin lopputulosta. Vuoden 1962 vaalit Kekkonen hoiti noottikriisin avulla, jolloin vastaehdokas NL:n painostuksesta luopui.

Vuoden 1968 vaaleissa Kekkosella oli kaksi vastustajaa, Kokoomuksen asettama pankinjohtaja Matti Wirkkunen ja SMP:n Veikko Vennamo. SDP ei asettanut omaa ehdokasta. Vaali oli Kekkoselle valtaisa pettymys, kun peräti kolmasosa äänesti protestiksi marginaaliehdokkaina pidettyjä Wirkkusta ja Vennamoa. Tästä ketkeroituneena Kekkonen ei suostunut enää normaaleihin vaaleihin, vaan hänet valittiin häpeällisesti Suomen demokratiaa loukaten poikkeuksettomissa oloissa poikkeuslailla presidentiksi vuonna 1974.

Vuonna 1978 kaikki suurimmat puolueet oli Kekkosen takana ja vastaehdokkaina oli enää pienpuolueiden merkityksettömiä nimiä. Kyllä Tarja Halonenkin saisi 86 % äänistä tai enemmän, jos vastaehkkaina olisivat vain Timo Soini ja Bjarne Kallis. Tällainen "demokratia" ei tulisi kysymykseenkään tänä päivänä.

Kekkonen ja häntä tukevat tekivät kaikkensa, ettei Kekkonen joutuisi tilanteeseen, jossa olisi uskottava ja kilpailukykyinen vastaehdokas. Jos siihen ei ole uskallusta, on kyllä aika naivia puhua mistään kansan tuesta. Erityisesti on muistettava vuodet 1968-1974 välinen aika, jolloin myös eduskuntavaaleissa Kekkosen ja Keskustapuolueen politiikkaa vastaan protestoitiin voimakkaasti. Protestiäänet ohjautuivat ennen muuta SMP:lle, mutta myös Kokoomukselle. Tarvittiin erinäisiä temppuja, jotta kansan tahto silloinkin saatiin mitätöidyksi.

Keskustapuolueen valta romahti Kekkosen jälkeen. Se oli nimenomaan kansan arvio, kun päästiin taas demokraattiseen menoon. Keskustan vallaton kausi johtuu ennen muuta siitä, että se käytti valtaansa väärin demokratiasta piittaamatta Kekkosen valtakaudella. Keskustasta tuli Kekkosen hovipuolue ja käsikassara, minkä avulla Kekkonen saattoi toimia käytännössä samanaikaisesti sekä presidenttinä että pääministerinä. Yleensä silloin muodolliseksi pääministeriksi valittiin Kekkosen pienoismalli Martti Miettunen. Ahti Karjalainen sen sijaan oli aito pääministeri, jolla oli vallanhimoa jopa syrjäyttää Kekkonen. Onneksi NL:n edessä täysin horjuva Karjalainen ei pyrkimyksissään koskaan onnistunut.
En edusta täällä mitään meidän puoluetta. Näen vain Keskustan harjoittaman politiikan tuhoisana Suomelle ja suomalaisille. Jos kirjoitan jotain päivittäin, sinä varmaan sitten käytät aikaasi sen lukemiseen, kun olen noin tarkkaan asian laskenut.

Itsemurhiin en puutu, mutta väkivaltarikollisuudesta ja rikollisuudesta uskon jotain tietäväni, kun olen aiemmin sellaisten asioiden parissa työkseni puuhastellut. Poliittisilla ohjelmilla voidaan vaikuttaa ja on myös vaikutettu rikollisuuteen. Tämä on minusta päivänselvää ja siitä löytyy useita esimerkkejä. Selkein esimerkki tästä löytyy liikennerikollisuuden piiristä, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kriminaalipolitiikassa on ollut ollut jopa suuntaus, jonka yhtenä sloganina on ollut se, että hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa. Kyse on nimenomaan poliittisista ratkaisuista, ei pelkästään niistä syvemmistä vesistä, joilla toki on oma roolinsa niilläkin.

Minusta on ihan uskottavaa sellainen selitys, jossa markkinataloudesta pyritään ottamaan kaikki mahdollinen hyöty irti niin, että jaettavaa on mahdollisimman paljon. Uskottavaa on myös se, että jaettavan paras tasausmalli on se, että tuon jaettavan tuottamiseen osallistuvat kaikki. Se luo parhaan legitimiteetin osallistua kakun jakoon. Keskustan politiikka, siis aluepolitiikka suosii sitä, ettei kaikille anneta mahdollisuuksia osallistua tällä osallistumisperiaatteella kakun tekoon ja jakoon.

Kannatan tulonjakopolitiikkaa kuten ilmeisesti sinäkin. Mutta ennen sitä pitää luoda parhaat mahdolliset edellytykset tulonjakopolitiikalle niin, että se tulee poliittisesti yleisesti hyväksytyksi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa työssäkäyvä väestö ei tunne kovin suurta solidaarisuutta työttömiä kohtaan. Siksi kaiken maailman aluepolitiikasta pitää luopua ja asettaa työllisyyspolitiikka aina sen edelle. On siis kyse politiikan prioriteeteistä.

Itse en mustamaalaisi markkinaliberalismi ihan niin kovalla kädellä kuin teet. Politiikalla kyetään pitää sitä aisoissa. Yritykset eivät toimi yksin tässä maailmassa, ne tarvitsevat mm. markkinoita eli niitä samoja ihmisiä, jotka työskentelevät hiki hatussa. Suomessa on vahva ay-liike, joka on yksi markkinaliberalismin vastavoima. Ja on muitakin, esim. kansainvälinen suuryritys Nokia se vaan sinnittelee ja pitää pääkonttoriansa edelleen Suomessa ja työllistää suuren joukon suomalaisia. Itse asiassa Nokia yrityksenä pelasti Suomen vielä suuremmalta lamalta. Tämä puoli asioista unohtuu helposti.

Kansallinen aluepolitiikka ei suinkaan ole merkityksetön. Onhan se nähty täälläkin käydystä keskustelusta, miten suurta eripuraa se aiheuttaa. Jos markkinaliberalismia halutaan poliittisesti valvoa, ei ole kovin hyvä lähtökohta, että valvomiseen halukkaat lähtevät täysin eri linjoilta ja riitelevät keskenään.
Ei firmaa, jossa työskentelt, tule mihinkään siirtää. Jos yritys toimii nyt kannattavasti eikä ole oletettavaa, että se toimisi Pitäjänmäelle sen kannattavammin, ei sen tarvitse mihinkään siirtyä. Yrityksen omistajahan päättää, missä yritys toimii. Hän tekee päätökset, eivät poliitikot. Ja niin on hyvä. Moni yritysjohtaja on ollut sitä mieltä, että Pitäjänmäellä on hyvä toimia. Siellä niitä yrityksiä on luultavasti paljon monilukuisammin kuin omalla paikkajunnallasi. Pakolla ei ketään tule mihinkään siirtää.
En ymmärrä näkemystäsi. En ole perunut mitään tässä. Minusta tuntuu, että et ole ymmärtänyt asiaa, mikä voi tietysti johtua siitä, etten ole kyennyt ilmaisemaan itseäni riittävän selvästi.

Kerrataan siis vielä yksinkertaistaen. Kepulainen aluepolitiikka on suosinut sitä, että ihmiset pysyvät asuinsijoillaan. Markkinatalous ei kuitenkaan tee kuten kepulainen aluepolitiikka haluaa, vaan yritystoimintaa syntyy toisaalle kuin missä nämä kaikki ihmiset asuvat. Sinne minne yritystoimintaa syntyy, siellä menee hyvin ja alueen taloudellinen kantokyky riittää elättämään väen, kun tulonjako on tasapuolinen. Siellä missä yritystoimintaa ei synny, ihmisiä jää toimettomiksi ja muiden elätettäviksi. Ja tämä on kroonista laatua eli pysyvä olotila kuten vaikkapa Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

Keskustalaisella aluepolitiikalla siirretään rahoja paikasta toiseen, mutta ylläpidetään toimettomuutta. Ihmiset turhautuvat toimettomuuteen ja sen tuomaan suhteelliseen köyhyyteen, mikä puolestaan aiheuttaa kaikenlaisia muita ongelmia, joista ole avauksessani puhunut.

