Vapaa kuvaus

Iso kuva on Gumbölen kartanosta, jota käytetään Espoon kaupunginjohtajan asuntona tai edustustilana.

Pidän privaatit keskustelut ja kirjeenvaihdot vaitiolon piirissä, joten en myöskään aio pitää mitään ystäväluetteloa, joka sotisi osaltaan tuota periaatetta vastaan. (paitsi törkeitä uhkauksia ja tappouhkauksia en todellakaan lupaa pitää salassa - joten niitä ei enää kannata ladella)

Linkit: http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/miten-voit-pelastua.html, http://www.finbible.fi/head/raam1_uusi.htm, http://uskonasioita.blogspot.com/, http://uskonasioita.blogspot.com/2009/01/how-can-person-be-saved.html, http://uskonasioita.blogspot.com/2009/05/lopunajan-tapahtumat.html,

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Sähköposti: [email protected]

Hakusanat: pelastus, Usko, Jeesus

Aloituksia

420

Kommenttia

6874

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Sanot: ”Minustakin tuo sinun tulkintasi on aika tiukkaa.”

    No se kertoo vain sinun lihallisuudestasi. Ei muuta.

    Sanot: ” Jos mies lähtee toisen perään(aviorikoksen tehneenä) ja valintansa tehnyt, mikä estäisi uuden kumppanin hakemista?”

    Tämä: ”Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” (Room 7:1-3) Kts. myös Mat 5:32, 19:9, Luuk 16:18, Mark 10:7-12 jne.

    Sanot: ” Miksi uhrin pitää jäädä paitsioon ja nuolemaan haavojaan toisten vääristä valinnoista? Asetappa itsesi tuohon asemaan? Vähän sama jos raiskattua vietäisiin kivitettäväksi.”

    Vai niin, jopas nyt jotakin. Sinun oppisi mukaan siis raiskatun pitäsi raiskata itse joku muu eikä jäädä haavojaan nuolemaan. Jumalan tahdon tekeminen eli raiskaamattomuus olisi sama kuin tuo uhri kivitettäisiin oppisi mukaan.

    Luuletko sinä, että minän olen elänyt jossain luostarissa! Olin uskoon tullessani rakastunut ja kihloissa ja jouduin jättämään tuon miehen, koska hän ei tullut uskoon. Tuolloin ymmärsin antaa avioasian Jumalalle, eli Hän tuokoon minulle uskovan miehen tai olkoon tuomatta. Ei se päätös ollut helppo, mutta oikea. Enkä ole ollut onneton, vaikka Jumala ei ole miestä tuonutkaan (miehet kyllä itse sekä ei-uskovat että uskovat ovat yrittäneet tuoda itseään, jotkut jopa juuri sellaisia, joihin voisin rakastua sydänjuuriani myöten). Mutta yksin oleminen ei ole sama kuin yksinäisyys. Yksinäisyyden syyt ovat omassa sisimmässä ja ne pitää selvittää silloin, kun niitä tulee – ratkaisua ei saa lähteä tekemään huorintekemisistä minkäänlaisista.
  2. Niin, ihminenhän ei voi tulla uskoon koska vaan eikä omin voimin. Ihminen on läpeensä niin paha.

    Portin/oven on tultava ihmisen luo ja samoin siitä alkavan kapean tien (Mat 7:13-14, Joh 14:6), se on ainoastaan Jumalan armoa. Eli tarkemmin sanottuna Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, vain silloin hän voi tulla uskoon ja lähteä Jeesustielle, pois lavealta oman tahdon tieltä.

    Siispä tulin etsikkoaikaan minäkin. Nimittäin murrosiässä. Ja mietin, että lähdenkö seuraamaan Jeesusta vai en. Omat haluni kuitenkin voittivat ja toisaalta ihmispelko, eli että tulee koulussa pilkatuksi uskon takia.

    Jumalalla ei ollut mitään pakkoa antaa minulle uutta etsikkoaikaa, mutta Hänpä armossaan niin teki.

    Selvää oli, että Jeesuksen ristinkuolemaan on uskottava, Jeesukseen Jumalana ja ihmisenä uskottava, synnit anteeksi pyydettävä, pyydettävä Jeesusta pesemään synnit verellään ja pelastamaan ansaitsemaltani helvetin tieltä taivaaseen. No tuo jo sinänsä oli tietyllä tavalla nöyryyttävää myöntää, että on niin saastainen ja että toisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla minun takiani. Sitähän halusi olla sankari, joka kärsii toisten puolesta eikä noin päin, että on se raukka, jonka puolesta toinen on koko elämänsä joutunut antamaan.

    Mutta varsinainen ahtaus oli sitten siinä, että olinko valmis kestämän sen pilkan, minkä tiesin uskoville tulevan. Olinhan itsekin pilkannut murrosikäisenä uskovia, vaikka sen jälkeen en sitä Jumalan rangaistuksen pelossa uskaltanut tehdä suoraan, vain selän takana, mikä tietysti oli vielä halveksittavampaa.

    Kun olin ottanut tarkempaa selvää uskoon tulemisesta ja miettinyt sitä (olen siitä täällä kirjoitellut monet kerrat tarkemminkin) niin tulin sitten siihen pisteeseen, että nyt minun on tehtävä päätös ennenkuin Jumala ottaa etsikkoajan pois ja sitä tuskin sitten enää kolmatta kertaa tulen elämäni aikana saamaan.

    Koska olin nähnyt suurimman osan uskovista luopuvan uskostaan ja vain aniharvojen pysyvän uskossa koko elämänsä, en halunnut tehdä tuollaista hälläväliä päätöstä (tyyliin kokeilenpa Jeesusta), joka ei kestä.

    Niinpä punnitsin tarkasti mielessäni, mitä uskoon tuleminen ja uskossa eläminen tulee minulle maksamaan. Olin yrittäjänä, jota olin aina halunnutkin – menkööt yritykset ja johtajan tittelit, jos se on Jumalan tahto. Asuin Amerikassa, jota olin aina halunnutkin – menkööt Amerikan asumiset, jos se on Jumalan tahto. Olin kihloissa ja rakastunut – menkööt mies, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli ystäviä ja kiinteät välit sukulaisiin – menkööt ystävät ja sukulaiset, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli taloudellisesti mukavaa, autoja, matkoja sun muuta – menkööt rahat, autot ja kaikki omaisuus – jos se on Jumalan tahto. No sitten vielä minulla oli terveys ja elämäkin edessä – ottakoot ihmiset minut kiinni ja viekööt eduskuntatalon eteen ja tv-kameroiden edessä pilkatkoot ystävät, sukulaiset, oudot ja kaikki minua hulluna hihhulina ja käskekööt sanoutua irti Jeesuksesta perinteiseen uskonnollisuuteen ja heittäkööt kiviä niin, että lihan palat ja silmät lohkeilevat ruumiistani ja pilkkahuutojen myötä kivittäkööt minut kuoliaaksi, mutta minä en Jeesuksesta luovu.

    Tuon päätöksen kun sain tehtyä - raskaan päätöksen - niin silloin tiesin, että voin ja minun pitää tulla uskoon.

    Ja niinpä sitten etsimällä etsin kuin heinäsuovasta Suomen luterilaisen kirkon papeista ja diakonissoista uskovaa, joka osaisi rukoilla kanssani ja johdattaa minut uskoon. Hirveän määrän Helsingin seudun pappeja ja diakonissoja soittelin läpi eikä kukaan ollut uskossa eikä tiennyt miten uskoon pitää tulla. Sanoivat vain, että rukoile, lue Raamattua ja käy kirkossa. No, sitä olin tehnyt koko elämäni – varsinkin sitä rukoilupuolta useita kertoja päivässä ja tiesin, ettei se pelasta. No löytyihän se uskova kirkon työntekijä lopulta ja ratkaisun teko onnistui.

    Mutta yhtäkaikki tuo ahdas portti, mistä kyselit, oli minulla itseni kokonaan kadottaminen, kaiken oman määräämisvaltani, suunnitelmieni ja halujeni pois antaminen ja Jeesuksen Herrakseni (hallitsijakseni) ottaminen joka elämäni alueella. Koko elämäni antaminen Hänen käsiinsä ja kokonaan heittäytyminen Hänen varaansa, niin tässä maallisessa vaelluksessa kuin ruumiin kuoleman jälkeisessä.

    No niinpä olen sitten tuota kaitaa tietä kulkenut, Jeesustietä ja tulen kulkemaan taivaaseen asti.
  3. Jumala laittoi Pyhän Hengen minuun silloin, kun tulin etsikkoaikaan ja aloin tosissani miettimään elämäni tarkoitusta, syntisyyttäni, tyhjiä lupauksiani Jumalalle hädässä rukoillessani, sitä missä vietän ikuisuuteni, millainen Jumala on, tulisinko uskoon jne.

    Kun sitten Suomessa kirkkoherran kanssa tunnustin syntini, pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja lupasin seurata Häntä maksoi mitä maksoi loppuelämäni (pitemmän kertomuksen olen täällä kirjoittanut moneen kertaan), niin Pyhä Henki uudestisynnytti minut ja jäi minun eloon vironneeseen henkeeni asumaan.

    Se ei tuntunut miltään. Olin vain helpottunut siitä, että vihdoin olin pelastunut ja syntitaakka pudonnut päältäni.

    Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään.

    Sitten junassa pois tullessani ajattelin, että olen uskova, miten uskovan pitää olla ja elää. Mieleeni tuli kaikenlaisia ihmisten käsityksiä uskovista: ei meikkiä, rumat vaatteet, tekopyhä imelä iloista esittävä käytös... Mietin, että jos se on tuota, niin olen siihenkin valmis. Mutta silloin Pyhä Henki paljasti minulle, että tuo ei ole Jeesuksen tahto. Niinpä mielessäni sanoin Jumalalle, että minä en välitä ihmisten antamista painolasteista, joilla he uskovia yrittävät taakoittaa, vaan seuraan sinua Jeesus ja teen ja toimin niin kuin Sinä kulloinkin johdatat. Tuolloin täytyin Pyhällä Hengellä ja näin Jeesuksen hahmona edessäni ylhäällä. No se tuntui!

    Tuntui kuin olisin koko ihminen kaikkineni yhtä Jumalan kanssa minuun virranneessa lämpö-puhtaus-kirkkaus-tuulahduksessa. Ei sitä oikein pysty tähän kuvailemaan, mutta ne tietävät, jotka ovat saman kokeneet. Se ei edes ollut hetki, vaan kesti jonkin aikaa.

    No sitten Raamatun luku intoni oli suuri ja Pyhä Henki alkoi avata sieltä kohtia, mistä en ennen ollut kuullut puhuttavankaan. Esimerkiksi sen, että uskovat puhuvat uusilla kielillä (Jeesus jopa sanoi sen uskovien yhdeksi merkiksi Mark 16:17). No minä heti halusin kaiken, mitä Jumalalla oli minulle annettavana ja aloin rukoilla, että Hän antaisi minullekin tuon kielilläpuhumisen taidon.

    Silloin ymmärsin, että minun pitää tehdä parannusta joistain synneistäni, ennenkuin Jumala voi sen minulle antaa. Niinpä joka päivä vetäydyin rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala paljastaa minulle synti synniltä kaikki ja tein niistä parannusta. Sitten lopulta yhtenä päivänä tiesin sisimmässäni, että nyt puhun kielillä ja aloin puhua. Kieli ei ollut mitään tuntemaani kieltä, mutta täysin lauserakenteista ja samanlaista kuin maalliset kielet ovat noin kuunnella. Sanoja vain en ymmärrä. Voin rukoilla tuolla kielellä mielessäni, ääneen tai laulaa sillä. Sitä ei ole tarkoitettu yleiseen kokoukseen, jollei sitten paikalla ole toisen armolahjan eli kielten selittämisen armolahjan saanutta, joka tulkkaa en kokouksen osanottajien kielelle. Ja niinhän Raamattu sanookin, että kielillä kannattaa puhua paljon (Paavali) sillä siinä Pyhä Henki rukoilee ihmisen suulla. Siinäpä se onkin, että sitä voi itse suomen kielellä rukoilla vähän omaan pussiin, mutta kun antaa itsensä Pyhän Hengen käyttöön ja antaa Hänen rukoilla, niin rukoukset ovatkin Jumalalle mieleisiä. Voisin vaikka itse rukoilla, että nyt on niin paha ilma, älä nyt anna sen avun tarvitsijan soittaa tänään vaan vasta huomenna. Ja sitten rukoilenkin kielillä ja Pyhä Henki rukoilee "Kristus pistä nyt se avuntarvitsija heti soittamaan tuolle Riitalle ja auta häntä voittamaan laiskuutensa ja lähtemään saman tien avuksi".

    Ja silloin tällöin tunnen noita Pyhällä Hengellä täyttymisen lämpimiä tuulahduksia, kun vaikka rauhassa seurustelen sohvassa Jeesuksen kanssa. Niitä ei itse voi mitenkään pakottaa tulemaan, vaan Jumala antaa niitä silloin kun antaa. Eikä niihin pidä jäädä takertumaan, vaan nauttia sen aikaa kun siinä tuntemuksessa saa olla ja jatkaa sitten arkista vaellustaan.
  4. Sanot: "Suurin osa noista minitsemistasi väitteistä on päyttä potaskaa. Yksikään adventisti ei usko noin mutta sinä ilmeisesti haluaisit, että me uskoisimme. ota selvää asioista äläkä usko kaikkia p.... kirjoittajia"

    Jotta vastauksesi ei olisi pelkkää suunsoittoa, niin yritäpä antaa edes jotain perusteita väitteellesi. Jos katson teidän uskontunnustustanne, niin se kertoo aivan muuta. Miksi peittelet adventismin opinkohtia? Suuri osa adventismin harhoista on luettavissa Ellenin säätiön julkaisemista lähteistä ja Adventtikirkon julkisista papereista, miksi siis yrittää pitää yllä valhetta, että adventismi perustuisi yksin Raamattuun?

    Sanot: "Kuten kirjoitin pelastus asioissa uskomme ainoastaan Raamattuun ja vain Raamattuun. Jos me nyt sitten uskomme johonkin muuhunkin, mielestäsi hölynpölyyn, niin älä hermostu. Eivät ne ole pelastusasioita ja ei niihin tarvitse uskoa pelastuakseen, sen tietää jokainen adventisti"

    Tuo "vain Raamattuun" uskomislauseesi on vain fraasi, joka on juuri tuota pinnankiillottamista ja ne adventismin varsinaiset pilarit (juuri niin niitä sanotaan pilareiksi) ovat juuri niitä, jotka vievät pois pelastuksesta. Jokaisessa harhaopissa olkoot mormonismi, adventismi, jehovalaisuus, islam tai mikä muu tahansa on myös oikeaa, ei sillä kannata mesota. Tuo oikea on siinä juuri siksi, että pelkkä väärä ei eksytä niin helposti. Siksi adventismiakin sanotaan kristillisperäiseksi harhaopiksi. Mutta se, että adventismista löytyy oikeaa, jonka kautta jopa voi uudestaansyntyä, niin siitä seuraa sitä pahempaa, kun tuo uudestisyntynyt sitten opetetaan adventismin pilareihin ja muihin erikoisoppeihin (joita juuri tuossa linkissäni blogiini luettelin) ja niin hänen näkemyksensä Jumalasta, pelastuksesta, itsestään, laista, evankeliumista, sovituksesta - niin kaikesta mahdollisesta kieroontuu. Ja jos hän ei tee hyvissä ajoin parannusta adventismista, vaikka Pyhä Henki häntä uskovana siihen kehottaa jatkuvasti, niin Pyhä Henki murehtuu ja jättää hänet. Ja niin hänestä tulee luopio.

    Luepas 2. Pietarin kirje luku 2 läpi niin siinä puhutaan juuri siitä mitä tapahtuu, kun joutuu adventismin pyörteisiin. Siinä puhutaan juuri valheprofeetoista (Ellen White), jotka kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja (juuri tuo luettelo, jonka blogistani laitoin linkiksi) ja monista häntä seuraavista (niin juuri monista ja adventismihan leviää köyhissä maissa) ja totuuden tie tulee häväistyksi (adventtitotuus, jota termiä käytätte on juuri totuuden häpäisemistä). Ja tuloksena sitten on tuo, että uskoon tulleet luopuvat uskosta tuon harhaopin myötä "Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."

    Eli adventismissa pahinta on juuri tuo, että pelastuneet eksytetään demonin Ellen Whiten kautta syöttämillä erityisopeilla pois suoralta Jeesustieltä. Siihen eksynyt on aivopesty niin, että kun hän avaa Raamatun, hän ei näe sitä, mitä Jumala siinä haluaa hänelle sanoa, vaan lukemansa lause vääntyy hänen mielessään adventismin kielelle ja sen merkityksiin. Aivan kuin Pyhä Henki avaa Raamattua uudestisyntyneelle kristitylle oikein - avaa demoni ja adventismin syövyttävä ihmismieli Raamattua adventistille väärin.
  5. Jaa´a siinäpä sitä riittäisi kertomista päiväkausiksi, jos alkaisi muistella, mitä kaikkea Pyhä Henki on tehnyt elämässäni. Ja jos nyt kerron niin uskovat kyllä ymmärtävät, mistä puhun, mutta ei-uskovat eivät ymmärrä, koska eivät ymmärrä tuota persoonaa, Pyhää Henkeä, eivätkä sen asumista uskovan elävässä hengessä.
    Kysyt: ” Onko sillä sanan julistukseen noin henkilökohtaisesti jokin rooli?”
    Kyllä.
    Pyhä Henki tuo mieleen aiheita, mistä kirjoittaa, mistä ottaa selvää, mistä ja miten puhua, lohduttaako vai nuhdellako jotakuta, tuo mieleen Raamatun lauseita, kieltää puhumasta jollekin, kehottaa puhumaan jollekin, antaa näyn tai näkemyksen jostain asiasta tai tulevasta tapahtumasta, kehottaa tai kieltää rukoilemasta jonkun tai jonkin asian puolesta, parantaa rukouksen kautta (jopa koiran selkävian paransi), käskee uhata jotakuta, jollei hän tee parannusta tai tule uskoon, näyttää jonkun evankelioitavan tai evankelioitavaksi tulevan tai sielunhoidettavan tilasta tietoa, mitä en ihmisenä voisi tietää ja sitten voin rukoilla juuri tuon tietyn asian kantilta tai puhua sille ihmiselle juuri siitä asiasta, varoittaa ihmisten pahoista aikeista… Näyttää henget, mitkä johonkin ihmiseen, oppiin, uskontoon, ihmisryhmään tai paikkaan liittyy (tämä myös pahojen henkien sitomisessa ja poisajamisessa).
    Tai jos vaikka joku on aivan tosissaan selittänyt olevansa uskossa tai ettei hänellä ole tietty syntiä ja olen uskonut tuota ihmistä välittämättä pienestä kitkasta sisälläni (joka on ollut juuri se Pyhän Hengen tiedon ja tuon ihmisen esittämän puheen eriävyys), niin siitä on jäänyt jokin vaivaamaan ja se vaivaaminen voimistuu ja käy oikein ahdistavaksi. Pyhä Henki ja tuo minun valheen uskomiseni ovat ristiriidassa. Ja niin sitten kysyn, että mikäs synti minulla nyt on ja Pyhä Henki muistuttaa tuosta ihmisestä. Niinpä sitten on otettava tuohon ihmiseen yhteyttä ja sanottava, että et ole uskossa tai että kyllä sinulle on tuo nimenomainen synti ja lähdettävä siitä totuuden mukaisesta tilanteesta uudestaan liikkeelle.
    Pyhä Henki johdattaa joskus myös erittäin tarkasti ajallisesti, sanallisesti tai muuten. Otetaanpas nyt vaikka esimerkki. Yleensä pyöräilen kesähelteillä shortseissa, t-paidassa ja lenkkareissa - siis parhaissa mahdollisissa liikkumisen kannalta. Mutta kerran Pyhä Henki antoi ymmärtää, että minun on laitettava lyhythihainen valkoinen paitapusero, koruja, polvipituiset prässihousut ja nahkasandaalit. Ihmettelin asun epäkäytännöllisyyttä pitkälle lenkille, mutta toimin ohjeen mukaan. Parin kilometrin jälkeen pysähdyin ostamaan jätskiä kioskista ja siinä pihassa aloin jutella hienostuneen vanhemman rouvan kanssa. Juttu lensi asiasta toiseen ja sitten siirtyi uskon asioihin. Evankelioin tuon naisen ja hän oli vastaanottavainen. Siinäpä selvisi poikkeuksellisen pukeutumisen syy. Palasin sitten tyytyväisenä kotiin vaihtamaan vaatteet ja lähdin kunnon lenkille.
    Niin ja ylipäänsä kutsumuksen hoitamisessa Pyhä Henki muistuttaa, että siinä on yksin Jumalan varassa eikä saa antaa kenenkään ihmisen syyllistää itseään pois siitä, minkä on Jumalalta ymmärtänyt. Ja tässä asiassa olen huomannut Jumalan todella vihastuvan, jos yhtään alkaa heilahdella kutsumuksessaan ihmisten mielipiteiden mukaan.