Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25526

  1. Jos aiot sijoittaa pitkäaikaisesti, historiallisesti katsottuna ylivoimaisesti parhaan tuoton on saanut osakesijoutuksista. Itse sijoitan osakkeisiin ja vain niihin. Nykyään sijoitan lähes pelkästään amerikkalaisiin osakkeisiin ja niistä ensisijaisesti teknologiaosakkeisiin. Pääsijoitusekohteina ovat olleet sellaiset suuret yritykset kuin Nvidia, Alphabet (=Google), Amazon. Sitten on valtava joukko pienempiä teknologiyrityksiä, jotka menestyvät erinomaisesti. Näistä voi mainita supernousijan ja -suosikin eli Palantirin, jonka arvo on noussut lähes kymmenkertaiseksi reilussa vuodessa. Suorat osakesijoitukset edellyttävät perehtyneisyyttä asiaan. Pitää opetella sijoittamiseen liittyviä asioita ja perehtyä yrityksiin. Tietoa on saatavissa hyvin laajasti varsinkin amerikkalaisista yrityksistä netin kautta, jos osaa englantia ja vaikkei osaisikaan, käännösohjelmista on tullut nykyään varsin hyviä. Muista kuin teknoyrityksista, sijoitan itse esim. energia- ja lääkealan yrityksiin, joista voi erikseen mainita laihdustuslääkkeitä valmistavan Eli Lillyn.

    Suomalaisista osakkeista saa paljon tietoa esim. Nordnetin mukana tulevasta Indires-palvelusta, missä tarkastellaan laajasti kotimaisia yrityksiä. Analyytikot antavat usein myös ns. target-hintoja, joita voi sitten vertailla päivän hintaan ja miettiä, kuinka paljon nousuvaraa yrityksellä on. Suora osakesijoittaminen on itselleni samalla harrastus ja yksi keino perehtyä sekä makro- että mikrotalouteen. Sijoutuskirjallisuutta on kyllä myös tarjolla. Osakesijoituksessa on yleispäteviä neuvoja, kuten se, että pitää pyrkiä ostamaan halvalla ja myymään kalliimmalla. Silti pitää myös osata myydä tappiollakin eikä odotella tappioiden kasvua. Putoaviin puukkoihin ei kannata tarttua eli nousussa olevat osakkeet ovat turvallisempia kohteita. Riskiä kannattaa hajauttaa eli kaikkia munia ei samaan koriin. 100 000 euroa hajauttaisin itse vähintään 5 osakkeeseen, Liika hajautuskin voi olla haitallista, koska on helpompi perehtyä ja seurata rajoitettua määrää yrityksiä. Ajoitusriskiäkin voi vähentää venyttämällä sijoituksia pitemmälle ajalle. Näin voivat tehdä esim. kuukausisäästäjät, jotka sijoittavat sen mukaan kuin pääomaa kertyy. Itse uskon edelleen nousevaan markkinaan, vaikka aina mukaan mahtuu pieniä laskuja, jotka voivat olla hyviä aikoja ostaa halvalla. Nyt esim. amerikkalaisteknoista vain Google ja Palantir ovat pitäneet hintansa laskumarkkinassa, mutta esim. teknojätti Nvidian arvo laskenut - omasta mielestäni perusteettomasti. Tänään 17.12 esim. Micron -niminen tekno julkistaa osavuosikatsauksen. Itse omistan sen osakkeita ja odotan erinomaista tulosta, mikä voi edelleen nostaa osakkeen arvoa. Mikään ei ole kuitenkaan varmaa ja huonojen uutisten tullessa varaudun myymään sen.

    Osa sijoittaa indekseihin eli erilaisiin suuriin tai pienempiin osakekoreihin, joissa voi olla vaikka kaikki pörssin yritykset. Se nousee siis samassa tahdissa kuin koko pörssi. Sitten on erilaisia rahastoja esim. pankkien kautta. Nämä ovat sellaisille, jotka eivät halua perehtyä sijoittamiseen ja kohteisiin tarkemmin. Itse sijoitan silloin tällöin ns, ETF-osakkeihiin, mikä on usein jonkun alan yhtiökori kuten vaikkapa lääkeyritykset, tietoturvayritykset, ydinvoimayritykset ja vaikka mitkä. Näitä on satoja mahdollisuuksia. Mutta kaikessa on aina hyvä selvittää itselle, mitä ne tarkoittavat ja miten ne toimivat. Sikaa ei kannata ostaa säkissä.

    Itse koen olevanin tietoinsentiivinen ihminen, joka haluaa perehtyä moneen asiaan itse. Vaikka en tiedä ns. kädenammateista mitään, olen perehtynyt oman taloni rakentamiseen ja osallistunut siihen siltä osin kuin osaan. Näin tunnen hallitsevani erilaisia asioita, joka luo varmuutta niiden hallintaan. Sijoitushistoriani on alkanut jo 1970-luvun puolella ja siitä alkaen olen vähitellyt karruttanut tietojani. Silloin tietoa ei ollut helposti saatavissa, nyt siitä on runsauden pulaa. Tekoälykin on valjastettu sijoittamiseen ja eri palvelut tarjovat sitä ihan omatoimiseen yksityissijoittamiseen.

    Itse olen parhaimpina vuosina päässyt jopa 40 %:n tuottoihin ennen veroja. Vain muutama vuosi on mennyt tapiolle pitkällä sijoistusuralla. Ei niitä pidä säikähtää vaan ottaa niistä opiksi. Kaikille sijoittajille tulee myös tappioita. Pitkässä juoksussa voitollisuutta on vaikea välttää, jos ei ota typeriä riskejä. Tänäkin vuonna olin vielä kuukausi sitten noin 40 pinnaa plussalla, mutta nyt on tullut sen verran laskua, että olen "enää" 30 % voitolla, mikä sekin on tuhti voitto sijoitukselle. Osa sijoittaa yrityksiin, jotka maksavat suuria osinkoja. Ne ovat yleensä varmempia sijoituksia ja niillä pääsee tasaiseen osinkotuottoon kuten vaikkapa sellaiseen 5 - 10 prosenttiin vuodessa, kun laskee mukaan korkoa koron päälle sijoittamisen eli ostelee osinkoilla aina lisää samoja osinko-osakkeita. Itse olen kunnianhimoisempi ja ahneempi eli sijoitan mieluummin sellaisiin osakkeisiin, joista ei saa lainkaan tai vain pienen osingon. Kasvuyritykset eivät juuri osinkoja maksa.
  2. ja "matalalalla älykkyydellä varustettujen"
  3. Julkisella on ollut työntekijöitä paljon ennen kuin on ollut yhtään yritystä. Nykyinen yrittäjyys on vasta noin 300 vuotta vanhaa. Nykymallisen yrittäjyyden mahdollisti laaja siirtymä omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen. Teollinen vallankumous johti sääty-yhteiskunnan ja merkantalismin kuolemaan. Sääty-yhteiskunnassa ihmisen asema määräytyy jo syntymässä. Jos synnyit aatelisen, papiston, talonpoikaiston tai porvariston jälkeläisenä, olit onnekas. Muussa tapauksessa kohtalosi ei ollut hääppöinen. Olit toki sodissa kelvollinen tykinruuaksi. Kaikki merkityksellinen oli ennen 1700-lukua ja sen monia vallankumouksia, pelkästään julkista Rooman valtakunnasta alkaen. Yrityksiä ei ollut, maanviljelöitä ja käsityöläisiä oli, mutta eivät he mitään varsinaisia yrittäjiä olleet nykyisessä merkityksessä. Valtiovalta eli kunnkaat, keisarit ja tsaarit määräsivät rakettavaksi linnoja, rakennuksia, laivoja, aseita ja muuta tarvittavaa. Joko pakolla, ruokapalkalla tai muuta korvausta kuten hallitsijan suosiota vastaan.

    Yrittäjyys mahdollistui vasta sitten, kun hallitsija niin päätti. Joissain maissa kuten Kiinassa ja Venäjällä yrittäjät ovat edelleen valtiovallan tiukassa kontrollissa. Yrittäjyys on perustunut länsimaissakin aikansa mm. orjien hyväksikäyttämiseen. Edelleenkin osa yrittäjistä pyrkii käyttämään orjatyövoimaa. Meillä Suomessakin on tullut viime vuosina ilmi tällaisia tapauksia. Kaikissa valtioissa valtiovalta määrää yrittäjyyden ehdot ja rajat. Valtiovalta näyttää näin kaapin paikan. Ja sinä raukka kuvittelet, että yrittäjät ovat kaiken mahdollistajia. Ikään kuin renki olisi ottanut isännän paikan talossa. Yrittäjyys on hyvä työkalu valtion talouden hoidossa. Ei muuta. Korona-aikakin osoitti, että kun valtiovalta määräsi, että jotkut yritykset eivät saa avoimesti toimia, ne eivät toimineet vaan alistuivat valtiovallan käskyihin.

    Työntekijöitä on ollut myös paljon ennen yrityksiä. He olivat enemmin valtion palveluksessa. Palkkana saattoi olla ruokaa, rauhaa ja rakkautta eli hallitsija suosiollisuutta. Muutoin jokainen tuli toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla. Omavaraistaloudella tai ryöväämällä muilta.
  4. Suomen muita suurempia julkisia menoja selittää se, että Suomessa julkinen sektori huolehtii varsinkin terveyden- ja sairaanhoidon sektorista laajemman osuuden kuin monessa muussa maassa. Varsinkin Yhdysvaltoihin ero on tässä suhteessa suuri. Tältä osin kulutukseen jäävän rahan määrän kannalta on kuitenkin sama, maksaako kansalainen terveydenhoitomenonsa suoraan vai verotuksen kautta. Jo ihminen tarvitsee siis terveyspalveluja, hän maksaa ne vaihtoehtoisesti joko suoraan tai veroina. Jos vuodessa kokonaiskustannus terveydenhoitomenoja on esim. 1 000 euroa, niin mitä se vaikuttaa kulutusvaraamme, maksammeko tämä suoraan tai veroina? Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että tarkastelemme eri menoryhmien tarvetta ja määrää vaikkapa vertaillen sitä muihin pohjoismaihin. Ensimmäisenä voisi poistaa tietysti kansanedustajien ns. joululahjarahat, joilla rahoitetaan kaikenlaista turhaa kuten vaikkapa ampumaratoja tai jonkun hiihtokeskuksen valaistusta ja vaikka mitä siltarumpuja.

    Sitten sinulta puuttuu tuon vertailun toinen liikkuva elementti. Menojen suhde BKT:hen ei nimittäin muutu vain menojen muuttumisen mukaan. Yhtä tärkeä ellei jopa tärleämpi muuttuja ovat tulot eli se BKT. Se ei ole liikahtanut juuri lainkaan ylöspäin sitten vuoden 2008. Tästä nousemattomuudesta iso osa selittyy Nokian romahduksella. Jos Nokia olisi porskuttanut entiseen tahtiin näihin päiviin saakka, Suomessa ei olisi alijäämä- eikä velkaongelmia, ellei menoja sitten olisi lisätty vielä huomattavasti enemmän kuin nyt. Uuden ja kannattavan liiketoiminnan nostaminen Nokian tilalle ei ole onnistunut juuri lainkaan. On palattu entiseen eli heikohkosti kannattavaan metsäteollisuuteen. Elinkeinorakenteen muuttaminen ei ole onnistunut. Lapasen hallituksessa varsinkin persut tuntuvat sitä jopa vastustavan ja siinä heillä on keskeinen elinkeinoministerin salkku.

    Korkea verotus vaikuttaa kotimaan kysyntään, mutta ei vientiin. Siihen vaikuttaa verotuksen osalta yritysvero eikä se Suomessa ole erityisen korkea. Suomihan elää suuressa määrin viennistä, minkä siis unohdat kokonaan. Korkea palkkaverotus ei ole vientikustannus, palkatkin yhä vähäisemmässä määrin. Sen sijaan raaka-ainekustannukset kuten puun hinta on noussut paljon. Se karkottaa metsäteollisuutta Suomesta ulkomaille. Verotus ei kyllä näyttäisi olevan vientiteollisuudelle mikään iso ongelma. Kulutuskysynnän osalta lapasen hallitus nosti alvia. Se on kulutusta vähentävä vero, vähintään yhtä paha kulutukselle kuin palkkaverotkin. Lisäksi veronmaksajien keskusliiton vertailun perusteella Suomen verotus on keskimääräistä alle 33 000 euron vuosiansiolla ja progressio korkeaa sitä suuremmilla ansiotasoilla. Tiedetään, että pienillä tulotasoilla kaikki raha menee kulutukseen ja hyödyttää pääosin Suomen taloutta ja siten myös julkista taloutta. Sen sijaan suurituloisimmalla rahasta menee jo paljon suurempi osa tuontituotteiden ostamiseen (esim. kalliit autot), ulkomaanmatkoihin ja ulkomaisiin sijoituksiin, jotka eivät hyödytä Suomen taloutta lainkaan tai vain vähäisessä määrin.

    Kotimaisen kysynnän elvyttämiseksi verotus voisi toki olla matalampaa. Se voisi osaltaan hyödyttää esim. asuntokaupan elpymistä. Siinä se ei kuitenkaan ole määräävä tekijä. Epävarmuus taloudesta ja työpaikan säilymisestä sekä korkotasosta ovat tässä määrääviä tekijöitä, ei tuloverotaso. Toisaalta tuloveron suuruus voisi olla kannuste yrittämiseen. Pääoma- ja osinkotulojen verotuksella on noin 34 %:n katto, mihin tulee yritysvero toki päälle. Tässä yrittäjillä on kuitenkin mahdollisuuksia suunnitteluun eli yrityksestä ulosotettavien menojen jaksottamiseen. Ne vaikuttavat myös veron määrään, kun yrittäjä voi ottaa osan tuloistaan ansiotuloina ja osan pääomatuloina. Se madaltaa erityisesti progressiota. Kunmarginaalivero ylittää noin 28 %:n tason, kannattaa tulouttaa itselleen osinkoja palkan sijaan. Osingoissa progressio pysyy vakiona. Listaamattomat yritykset pääsevät vielä tätäkin helpommalla. Niiden marginaalivero voi pysyä tietyissä tapauksissa alle 10 prosenttina hyvinkin suurille tulotasoille.

    Todellisuus on hyvin paljon toisenlainen kuin väität. Johtopäätöksesi ovat myös sen myötä virheelliset. Omasta mielestäni on sata kertaa järkevämpää pyrkiä lisäämään valtion ja julkisyhteisöjen tuloja kuin vähentää niiden menoja. Suomessa on aivan liian vähän mietitty tulojen kasvattamista menojen vähentämisen vaihtoehtona. On nostettu kädet psytyyn ja uskottu, ettei tuloja voida kasvattaa. Ehkä esim. uusille yrittäjille voisi luoda erilaisia verohelpotuskannusteita toiminnan alkuvaiheessa, jotta pääsisi paremmin alkuun. Koulutus ja sen suuntaaminen on tietysti yksi reitti tie onneen. Ilman sitähän mitään Nokiaa ei olisi koskaan syntynyt. Vihreä siirtymä voisi tarjota nyt suuren mahdollisuuden Suomelle, mutta varsinkin persut ovat vastahakoisia. Heitä rasittaa suuressa määrin jo pelkkä sana vihreä, koska se viittaa liiaksi vihreään ideologiaan ja puolueeseen.
  5. Milla monella tapaa esim. lapasen tunninjuna (todellisuudessa puolentoistatunnin) on monella tapaa hyödyllinen. Sehän ei luo mitään uutta raideyhteyttä Helsingin ja Turun välille. Siellä on rata ja junalla on päässyt Turkuun ties kuinka kauan. Minäkin olen mennyt usean kerran junalla Turkuun ja takaisin työssä ollessani ja siitä on aika monta mennyt sen jälkeen. Uusi junayhteys on jonkun verran nopeampi kuin nykyinen ja reititys Salon suunnasta osin eteläisempi kuin nykyisin. Uudesta reityksestä Kirkkonummi vastasi, ettei se tarvitse sitä, koska koko kaupunki pitäisi siirtää sen myötä kymmenisen kilometriä pohjoisemmaksi, jotta radasta olisi hyötyä.

    Voi tietysti väittää, että ratahanke tuo rakentamista lisää niihin kohtiin rataa, missä se ei kulje nykyisen radan osalla. Voihan se pitää paikkansa. Mutta jos pitää, silloin kannattaisi alkaa koko ajan suunnittelemaan uusi ratoja ja reittejä. Turun rataa kannattaisi sellaisen logiikan mukaan reitittää joka hallituskaudella uudestaan.

    Omasta mielestäni nämä rahat olisi kannattanut panna pohjoisen ratayhteyden valmistamiseen esim. Oulu - Kiiruna välille ja siitä Norjan satamiin tai pohjoinen rata jäämerelle Norjan satamiin. Nämä olisivat tässä ajassa turvallisuuspoliittisia ratkaisuja varmistaa maamme elintarvikehuolto, koska Venäjän uhasta tulee pitkäkestoinen. Saman uhan vuoksi nyt ei ole mitään tarvetta panostaa Itä-Suomen elvyttämiseen, koska Itä-Suomi elää ja hengittää Venäjän taloudellisten mahdollisuuksien kautta. Ne mahdollisuudet voivat olla nyt vuosikymmeniksi jäähyllä.

    Yrtiysten ja ay-liikkeen yhteydestä sinulle ei ole tuon taivaallista ymmärrystä. Ay-liikkeen merkitys Suomessa on vähentynyt ja vähenee koko ajan, koska työvoima korvaantuu automaatiolla. Se mitä jää jäljelle on heikosti kannattava matalapalkkatyö. Sillä sektorilla taistellaan lähinnä minimipalkan määrästä. Matalapalkkatyön arvo on siinä, että se voi parhaimmillaan säästää työttömyysmenoja, mutta mitään muuta lisäarvoa se ei juuri tuo, koska palkat ovat niin pieniä, ettei niistä juurikaan kerro verotuloja. Tämän tapaista työllistämistä ei ole erityisen suurta järkeä kannustaa, jos vaihtoehtona lisätä kovapalkkaisen korkeasti koulutetun väestön työpaikkoja. Valtiovallan tulisi edistää ja suosia siis esim. teknologia-alan ja vihreän siirtymän mahdollistamia työpaikkoja ja siihen liittyvää yritystoimintaa. Sellunketosta olisi korkea aika päästä kannattavampaan. Ruotsi tarjoaa tässäkin monessa suhteessa esimerkin. Meillä investointeja jarrutetaan esim. osinkojen huojennusjärjestelmällä. Ruotsalaiset ovat olleet viisaampia. He eivät moista investointijarrua ole perustaneet lainsäädäntöönsä. Seurauksena onkin ollut pienyritysten listautuminen ja investointihalukkuuden suuruus Suomeen verrattuna.