Toivottavasti tämä edes vähän selkeytti, että sinäkin käsittäisit.
Liikaväestökysymyksellä ei ole mitään tekemistä väen paljouden kanssa. Maailmassa on Helsinkiä suurempia miljoonakaupunkeja, joiden taloudellinen kantokyky riittää niiden väestön elättämiseen. Myöskään pääkaupunkiseutu ei ole ollut koskaan työttömyyslukujen kärjessä, vaan päinvastoin.
Miten olet saanut päähäsi, että edustan markkinaliberalismia? Olen lähinnä kirjoitellut keskustalaisen aluepolitiikan järjettömyydestä ebkä markkinaliberalismista. Lisäksi olen kai tehnyt selväksi, ettei keskustalaisella aluepolitiikalla voida vastustaa markkinaliberalismia, vaan sillä lisätään vain ihmisten tuloeroja ja suhteellista köyhyyttä kuten on nähty.
Kerrankin joku järkikannanotto. Markkinoiden sijainti, verkostumismahdollisuudet, logistiikka määräävät yritysten sijaintipäätöksiä. Näin tapahtuu kaikkialla maailmassa. Tämä ei ole vain suomlainen ilmiö.
Se näkyy siinä, että tällaisilla yhteenliittymillä on säännöt, jotka lähtevät eri valtioiden suhteellisen tasapuolisesta kohtelusta. Historian valossa on nimittäin niin, että ilman sääntöjä suuret valtiot jyräävät aina pienet alleen niin halutessaan. Tämän vuoksi YK:n ja EU:n tapaiset yhteenliittymät ovat erityisesti pienten maiden suosiossa. EUhunkin kaikkein kovin tunku on ollut Itä-Euroopan pienillä valtiolla, jotka sillä lailla ovat halunneet kasvattaa talouttaan ja lisätä turvallisuuttaan.

Pienet maat pääsevät myös osaltaan päättämään asioista, kun se on mahdollista tehdä yhdessä. Esim. Suomella, Ruotsilla ja Baltian mailla on halukkuuttaa ns. pohjoisen ulottuvuuden korostamiseen sekä Itämeren alueen merkityksen kasvattamiseen. Yhteisin ponnistuksin EU:ssa tämä on mahdollista, ilman sitä tuskin.
Tasauspolitiikka on tarpeen, en sitä ole missään kiistänyt. Olen vain kiistänyt sen, että se tapahtuu keskustalaisen aluepolitiikan mallilla. Sellainen tapa vain kiihdyttää tuloerojen kasvua ja lisää suhteellista köyhyyttä. That´s the point.
Gallupien mukaan Vanhasella on paremmat mahdollisuudet Halosta vastaan kuin Niinistöllä toisella kierroksella sen takia, että kokoomuslaisista suurempi osa kuin keskustalaisista pysyy loppuun saakka porvarisopimuksen takana. Toivokaamme siis, että Niinistö on toisella kierroksella, niin keppulit ja demarit saavat haluamansa presidentin.
Suhteellisesta kurjuudesta ei päästä eroon ehkä Lipposta äänestämällä enkä ole missään tällaista vaihtoehtoa esittänytkään. Ensin pitää päästä eroon niistä tekijöistä, jotka johtavat suhteelliseen köyhyyteen. Yksi sellainen asia on nimenomaan virheellinen aluepolitiikka, joka johtaa suhteelliseen köyhteen vääjäämättömästi. Ihmisille pitää luoda olosuhteet, joissa tasa-arvoa on mahdollista toteuttaa.

