pumpetti
Lisää vapaa kuvaus.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 254 kommenttia
- usein tuleekin väärinymmärretyksi. Tämä lyhyt kirjoitusmuoto antaa usein mahdollisuuden väärinymmärrykseen, vaikka kuinka käyttäisi hymiöitä ja yrittäisi esittää asiat rennompina kuin teksti antaa olettaa.
Noista ilkeistä sekaanhuutelijoista olen täysin samaa mieltä.
Jos joku kirjoittaa omaa pahaa oloaan noilla avioeropalstoilla, ei ole korrektia viskoa tällaista henkilöä mätämunilla. - vastaukseksi 46 vuotta eli lähes oikein (44).
Mutta tuossa tilastopuolesa oli paljon enemmän minua nuoremmat pisteet saaneita.
En tunne itseäni edes 44-vuotiaaksi, ihan vihreäksi noviisikis, tässä elämänkoulussa.
Mutta vastuulliseksi olen tuntenut itseni jo kaksikymppisenä.
Henkinen seesteisyys ei ole minusta vanhan ihmisen merkki.Olen tavannut nuoria, jotka ovat paljon pidemmällä tässä elämänpohdinnassa kuin minä..
Voinhan olla jäleenjäänytkin...... - rekattu nimimerkki saa riittää tunnettavuudeksi.Eihän sitä pystyisi mitään hauskoja juttuja kirjoittamaan, jos tietäisi jonkun minut tunnistavan.
Joskus kirjoittelee semmoisiakin asioita, mitä ei edes lähipiirille kerro.
Anonyymiteetti on kaiken a ja o.
Enkä kyllä haluaisi tunnistaa muitakaan palstallakävijöitä.Nikin luomat assosiaatiot riittävät minulle. - lstani piilossa pitää, mutta en haluaisi tutustuttaa häntä miesystäviini, ennenkuin olemme itse varmat suhteen jatkuvuudesta.
Eihän se ole lapsellekkaan kiva esitellä aina vähän väliä,että tässä on nyt Make ja tämä on Pete jne.
Tästä saa nyt sellaisen kuvan, että jokatoinen viikonloppu olisi eri mies kokeilussa, todellisuudessa noiden tyyppien välillä voisi olla vaikka vuosi tai kaksi.....
Jos kukaan ei vaikka ikinä OIKEESTI haluakaan jakaa elämääni kanssani...tällainenkin vaihtoehto on olemassa.... - paljon kävin tuolla kyseisellä palstalla jokin aika sitten.
Nuo aiheet käsittelevät niin akuutteja tilanteita, että ne tuntuvat erittäin raskailta lukea.
Kun ns. tilanne on päällä, siinä ei kukaan pysty oikein järkevästi ajattelemaan asioitaan.
Vasta tietyn ajan jälkeen voi vähän objektiivisemmin suhtautua omaankin eroonsa.
Kyllä sieltä ihan vertaisapuakin on löytynyt, siihen alkushokin tuskaan.
Kullä sitä kauneutta jokainen alkaa pikkuhiljaa löytää ympäriltään, kun antaa vain ajan kulua. - pitänyt miehet täysin erossa lapsestani, eli tapaan heitä silloin kun lapseni ei ole kotona.
Jotenkin en halua sekoittaa lastani uusiin miehiin,ennenkuin tilanteet on selvitetty, miehen kanssa totaalisesti.Eli jatkuuko seurustelu vai onko kyse vain muutaman kuukauden kestävästä suhteesta.
Tässä asiassa ajattelen etupäässä lastani, enkä niinkään sitä hyväksyyko uusi mies hänet vai ei.
Jos ei hyväksy niin suhde ei millään voi jatkua kuin satunnaisina tapaamisina, jos edes sellaisinakaan.
Ensin yhteiset välit kuntoon ja sitten vasta yritykset sisällyttää lapsi myös mukaan.
Tämä voi johtua myös siitä, että lapseni on erittäin mustasukkainen kaikista miehistäni,,,ei niitä nyt montaa olen ollut..Joten vaikka mies hyväksyisi hänet,lapseni ei välttämättä hyväksy uutta miestä elämääni...monimutkaista tämä aikuisten tapaileminen,kun täytyy ottaa huomioon niin monta eri asiaa...
Joskus voi ehkä onnistuakkin tuon kaiken yhteensovittaminen..eppäilyttää vaan hieman. - kesälomani siellä vietin..:))))
Elävää musiikkia ja kivoja ihmisiä..liian täyttä joka kerta ollut, ei pääse kunnolla kävelemään, vaan tungoksessa täytyy ahtautua.
Voi olla, että olen siellä viihtynyt ihan oman seurueenikin takia,,kivojen ihmisten kanssa on hauska viettää iltaa vaikka missä. - paidassa voisi lukea vaikka KÄYN VIELÄ ALA-ASTETTA,
ELÄMÄNKOULUSSA. - itseäni aina ihmetyttää tuo sama asia.
Kun jotain ikävää tapahtuu, kohta tulee oikein sarja ikäviä tapahtumia.
Ilmeisesti tuo vanha sanonta pitää paikkansa.
Vai olisiko niin, että kun jotain ikävää on tapahtunut, ei huomaa niitä kivoja asioita, mitä samanaikaisesti tapahtuu, vaan on aivankuin virittäytynyt vain tuntemaan surua.... - se sitten johtuu, että nämä aineet reagoivat vain tiettyjen ihmisten kanssa? Eli miksi rakastumme juuri tuohon tiettyyn henkilöön, eikä esim.naapurin isäntään?
Jotkut ihmiset väittävät etteivät ole koskaan olleet rakastuneita ja toisilla tuo rakastuminen tapahtuu pikkuhiljaa vuosien mittaan.
Kaikkea ei varmaan voi selittää pelkällä kemialla. - ihanan lämmin sää.Voi vielä nytkin istua parvekkeella ja nauttia illasta.
Lähetän sinne vähän lämpöä täältä..... - on se suurin peikko tässä nykyelämässäni.Ei oikein uskalla tavata uusia ihmisiä, mutta toisaalta ei haluasi olla yksinkään.
Nyt aion rohkaista itseni ja tavata jonkun, joka ei varmaankaan osoittaudu pitempiaikaisekisi suhteeksi, mutta pakko uskaltaa.
Nuo edellisen elämän traumat pitävät tunne-elämän vielä aika rikkonaisena, mutta ei tähän tuleenkaan voi jäädä makaamaan.
Hieman kyllä hirvittää...pitäkää peukkuja... - pitäisi näytellä?
Rakastelu ei saisi olla niin orgasmilähtöinen suoritus, vaan siitä hommasta pitäisi nauttia ihan oikeasti ilman orgasmiakin.
Suhteen täytyy tuolloin olla vaan aika lujalla pohjalla, ei yhdenillan juttu.
Joskus on paljon lähempänä kumppaniaan ko.aktissa ilman orgasmia kuin sen kanssa...
En nyt mikään orgasmin vastustajakaan ole..päinvastoin..:))))) - noista kisoista saa niin naiset kuin miehetkin.
Ainakin noitten pituushyppääjänaisten takapuolet ovat olleet pitkään filmauksen kohteina.
Itsekkin kyllä syyllistyn tirkistelyyn, noissa ihonmyötäisissä haalareissahan miehiltä näkyvät kaikki paikat.Sen pitäisi olla pakollinen asu kaikkiin lajeihin..:))))))) - jo ostettuna..vanhaa reppua ei huolinut...niin ne lapset kasvaa.
- opetteleminen tuossa yksin olemisessa kyllä on, vaikka olisi lapsiakin. Kun vielä heti kotoa lähdettyä muutti yhteen asumaan, ei ole tuota nuoruuden aikaista sinkkuelämääkään muistissa.
Mutta tiedän, että kohta tähän tottuu niin, ettei haluakkaan enää ketään vierasta kotiinsa. Hyvä vaiko paha..??? - vain iloon, suruun tai pahaan oloon en ole koskaan pystynyt viinaa ottamaan.
Mutta hauskasti humalassa osaan olla ja sitä tänäkin kesänä terassilla harrastanut...)))
En sorru yleensä alkoholisteihin, kierrän ne kaukaa.
Joten suht samanlaisia ovat olleet juomatavoiltaan nuo kumppanit.
Paras lääke krapulaan on ottaa kunnon annos jotain haponestolääkettä ennen juomista. Ja mennä nukkumaan ajoissa.....klo 5 viimeistään....))))) - liittoni kesti peräti 24 vuotta.Ja ystäviä ollaan edelleen,,ihan oikeasti.
Nuo ystävyys ja kunnioitus eivät vain riitä parisuhteen ylläpitäjiksi.
Kun rakkaus loppuu se loppuu ja yhdessä oleminen on aika raskasta silloin. - näitä raha-asioissa hyvin sopuisiakin eroja on.
Tämä tunnepuoli se teettää enemmän töitä kuin ositukset. Rahasta viis kunhan kaikilla eron osapuolilla olisi edes suhtkoht tasapainoinen olo, lapsilla etenkin.
Katkeruus ei auta mitään, menetyksen tunne on se suurin "peikko". - mieltä kanssasi. Mielestäni kenelläkään ei ole edes oikeutta yrittää omistaa toista.
Rakkaus ei kestä kovin montaa vuotta.;itäs mieltä olette määräaikaisista avioliitoista, kun ne kumminkin purkaantuvat?????
Suurinta rakkautta on päästää toinen vapaaksi, jos liitto ei kanna......