morpheuz

Vapaa kuvaus

Ihminen. Tollo. Akateemisesti kouluttautunut.

Rakastan ihmisiä. Inhimillisyyksineen.

Sosiaalinen erakko eli niin paljon yksinolosta pitänyt, etteivät kaikki sosiaaliset säännöt päde kohdallani. Olen utelias, mutta ujohko; tarpeen tullen suorasanainen. Kiinnitän huomiota usein rivien väliin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja juttelen mielelläni asioista, joista ei normaalisti puhuta tai asioista, joista pidetään paljon asenteellista ääntä, muttei oikeastaan keskustella kunnolla. Tätä havaitsee paljon esimerkiksi poliittisessa talouspuheessa ja keskustelussa maahanmuutosta.

Elän hyvistä keskusteluista. En kuitenkaan aina kaipaa uutta ajateltavaa, vaan mulle kelpaa mainiosti mukavat ihmiset, jotka pitävät mukavista jutuista. Akateemisen ja inhimillisen kiinnostuksen kohteita on useita: kulttuurit, viestintä, kansantalous, lääketiede, politiikka, ihmispsyyke, pakkomielteet. Akateemiset työni ovat käsitelleet addiktioita, sanatonta viestintää riita- ja sotatilanteissa sekä rahaa.

Harrastan musiikkia, elokuvia, liikuntaa, kirjoittamista, lukemista, pölöilyä ja järjestötoimintaa. Musiikki on tärkeä osa elämääni. En soita tai laula, mutta pyörin kuvioissa ja kuuntelen melko laaja-alaisesti. Suosikkejani ovat mm. Muse, Opeth, Pink Floyd, a-ha, The Beatles, Rammstein, Amorphis, Katatonia, Porcupine Tree, David Guetta, Anathema, Metallica, 30 Seconds to Mars, Korn, Queen, Peter Gabriel, The Moody Blues, Deep Purple, Devin Townsend, Depeche Mode, Chisu, Air, Amplifier, George Michael, Marilyn Manson, In Flames, Coldplay, Madonna, Dream Theater, Jenni Vartiainen, The Prodigy, David Bowie, Pendulum, Volbeat, Megadeth, Stevie Wonder, Bee Gees, Linkin Park, U2, Fear Factory, Nightwish, Alter Bridge, Michael Jackson, Def Leppard, Black Sabbath, Eminem, Lady Gaga, The Kinks, Black Eyed Peas, Massive Attack, Kamelot, Killing Joke, Elton John, Robbie Williams, Goldfrapp, Lana Del Rey, Bruce Springsteen, Green Day, Adele, VNV Nation, Led Zeppelin, Blackfield, Radiohead, Duran Duran, Beck, Hans Zimmer, Threshold, The Hollies, New Order, Simon & Garfunkel, Hurts, Leprous, Elbow, Justin Timberlake, Daft Punk, Carpark North, Shinedown, Pixies, Die Antwoord, Ultravox, Paradise Lost, Kotiteollisuus, Alphaville, Chase & Status, The Shins, Septicflesh, Woven Hand, The Chemical Brothers, ZZ Top, Static-X, PMMP, Lacuna Coil, Mastodon, Pain, Björk, Infected Mushroom, Röyksopp, Gotye, Circus Maximus ja Cat Stevens.

Suosikkileffoja mm. Nykyaika (Modern Times), Koyaanisqatsi, The Wall, Monty Python-elokuvat, Rita Hayworth - Avain pakoon (Shawshank Redemption), Fight Club, Hohto (The Shining), Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream), Se7en, The Grand Budapest Hotel, Epällyt (The Usual Suspects), Alien, Léon, 2001 - Avaruusseikkailu, Piukat paikat (Some Like It Hot), Spartacus, Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad & The Ugly), Mr. Nobody.

Muutama ajatteluuni vaikuttanut oppinut: Jon Elster, Bruce K. Alexander, Zygmunt Bauman, Friedrich Nietzsche, Leon Festinger, Arlie Russell Hochschild, Clifford Geertz, Neil Postman, David Harvey, Philip Goodchild, John Kenneth Galbraith, William James, Charles Saunders Pierce ja George Herbert Mead.

Vapaa-aikanani: Seison, istun, Kävelen (ja luen samalla), makaan.
Katson tv:stä mieluiten: Dokkareita ja kisoja.
Kotieläimet: Villakoirat nurkissa.
En pidä: Nuhasta.
Parhaat matkakohteet: Ruokakauppa.
Ruoka & juoma: Lähes kaikki. Alkoholiton ja kofeiiniton. Myös kasvisravinto.
Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu
Ammatti: Viestintä/media/kulttuuri
Ase tai siviilipalvelus: Käyty
Yhdistykset/kerhot: Reilukerho

Siviilisääty: SinkkuLapset: 0.

Aloituksia

4

Kommenttia

162

  1. Aika monet kerrat olen jättänyt kyseiset pippalot väliin siksi, etten ole jaksanut katsoa juovia ja humaltuvia ihmisiä. Siitä huolimatta firman edustajat ovat lahjoneet joulun alla ja vuoden päätteeksi milloin viinipulloilla, milloin jollakin muulla alkoholipitoisella juomalla. Alkoholi vaikuttaa kuuluneen yritysten ja yhtiöiden etiketteihin todella pitkään, mutta käytäntö on myös hiljalleen muuttumassa tai muuttunut.

    Nykyään koen alkoholiin liittyvän ilmapiirin aika paljon avoimemmaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joissakin firmoissa edelleen edustettaisi vanhaa koulukuntaa. Yritykset, joissa edelleen työntekijöitä arvioidaan sen mukaan juovatko lainkaan, kohtuullisesti vai liikaa, ovat jollakin tavalla urautuneita. Siksi on varmasti vaikea tehdä varsinkaan vähänkään valta-asemassa olevana helppoa valintaa sen suhteen, tulisiko mennä juhliin ja esittää juovansa tai jättää menemättä, ettei tarvitsisi esittää mitään.

    Nykyään en jaksa enää kiinnittää asiaan huomiota. Sen vuoksi menisin juhliin, mutta kieltäytyisin alkoholijuomista. Jos ei tarjolla ole muuta - esimerkiksi vettä, niin ollaan aika lähellä jotakin sellaista tilannetta, mitä ei voi perustella mitenkään Suomi-nimisessä valtiossa. Ei tämä nyt kuitenkaan mikään aavikkovaltio ole.

    Jos muut sitten kokevat ilonpilaajaksi, en pidä sitä kyllä sen ihmisen ongelmana, joka jättää juomatta. Olen juhlinut muiden mukana vuosikaudet välittämättä siitä juovatko he vai eivät, eivätkä hekään enää ole sen kummemmin ihmetelleet juomattomuuttani. Paljon on kiinni asenteesta. Toisaalta jättäisin kuitenkin yksinkertaisesti menemättä juhliin, jossa tietäisin ihmisten juovan itsensä käytännössä känniin kunnon kännisekoilua silmällä pitäen. Sellaisissa juhlissa minulla ei olisi mitään virkaa, mutta niin kauan kuin muilla on hauskaa, johon vähänkään pystyn samastumaan, kaikki ok.

    Tietysti se olen vain minä. En kuitenkaan lähtisi mihinkään esittämiseen ja näyttelemiseen, vaan olisin sitten ihan rehellisesti sitä mitä olen: vedenjuoja.
  2. Aivan ensimmäiseksi: tunteista puhuminen on kaikille vaikeaa. Nuoremmalla iällä erityisesti, koska me tunnistamme lopulta vain sellaisia tunteita, jotka on meidän elämässämme nimettyjä ja jollakin tavalla johonkin "oloon" liitetty. Siten esimerkiksi kaikissa kulttuureissa ei välttämättä ole pelkoa tai vihaa tarkoittavia sanoja, vaan ne on korvattu jollakin toisella.

    Kieli on puutteellinen ja toiseksi meidät kasvattaneet ihmiset ovat puutteellisia. Väittäisin, että jos tunteista puhutaan, niin perheissä harvemmin tuodaan aivan kaikkia tunteita julki. Osa niistä jää anomalioiksi (niille ei ole sanoja), osa tabuiksi (voisi puhua, muttei voi tai saa).

    Jos olet kiinnostunut tunteista, voisit tutustua vaikka Arlie Hochschildin tai Jon Elsterin ajatuksiin niistä. Hochschild puhuu tunnetyöstä, joka tarkoittaa tunteiden säätelyä eri tilanteissa. Emme yksinkertaisesti erilaisten sosiaalisten normien vuoksi voi käyttäytyä työpaikalla samalla tavalla kuin vapaa-ajalla tai vanhempiemme kanssa samalla tavalla kuin seurustelukumppaniemme. Elster puolestaan tekee (Hochschildin tavoin) varsin perusteellista työtä kuvaillessaan eri tunteita (emootioita) ja siihen, miten ne meidän käyttäytymiseemme vaikuttavat. Mitkä niistä motivoivat toimimaan ja millä tavalla.

    Melko hyvä on myös wikipedia-artikkeli emootioista. Jos haluat katsoa, millaisia kaikenlaisia emootioita nyky-ymmärryksellä ihmisillä voi olla:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Emotion

    Epävarmuus liittyy osaltaan tunteisiin, niiden tunnistamiseen ja siihen, miten ymmärrämme niiden alkuperän. Esimerkiksi pelko voi olla ihan aiheellinen, mutta se voi olla myös irrationaalinen. Tarkoittaen sitä, että voimme pelätä aiheellisesti liian nopeasti onnettomuuden jälkeen tehetävän urheilusuorituksen aiheuttavan lisävammoja. Se on mahdollista. Sen sijaan pelolle ei välttämättä ole perusteita silloin, jos pelkäämme helvettiin joutumista, vaatekaapin mörköjä tai seinien kuulevan puhettamme.

    Kaveripiirissä pelot voivat olla aiheellisia ja aiheuttaa epävarmuutta. Tämä siitä syystä, että sosiaaliset normit pyrkivät jollakin tavalla muokkaamaan meitä toimimaan odotetulla tavalla. Jos kaveripiirissä on tarkoitus olla iloinen, ehkä juhlia ja nauttia elämästä, on parempi unohtaa se kipuileva, epävarma sekä ahdistunut minä. Silloin sosiaaliset normit pakottavat siihen, ettei koskaan puhuta tunteista tai olla täysin oma itsensä. Ajan kuluessa yksilöt saattavat jopa erehtyä ajattelemaan, että se minuus on oikea ja itsevarma. Mutta miten olla itsevarma, jos kieltää tunteensa ja itsensä?

    Hyvä neuvo on olla "oma itsensä". Haaste on tietää, kuka se itse on. Ensisijainen neuvo silloin voi vain olla, että "tunne itsesi". Tunne ahdistuksesi, ilosi, pelkosi ja rakkautesi syy. Se tarkoittaa altistumista kaikille tunteille, jopa niille epämiellyttäville. Valitettavasti vain kaikista ei ole siihen. Siksi myös neuvo "ole vahva" on hyvä, mutta kysymys kuuluu, miten itseään voi vahvistaa, jos ainoa keino siihen on heikkouden kieltäminen?

    Nähdäkseni puhuessasi ahdistuksestasi ja epävarmuudestasi olet oikealla tiellä. Avoimuus on hyvä asia. Se, että kolikolla on kaksi puolta on fakta, joka ei muutu sillä, että toisen puolen pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta unohtamaan. Olet vahva ja heikko, iloinen ja surullinen. Siitä on hyvä lähteä. Kaikkien ihmisten seurassa sellaisen kaksinaisuuteen ei pysty, eikä ole aihetta. Tärkeää on, että sellaisia ihmisiä on, joille voi näyttää molemmat puolet.
  3. Se varmasti onkin tullut selväksi, että pitkien kuurien kestäminen on harjoittelun tulos. Harjoittelu on melko kallista, aikaavievää ja usein jo sinällään jonkin psyykkisen oireen innoittamaa. Jälkimmäisestä syystä joillakin on melko pakottava tarve harjoitella, harjoitella ja harjoitella, kunnes voi viettää useamman kuukauden enemmän tai vähemmän sekavassa mielentilassa tai tiedottomana.

    John D. Rockefeller vanhempi lausui aikanaan ennen kieltolakeja pistämättömän totuuden. Hän valaisi hieman menestyksensä, terveytensä ja hyväntuulisuutensa saloja: hän ei käyttänyt alkoholia. Hän eli 97-vuotiaaksi, mutta hänen jälkeensä alkanut kieltolaki muutti asioita aika perusteellisesti. Jos aiemmin oli jo ymmärretty se, miten alkoholi vaikuttaa kielteisesti yksilöihin ja yhteisöihin, niin kieltolain aikana suurin intressi ei suinkaan kohdistunut itse alkoholiin ja sen aiheuttamiin haittoihin, vaan siihen, kuka käärii rahat.

    Alkoholi muuttui hyvin lyhyessä ajassa käyttämällä valmistetusta tai kirkkojen kätköissä valmistetusta rohdosta/lääkkeestä teolliseksi bulkkituotteeksi. Jos aiemmin alkoholia käytettiin lääkkeenä ja ongelmakäytöksi katsottiin kaikki ei-lääkinnällinen käyttö (jolla voi olla vakavia terveydellisiä seurauksia tai vaikka vain seuraavan päivän krapula), nopea teollistuminen mahdollisti sen, että tuotanto ylittää kulutuksen tarpeen. Ja kun näin käy, ihmisten on mahdollista juoda vaikka vuosi putkeen, rahansa, talonsa, työpaikkansa, perheensä ja lopulta henkensä. Näin tapahtui toki jo ennen teollistumista, mutta alkoholin muututtua teolliseksi "kamaksi" (kuten William S. Burroughs asian olisi ilmaissut), enemmän ei ollut tarpeeksi. Alkoholi on suurin yksittäinen syy työikäisten suomalaisten kuolemiin.

    Se tarkoittaa sitä, että noita harjoittelijoita Suomessa riittää. Teollisuudelle ja markkinataloudelle itsensä orjuuttaneita vapaaehtoisia löytyy pilvin pimein. Tämä tehdään vielä melko hymysuin aina siihen asti, kun vieroitusoireet tai masennus iskevät. Tässä voi kysyä itsekultakin, että minkä vuoksi kehon tai mielen pitäisi sietää kolmen päivän rankan dokaamisen?

    Sietokyky on yksilöllinen, mutta sosiaalinen tai psyykkinen paine voi olla musertava. Siksi ihmisten on syytä unohtaa se, että alkoholi on kemiallinen tuote, joka aiheuttaa 'allergisen oireyhtymän' kaltaisen tilan. Se on myrkytysoire ensimmäisistä vaikutuksista lähtien. Jos sitten joku koira- tai kissa-allerginen altistaa itsensä kerta toisensa jälkeen koirille tai kissoille, joillakin toleranssi kasvaa. He onnistuvat siedättämään itsensä 'terveiksi' (alkoholin kohdalla potentiaalisiksi alkoholisteiksi), kun taas osa ei siedäty, vaan hengitystiet menevät kerta toisensa jälkeen vaarallisesti tukkoon (alkoholin kohdalla, jotkut eivät vain siedäty, vaan paha olo tulee vaikka kuinka harjoittelisi).

    Eli sieto on yksilöllistä. Mutta itsensä siedättämisen taustalla on yleensä ihan eri motiivit kuin ne, jotka yksilö tunnistaa. Suomessa meillä kai on sen suuntainen kulttuuri, että sekin vaatii aktiivista itsensä siedättämistä. Yksilön hyöty on se, että pystyy kuluttamaan (rahaa ja viinaa) enemmän ja tunnottomammin, yhteisön hyöty on... vielä moraalisesti kyseenalaisempi.
  4. Maksakirroosion ja esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisuudessa tapahtuneiden liikenneonnettomuuksien sekä väkivaltarikosten ymmärtämiseksi on nimenomaan hyvä verrata eurooppalaiseen kulutukseen. Asian voi kärjistää vaikka näin:

    Vertailumaat Ranska tai Italia, jossa juodaan paljon mietoja alkoholeja päivän mittaan ja ruokailujen yhteydessä. Ihmiset ovat usein leppoisassa pienessä hiprakassa, sosiaalisina, mutta eivät niinkään vaaraksi itselleen tai toisilleen. Kokonaiskulutus on suurta esimerkiksi suhteessa Suomeen, mutta siitä huolimatta erilaisia alkoholiliitännäisiä ongelmia on suhteellisesti enemmän Suomessa.

    Suomi, jossa käyttö ei jakaannu tasaisesti eri viikon päiville, vaan viikonloppuihin ja loma-aikoihin. Kulutus on hyvin vähäistä arkipäivinä, joten sen minkä mannereurooppalaiset juovat viitenä päivänä, suomalainen vetää yhdessä tai kahdessa, nykyään yhä useammin mietoina alkoholeina, mutta myös väkevinä. Sen sijaan, että suomalaiset olisivat leppoisassa pienessä tuiterissa, sosiaalisia ja viihtyisiä, ovat änkyräkännissä. Riitojen määrä lisääntyy, ihmiset eivät pysy poissa ratista, vaikka pitäisi, ja raskasta kertakulutus tuhoaa nopeammin elimistöä (myös maksaa) kuin tasainen, mutta runsas kulutus.

    Näen, että Suomeen on vaikea lanseerata kohtuullisen käytön kulttuuria. Ei se mahdotonta ole, mutta itselleni herää kysymys, että kenen intresseissä on kannustaa suomalaisia kohti tasaisempaa, päivittäistä ja hyvin todennäköisesti runsasta käyttöä? Eurooppalainen keskiarvo antaa ymmärtää, että sivistyneemmissä alkoholikulttuureissa käytetään enemmän alkoholia kuin Suomessa. Vain säännöllisemmin ja pienempiä annoksia kerralla.

    Tämän kohtuullisen käytön ideaalia ajaa esimerkiksi Panimoliitto. Voi ajatella, että taustalla on ihan oikea huoli suomalaisten hyvinvoinnista, mutta en usko minkään yrityksen voivan toimia logiikalla: käyttäkää vähemmän meidän tuotteitamme. Mikä järki on mainostaa sillä tavalla? Itselleni tämä kohtuullisen käytön lanseeraaminen Suomeen vaikuttaa tiettyjen tahojen imagon/kasvojen pesulta. Osoitetaan huolta ja yritetään tehdä suomalaisia fiksumpia alkoholinkäyttäjiä. Ehkä oikeasti muutos voisi olla parempaan, mutta teollisuuteen tulee uppoamaan vain enemmän rahaa, kulutuksen myötä tuotanto kasvaa (myös työllisyys paranee), mutta viime kädessä.... pysyvätkö suomalaiset poissa rateista, pysyvätkö terveinä, voivatko olla hakkaamatta toisiaan ja juomatta ehkä sittenkin sitä yhtä lasillista liikaa?
  5. Itseaasiassa virheellistä tietoa. Kokonaiskulutustilastossa suomalaiset ovat eurooppalaista keskitasoa. Samoin historiassa esimerkiksi tiedetään aika, jolloin Ranskassa käytettiin 22 litraa absoluuttista alkoholia per henkilö. Suomessa ollaan nyt huolestuneita tilanteessa, jossa kulutus on noin puolet tuosta. Ranskassa ei ollut alkoholisteja, Suomessa on sekä niitä että juoppoja.

    Suomessa kulutus keskittyy viikonloppuihin ja pienellä enemmän kuluttavalla osalla myös iltoihin, töiden jälkeiseen vapaa-aikaan. Toisaalla se liittyy päivällisiin, lounaisiin, illallisiin ja sen jälkeen vielä mahdollisiin illanviettoihin.

    Kun Suomeen lanseerataan kovasti kohtuullista juomista, täytyy kuitenkin muistaa suomalainen kulttuuriperintö ja miten täällä on ylipäätään suhtauduttu elämään sekä alkoholiin. Ongelma ei niinkään ole kokonaiskulutus, vaan kertakäyttökertomen rajuus. Kun suomalainen tekee töitä, se tekee sen tosissaan. Sama pätee alkoholinkäyttöön. Olkoon se sitten viihdejuomisesta, silloin kun viihteelle mennään, ollaan 101% viihteellä. Missä ehkä jossakin maassa viihtyvyys paranee tuopillisella, Suomessa ikään kuin tavan vuoksi otetaan viidestä kymmeneen.

    Työ ja elämä on raskasta kaikkialla maailmassa. Suomi on itseasiassa varmasti yksi helpoimmista ja turvallisimmista maista elää. On väitetty, että sotatila on syy karsia juomista, koska taistelukentällä överit vetävistä sotilaista ei ole apua. Ihmisten on skarpattava. Meidän maassamme kaikki on liian hyvin, joten yli oman tarpeen menevä juominen on mahdollista. Se poistaa rauhan ajan aiheuttamaa tylsistymistä. Kaiken voi sanoa muuttuneen siitä, kun 1800-luvun lopulla huolestuttiin alkoholin runsaasta käytöstä, kun se taisi olla murto-osan nykyisestä. Kieltolaki osui ensimmäisen maailmansodan alkuun. Toiseen maailmansotaan mennessä elettiin säätelytaloudessa ja vuonna 1969, 24 vuotta ison sodan jälkeen alkoholi vapautettiin. Mitä siitä seurasi on sitten omanlaistaan historiaa. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt noin kymmenkertaiseksi ja alkoholi on tällä hetkellä suurin syy työikäisten suomalaisten ennenaikaisiin kuolemiin.
  6. Sosiaalinen paine alkoholinkäyttöön on todella voimakas. Itseäni ei tuoremehu saunaillassa haittaisi yhtään. Pikemmin olisi toivottavaa. Kivennäisvesikin kävisi. Tulisi halvemmaksi. Vieraanvaraisuudesta nenäni eteen kuitenkin iskettäisiin olutta tai muuta alkoholijuomaa. Isännän arvo ei silmissäni nouse...

    Tämä kertoo oikeastaan todella paljon kulttuurista ja erilaisista piiloisista arvoista. Se kertoo jotakin siitä, mitä me ihmiset uskomme olevan meille tärkeää. Yhtä hyvin, eri aikakautena - jolloin viellä esim. heroiini, kokaiini ja amfetamiini olivat vapaasti saatavissa olevia lääkkeitä mm. astmaan - olisi voitu tarjota heroiinia. "Ota siitä vain, piristyt hiukan." Olisi ollut solvaus olla tarjoamatta. Mitä tällä kaikella huomaavaisuudella ja vieraanvaraisuudella yritetään saada aikaan itselle sekä muille? Hyvinvointia?

    Suurin osa käyttäjistä pysyy kohtuudessa. Siitä huolimatta tuo sosiaalinen paine ja pyrkimys saada kaikki kuluttajiksi muistuttaa itseäni uskonnollisesta käännytystyöstä. Yhteen aikaan lähes 100% kansalaisista oli kristittyjä. Uskoivat he Jumalaan sitten löyhästi tai eivät. Ne ajat ovat ohi. Kristittyjen osuus Suomessa on pienempi kuin alkoholia käyttävän aikuisväestön.
  7. Kaikki eivät havaitse haittoja alkoholinkäytöllä, vaikka niitä olisi. Osalla käyttäjistä käyttö pysyy hallinnassa ja se vastaa alkuperäistä tarkoitustaan: ravintoaineena ruoan yhteydessä tai lievänä lääkityksenä viinilasillinen silloin tällöin. Seuraan vierestä useampaa pariskuntaa, jotka käyttävät alkoholia päivittäin. He pysyvät pääasiassa hyväntuulisina, eikä heillä vaikuta koituvan minkäänlaista haittaa alkoholinkäytöstä. Silti he käyttävät aika huomattavan summan rahaa juomiin suhteutettuna tuloihn ja valittavat rahanmenoa. Ahdistus ja lievät masennusoireet ovat väistämättömiä. Silti mitään sellaista haittaa ei ole, että he harkitsisivatkaan alkoholinkäytön vähentämistä. Kaikkien riskirajoitusten ja käyttösuositusten mukaan yksi pariskunta suurkuluttaa. He ovat alkoholisteja, kutsuvat itseään juopoiksi, mutta ongelmaa ei ole niin kauan kuin sitä ei ole. Haittoja ei ole niin kauan kuin niitä ei tiedosteta.

    Haitta ei ole vain yksilöllinen eikä se ole yksilöstä lähtöisin. Ajatellaan, että nämä pariskunnat pyörittäisivät alkoholiteollisuutta. Se ei vain toimisi. Yksikään teollisuuslaitos ei olisi kiinnostunut tuottamaan yksittäisiä juomia yksittäisille ihmisille. Teollisuus on olemassa kaikille "tavallisille kuluttajille", jotka yhdessä antavat teollisuudelle elinvoiman ja tuotannon tarpeen. Kun tuotetaan, on lähes väistämätöntä, että myös kulutetaan. Teollisuus ei ole alkoholisteja varten. Edes alkoholi ei ole. Se on kaikkia niitä varten, jotka jollakin tavalla perustelevat alkoholin olevan tarpeellista. Ongelman ydin on siinä, että ihmiset eivät ole kovin valveutuneita alkoholin, sen tuotannon, käytön ja vaikutusten suhteen.

    Sen sijaan, että voimavaroja tulisi kohdentaa alkoholiongelmaisiin, niitä tulisi itseasiassa kohdentaa nuoriin ja tavallisiin käyttäjiin. Ennaltaehkäisy alkaa lapsuusiässä ja sen ei pidä edes käsitellä alkoholia. Alkoholi on vain yksi tuote monien muiden joukossa. Ongelma syntyy kulutuksesta ja kulutuksen tarpeesta. Ihmiset käyttävät samankaltaisena lääkkeenä arkielämän ahdistuksia vastaan shoppailua, heräteostoksia, kaiken turhan krääsän keräämistä, mitä enemmän materiaa, sitä paremmin kaikki elämässä on.

    Rikollisuus on pienen ryhmän asia. Mutta esimerkiksi rahantarve ei ole. Meistä jokainen tarvitsee rahaa elääkseen ja kaikki eivät voi olla toimitusjohtajia. Kaikilla ei ole edes työtä. Jos osasta suomalaisia kehittyy alkoholin- tai muiden päihteiden käyttäjiä, heidän rahan- ja kulutuksentarpeensa luonnollisesti kasvaa. Ilman töitä, mistä raha saadaan? Mitä jos rahaa tarvitaan enemmän? Mitä, jos jokainen pullo ja ihminen on mahdollisuus tarpeiden tyydyttämiseen? Ajatellaanko muiden ihmisten tunteita ja hyvinvointia vai ollaanko valmiita tappamaan olutpullosta?

