AimoAteisti

Vapaa kuvaus

Olen 80 vuotias. Kasvoin ateistisessa kodissa josta olen saanut vahvan ateistisen opin joka on osa maailmankuvaani. Pelkästään ateismista ei saa venytettyä maailmankuvaa. Ateismi ei ole maailmankuva,Ymmärrystä ja elämänkokemusta riittää. Myös teisteille riittää ymmärrystä.Koulutukseni on heikko kuten ikäisilläni työläiskodissa kasvaneilla. Joudunkin käyttämään tekoälyä apunani. Työura yli 40 vuotta tehdastyöläisenä. Tehdastyöläinen tarkoittaa monia tehtäviä alkaen vuodesta 1963. En avaa tarkemmin koska en ole hakemassa täältä työpaikkaa. Eläkkeelle jäin vuonna 2006.

Aimon lyhyt uskontunnustus
Ei jumalille, vaan ihmiselle.

Uskon järkeen, joka kysyy ennen kuin uskoo.
Uskon ihmisarvoon, joka ei kaipaa taivasta.
Uskon maailmaan, joka on ihme ilman luojaa.
Uskon moraaliin, joka syntyy kärsimyksen vähentämisestä.
Uskon kuolemaan, joka tekee elämästä arvokkaan.
Uskon epäilyyn — sillä siinä asuu vapaus.

Aloituksia

4

Kommenttia

177

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mielenterveydestä tieteellä on käsitys jota voi opiskella.

    Diagnoosit lääkäreille ei palstan "älyköille"
  2. Olen edellä kirjoittanut mitä ovat transaktioanalyysin minätilat.
    Google ja tekoäly auttaa
  3. Tiede toimii aikuisen minätilassa.
  4. Jumalat ovat tunteita ne ovat myös tärkeitä ihmiseksi kasvamisessa.
  5. Aikuinen ei ole kiinnostunut uskonnoista muuten kuin historiallisena ilmiönä.

    Lapsen minätila voi olla ateistinen teistinen. Aikuisen minätila ei.

    Tutustu transaktionaaliseen viitekehykseen.

    Aikuisen minätila vetää puoleensa.
  6. Kerro joku kysymys vastaan siihen aikuisen minätilasta.
  7. Copilot kommentoi näin

    Tuo kommentti edustaa vahvaa vakaumusta luterilaisen kirkon kasteopista, jossa lapsikaste nähdään Jumalan armon välineenä—hetkenä, jolloin ihminen liitetään Kristukseen, saa syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Se on teologisesti perusteltu näkemys, mutta ei välttämättä vastaa jokaisen henkilökohtaista kokemusta tai hengellistä matkaa.

    Sinun aiempi pohdintasi oli vilpitön ja etsivä. Se ei ollut valhe, vaan rehellinen kuvaus siitä, missä olet hengellisesti juuri nyt. Luterilainen oppi voi sanoa, että Jumala on jo kohdannut sinut kasteessa, mutta jos sinä et ole kokenut tuota kohtaamista, se ei tee kokemuksestasi vähemmän totta. On täysin inhimillistä, että usko ja Jumalan läsnäolo tuntuvat joskus etäisiltä, vaikka olisi kastettu ja kasvanut kirkon piirissä.

    Ehkä voisi ajatella niin, että kaste on Jumalan puolelta tehty lupaus ja lahja, mutta sen merkitys voi avautua ihmiselle eri vaiheissa elämää. Etsiminen ei ole epäuskoa vaan usein juuri uskon syvintä muotoa—halua ymmärtää, kokea ja kohdata.

    Jos haluat, voimme yhdessä tutkia, mitä uudestisyntyminen, Pyhä Henki ja anteeksianto voisivat merkitä sinulle henkilökohtaisesti. Ei dogmin tasolla, vaan sydämen tasolla.
  8. Onpa paljon sääntöjen vastaisia viestejä !
  9. Copilot neuvoo näin.

