Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2050

Kommenttia

25532

  1. Aivan, kiitos. Juutalaisuus on tiukasti kansallisuuteen ja perimään liittyvä asia. Eli juutalaisuus on vahvasti biologinen asia myös uskonnon osalta. Siinä korostetaan sitä, että juutalaiset on Jumalan valittu kansa. Siis siinä mielessä jotenkin parempi kansa kuin kaikki muut ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta päästä tähän joukkoon, vaikka kuinka palvoisivat juutalaisen Jumalaa. Tämä on osittain sukua sille, että natsit katsoivat saksalaisten olevan rodullisesti parempi kansa kuin kaikki muut kansat, vaikka siinä paremmuus ei perustunut mihinkään jumalalliseen ilmoitukseen vaan natsien omiin päätelmiin. Nämä ovat luonteeltaan rasistisia, koska niissä katsotaan muita ihmisiä ylhäältä päin. Samanlaisia valitun kansan syndroomeja esiintyy myös nyky-Venäjällä ja USAn Raamattuvyöhykkeellä. Totalitarismi ja uskonto kietoutuvat usein yhteen, liittoon keskenään. Toisiaan vastaan ne voivat olla kaikkein julmimpia kuten natsit juutalaisia kohtaan.

    Kristinusko vaikuttaa näistä kolmesta uskonnosta lohdullisimmalta. Hiukan ihmetyttää kuitenkin se, miksi juutalaisuus on myös kristittyjen suosiossa, vaikka juutalaiset kieltävät sen kristinuskon tärkeimmän eli sen, että Jeesus olisi Jumalan poika. Juutalaisuudessa Jeesus on profeetta muiden profeettojen joukossa, mistä on pitkä matka siihen, että hän olisi osa itse Jumalaa.

    Itse suhtaudun kaikkiin uskontoihin nuivasti sen vuoksi, että niiden perusrationaliteetit vaikuttavat täysin järjettömiltä. Peruskysymys on jos se, miksi jokin jumala loi ihmiset ja kehitti tällaisen systeemin kaikkine hölmöyksineen. Tarvitsiko Jumala jonkin oman hiekkalaatikon itselleen, missä leikkiä. Eikö Jumalalle riittänyt oma hyvä maailmansa? Uskontojen moraalikoodisto voi olla suurelta osin hyvä, mutta tarvitaanko hyvän moraalikoodiston luomiseen jumalan läsnäoloa ja auktoriteettiä, on kyseenalaista. Olisiko ihminen täysin anarkistinen eläin ilman jumalia. Jos olisi, siinä tapauskessa jumala pelkkänä mielikuvistyskeksintönä voi tietysti olla perusteltu asia. Siinä ajatuskehikössä jumaluus tarkoittaa moraalikoodistoa ja normistoa eli nykytermein lakia ja sääntöjä. Eli olisivatko ihmiset pohjattoman itsekkäitä ilman jumalia?
  2. Eniten rahaa tässä maailmassa ansaitaan ihan muulla kuin työnteolla. Etkö tiedä, että suurimmat rahavirrat liikkuvat rahataloudessa, pääomavirroissa. Siinä työtä tekevät nykyään keinoälyllä varustetut robotit, jotka ostavat ja myyvät senkun kerkivät omien astustensa mukaisesti. Niiden rahojen omistajat voivat vetää lonkkaa ihan rauhassa vaikka Karibian kuumilla rannoilla. Homma näyttää heidän kohdallaan toimivan hyvin eikä työ rasita.

    Työ vähenee koko ajan maailmasta. Varsinkin sellainen työ, joka ei ole ns. matalapalkkatyötä. Samaan aikaan robotit lisääntyvät. Hyvä esimerkki on suuryritys Amazon, vähittäiskaupan globaali jättiläinen. Se automatisoi kovalla vauhdilla logistiikkansa ja työtä. Tavara ahdetaan roboteilla autoihin, joita toistaiseksi ajaa vielä ihminen, mutta ajaako enää niitäkään kauan. Tulevaisuudessa jopa leikkausoperaatiot suorittavat robotit, koska ne ovat halpoja eikä niiden käsi tärise. Robotiikalla ja automatisaatiolla syrjäytetään vähän kerrassaan ihmistyötä. Miten sitten elätät itse työllä, kun sitä ei kerta kaikkiaan ole enää tarjolla. Halpatyö kelpaa vielä kuten nuo ukrainalaisten hyväksikäytötkin kertovat. Mennään kaikkien minimienkin alle ja käytetään tietämättömyyttä ja pakkorakoa surutta hyväksi.

    Työ siis vähenee ja työvoiman hyväksikäyttö kasvaa. Työantajille tulee mahdollisuus maksaa työstä vähemmän palkkaa kuin se työntekijä ansaitsisi. Oma tasku kun on lähempänä kuin kaverin.
  3. Helsingissä asuu keskimäärin muuta Suomea varakkaampaa väkeä. Se johtuu siitä, että Helsingissä paljon sellaisia työpaikkoja, joissa palkkataso on muuta maata korkeampi. Tämä vauraus näkyy myös siinä, että Kokoomus on aina ollut Helsingin suurin puolue. Vihreillä on ollut myös Helsingissä suurempi kannatus kuin muualla. Vihreät saavat kannatusta yliopistokaupungeissa ja siellä missä asuu suhteellisen paljon nuoria. Monilla mittareilla mitattuna Helsinki on aika vauras kaupunki Suomen mitassa. Kuntaverokin on yleensä ollut suht alhainen ja Helsinki on maksajan roolissa valtionavustusten tasausjärjestelmässä. Vieläkin vauraammaksi asuinalueeksi on muodostunut Espoo, joka elää osin Helsingin siivellä, kun työpaikat ovat olleet pitkälti Helsingin puolella. Vähän kerrassaan niitä on toki syntyny Kehä kolmosen tuntumaan ja pohjoisemmaksi, kun väkeä on muuttanut lisää Helsingin lähikuntiin.

    Huumeiden käyttö ei ole enää vain syrjäytyneiden ihmisten ongelma. Sitäkin se on ja tämä peukun käyttö on sitä mitä suurimmassa määrin. Ilmeisesti kävi niin, että amfetamiini loppui vähäksi aikaa markkinoilta ja korvaantui tällä peukulla, joka sitten koukutti käyttäjänsä pahemman kerran. Varmaan muitakin kovia huumeita käytetään, koska huumekuolemat ovat maanlaajuisesti nousussa. Huumeongelmaa on paljon muuallakin Suomessa ja esimerkiksi Kouvola on viime vuosina noussut ikävästi uutisiin tässä suhteessa. Kokaiinin käyttö on viemärivesitutkimusten mukaan noussut paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kokaiini on varakkaamman väen bilehuume eikä syrjäytyneillä köyhillä ole siihen varaa. Ja kaiketi se ei ole niin tajunnan räjäyttävääkään kuin amfetamiinipohjaiset yhdisteet, joilla ihminen saadaan ylivirkeäksi. Sota-aikanahan sotilaille annettiin amfetaamiinia tästä syystä eli että he pysyisivät hereillä taistelukentällä.

    Päihteiden ongelmakäyttö ei ole vain köyhän väen ongelma, mutta monesta varakkaasta se voi kyllä tehdä nopeasti köyhän. Jotkut julkisuuden henkilöt ovat avoimesti kertoneet päihteiden käytöstään ja niiden aiheuttamista ongelmista. Meillä esim. toimittaja Thomas Embuske on kertonut avoimesti siitä, että hän lääkitsi itseään kokoaanilla kunnes siitä tuli suuri ongelma, joka johti mielisairaalaan ym. hankaluuksiin. Tätä koskevassa ohjelmassa Embuske kiitti häntä haastatellutta naapuriaan Sanna Ukkolaa henkensä pelastamisesta, kun tämä auttoi Embuskea pääsemään hoitoon. Ruotsissa ihan superrikas entinen tennistähti Björn Borg on myös kertonut avoimesti huumeiden käytöstään, missä kokoaani näytteli pääosaaa. Borg sanoi, että hän oli kahdesti kuolla huumeiden yliannostukseen. Borgin kirjoittama elämänkerta sisältää mielenkiintoisia yktsityiskohtia. 1970-luvulla hän asuin New Yorkin kupeessa ja vietti paljon aikaansa silloisessa julkimojen pintaliitopaikassa Studio 54:ssä. Siellä hän tutustui mm. rollaritähtiin Jaggeriin ja Richardsiin, Elton Johniin, Hug Hefneriin, muihin urheilutähtiin kuten Peleen ja Beckenbaueriin sekä yllätys yllätys nuoreen Donald Trumpiin. Suurimman vaiktuksen häneen teki kuitenkin Muhammed Ali ja Nelson Mandela, joka keroi kuunnelleensa vankilassa Borgin tennisotteluita radiosta. Eli huumeet ja päihteet ovat kyllä olleet joillekin ongelma myös siellä huipulla. Nehän tulivat ongelmaksi myös mm. hiihtotähdellemme Mika Myllylälle.
  4. Miten on, laittoivatko toverit yleislakon päälle 30.11.1939? Eivät tainneet laittaa. Sen sijaan toverit lähtivät rintamalle vastaanottamaan "veljeskansaa" aseet sitä kohden suunnattuina. Itse asiassa koko puolustustaistelusta ei olisi tullut yhtään mitään ilman näitä tovereita. Kansa taisteli - miehet kertovat. Kertoivat, että kovimpia taistelijoita olivat nämä työväenluokan nuoret miehet. Muuten oma isäni oli yksi heistä. Viitisen vuotta rintamalla. Lopulta piti tulla juostenkin kotiin päin, mutta siihen asti pantiin hanttiin. Ei lakkoillut sodassa. Sai jopa mitalin ansioistaan, vaikka työväenluokan mies olikin. Ei ehkä kannattaisi luoda tuollaista kansalaisten yhtenäisyyden vastaista mielialaa kertomalla, että jotkut toisenlaisen poliittisen näkemyksen omaavat ovat toisen luokan kansalaisia jos kansalaisia ollenkaan. Sillä tavalla tuskin saadaan nuoria miehiä motivoitua taistelukentälle lähtemään. Mutta lienet Pietarin trolli ja heillähän on omat tavoitteensa.

    Rutten lausunto on aika erikoinen. Jos Kiina hyökkäisi Taiwaniin, asiasta kiinnostuisivat ennen muuta USA ja sen aasialaiset liittolaiset Japani ja Etelä-Korea, ehkä myös Filippiinit, Thaimaa ja Vietnam. Euroopalle asia on etäisempi.. Eivät EU-maat olisi suuna päänä lähtemässä puolustamaan Taiwanin, joka ei kuulu mihinkään liittoon EU-maiden kanssa. USAnkin suurin intressi lienee taloudellinen, koska hyökkäys tarkoittaisi samalla hyökkäystä USAn suurta liittolaista - ei suinkaan Taiwania - vaan Taiwan Semiconductor Manufacturing Companya vastaan. Tuo yhtiö on erittäin kriittinen toimija USAn kannalta. Sen joutuminen Kiinalle vaarantaisia koko USAn puolijohdeteollisuuden ja voisi romahduttaa koko USAn talouden. USA on erittäin riippuvainen tämän yrityksen osaamisesta ja petenteista. Osaksi sen toimintoja onkin alettu siirtää USAn maaperälle tästä syystä. Taiwanissa on muitakin tärkeitä yrityksiä, mutta tämä mainittu on niistä ylivoimaisesti tärkein. Samalla se voisi romahduttaa myös Euroopan merkittävimmän AI-yrityksen eli hollantilaisen ASML:n, koska se valmistaa taiwanilaisyhtiölle kyäytännössä monopoliasemassa prosesiin kuuluvia tärkeitä laitteita.

    Venäjä tuskin kykenee hyökkäämään muuhun EU-maahan kuin Baltian maihin ja Romaniaan. Puolaan ja Suomeen se ei uskalla hyökätä, koska sen voimat ovat huvenneet niin paljon Ukrainassa. Vastus on meillä ja Puolassa liian kova. Venäjällä olisi suuri riski joutua suursotaan Naton kanssa ja on tässä vaiheessa vaikea kuvitella, että edes täysin järkensä menettänyt putlerkaan ryhtyisi siihen, vaikka Xi pyytäisi häntä polvillaan rukoillen, mitä Xi ei tee. Kiina voi vain painostaa Venäjää hyökkäämään, mikä on tietysti mahdollista, mutta aikamoinen itsemurhaprojekti.

    Uskon, että Xi ymmärtää miksi Taiwan on USAlle elintärkeä. Sen vuoksi USA tulee puolustamaan Taiwania erittäin suurella sotapanostuksella. Sitä voisi verrata pitkälti Japanin hyökkäykseen Pearl Harbouriin toisessa maailmasodassa. Taiwanin merkitys USAlle pidättelee Xitä. Hän ei liene samanlainen uhkapeluri kuin putler. Taiwanissa taas tiedetään, että TSM-yritys on sille ehkä tärkein turvatae. Sitä USA haluaa puolustaa ja pitää toiminnassa. Jos Kiina tosiaan hyökkäisi nyt Taiwaniin, se olisi taloudellinen katastrofi myös itselleni, kun suuri osa omaisuudestani on kiinni noissa tärkeissä amerikkalaisyrityksissä, erityisesti puolijohdeyrityksissä.

    Xillä on aikaa vuoteen 2049, minkä hän on asettanut liittämisen viimeiseksi tavoitevuodeksi. Xi ehtii varmaan itse kupsahtaa ennen sitä, joten seuraaja voi muokata aikataulua uusiksi. Rutten lausunto on sikäli huolestuttava, että luulisi tämän miehen istuvan kuiteni´kin tiedon päällä eikä puhuvan ihan mitä sylki suuhun tuo. Tullipolitiikka kiristää nyt merkittävästi Kiinan ja USAn välejä. Se on huono merkki. Mutta kuinka pitkälle niiden annetaan kiristyä. Trump kiristää tulleilla ja XI kriittisten maametallien vientirajoituksilla yms. Molemmat saavat suurta vahinkoa jo sillä aikaan, mutta mihin pisteeseen välien kiristyminen johtaa. Tähän asti ongelmia on kyetty jollain lailla ratkomaan.
  5. Sanotaan nyt sinun mieleksesi, että vain naivi tolvana kuten valtaosa suomalaisista ja eurooppalaisista erityisesti Saksan johdolla, joka oli hallituspuolueesta keskinäisriippuvuutta ajanut taho. Saksan kohdalla se on ollut tuhoisaa sen vuoksi, että Saksa rakensi kaasuenergiariippuvuutta Venäjään ja päätti Japanin ydinonnettomuuden seurauksena ajaa ydinvoimatuotanso alas. Jälkeenpäin voi kyllä sanoa, että keskinäisriippuvuus muuttui Venäjän kaasuansaksi eli eräänlaiseksi hunaja-ansaksi. Ajateltiin yleisesti, että Venäjällä aletaan ajatella samalla tavoin kuin länsimaissa eli ajaa kansalaisten hyvinvointia suurvaltapolitiikan sijaan. Erehdys oli mittava ja katastrofaalinen. Syyttömiä on vaikea löytää. Kun heitäkin kuitenkin on, niin katse kääntyy silloin reunavaltiopolitiikan harjoittajiin eli Baltian maihin ja Puolaan, joiden joukkoon Suomikin on henkisesti nyt suunnannut. Suomelle onni onnettomuudessa oli se, ettemme lisänneet vaan vähensimme taloudellista riippuvuutta Venäjästä. Riippuvuus oli aika puhtaasti markkinataloudellista ahneutta putlerin aikakaudella. Venäläisen ydinreaktoritoimittajan ottaminen mukaan Fennovoima-projektiin oli tästä poikkeus ja muistutus vanhoista neukkuajoista. Ei ollut kovin yllättävää, että kriittisinä sumplauksen aikoina homman päällä istui taas kerran Kepu ja sen silloinen puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä. Rosatomia ajattiin silloin kuin käärmettä pyssyyn, jota Hanhikivi-projekti saataisiin käyntiin. Siinä hommassa oli hyvin erikoisia vaiheita ja bulvaaneja.

    Lähes koko Eurooppa on ollut samanlainen tuuliviiri kuin minäkin. Ei Suomessa siihen löytynyt jarruttelevaa tahoa kuin ehkä Vihreät. Stubbkin meni vielä päämisterinä täydellä teholla samassa liemessä.

    Mutta se pitää korjata, etten perustellut Natoon liittymättömyyttä sillä, ettei Venäjä ole mikään uhka. Sitä en suinkaan korostanut. Poliitikkomme puolueesta riippumatta (ehkä Vihreitä) lukuunottamatta kyllä korostivat, ettei Venäjä ole Suomelle mikään uhka ja lähialeuidemme turvallisuus on hyvällä tasolla. Se mitä korostin, oli Naton epäluotettavuus. Trumphan osoitti jo ensimmäisellä kaudellaan, että hän on halukas hajottamaan koko Naton. Mitä meitä olisi hyödyttänyt johonkin USAta vailla olevaan rampaan ankkaan liittyminen hyödyttänyt? Se mitä aina korostin, oli EU-sopimuksen merkittävyys. EU-maat puolustaisivat ainakin toisiaan, koska muutoin EU menettäisi uskottavuutensa ja hyökkäys EU-alueelle olisi suora uhka myös muille jäsenille. Enemmän olin sillä kannalla, että EUn pitäisi vahvistaan omaa puolustustaan. Presidentti Niinistö esitti samansuuntaisia ajatuksia, samoin puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund. Minua huoletti ja huolettaa vieläkin myös dominoefekti. Voimme tulle liittolaisuuden vuoksi vedetyksi mukaan sellaisiin sotiin, joihin emme liittyisi jäsenyyden ulkopuolella. Hyvä esimerkki oli Irakin toinen sota, se laiton. Siihen osallistui USAn ohella useampikin Nato-maa, mm. Norja ja Tanska, vaikka mitään Naton mukanaan tuomaa velvoitetta ei edes ollut. Painetta taisi olla sitäkin enemmän. Suomen päämisterikin kehui siinä yhteydessä USAn presidentin johtajuutta, mikä oli Paavo Lipposen suurimpia häpeäpilkkuja. Nämä esittämäni vaaran paikat ovat nyt paljon lähempänä toteutumista kuin silloin, kun kirjoitin niistä.

    Keskinäisriippuvuuden konflikteja estävästä vaikutuksesta on merkittäviä näyttöjä. Valitettavasti ne eivät onnistuneet Venäjän osalta. Muu Eurooppa ja sen suuret jäsenvaltiot Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat eläneet ja elävät edelleen rauhan aikaa jo noin 80 vuotta kestäneen ajan. Se on keskinäisriippuden riemuvoitto, jota EU on yhteistyöforumina edistänyt merkittävästi. EU:lle ei turhaan myönnetty tästä Nobelin rauhanpalkintoa. Se on varmaan Euroopan suurin rauhanteko, joka on ylläpitänyt rauhaa EU:n ytimessä näin kauan ja toivottavasti kauas myös eteenpäin. Se on tehnyt entisistä vihollismaista liittolaisia. Siihen joukkoon Suomen on hyvä kuulua.

    Eli luet ja muistelet jälleen kerran hyvin valikoidusti ja vääristellen sitä, mitä olen aiheesta vuosien varrella kirjoittanut. Varmaan jatkat samalla linjalla, vaikka tässäkin oikaisen tietojasi.

    Ryhdyin kannattamaan Natoon liittymistä hieman ennen Venäjän hyökkäystä jo edellisen vuoden puolella. Mielenmuutos johtui paljolti Risto E.J. Penttilästä, joka noin puoli vuotta ennen Natohakemuksen jättämistä sanoi Alfa-tv:n haastattelussa, että Suomi liittyy Natoon jo seuraavana kesänä tai ilmaisee halunsa liittyävä. Niin kävi kuin Penttilä ennusti. Penttilän puheita pidettiin pehmoisina yleisesti, mutta minä olen pitänyt tätä kaveria aina älykkäänä ja asioista perillä olevana. Päätin ottaa tarkemmin selvää Venäjän politiikasta ja lukea siihen liittyvää kirjallisuutta. Havaitsin viimeistään silloin sen ikävän kehityksen, mikä Venäjällä oli käynnissä. Se sai tietysti vahvistusta nopeasti kuin putler alkoi kirjoitella hölynpölyn historia-esseitään perusteluksi sille, että Ukraina kuuluu Venäjään ja kiisti sen olemassaolon.
  6. NL oli liittolainen niissä raameissa, mitkä YYA-sopimus määritteli. Se sisälsi mahdollisuuden, että Saksan tai sen liittolaisen uhatessa NL-joukot voivat tulla Suomen avuksi. Ei meillä tarvitse katsoa naapurimaan etujen puoleen varsinkin kun naapurimaa on laajentumishaluinen suurvalta. Nykyisin roistovaltio, mitä se oli myös neukkuaikoina ehkä ihan loppuaikakautta lukuunottamatta (Gorban aika).

    Venäjä on Suomellekin uhka eikä historiasta löydy kuin tätä vahvistavia ajatuksia. Venäjän brutaaliuden suomalaiset saivat kohdata pahimmillaan Isonvihan aikana. Autonomian aika oli onneksi meille aika seesteistä aikaa, koska osa Venäjän tsaareista oli ranskalaisvaikutteisia liberaaleja. Nyt Venäjä on siirtynyt taas täysillä brutaaliuden aikakauteen, kun maata johtavat ihmishirviöt.

    Suomen liittolaisuus länteen johtuu Venäjän pelosta, joka on aiheellinen kuten Ukrainassa nähdään. USA on meille turva ja sen takia rähmällään olon voi ymmärtää. Toisin kuin Venäjä USA ei kuitenkaan pyri hallitsemaan maatamme eikä puutu maamme sisäisiin asioihin. Trumpin aikana USA on jopa haluton liittolainen, mutta Suomeen hän suhtautuu hyvin, mistä lankeaa suuri ansio sekä Sauli Niinistölle että eritoten Alex Stubbille. Suomi on nytkin rähmällään, mutta onneksi parempaan suuntaan kuin Kekkosen aikana.
  7. Trump on USAssa määritellyt Antifan järjestätyneeksi vasemmistolaiseksi terrorijärjestöksi. Antifalla ei ole mitään järjestörakennetta eikä siihen voi liittyä jäseneksi. Antifaa on pidetty enemmän ideologian nimena kuin minään järjestönä. USAssa Trumpin määräys aiheuttaa harmaita hiuksia poliisi- ja oikeusviranomaisille, kun ei käytännössä ole olemassa mitään Antifa -nimistä järjestäytynyttä ryhmää. Antifasistinen liike yhdistää vain samanmielisiä esim. äärioikeiston vastaisiin mielenosoituksiin ja myös laittomaan toimintaan sitä vastaan.

    Saksassa 1970-luvulla toiminut punainen armeijakunta eli Baader-Meinhof -ryhmä oli selvästi järjesätynyt vasemmistolainen terroristiryhmä, jolla oli johtajansa ja organisaatio. Ryhmän toiminta oli sen luontoista, että rymään otettiin vain luotettavia jäseniä, koska poliisi yritti tietysti ujuttaa porukkaan tiedusteluväkeään.

    Antifasismia kannattaviin ihmisiin riittää kaikenlaista porukkaa. Osalle riittää rauhanomainen mielenosoitus, toisille räväkämmät keinot laittomuuksia myöten. Joku voi heilutella vaikka punaisen ristin lippuja, mikä ei tarkoita, että kuuluisi Punaiseen ristiin. Voi ihan muuten vaan kannattaa sen ideologiaa.

    Kävin katsomassa Paul Thomas Andersonin uuden elokuvan One Battle After Another (ei taistelua toisen perään). Se on jonkun verran erikoinen elokuva, koska se sisältää monenlaisia aineksia, draamaa, toimintaa, jännitystä ja mustaa huumoria. Siinä kuvataan vasemmistolaisia terroristeja, jotka toimivat ennen muuta USAn maahanmuuttopolitiikkaa vastaan ja ryhmä saa kimppuunsa poliisin lisäksi äärioikeistolaisen salaseuran, johon poliisitoiminnan johtaja ja armeijassa ylentynyt pakkomielteinen kaveri haluaa päästä täysjäseneksi. Mustaa huumoria on esim. siinä, että tuon salaseuran nimi Joulun seikkailijat. Elokuva sisältää noi huumoripiikkejä trumpismia ja nyky-Amerikan menoa vastaan. Andersonhan arvosteli samaan tapaan amerikkalaista kapitalismia jo paljon kehutussa elokuvassaan There Will Be Blood. Sitä ennen Magnolia oli hänen tunnetuin elokuvansa. Tässä uudessa elokuvassa on paljon sellaista, mistä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämä voi olla vuoden 2025 yksi Oscar-ehdokas eikä syyttä, mutta aika vaikea elokuvaan on silti suhtautua. Se lienee tarkoituskin eli osoittaa elämisen mutkikkuus. Tässä on myös oma rodullinen ulottuvuutensa, kun äärioikeiston sankarilla ottaa hurjasti eteen hänen kohdatessaan mustaihoisen naisterroristin, jonka lapsen isäksi tätä junttia epäillään. Mustaihoisen isyys taas oli este päästä Joulun seikkailija -ryhmään, koska se edustaa valkoista ylivaltaa. Sen vuoksi hän 17 vuoden jälkeenkin jäljittää terroristiryhmän pääkaksikon puoliksi mustaihoista lasta surmauttaakseen tämän. Sotilasfasistin (Sean Penn) ohella toisessa pääosassa on terroristi ja iän myötä pehmentynyt Leonardo di Caprio. Molemmat tekevät hienot roolit. Tässä on samantyyppistä piruilua ja mustaa huumoria (mm. nunnaluostari terroristien piilopaikkana) kuin Coen-veljesten elokuvissa. Itse olen elokuvien suurkuluttaja ja Anderson on yksi nykyajan parhaista elokuvantekijöistä. Viime vuonna parhaan elokuvan Oscarin voitti Anora, joka oli ihan hyvä elokuva, vaikka itse pidin enemmän Brutalistista, joka tavallaan kuvasi sitä, miten vaikea oli päästä eroon sota-ajan ajatteltavoista, missä arkkitehtuuri toimii eräänlaisena metaforana. Sekin elokuva ei aukea ihan ensikatsomalta, mikä on yksi hyvän elokuvan merkki.
  8. Sota on ainakin osin uskonnollinen, ehkä jopa suurimmilta osin. Molemmin puolin vannotaan oman jumalan nimeen, voimaan ja tahtoon. Itse näen tässä uskonnot kyllä sotimisen yhtenä syynä, mutta en tiedä, millä perusteella jotakin uskontoa pitäisi pitää parempana kuin jotain toista. Juutalaisuus ja islam ovat Lähi-idässä syntyneitä paimentolaiskansojen ns. Abraham -uskontoja, joista myöhemmin on kehittynyt myös kristinusko. Kristinusko syntyi juutalaisuuden vaikutuksesta, mutta sen keskushenkiläksi nousi jumalan poika Jeesus. Se oli juutalaisille liikaa. He alkoivat pitää kristinuskoa pakanuskontona eli sinun termein epäjumalauskontona. Juutalaisuudessahan Jeesusta ei pidetä Jumalan poikana vaan sellaisen väittäminen on lähinnä uskonnon rienaamista, Tästä huomaat, että eri näkökulmista katsottuna eri uskontoja pidetään milloin tosiuskontoina milloin epäjumalien palvomisena. Sen vuoksi kristinusko alkoi sitten saavuttaa suosiota Rooman valtakunnassa ja Euroopassa, muttei Lähi-idässä.

    Jotenkin yllättävästi nämä kaikki kolme uskontoa - tai oikeammin niiden harjoittajat - ovat tulleet huonosti toimeen keskenään pitkin historian sivu. Konflikteja on ollut kaikkien kesken. Koska juutalaisia on määrällisesti ollut vähiten, he ovat saaneet kärsiä kaikkein eniten. Kristinuskovaiset ovat vainonneet heitä vuosisatojen ajan. Vaino helpotti ja ainakin toistaiseksi loppui toiseen maailmansotaan. Natsien harjoittama vaino oli liikaa jopa kristittyjen enemmistölle. Juutalaisten ja kristittyjen eripuran syy lienee paljolti uskonnollinen. Islamin ja juutalaisuuden eripura on ehkä enemmän paikallinen, maanomistusta koskeva. Kristityillä ja islamilla on ehkä vähiten kaunaa toisiaan kohtaan, joskin USAta on pidetty suurena saatanana. Kristittyjen asema on sikäli toinen, että uskonnon asema on hurjasti vähentynyt länsimaissa. Länsimaissa uskonnon nimissä taistelemista on alettu pitää hulluutena ja ihan syystä. Euroopassa eletään jalat enemmän tukevasti maassa, kun taas uskonnollisissa maissa ne ovat tukevasti ilmassa.

    Aabraham-uskontojen jumala on sama. Jumala teki taruston mukaan liiton Aabrahamin kanssa ja hänen jälkeläistensä kautta syntyi eri uskomuksia. Mutta yksi ja yhteinen jumala näillä tuntuu olevan, vaikka jumalan nimi saattaa eri kielilla vaihdella. Kristityt puhuvat vain Jumalasta, juutalaiset Jahvesta ja muslimit Allahista. Senkin vuoksi tuntuu hieman hassulta, kun sanot, että Jumala on samalla kertaa tosi jumala ja epäjumala, kun taitaa kuitenkin olla kyse siitä samasta jumalasta. Jumala näyttää olevan nimittäin sama ja yhteinen näille kaikille, mutta tarinan kerronta Aabrahamista nykypäivään on alkanut poiketa kaikilla kolmella toisistaan.
  9. Yksi yhtenäinen Palestiina olisi Israelin kauhukuva. Sitähän Israel on kaikin tavoin pyrkinyt välttämään. Israel tuki Hamasia sen takia, että palestiinalaiset eivät saavuttaisi yhtenäisyyttä. Hamasia tukenut Israelin ortodoksijuutalaiset ja äärioikeistolaiset eivät ymmärtäneet, että oma koira voi purra myös isäntäänsä ja senhän se teki. Jasser Arafatin Fatah-järjestö alkoi liiaksi lämmetä rauhalle ja kahden valtion mallille. Vastaavasti Palestiinan ongelma on se, että maassa taistelevat erilaiset poliittiset ryhmät ja klaanit vallasta. Vasta muutama päivä sitten Gazassa ottivat yhteen myös Hamasin joukot ja jonkun klaanin joukot valtataistelussa. Se on Israelille tietysti mieluisaa.

    Ne ulkopuoliset, jotka tukevat Palestiinan itsenäisyyttä, tunnustamista ja kahden valtion mallia, eivät tietenkään tue Hamasia ja muita sen kaltaisia äärijärjestöjä, koska niiden avullahan Israel kykenee estämään kahden erillisen valtion perustamisen. Tulet kyllä näkemään, että jos terrorismi häviää Palestiinan alueelta ja palestiinalaiset ryhtyvät ajamaan rauhanomaisesti oman valtion perustamista, Israel tulee vastustamaan sitä kaikin voimin. Palestiinan valtion perustaminen tarkoittaisia mm. loppua Israelin siirtokuntapolitiikalle ja lykkäisi ns. Jumalan lupauksia suur-Israelista hamaan tulevaisuuteen. Messiaan tulo siirtyisi ties kuinka pitkälle eteenpäin. Ortodoksijuutalaisuudessahan ajatellaan, että heidän jumalansa on määritellyt Israelin rajat jo vuosimiljardeja sitten eikä ihmisillä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa sen estämiseksi. Juutalaiset ajattelevat, että lupausten aikataulua on kuitenkin mahdollista nopeuttaa. Siksi he varastavat itselleen palestiinalaisten maita ja ajavat heitä kodeistaan.
  10. Suomessa on sotavuosien jälkeen ollut 15 kertaa sosiaalidemokraattisen pääministerin johtama hallitus. Vastaavasti esim. kokoomuslainen hallitus on ollut vain 5 kertaa. Maalaisliitto/Kepun johtamia hallituksia on ollut eniten, yhteensä 20. Demarihallituksia on siis ollut selvästi enemmän kuin Kokoomus-hallituksia. Kannatusta on siis ainakin kansalta siihen riittävästi tullut monen monta kertaa ja veikkaanpa, että tulee myös vuoden 2027 vaaleissa, jonka jälkeen meillä voi hyvin olla se 16. demarijohtoinen hallitus sodan jälkeen. Kerran on muuten olla myös SKDL:n johtama hallitus. Muiden puolueiden johtamia hallituksia ei ole ollut, vaikka pääministerinä on ainakin kerran ollut

    Vapaamielisten liittoon/Edistyspuolueeseen kuulunut henkilö. Silloin oli kuitenkin kyse virkamieshallituksesta. Tämä kyseinen pääministeri oli muuten tunnetun demaripolitiikon ja entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan isä Sakari Tuomioja. Perheessä oli kaikensuuntaista poliittista näkemystä, kun Erkki Tuomiojan mummo oli Hella Wuolijoki oli pesunkestävä kommunisti. Sakari Tuomioja oli naimisssa Hellan tyttären Vapun kanssa, joka on siis Erkki Tuomiojan äiti.

    Hella Wuolijokihan tuomittiin sotavuosina maanpetoksesta kenttäoikeudessa elinkaudeksi vankeuteen hänen autettuaan vakoojaksi osoittautunutta Kerttu Nuortevaa. Wuolijoelle vaadittiin myös kuolemanrangaistusta. Oikeudessa Wuolijoen puolesta antoi todistajanlausunnon mm. Bertold Brecht ja entisiä suomalaisia ministereitä. Myös USA ja Britannia pyrkivät vaikuttamaan Wuolijoen puolesta ainakin kuolemanrangaistuksen estämiseksi. Suurin merkitys oli kuitenkin Väinö Tannerilla ja hänen puolisollaan, jotta kuolemanrangaistus saatiin estettyä. Sodan jälkeen Wuolijoki vapautettiin vankeudesta. Hän ei liittynyt koskaan kommunistiseen puolueeseen. Erkki Tuomiojan mukaan hänen isoäitinsä kommunismi oli abstraktia ja romantisoitunutta yleishumanismia. Omasta mielestäni Tuomiojan lausuma isoäidistään kuvastaa myös 1960- ja 70-lukujen nuorisovasemmistolaisuutta. Siihen liittyi paljon romantisoitunutta idealismia tasa-arvoisuuden ja veljeyden edistämisestä. Se oli paljossa sellaista Love & Peace -ajattelua, joka kiehtoi itseänikin 1960-luvulla. Tähän liittyi vahvasti myös tuon ajan populaarimusiikki, joka oli nykytermein kuvattuna huikeata aikaa. Kuuntelen itse tuon ajan musiikkia edelleen, koska se on vaan niin hyvää ja muistoja mieleen tuovaa. Se alkaa olla mennyttä aikaa, kun nytkin esim. Moody Blues -yhtyeen keulahahmo John Lodge juuri kuoli. Yhtyeen tunnetuin sävelmä on Nights in White Satin, jota pidetään progressiivisen rockin yhtenä perussävellyksenä. Se kyllä kolhati samaan tapaan kuin samalta 1967 vuodelta oleva Procol Harumin A Whiter Shade of Pale -kappale.
  11. Kirjoituksesi ei taida vastata lainkaan todellisuutta vaan on puhdasta mielikuvapropagandaa. Viime eduskuntavaalien pohjalta on tehty äänestäjäprofiilin tutkimuksia. Vihreiden osalta äänestäjäkunta painottuu vahvasti yliopistotason ja korkeakoulutuksen äänestäjäkuntaan. Näihin kuuluvat ovat yleensä työllistyneet aina muita paremmin ja ansiotaso on sen mukaisesti keskimääräistä korkeampi.

    Kun tarkasteltiin niitä, joilla on yliopistotason koulutus, Kokoomus sai ylivoimaisesti suurimman äänipotin eli 35 % äänistä. Yhtä selvinä mitalisijoille selvisivät Vihreät kakkosena ja SDP kolmosena (16 ja 15 %). Muut jäivät alle 10 %:n tason. Vain perusasteen koulutuksen saaneista eniten kannatusta annetaan SDP:lle ja toiseksi eniten persuille. Toisen asteen koulutuksen saaneista persujen kannatus on ylivoimaisesti suurinta. Persut ja SDP ovat heikoimmin koulutetun väestön suosiossa. Näihin työttömyys ja pientuloisuus iskee kaikkein todennäköisimmin.

    Vielä 1970-luvulla saattoi olla jokunen ns. ikuinen opiskelija, mutta sen jälkeen opiskeluun ja sen rahoittamiseen liittyneiiden ehtojen tiukentuessa, ikuisten opiskelijoiden pieni joukko katosi kokonaan. Mielikuvasi yliopisto-opiskelusta on tyystin väärä. Opiskelijat pyrkivät valmistumaan valtaosin niin nopeasti kuin se opintosuunnitelmien yms. mukaan on mahdollista. Veikkaisin, että nimenomaan Vihreiden kannattajista työllistytään kaikkein parhaiten ja työurat ovat pisimpiä, samoin tulotaso korkeakoulutuksen vuoksi Kokoomuksen kannattajien jälkeen suurin.

    Kun katsoo esim. Vihreiden politiikkaa, he ottavat kantaa hyvin usein koultuksen lisäämisen puolesta, jotta talouskasvua saataisiin aikaan. Myös Kokoomus ja SDP korostavat koulutuksen merkitystä, mutta Vihreät kyllä selvästi eniten. Persut usein vähättelevät korkeakoulutusta ja esittäneet, että painopistettä tulisi kasvattaa ammattikoulutuksen suuntaan. Tämä heijastelee hyvin eri puolueiden kannatuspohjaa koultuksen mukaan. SDP on tästä poikkeus. Se ei vähättele korkeakoultuksen merkitystä, vaikka puolueen kannatuspohjan perusta on vähemmän kouluttetussa väessä.