Markkinaliberalismi on aivan eria asia, Sitä vastaan voi sitten tapella omine keinoineen. Sen vuoksi ei pidä muilla keinoin aikaansaada epätasa-arvoa ruokkivia tekijöitä.
Eivät ole turhia. Asia ei nimittäin selity kulttuurisilla eroilla. Pohjanmaa on ollut aiemmin rikollisuuden kehto ja sen selittää juuri liikaväestöongelma ja sen mukanaan tuoma epätasa-arvo.
En ole uusnatsi enkä vanha natsi. Minulle käy tasa-arvo ja sitä ei kannata polttaa tuhkaksi älyttömän aluepolitiikan vuoksi.
Poltiikan sisältö ratkaisee, ei se millä puolueella on jollakin alueella suurin kannatus. Kun meillä on harjoitettu suurelta osin Keskustan ideoimaa aluepolitiikkaa sotien jälkeen, on ihan sama, keitä Pohjois-Karjalassa on äänestetty. Siellä asuvat ihmiset ovat samalla tavalla kärsineet Keskustan aluepolitiikasta äänestivätpä ketä tahansa.

Kysymys on pelkästään siitä, että ymmärtämätön aluepolitiikka johtaa suhteelliseen köyhyyteen. Sattumoisin on niin, että tämän ymmärtämättömän aluepoliitiikan ideoijat ovat keskustalaisia.
Oivalle vielä sen verran, että herätys aluepolitiikkaan ei ole tullut vasta nyt. Olen kaiken aikaa sivunnut asiaa, koska se on Keskustan politiikassa ylivertaisin asia. Lähes kaikki kepupolitiikka lähtee aluepoliittisesta näkökulmasta. Muiden puolueiden ajattelun perustana on taas koko Suomen etu. Tässä Keskusta eroaa todella jyrkästi muista puolueista ja se on syynä myös siihen, että Suomessa on haluttu välillä kokeilla myös sinipunayhteistyötä.
En pitäisi Uosukaista taakkana. Kyllä kai jokainen puolue tarvitsee jonkun harmittoman hauskuuttajan. Vertaisin häntä lähinnä siihen brittisarjan täti-ihmiseen (Krookus vai Hyasinttiko se on?), joka hökeltää joka paikassa. Sellainen on kiusallinen vain, jos hänet erehdytään valisemaan presidenttiehdokkaaksi tai muuten näkyvälle paikalle. Kokoomukselle näitä mokia on kyllä tässä suhteessa satunutkin toivottaman paljon.
Kyllä se vaan on Kepusta kiinni, että huono-osaisuus kumuloituu jollekin alueella. Keskustan politiikka on sitä, että ihmiset pidetään asuinsijoillaan väkisin, ei anneta mahdollisuuksia parempaan. Olen tässä ympärillä pyrkinyt osoittamaan, että ongelman nimi on suhteellinen liikaväestö. Historiallisesti ongelmia on aina tullut siellä, missä on suhteellista liikaväestöä. Pohjanmaan puukkojunkkarikausi johtui pääosin aikoinaan juuri tästä samasta asiasta.

Kun ihmiset voivat tasa-arvoisesti hyvin, ongelmat vähenevät. Huonot asiat eivät ole mikään perityvä ominaisuus siinä mielessä, että kansasta määrätty osa aina tappelee tai tappaa itsensä. Eri aikoina ja eri paikoissa nämä osuudet vaihtelevat hyvinkin rajusti. Nyt esim. parhaiden ja tasa-arvoisempien seutujen (Uusimaa, Pohjanmaa) ongelmat ovat 3-6 kertaa pienemmät kuin jossain Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

Kaupunkien lähiöissä ongelma on sama silloin, kun suhteellinen köyhyys lisäntyy. Resepti ei olekaan se, että pakkomuutetaan väestöä, vaan muuton on tapahduttava aina realistisesti ja vähitellen työtilaisuuksien perässä. Koska Keskusta vastustaa tätä, tapahtuu aina kertarysäysmuuttoja, mikä synnyttää vain lisää ongelmia.