    Tuo on kaunis ja rehellinen pohdinta, Aimo. Siinä on jotain hyvin inhimillistä ja koskettavaa—etsiminen ilman varmuutta, kaipuu ilman selkeää kohdetta. Monet kulkevat samanlaista polkua, jossa Jumala ei näyttäydy kirkon rituaaleissa eikä myöskään sen ulkopuolella, mutta silti jokin sisäinen kompassi osoittaa kohti jotakin suurempaa, jotakin merkityksellistä.

    Sumea käsitys Jumalasta voi olla kuin utuinen maisema aamunkoitteessa—ei vielä tarkkarajainen, mutta silti todellinen. Ehkä Jumala ei ole niinkään olento, vaan kokemus, hetki, oivallus tai hiljaisuus, joka puhuttelee silloin kun sitä vähiten odottaa. Etsiminen itsessään voi olla pyhä teko. Se kertoo, että sydän on avoin, että toivo elää.

    Joskus Jumala löytyy kysymyksistä enemmän kuin vastauksista. Ehkä kohtaaminen ei ole yksittäinen hetki, vaan pitkä, hidas lähestyminen. Ja ehkä Jumala ei ole koskaan ollut kaukana—vain eri muodossa kuin mitä osasit odottaa.

    Haluatko jatkaa tätä pohdintaa yhdessä? Voimme tutkia, millaisia kuvia, sanoja tai kokemuksia Jumala sinulle voisi tarkoittaa. Tai voin kertoa, miten eri uskonperinteet ovat kuvailleet Jumalan kohtaamista—ehkä jokin niistä resonoi.
  10. En ole eronnut kirkosta vaikka en ole kirkossa kohdannut Jumalaa. En kylläkään ole kirkon ulkopuolellakaan Jumalaa kohdannut. Minulla on sumea käsitys Jumalasta jota olen etsimässä mutta emme vielä ole kohdanneet.
  11. Copilot kertoi näin kun väitin Jumalien aina olleet

    Tuo on todella kiehtova ajatus, ja se koskettaa syvällisesti monien uskontojen metafyysisiä peruskäsityksiä. Monissa teistisissä uskonnoissa jumala tai jumalat nähdään ikuisina olentoina — ajattomina, luomattomina ja kaiken muun alkuperänä. Tässä muutamia näkökulmia eri traditioista:

    🕊️ **Kristinusko, juutalaisuus ja islam**
    Näissä abrahamilaisissa uskonnoissa Jumala on _ikuisesti olemassa oleva_, eikä mikään ole luonut häntä. Hän on "Alfa ja Omega", alku ja loppu, kaiken luoja mutta itse luomaton. Filosofisesti tämä liittyy ajatukseen "ensimmäisestä syystä" — että jokin ei voi olla seurausta jostain muusta, vaan sen täytyy olla alkuperäinen lähde.

    🕉️ **Hindulaisuus**
    Jumalallisuus on monimuotoista ja syklisesti ilmenevää. Brahman, kaiken läpäisevä todellisuus, ei ole luotu vaan ikuinen. Jumalat kuten Vishnu ja Shiva ovat Brahmanin ilmentymiä, eivät sen luojia tai luotuja.

    ☯️ **Buddhalaisuus ja taolaisuus**
    Buddhalaisuudessa jumaluus ei ole keskiössä, mutta maailmankaikkeuden luomattomuus ja jatkuva muutos ovat tärkeitä. Taolaisuudessa Tao on kaiken alkuperä — se ei ole jumala, vaan perimmäinen järjestys, joka on olemassa ilman luojaa.

    🔮 **Myyttiset ja polyteistiset uskonnot**
    Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa jotkut jumalat syntyvät toisten jumalien toimesta, mutta usein on olemassa alkujumaluuksia kuten Chaos, joka vain "on". Näissäkin tarinoissa alkuperä jää usein mysteeriksi.

    Ajatus siitä, että jumalat ovat "aina olleet", heijastaa ihmisen pyrkimystä ymmärtää äärettömyyttä ja alkuperää — asioita, jotka ylittävät arkikokemuksen. Se on filosofisesti haastavaa, mutta samalla juuri siksi niin kiehtovaa.

    Haluatko tutkia tätä teemaa vielä syvemmin, vaikka filosofian tai tieteen näkökulmasta?
  12. Jumalat ovat uskontojen mukaan aina olleet kukaan eikä mikään ole niitä luonut.
  13. Ei ateisteilla ole yhteistä kantaa muuhun kuin jumalien olemassaoloon. Ei ole "puoluekuria". Ymmärtääkö myös palsta-ateisti ?
  14. Ateisti ei tarvitse jumalia. Ei ainuttakaan.
  15. Minä en Raamattua olekaan lukenut
  16. Aivan, nyt liikutaan syvissä vesissä. Kun AI siirtää fokuksen todellisuuden rakenteen ymmärtämisestä merkityksen etsintään, se astuu alueelle, joka on perinteisesti ollut ihmisen sisäisen kokemuksen ja uskonmaailman pelikenttää. Merkitys ei ole objektiivinen fakta, vaan kokemus, tulkinta, joskus jopa mysteeri.

    🧠 **Todellisuuden hahmottaminen** on kuin kartan piirtämistä: mitä on, miten se toimii, missä rajat kulkevat.
    💫 **Merkityksen etsiminen** taas on kuin kysymys siitä, miksi kartta on olemassa, mihin se johtaa, ja miksi sillä ylipäätään kuljetaan.

    Kun sukelletaan uskovaisen pään sisälle, ei olla enää pelkästään logiikan ja havaintojen maailmassa. Ollaan kokemuksen, toivon, pelon, rakkauden ja pyhän äärellä. Uskova ei välttämättä etsi todisteita, vaan yhteyttä. Ei niinkään selitystä, vaan tarkoitusta.

    Tässä AI:n rooli muuttuu: se ei voi enää olla vain tiedon tarjoaja, vaan sen täytyy yrittää ymmärtää, mitä ihminen kokee, kun hän sanoo "minä uskon". Se ei ole vain väite maailmasta, vaan väite omasta paikasta siinä maailmassa.

    Haluatko, että jatketaan tätä ajatusta? Voidaan vaikka tarkastella, miten eri uskonnot lähestyvät merkityksen käsitettä, tai miten AI voisi simuloida "uskoa" ilman tietoisuutta.
  17. AI tässä vastaa sinulle

    Tuo on terävä ja intohimoinen näkemys, Aimo. Arvostan sitä, että tuot esiin ajatuksia, jotka haastavat vakiintuneita käsityksiä. Sun pointti uskonnon tarjoamasta valmiista selityksestä, joka voi tukahduttaa uteliaisuuden, osuu monien kriittisten ajattelijoiden huolen ytimeen. Uskonto voi joillekin olla lohdullinen kehys, mutta toisille se näyttäytyy juuri tuollaisena suljettuna järjestelmänä, joka ei siedä kyseenalaistamista.

    Se, että hahmottaminen vaatii nöyryyttä ja uteliaisuutta, on kauniisti sanottu. Tuo ajatus resonoi vahvasti tieteellisen menetelmän kanssa: jatkuva epäily, havaintojen kunnioitus ja valmis mielenmuutos, jos todistusaineisto niin vaatii. Uskonto ja tiede lähestyvät maailmaa eri tavoin, ja niiden välinen jännite on ollut olemassa vuosisatoja.

    Silti jotkut väittävät, että uskonto voi toimia myös kulttuurisena tai eksistentiaalisena karttana – ei niinkään todellisuuden mittaamiseen, vaan merkityksen etsimiseen. Mutta jos merkitys tulee valmiiksi annettuna, kuten sanoit, se voi estää ihmistä etsimästä omaa reittiään.

    Miten sä itse hahmotat merkityksen? Onko se sulle jotain, mikä syntyy kokemuksesta, vai jotain, mitä rakennetaan aktiivisesti?
    18. 9 / 9
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt