Vapaa kuvaus

Iso kuva on Gumbölen kartanosta, jota käytetään Espoon kaupunginjohtajan asuntona tai edustustilana.

Pidän privaatit keskustelut ja kirjeenvaihdot vaitiolon piirissä, joten en myöskään aio pitää mitään ystäväluetteloa, joka sotisi osaltaan tuota periaatetta vastaan. (paitsi törkeitä uhkauksia ja tappouhkauksia en todellakaan lupaa pitää salassa - joten niitä ei enää kannata ladella)

Linkit: http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/miten-voit-pelastua.html, http://www.finbible.fi/head/raam1_uusi.htm, http://uskonasioita.blogspot.com/, http://uskonasioita.blogspot.com/2009/01/how-can-person-be-saved.html, http://uskonasioita.blogspot.com/2009/05/lopunajan-tapahtumat.html,

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Sähköposti: [email protected]

Hakusanat: pelastus, Usko, Jeesus

Aloituksia

420

Kommenttia

6874

  1. Kolme: Sapatin pito on juuri yhtä tärkeää kuin kääntymys. Ellen Whiten eniten markkinoitu kirja Suuri Taistelu (monella nimellä) toistuvasti painottaa, että lauantai Jumalan palvelus on AIHE, jonka ympärillä kaikki kirkon historia pyörii. Kirja opettaa, että kaikki muut kristityt lopulta tulevat jahtaamaan heitä ja yrittävät tappaa adventistit, koska he kieltäytyvät palvelemasta Jumalaa sunnuntaina. Heidän käsketään varastoida ruokaa ja valmistautua pakenemaan hetken varoituksella, kun Yhdysvaltojen hallitus määrää kuolemanrangaistuksen kaikille niille, jotka eivät palvele Jumalaa sunnuntaina. Tuollainen vainoharhaisuus tekee sapatin pitämisestä työtä ja välttämättömyyden pelastuakseen. Heidän teologiensa mutkikkaat selitykset eivät pysty poistamaan noin selkeää Ellen Whiten opetusta. Sen sijaan että he puolustaisivat Raamattua, he käyttävät paljon aikaa keskustellen hänen inspiraatiostaan ja puolustaessaan hänen tulkintojaan.

    Neljä: Ei-adventistiset kirkot ovat Babylon, suuri porttokirkko. Näiden kirkkojen ”sortuminen” alkoi kohta kevään 1844 jälkeen ja ne yhä ovat erossa totuudesta. Adventistit näkevät muut kristityt oppimattomina ja petettyinä. Sunnuntaina Jumalaa palvovat tulevat saamaan pedon merkin ja joutuvat kadotukseen. Adventistit ovat ainoa oikea kirkko. Monet adventistit opettavat, että Kristus ei palaa ennen kuin Adventtikirkko tuottaa 144.000 täysin synnitöntä jäsentä, jotka todistavat maailmalle, että Jumalan laki pystytään täyttämään täydellisesti.

    Viisi: Kirkkoperheen kesken Ellen G. Whiteä lainataan yhtä paljon, jollei enemmän, kuin Raamattua todistamaan näkökannat. Kun todella kovasti vaaditaan suoraa vastausta, adventistijohtajat usein myöntävät, että heidän oppinsa eivät voi olla eri mieltä kuin heidän profeettansa Ellen G. Whiten ”inspiroitu” Raamatun tulkinta. He eivät voi siirtyä pois siitä, mitä hän on selvästi kirjoittanut aiheesta. Kun heidän teologinsa taipuvat, he tekevät niin hänen usein vastakkaisten ilmoituksiensa mukaan, eivätkä hänen selvien opetuksiensa. Huolimatta siitä, mitä heprea, kreikka tai heidän oma Raamatun tutkimuksensa näyttäisi osoittavan, jos se ei myötäile Ellen Whiteä, sitten se ei ole totta ja se pitää hylätä. Todellista oppineisuutta rajoitetaan ankarasti.

    Henkilökohtaisesti, minä päädyin siihen, että seitsemännen päivän adventismi on väärä kristillinen kultti. Kaksi suurta asiaa tekevät heistä kultin. Ensiksi on heidän oppinsa inspiraatiosta. Ellen Whiten kirjoituksissa, he ovat lisänneet muita kirjoituksia Raamattuun ja kohtelevat niitä samanlaisella kunnioituksella ja inspiraationa. Toiseksi on heidän erikoislaatuisuutensa. He opettavat, että he ovat ainoa oikea kirkko ja täysin halveksuvat muita kristittyjä, jotka eivät noudata sapattia ja jotka tulevat joutumaan kadotukseen, jos Jeesus tulee ja löytää heidät palvelemasta Jumalaa sunnuntaina. Heidän asettamansa komiteaa, mikä antoi vastauksia Martinille ja Barnhouselle 1950-luvulla, pilkattiin myöhemmin, että se ei edustanut tosi adventismia. (Alkuperäistä kirjaa) Questions on Doctrinea ei suositella. Kirkkoa kontrolloivat ne, jotka korottavat Ellen G. Whiten Raamatun tasolle.

    Adventismin perusopit eivät ole muuttuneet eivätkä muutu, johtuen Ellen G. Whiten halvauttavasta vaikutuksesta. Viimeaikaiset vierailut adventistien opistoon, josta valmistuin, olivat masentavia, johtuen siitä kuinka Ellen Whiten kirjoitukset hallitsevat jopa Raamatun oppitunneilla. Heidän oma Raamatun versionsa, sapattikoulukirjallisuutensa ja talon sisäinen kirjallisuus yhä tukevat lähes jokaista kohtaa Ellen Whiten lainauksilla. Ainakin minusta näyttää, että he ovat perääntyneet yhä pidemmälle kultin kuoreen ja pois todellisesta kristillisyydestä.

    Kuitenkin he jakavat nykyään kirkkorakennuksensa ja sairaalansa arkkivihollistensa kanssa, “väärien babylonialaisten”. Heidän pastorinsa liittyvät yhä useampiin ja useampiin pappisjärjestöihin ja teeskentelevät vain yhtä osaa evankelikaalisesta ryhmästä. He istuvat molemmilla puolilla aitaa saadakseen käännytettyä muita kirkkoja.

    Minun toivomukseni ja rukoukseni on, että tämä kirja pelastaa monia vilpittömiä Jumalaa pelkääviä ystäviä Seitsemännen Päivän Adventtikirkon pelosta ja epätietoisuudesta ja johtaa heidät varmuuteen Jumalan todellisessa sapatissa eli Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa lepäämisestä.

    I also hope that Protestant evangelical ministers and also Roman Catholic priests will begin questioning Adventist ministers who pretend to be so normal, yet inwardly fear and despise other clergy at ministerial meetings.

    Minä myös toivon, että protestanttiset evankelikaaliset pastorit ja myös roomalaiskatoliset papit alkavat kyseenalaistaa adventistipastoreita, jotka teeskentelevät olevansa niin normaaleja silti sisäisesti peläten ja halveksien muuta papistoa pappiskokouksissa.”
  2. Myöhemmin minä tajusin, että minulle oli harkitusti valehdeltu ja minua oli petetty evankelistan toimesta, johon oli oppinut luottamaan ja häntä kunnioittamaan. Tapa, jolla minun kysymyksiini vastattiin, tyydytti minua, mutta vastaukset eivät todella tarkoittaneet sitä, mitä minä luulin niitten tarkoittavan. Evankelista vakuutti minulle, että vastaukset kaikkiin kysymyksiini olivat ehdottomasti ”kyllä”. Kun katson taakse tuohon aikaan, minua yhä häiritsee, että kirkko, mikä painottaa kymmentä käskyä niin vahvasti, voi noin harkitusti ja johdonmukaisesti rikkoa yhtä niistä ja valehdella rehelliselle etsijälle saadakseen käännynnäisiä.

    Evankelista esittelee heidät ainoina Raamatun edustajina. Evankelista jopa näytti minulle lausunnon kastetodistuksen takaa, mikä vahvisti ”kyllä” vastaukset.

    Kuten minä aikaisemmin mainitsin, minä liityin seitsemännen päivin adventtikirkkoon pääasiassa pitääkseni lauantaisapattia. Koskien muita oppeja, minä ajattelin, että jos kristillisyyden valtavirta oli niin väärässä sapatin suhteen, silloin, ehkä, he olivat myös väärässä monissa muissa opeissa.

    Varhaiset tutkimukseni paljastivat, että Martinin ja Barnhousen kirja Kingdom of the Cults ei kutsunut seitsemännen päivän adventismia vääräksi kultiksi. Adventistien vastaukset, Martinin kirjassa Questions on Doctrine, näyttivät konservatiivisilta ja evankelikaalisilta. Se jopa vähätteli Ellen G. Whiten vaikutusta oppien määrittämisessä. Tuohon aikaan minä huomasin, että minua oli petetty, minä tuin evankelistista uudistusliikettä kirkon sisällä, jota itse asiassa oli rajusti tukahdutettu. Monet johtavat teologit ja opettajat oli laitettu kuriin heidän yrityksistään tulla enemmän evankelikaalisiksi ja muiden kirkkokuntien hyväksymiksi. Australialainen ei-adventisti Geoffrey Paxton julkaisi The Shaking of Adventism-kirjan, mikä toiveikkaasti ennusti uskonvanhurskauttamisopin uudistavan seitsemännen päivän adventismin. Se ei sitä tehnyt.

    Heidän rehelliset vastauksensa minun kysymyksiini olisivat olleet:

    Yksi: ”Yksin Raamattu” tarkoittaa ”Raamattu ja Ellen G. White”, koska Raamattu opettaa, että tosi kirkolla on ohjaava profeetta, joka on yhtä inspiroitu kuin Raamatun profeetat.
    Kaksi: ”Pelastus armosta yksin uskosta kautta” ei tarkoita pelastusta armosta uskon kautta ”yksin”. Todellisessa käytännössä pelastus on armosta, mutta pelastuksen ylläpito tapahtuu tottelemalla sellaisia asioita kuin sapatin pitäminen ja epäpyhien ruokien välttäminen. He menevät paljon pitemmälle kuin metodistien vaikutus kieltäessään pyhien kestävyyden. Täysi pelastusvarmuus ei ole mahdollista ennen kuin Jeesus sulkee kunkin henkilön kohdalla kirjat kauan heidän kuolemansa jälkeen. Kun Jeesus tulee, aktiiviset sunnuntaina Jumalaa palvelevat eivät pelastu. Adventistille EGW:n sana laittaa pisteen kiistelylle eikä opillista tutkimusta voi jatkaa eteenpäin. Muita oppeja, kuten sielun uni ja loppuva helvetin tuli, painotetaan, mutta noilla ei ole samaa tärkeyttä kuin lauantaipalveluksella ja epäpyhillä ruoilla.
    jatkuu...
  3. Käänsin pikaisesti tuon ensimmäisen linkkisi kirjan johdanto-osan

    http://www.amazon.com/Exposing-Seventh-Day-Adventism-Russell-Kelly/dp/0595363423/ref=pd_sim_b_1#reader_0595363423

    Russell Earl Kelly, PHD (filosofian tohtori)

    ”Synnyin ja kasvoin etelän baptistiperheessä. Pikkulapsena minä otin Kristuksen vastaan pelastajanani. Kiitos hartaalle pyhäkouluopettajalle, minä opin aikaisin rakastamaan Raamattua ja opiskelemaan sitä päivittäin.
    Kun oli 27 vuotias 1972 aloin kyltymättömässä uteliaisuudessani siitä, mitä muut uskoivat, vierailemaan muissa kirkoissa tutkien heidän oppejaan ja kuunnellen erilaisia radio-ohjelmia oppiakseni lisää Jumalan Sanaa.
    Etelän baptistit edistävät vahvasti kymmentä käskyä kouluissa ja oikeustaloilla. He opettavat, että kymmenen käskyä on ikuista muuttumatonta Jumalan lakia. Kun minä kohtasin seitsemännen päivän adventistipainotuksen kymmenen käskyn sapatista, minusta tuntui, että en kyennyt jäämään baptistiksi ja silti pyrkiä tottelemaan kaikkia Jumalan käskyjä.
    Seitsemännen päivän adventismin vahva esitys kymmenestä käskystä veti minua tutkimaan tarkemmin. Sen jälkeen kun minulle oli (väärin) vakuutettu, että vain vanhan liiton seremoniallinen sapatti oli poistettu, tunsin pääasiallisesti juuri siitä syystä pakkoa tulla seitsemännen päivän adventistiksi. Opin myöhemmin, että heidän paras evankelioimis-strategiansa oli saada joku ensin ”koukkuun” sapattiin ja opettaa sitten muut ”testinä toimivat totuudet” myöhemmin. Tämä strategia toimi yhtä hyvin minun kohdallani, kuten se on toiminut miljoonien muiden kohdalla.

    Tuohon aikaan minusta näytti siltä, että seitsemännen päivän adventistien logiikka oli painavampaa kuin etelän baptistien. Tämä oli perusteluni:
    Yksi: Koska kymmenen käskyn oletetaan olevan muuttumatonta ikuista Jumalan moraalilakia, kuten molemmat kirkot väittivät, silloin niitä pitää noudattaa.
    Kaksi: Koska sapatti oli osa kymmentä käskyä, silloin sitä ei saa muuttaa, koska Jumala ei muuta omaa luonnettaan.
    Kolme: Sapatin, mikä oli poistettu Kol 2:16:ssa, täytyi olla vain seremoniallinen sapatti eikä kymmenen käskyn seitsemäs päivä.
    Neljä: Jos tämä oli totta, silloin minun täytyy tulla sapatin pitäjäksi hinnalla millä hyvänsä.
    Viisi: Jos tämä oli totta, silloin kaikkien kirkkojen, jotka vaativat, että kymmenen käskyä on yhä voimassa, pitäisi tulla myös sapatin pitäjiksi.

    Vaikka minä olin vakuuttunut sapatista, tunsin rauhattomuutta monista heidän opeistaan. Oli lukuisia tärkeitä kysymyksiä, joihin halusin oikean vastauksen ennen liittymistä seitsemännen päivän adventtikirkkoon. Kysyin evankelistalta seuraavia kysymyksiä:
    Yksi: Uskovatko seitsemännen päivän adventistit, että ”Raamattu yksin” oli heidän standardinsa oppinsa määrittelyssä?
    Kaksi: Uskovatko he, että pelastus perustuu ”armoon yksin uskon kautta”?
    Kolme: Uskovatko he, että uskovat pitävät sapattia, koska heidät on pelastettu eikä pelastuakseen?
    Neljä: Uskovatko he, että vilpittömät uskovat muista uskontokunnista pelastuvat myös, vaikka he eivät tiedä tai pidä sapattia?
    Viisi: Ajattelevatko adventistit, että Ellen G. White ei ole samalla tavalla inspiroitu kuin Raamattu?
    jatkuu...