Itsemurhat ym. eivät tietenkään ole suoranaisesti Keskustan syytä. Keskusta kuitenkin politiikallaan mahdollisesti jopa tietämättään ylläpitää sellaisia rakenteita, joissa liikaväestöoneglmia syntyy tai ne pahenevat ja tästä sitten seuraavat muut ongelmat.

Uskon, että työ ja suhteellisen tasainen toimeentulo kansan piirissä on paras keino ehkäistä monenlaisia ongelmia. Ne pitävät ihmiset sosiaalisen kontrollin piirissä ja yhteneistävät moraali- ym. käsityksiä. On erittäin vaarallista lähteä siis myös yltiöliberalismin tielle, jossa kasvatetaan tuloeroja. Mitä enemmän medel-Svenssoneita, sen paremmin ovat asiat.
Mistä lähtien olet lukenut Vaasan seudun tai Pohjanmaan Itä-Suomeen taikka Pohjois-Suomeen. Minä puhuin nimenomaan Lapista, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Pohjanmaan olen maininnut alueena, jossa kertomiani ongelmia ei enää ole. Korostan sanaa "ei enää".

Se, ettei niitä enää ole, johtuu siitä, että alueen liikaväestöongelma on jo aikaisemmin ratkaistu. Muuttoliike Pohjanmaalta on ollut valtaisaa vuosisatojen saatossa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa alueen taloudellinen kantokyky riittää elättämään kaikki asukkaat suhteellisen tasapuolisesti.

Kertomukseni perussanoma oli siis se, että siellä missä on paljon asukkaita kuten ruuhka-Suomessa, huonoja asioita voi silti olla asukaslukuun suhteutettuna selvästi vähemmän kuin haja-astusalueilla, joissa on mainittua suhteellista liikaväestöä. Tätä liikaväestöä on myös kaupunkien lähiöissä, mutta heidän osuutensa näyttää kuitenkin olevan vähäisempi kuin haja-asutusalueiden vastaavan väestön osuus Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Itse asiassa läntinen Uusimaa lienee kaikilla kertomillani mittareilla paremmassa tilanteessa nykyisin kuin jopa Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikkoseutu, joka on ollut aiemmin Suomen vaurainta osaa. Kun vaurautta riittää kaikille asiat ovat hyvin.
Mainitsemani ongelmat ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomessa kroonista laatua. Ei kyse ole Lipposen hallituskauden asiasta, vaan koko sodanjälkeisen Suomen tilanteesta. Kaikilla kertomillani mittareilla Itä- ja Pohjois-Suomi ovat olleet jatkuvasti häntäpäässä.

Se mitä olen tarjonnut tähän selitykseksi ei ole omaa keksintöäni. Historian emeritus professori Heikki Ylikangas on monissa väkivallan historiaa koskevissa tutkimuksissaan osoittanut, että ns. liikaväestöongelma aiheuttaa historiallisessa tarkastelussa väkivalta- ja (myös itsemurha-) aaltoja. Hän on esim. viime vuonna Suomen Kuvalehden artikkelissa neuvonut keinoksi suosia muuttoliikettä, jotta liikaväestöstä päästäisiin ja huonosti menestyneiden alueiden ongelmat sitä kautta ratkaistaisiin. Kysymys on siitä, että näiden alueiden taloudellinen kantokyky ei riitä elättämään siellä asuvaa väestöä siten kuin se vastaavasti muualla Suomessa riittää.

Kysymys on vähän samasta ilmiöistä kuin kv. kehitysavussa. Annetaan rahaa hätäavuksi ja ylläpidetään samaa kurjuutta vuodesta toiseen, kun tilanne pidetään stabiilina, vaikka kroonisia ongelmia voidaan ratkaista sanan varsinaisessa merkityksessä vai rakenteellisin keinoin.
1296 / 1297
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt