Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25519

  1. Sellaiset yritykset, jotka eivät tälläkään hetkellä joko lainkaan tai hyvin pientä osinkoa, ovat erittäinkin haluttuja ostokohteita. Otetaan esimerkiksi kolme osaketta USAsta, jotka kuuluvat maailman vaihdetuimpiin osakkeisiin. Amazon ja Tesla eivät ole muistaakseni koskaan olemassaolonsa aikana maksaneet osinko. Nvidia maksaa hyvin pientä nimellistä osinkoa, jonka suuruus on ollut muistaakseni 0,04 $ kvartaaliissa. Nämä yritykset sijoittavat lähes kaiken tienestinsä kasvuun. Suurimmalla yrityksillä on itse asiassa juuri nyt käynnissä kaikkien aikojen investointibuumi eli sijoittaminen tekoälyyn. Näistä suurista yrityksistä jokainen kykenee sijoittamaan siihen rahaa Suomen vuoden budjetin verran eli lähes sata miljardia dollaria ja ylikin. Myös Suomessa Nokia ei maksanut osinkoja sen menestysvuosina. Kaikki pantiin kasvuun. Osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä.

    Itsekin sijoittajana etsin mieluummin yrityksiä, jotka eivät maksa osinkoja. Silloin pitää tietysti selvittää, johtuuko maksamattomuus kyvyttömyydestä maksaa osinkoja vai menestyvän kasvuyrityksen haluttommuudesta maksaa niitä. Näitä etsimällä olen itse päässyt iskemään kultasuoniin, joista Nvidia on merkittävin esimerkki. Erittäin hyvä esimerkki on myös niin ikään amerikkalainen muistipiirien valmistaja Micron. Muistipiirien kysyntä on tällä hetkellä rajatonta. Kaikki mikä tuotetaan, menee samantien kaupaksi. Muistipiireistä on pulaa ja niiden hinnat ovat nousseet hurjasti. Micron pyrkii mahdollisimman nopeasti lisäämään sen tuotantokapasiteettiä, mihin sillä on varaa massiivisen kassavirran vuoksi. Siinä on vain pari korealaista kilpailijaa eli Samsung ja Hynyx, joilla myös menee hyvin. Jokaiselle riittää oma pala kakusta sen vuoksi, etteivät ne kykene tuottamaan niin paljon kuin kysytään. Eivät nämäkään mitään osinkoneita ole.

    Minä en nauti suurestakaan osinkovirrasta, jos yrityksen arvo ei samalla kasva. Joskus kyllä voi onnistua iskemään kaksi kärpästä samalla iskulla. Sijoitan välillä Norjan pörssissä noteerattaviin merenkulkuyrityksiin, joista osa maksaa jopa 10 - 25 %:n vuotuisia osinkoja ja samalla myös yrityksen arvo nousee. Se on harvinaista herkkua, koska nämä ovat hyvin syklisiä yrityksiä ja kurssi voi heilahtaa nopeasti sitten myös lasku-uralle. Näistä voi manita esim. tankkeriyritykset Hafnian, Fortinetin ja Okeaniksen. Tilanne voi johtua siitä, että uusiin laivoihin ei ole enää uskallusta investoida, koska öljyn kysyntä saattavat jatkossa laskea. Näin kuljeutuskapasiteetti pysyy niukkana, mikä nostaa kuljetushintoja. Kuljetusmatkat ovat myös pidentyneet, kun Venäjän öljyä on pudonnut pois markkinoilta. Tässä maailmanajassa sellaiset kuljetusyritykset, jotka kykenevät normien mukaisiin tankkien puhdistuksiin ja joilla on nopeita nykyaikaisia aluksia, saavat eniten tilauksia.
  2. Minusta kyllä usein näyttää, että sinä olet se, joka et ymmärrä monestakaan asiasta tuon taivaallista. Yritysten perustamista ei voi kutsua sijoittamiseksi. Yritykset ovat alkujaan olleet yhden ihmisen yrityksiä ja perheyrityksiä. Niitä varten on tarvittu sen verran pääomaa, että työkalut ja raaka-aineet on voitu hankkia. Sitä ei voi verrata ns. pääomasijoittamiseen, mikä on lähinnä vaihtoehto pankista lainaamiselle pääoman hankkimiseksi. Sen lisäksi on osakevaihdantaan perustuvaa sijoittamista, jossa yrityksen reaalipääoma ei kasva lainkaan, vaikka yrityksen arvostuskertoimet nousevat. Se nousu on puhtaasti spekulatiivista nousua. Yrityksillä on usein myös immateriaalista omaisuutta, joka arvo voi pahimmassa tapauksessa romahtaa hetkessä. Nykyinen spekulatiivinen sijoittaminen on aika kaukana yritysten reaalitalouudesta. Jos ostat pörssistä osakkeita, se vaihtaa vain omistajaa, muttei lisää yrityksen reaaliarvoa.

    Se mitä et tunnu lainkaan ymmärtävän, on taloudellisten toimijoiden keskinäisriippuvuus. Jostain näkökulmasta on totta, että työntekijöitä ei ole, jos ei ole yrittäjiä. Mutta jos ei ole työntekijöitä, jotka samalla ovat kuluttajia, ei ole myöskään yrittäjiä. Tai on, jos kaikki silloin muuttuvat yrittäjiksi ja siirrytään takaisin oravannahkavaihdantaan. Yrittäjiä ei ole, ellei valtio salli heitä olevan ja ellei valtio kouluta heille työvoimaan ja järjestä monia muita yrittäjille elintärkeitä olosuhteita. Kys on siis valtion, yrittäjien, palkansaajien ja kuluttajien keskinäisriippuvuudesta, jotka kaikki ovat elintärkeitä toisilleen. Tässä mielessä riippumatonta osaa ei ole paitsi ehkä valtio, jolla on monopoli maa-alueeseensa ja tarvittaessa sillä asuviin ihmisiin eli valta päättää mistä tahansa haluamallaan tavalla. Eli kyllä se nälkäkuolema koskee myös yrittäjiä, jos heidän tuotteilleen ei ole ostajia. Ja joka päivä yrityskuolemia myös tapahtuu, kun ostajat lopettavat ostamasta yritysten tuotteita.

    Venäjällä putler on tehnyt asiat yrittäjille konkreettisemmin selviksi. He saavat olla yrittäjiä hänen hallitsijan armosta niin pitkään kuin hallitsija sen sallii. Yrityksen ja sen omaisuuden katsotaan olevan lainassa valtiolta ja se voidaan vaatia palautettavaksi milloin tahansa. putler on myös sotakassan huvetessa esittänyt vaatimuksia yritysten omistuksen palauttamisesta. Vastaan hankoittelevat putovat sitten yllättäen korkealta ja kovaa asfalttiin. Esimerkin voima puree. Viisaimmat pyrkivät viemään omaisuutta ulkomaille turvaan, mutta kyllä putlerin kylmä käsi sinnekin on yltänyt. putlerin esimerkki vain kertoo siitä, että hän kertoo kansalleen valtion päätöksenteon monopolista, jota ei niin vaan murreta. Samalla tavalla toimivat monet ruhtinaat menneinä vuosisatoina ja esim. hitlerin natsihallinto viime vuosisadalla. Tiukan paikan tullen kaapin paikka aina näytetään. Mutta normaalioloissa voidaan siis pyörittää markkinataloudellista keskinäisriippuvuustaloutta. Sellaista sinun kuvaamasi yrittäjävaltaista taloutta ei ole olemassa missään.
  3. Vakuutuksien hinnat USAssa vaihtelevat osavaltioittain ja sen mukaan, kuinka kattavia ne ovat ja minkäikäinen vakuutettu on. Niissä on myös omavastuita eli aina osa menee omaan piikkiinkin. Itse otetut ovat varmaankin keskimäärin siinä 500 - 1000 dollaria kuukaudessa. Työnantajan osana palkkaa maksavat liikkuvat kaiketi keskimäärin siinä 1000 dollarin molemmin puolin. Jos kyse on nelihenkisen perheen vakuuttamisesta, niin kyllä siinä kulut voivat helpostikin nousta pariin tuhanteen dollariin kuussa. Halvemmallakin tietysti pääsee, jos ottaa itse enemmän riskiä ja jättää kattavuuden matalaksi. Mutta jos nelihenkisellä kotitaloudella on tuollaiset 12 000 dollaria kuussa terveysvakuutus, niin onhan se aika hintava. Luulen, että niillä, joilla ei ole työantajan maksamaa vakuutusta, kattavuus on pieni ja omavastuu suuri eli riskiä silloin kasvatetaan. Niissä voi olla myös korvauksen enimmäismääriä, jolloin kalliit operaatiot ja kuljetukset tulevat kalliiksi myös vakuutetulle. USAssa välimatkat ovat pitkiä, jolloin voidaan tarvita esim. ambulanssilentoja.

    USAn kalliista ja huonosta terveydenhoidosta on esitetty tv:ssä useampikin dokumentti. Terveysvakuutusten ulkopuolella on ainakiin noin 30 miljoonaa ihmistä. joiden terveydenhuolto on niiden julkisten palvelujen varassa, joita ehkä on saatavilla. Diabetesta sairastavat matkustavat Kanadaan hakemaan lääkitystä, koska se on siellä tuntuvasti halvempaa. Michael Moore teki aikoinaan dokumentin nimeltä Sicko, jossa kuvattiin USAn huonoa tilannetta haastatteluin ja tutkivan journalismin kautta. Amerikkalaiset kävivät jopa Kuubassa hakemassa terveydenhoitopalveluita, missä ne olivat amerikkalaisille lähes ilmaisia ja tasokkaampia kuin USAn tavisväen terveyspalvelut.

    Obamacarella pyrittiin parantamaan terveydenhoitojärjestelmää ensisijaisesti niin, ettei vakuutuksia saa evätä vähävaraisilta ja valtio subventoi näiden vakuutusmaksuja. Republikaanit vastustivat jyrkästi tätä uudistusta ja Trump on yrittänyt kumota senkin. Viimeksi Trump otti kantaa Obacareen kansakunnan tilaa koskevassa puheessaan. Hän pyrkii edelleen kumoamaan järjestelmän ja muuttamaan sen suoraksi tueksi vähävaraisille. Kriitikot pitävät Trumpin puheita vähävaraisten aseman parantamisesta epäselvinä ja epäuskottavina.

    Jos meillä nelihenkisen perheen nettotulot olisivat 5 000 euroa kuussa, niin mitä kuulostaisi, jos siitä menisi terveysvakuutukseen 1 500 - 2000 euroa kuussa?
  4. Sen selvittäminen, miten paljon terveydenhoito maksaa yksityisellä sektorilla verrattuna julkiseen sektoriin, lienee käytännössä mahdoton tehtävä. Se johtuu siitä, että tiedämme kyllä kokemuksesta kuinka paljon julkinen terveydenhoito maksaa, mutta emme voi tietää, kuinka paljon vastaava yksityisten toimijoiden varassa oleva järjestelmä maksaisi.

    Julkisen terveydenhoidon tavoitteena on saavuttaa enemmän terveyshyötyjä kuin terveyshaittoja. Hyödyt kansantalouteen valuvat siis välillisesti, jos hyödyt ovat haittoja ja menoja suuremmat. Yksinkertaistaen tätä voisi mitata vaikkapa elinajan pidentymisellä ja työvuosien pidentymisellä. Yksityisellä sektorilla ei ole vastaavaa tavoitetta. Yksityinen sektori toimii liikeyritysperiaatteella eli sen on tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen. Se siis vähät välittää kansantaloudellisista eduista eikä se tietysti sen tehtäviin kuulukaan. Jotta vertailu olisi järkevää, kansantalouden kokonaisedun pitäisi olla silloin keskeinen mittari.

    Julkinen sektori allokoi terveyspaalveluja tasa-arvoperiaatteella, yksityinen puoli taas liiketoimintaperiaatteella. Tottakai silloin yksityinen sektori on paljonkin kannattavampaa, mutta se on sitä sen ansiosta, että suuri osa palveluja tarvitsevia jää hoitamatta. Yksityiset toimijat eivät nytkään tarjoa palvelujaan siellä, missä väestöpohja ja siten tulovirta on vähäinen. Yksityiset toimijat keskittyvät rahaan eli tarjoavat palvelujaan ennen muuta suurissa kaupungeissa ja siellä, missä taloudellinen aktiviteetti on voimakkainta.

    Jos vaihtaisimme julkisen yksityiseen nykyisillä vaatimuksilla, yksityinen ei siihen edes suosutuisi. Se ei suostuisi siihen, koska silloin yksityinen joutuisi tekemään valtavia investointointeja sairaaloihin ja niiden erittäin kalliisiin välineisiin, mikä olisi valtava taloudellinen riski. Jos taas yhteiskunta suotuu siihen, että vain maksukykyiset asiakkaat saavat haluamansa terveyspalvelut, vaihto yksityiseen kyllä onnistuu. Mutta jo nyt kansalaisilla on tämä valinnanvapaus. Voi maksaa itsensä kipeäksi yksityisellä puolella saaden nopeaa ja hyvää hoitoa tai sitten asettua jonoon julkiselle puolelle, jos ei ole varaa maksaa kalliita terveyspalveluja yksityisellä.

    Yksityinen sektori täydentää julkista terveydenhuoltoa, mutta on epärealistista ajatella, että se voisi mitenkään merkittävissä määrin korvata julkista, jos pidämme kiinni siitä, että kaikella kansalla on oikeus saada sovitut terveyspalvelut.
  5. Meriliikenteessäkin pätevät markkinatalouden lait. Ei EU ala rakentamaan mitään suuria kustannuksia vaativaa kauppalaivastoa, jos maailmalla on kapasiteettia kuljetuksiin. Sehän tarkoittaisi suurta kilpialuedun antamista kilpailijoille. Luotettavienkin merenkulkuyritysten laivat seilaavat usein jonkun banaanivaltion lipun alla verotuksellisista yms. syistä. Jos tästä halutaan päästä eroon, pitäisi tehdä yhteinen kansainvälinen sopimus, johon sitousivat kaikki suuret talousvaltiot eli ainakin USA, EU, Kiina, Japani, Etelä-Korea ja nousevista maista Intia ja Brasilia. Venäjästä ei ole niin väliä, koska se taloudellisesti kurjistuva valtio, josta ei kilpailijaksi muille, kun siellä ei tuoteta mitään kilpailukykyistä öljyn ja kaasun pumppausta lukuunottamatta. Niiden käyttö taas hiipuu nyt ja tulevaisuudessa, kun maailma siirtyy pois fossiilisista polttoaineista.

    Suomelle olisi kriisiajan varalta ehkä tärkeämpää turvata raideliikenne Norjan Atlantin ja Jäämeren puoleisiin satamiin sitä varalta, että Itämeren liikenne estyy.

    Maatalouden osalta kannattaisi rakentaa järjestelmä, missä valtio ostaa joka vuosi huoltovarmuuteen tarvittavan osan maataloustuotteita. Silloin voitaisiin luopua maataloustuista kokonaan. Jos kriisiä ei tule, valtion ostama tuotanto myytäisiin markkinoille. Tässä nykyisessä järjestelmässähän ollaan taas menossa siihen, että suomalaisten veronmaksajien tuella maajussit myyvät tuotantoaan ulkomaille. Maksetaan siis siitä, että esim. Puolassa ja Kiinassa syödään halvemmalla. Ennen sotaa maataloustuotteita vietiin myös venäläisten lounaiden tukemiseen veronmaksajien tuella. Suomessahan maksetaan tukea myös siitä, että omistaa peltoa, jota ei kuitenkaan vilejellä. Mitä ihmeen huoltovarmuustuotantoa esim. maataloustuotteiden vienti on. Sehän on suomalaisten verovarojen käyttöä muiden maiden kansalaisten hyväksi.
  6. Ei ole järkeä ottaa keskusteluun poliitikkoja ruuhkaksi asti. Valintanahan oli nyt päähallituspuolue, pääoppositiopuolue ja velkajarrua vastustava puolue. Ei ole mitään järkeä ottaa mukaan kahta samaan leiriin kuuluvaa poliitikkoa. Myöskään Kepun edustajaa ei ollut mukana samasta syystä. Hyvä journalistinen valinta.
  7. Kiitos vaan, mutta en vaatimattomana ihmisenä osaa pitää itseäni kuitenkaan nerona. Kirjotus oli siis minun (MPP), jos tuo kommenttisi koski edellistä kirjoitusta eikä arskan avausta.

    Ei tuossa kirjoituksessa ollut ystävyyttä itään eikä vihaa länteen. Lukutaitosi lienee ruosteessa. Todennäköisempää on kuitenkin, että oman lajisi uskovaisena näet muiden kirjoituksia omien patamustien lasiesi läpi. Sen sijaan kerroin, että vaara vaanii kolmella suunnalla, idässä, lännessä ja omassa porukassa. Se on äärioikeistolainen konservatiivinen nationalismi, joka yhdistää näitä kolmea. Ne tuntevat vetoa ja hengenheimolaisuutta toisiaan kohtaan. USAssa se on äärikonservatiivinen evankelistis-nationalistinen trumpismi (oikeasti valkoisen vallan alt-right-liike), Venäjällä samoin äärinationalistinen ja konservatiivinen suurvenäjä-ideologia sekä omassa porukassa ääri- ja lataoikeistolaisten hörhöjen samankaltaisia ideologisia mausteita sisältävät opit. Olemme näiden vihantäyttämien pähkähullujen myötä siirtymässä takaisin sadan takaisiin maailmoihin. Lopputuloskin lienee samankaltainen eli täystuhoon pyrkivä ja -johtava. Jos uskoisin jumaliin, rukoiisin heiltä itsekkäästi vain sitä, että se loppumatka tätä hulluutta tapahtuisi jonkun verran myöhemmin siitä, kun olen asettunut haudan lepoon. Sekä siellä idässä että lännessä sekä ennen muuta meillä Euroopassa elää paljon myös tervejärkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät nationalistisen konservatismin tuhovoiman ja pyrkivät sitä vastustamaan. Kyse on vaa siitä, onko maailmassa enemmän näitä järkeviä kuin niitä pähkähulluja ruhtinaita, jollaisia putler ja trump ovat. He katsovat itseään peilistä ja ihastelevat joka päivä näkemäänsä, vaikka kuva olisi muiden mielestä täysruma ja sysimusta. Trumpismi on täyttä vauhtia menossa USAn konservatiivien parissa samanlaiseen henkilöpalvontaan kuin minkä hitler sai osakseen aikoinaan. putler puolestaan tähyää samaan kuin stalin, pakotettuun henkilöpalvontaan. Euroopassa nyt onneksi hyvin harva palvoo pulleaa Orbania, joka jonkun verran muistuttaa eleiltään Mussolinia.

    USA on ihan ok., kun siellä ovat vallassa tervejärkiset, joita siellä välillä aina onkin vallassa.
  8. Olen tästä samaa mieltä.Itse asiassa yritysten koko idea on jo ihan lain perusteella pyrkiä tuottamaan omistajilleen voittoa. Voton tuottaminen on yritystoiminnan perusidea. Yritysten ei siis tarvitse tuottaa voittoa esim. valtiolle eivätkä ne sitä tavoittelekaan. Valtio perii verotuksen avulla ainoastaan vastiketta niistä palveluista, jotka valtio yrityksille järjestää, Valtio kouluttaa työvoiman, tuottaa tarvittavan infran, huolehtii turvallisuudesta, lainsäädännöstä, terveydenhuollosta, kv. sopimussuhteista yms., joihin yritykset eivät yksinään kykene. Nämä asiat ovat silti välttämättömiä yritysten toiminnalle. Koska valtiolla on monopoli määrätä yhteskunnan toiminnoista, Yritykset toimivat aina vain yhteiskunnan armosta eikä niillä ole siihen mitään itsenäistä oikeutta valtion määräysvallan alaisella alueella.

    Osakkeiden omistaminen ja niiden vapaa vaihdettavuus kannustaa yrityksiä hyvään tuottavuuteen. Hyvä tuottavuus on kaikkien etu. Tämä näkyi erittän konkreettisesti Suomessa Nokia kultakaudella. Kaikilla meni silloin 90-luvun laman jälkeen nousujohteisesti. Nokia tuotti hyvää kaikille, työntekijöille, kansantaloudelle ja valtiolle. Yritysten johdon tehtävänä oli tuottaa voittoa osakkeenomistajille, mutta sillä tavoin se tuli tuottaneeksi sitä hyötyä laajemmalle koko yhteiskuntaan. Tämä koskee erityisesti listattuja yrityksiä, joissa omistaja voi koska tahansa päättää ns. jaloillaan eli vaihtaa omistuksensa nopeampaan hevoseen. Pörssi on tällä tavoin kasvuun ja voitontavoitteluun kannustava järjestelmä. Kyky maksaa osinkoja on täysin sivuseikka menestyksen osalta. Kaikkein menestyneimmät yritykset eivät nimenomaan tuhlaa varojaan osinkohin. Pääomaa halutaan käyttää tuottvasti ja osingot kertovat enemmänkin yrityksen heikoista näkymistä. Itselleni se on enemmänkin varoitusmerkki kuin kannuste sijoittaa yritykseen.
  9. Ei syy ole esittämissäsi luvuissa. Julkisen taloudet menot suhteessa BKThen vaihtelevat maittain sen mukaan, miten ne sisällyttävät julkisen vallan tehtäviin. Jos esim. terveyden- ja sairaanhoito rahoitetaan julkisin varoin, se nostaa tietysti julkisia menoja. Jos se taas järjestään pääosin asiakkaiden maksuina, se rasittaa näitä palveluja tarvitsevien elintasoa. Siitä ei ole kuitenkaan suurta iloa julkiselle taloudelle, jos sillä on seurauksena vakavia köyhyysongelmia terveyshuolien kohteiksi joutuneille. Jokuhan nuo terveyskulut maksavat, joko veronmaksaja tai palveluja tarvitsevat. Verotus tasaa kulut kaikille. Palvelumaksujärjestelmä taas ohjaisi palvelujen piiriin niitä, joilla on varaa maksaa.

    Julkisten menojen osuus ei siis kerro vielä totuutta. Tärkeämpää on tarkastella sitä, ovatko julkiset menot suuremmat vai pienemmät kuin tulot. Finanssikriisiin saakka tulot olivat suuremmat, sen jälkeen pienemmät. Tämä on se ongelma, jota kutsutaan julkisen talouden alijäämäksi.

    Menomme voivat olla toki liian suuria, mutta silloin kannattaa yrittää paikantaa, mistä se johtuu. Oma näkemykseni on se, että yksi pääsyy on laaja maa-ala suhteessa väestöpohjaan. Haja-asutus tietysti maksaa aina enemmän kuin keskitetty asutus. Esim. Tanska on pieni maa, missä väestötiheys on taloudellisesti ihanteellisempi kuin Suomessa. Suomessa pitää rakentaa teitä, väyliä, sairaaloita ja muuta infraa pientä väestöpohjaa varten haja-asutusalueilla. Se maksaa asukasta kohden todella paljon enemmän kuin tiheämmin asutuilla alueilla. Kepulainen aluepolitiikka on tullut maallemme erittäin kalliiksi.

    IMF on ehdottanut esim.. yritystukien vähentämisestä ja fossiilisista polttoaineista luopumista talouden kuntoon saamiseksi. Väestömme ikärakennetta on taas jokseenkin mahdotonta muuttaa, ellei suosita maahanmuuttoa. Tietysti voitaisiin myös edistää esim. eläkeläisten maastamuuttoa siten, että suomalaisen veronmaksajan vastuut heistä vähentyisivät tai poistuisivat. Vanhat etelän lämpöön ja nuoria vastaavasti ulkomailta tekemään töitä. Taitaa olla utopiaa.
  10. Jostain näkökulmasta katsoen ay-liike on taantumusvoima. Se ei halua heikentää jäsenistönsä etuja. Ansiosidonnainen työttömyysturva on vain osa palkansaajien etuja. Tuon työttömyysturvan on ajaneet ammattiliiton, ei Loimaan kasssa. Loimaan kassa ei myöskään neuvottele palkansaajien työehtosopimuksista, vaan sen tekevät ammattiliitot.