    Toki ongelma on jossakin muualla. Se on aina ollut. Onko se sitten alkoholistissa tai rikollisessa? Kuten toisaalla kirjoitin, jokainen on vastuussa teoistaan. Silti meistä kukaan ei kasva kulttuuriseen tai sosiaaliseen tyhjiöön.
  8. Noin 70% väkivaltarikoksista tapahtuu humalassa. Aloittajan tiedot ovat aika yksitotisia ja vääristeleviä, totta.

    Luostareissa jengi ei kuitenkaan ollut ihan päissään. Kyllä se on ollut enemmän miesten harrastus, ja sellaisena pysyikin aina uuden alkoholilain voimaanastumiseen saakka. Mies ei ole mies, ilman huikkaa tai kahta silloin tällöin.

    Kun kulutettu annos lähentelee 40:ää viikottain, ei puhuta addiktiosta, vaan teollisuuden ja elinkeinoelämän rahoittamista. Hoidosta ja varhaisista kuolemista maksaa kuitenkin yhteiskunta, ei vain teollisuus ja elinkeinoelämä.

    Alkoholia käytettiin ja käytetään edelleen lääkkeenä. Ajan kanssa vain on käynyt aika epäselvemmäksi, että mitä "sairautta" sillä hoidetaan. Näyttää nimittäin siltä, että sitä otetaan iloihin ja suruihin, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Kun alkoholi sanelee, mikä tahansa on pätevä syy muutamalle. Sen sijaan, että alkoholi olisi jollakin tavalla pelottava asia, se ei ole muuta kuin lääkeaine, josta on vain tullut jättimäinen teollisuus, josta saatavista verotuloista myös valtio on riippuvainen. Jos historiaa on kerrattava, ehkä sitä pitäisi alkoholin osalta katsoa myös vähän laajemmalla perspektiivillä ja kysyä miksi...
  9. Rajoitukset eivät ole ihmisiä varten. Niin voi ajatella. Sen vuoksi myös vahvat huumeet pitäisi vapauttaa. Sen lisäksi, koska huumeiden ja alkoholin tiedettään tappavan, ne olisi leimattava alkuperäisillä leimoilla lääkkeiksi, ja vapautettava hintakilpailusta, ilmaisina.

    Tämä siitä syystä, että ei ole millään tavalla moraalisesti perusteltua taloudellinen hyöty muiden ihmisten pahoinvoinnin kustannuksella. Olkoonkin, että jotkut käyttävät koviakin huumeita lääkkeinä, pystyäkseen toimimaan arkielämässä. Kaikki eivät kuitenkaan tiettävästi niin tee. Ne, joilla kulutus menee yli, rahoittavat sen jälkeen teollisuutta ja kaupankäyntiä, joka tappaa aika paljon ihmisiä.

    Se, että rajoitukset poistettaisiin langettaisi vastuun teoistaan käyttäjille, rankemman kautta. Jokaisen tulisi silloin olla täysin tietoinen tekemistään valinnoista. Jos käyttö tapahtuu silloin viihdetarkoituksessa, sen on nimenomaisesti aiheuttava viihtyvyyttä. Jos se aiheuttaa kanssaihmisille pahoinvointia tai käyttäjälle itselleen, hän ei tiedä, mitä tekee. Ei rajoituksia päihteille, mutta siitä seuraavalle toiminnalle. Jokainen kantakoon vastuun valinnoistaan.

    En näe, että suomalaisessa kulttuurissa raivoraittiit markkinoisivat omaa ideologiaansa. 90% suomalaisista käyttää ja alkoholinkäytön aloittaminen kuuluu aikuistumisriitteihin. Se on jopa sinä määrin hallitseva, että "raivoraitis", joka ei nyt vain 11-vuotiaana halua vetää päätään täyteen, saattaa joutua kaveripiiristään syrjään. Syrjäytymisuhkasta puhutaan nimenomaisesti addikteja koskevana asiana, mutta miten käsitellä sitä uhkaa, joka syntyy, kun ihmiset eivät halua mennä massan mukana, vaan valitsevat päihteettömän elämän muiden valitessa päihteellisen? Sanktio on kuin vanhaan aikaan kirkkojen vielä sanktioidessa uskonnottomuutta tai siitä, ettei käynyt sunnuntaisin kirkossa. Nyt vain pitäisi käydä baarissa tai edes joskus muutama pullo olutta osaa kuuluakseen joukkoon.

    On suoraan sanoen umpimielistä ja puusilmäistä osoittaa sormella raittiita. Se nimittäin on vähän kuin kristityt moittisivat ateisteja uskonnottomuudestaan. Ollaan me ateistit toki sellaisia pölvästejä, että ojennusta tarvitaankin.
  10. Alkoholin juomisesta on pakko nauttia tai muuten siinä ei olisi vähäisintäkään mieltä. Nautinnon vastapuoli eli ahdistus, masentuneisuus on suoraa seurausta nautinnosta. Se on hieman kuin kolikon kaksi puolta, et voi erottaa niitä toisistaan. Siksi ajan kanssa, jos haluaa voida hyvin, olla masentumatta ja ahdistumatta, täytyy osata hillitä tarvetta viihtyä, nauttia, kokea mielihyvää.

    Tähän auttaa sekin, että opettelee puhumaan selvinpäin. Humalassa siitä ei ole vastaavaa hyötyä. Asiat unohtuvat ja kenties kaikki hyvät ihmiset, joiden kanssa on kohdannut niitä hetkiä, joina asiat ovat hetkellisesti muuttuneet siedettävämmiksi.

    Kyse on lopulta hyvin yksinkertaisista valinnoista. Alkoholin kohdalla ihan sen substanssinluonteen vuoksi (se on keskushermostoa lamaava aine eli depressantti, kliinisesti todistettu ahdistusta ja masennusta aiheuttavaksi), on tehtävä ihan selkeä valinta. Jos ahdistus ja masennus eivät tunnu mukavilta, on joskus parempi vain kärsiä. Aurinko alkaa ajan kanssa paistamaan risukasaankin. Jos raitis pää ei auta, sitten todennäköisesti ongelma on jossakin paljon syvemmällä. Siihen ei auta alkoholi, vaan ammattiapu, luotettavat ystävät, vertaistuki jne.

    Puolentusinaa läheistäni on kuollut päihteisiin. Olen itse raitis. Minulla ei ole mitään traumoja tai pelkoja alkoholistien tai muiden päihteenkäyttäjien suhteen. Olen töissä baarissa. Seuraan mielenkiinnolla humalaisten ihmisten, kuten muidenkin elämää ymmärtääkseni omaani ja muita. Pidän pääsääntöisesti suuni kiinni. Avaan sen silloin, kun joku jotakin kysyy. Tiedän nimittäin olevan täysin turhaa neuvoa ketään, miten elää, jos he eivät itse sitä halua. "Neuvoa-antavat" on asia erikseen.

    On kuitenkin sääli, että jotkut ihmiset, jotka haluavat pitää hauskaa, nauttia ja voida hyvin, eivät tiedä alkuunkaan miten se tapahtuu... He ovat ajan kuluessa oppineet yhden tavan, tietämättä sen tavan kustannuksista.
  11. Nämähän on suhteellisia juttuja. Itse pyörin sen verran paljon baareissa, että näen aika paljon sellaista nuoren miehen ja naisen jonkinlaista prototyyppiä, mitä tulee baarielämään. Tasapainoisemmat, ujommat, kenties terveemmälle pohjalle parisuhteitaankin rakentavat ovat kotona, urheilevat, tekevät arkisia asioista.

    Tiettyä miehen- ja naisenmallia puskee kuitenkin aika paljon televisiosta ja lehdistä. On tietysti hyvä asia, jos on missannut sen kaiken. Kyllä se nähdäkseni paremmat eväät antaa tasapainoiseen elämään kuin jatkuvasti tiettyjen ulkoisten ihanteiden perässä juokseminen.

    En kyllä oikein tiedä, mihin kohtaan viestissäni vastasit "roskaa", koska tulihan siinä tuossa tasapainoisuudesta ja kunnollisuudestakin kirjoitettua...
  12. Hyvä vastaus. Tekstini ei toki väittänyt vakavasti aivan kaikkea, mitä se väitti. Tiedän vain itse, miten vaikea on ollut kiinnostua tasapainoisista ihmisistä, enkä usko lainkaan olevani ainoa. Tietynlaisista lähtökohdista tulevat kiinnostuvat ehkä sitten, jos eivät ulkonäöstä, niin jostakin sellaisesta "vinosta" toisen käyttäytymisessä, joka herättää mielenkiinnon. Tätä vinoutta voi olla esimerkiksi tietynasteinen tunnekylmyys, välinpitämättömyys, melankolia...

    Kaikkihan on lopulta sitten kiinni siitä, mitä kukakin pitää kauniina. Osalle se kauneus on pintaa, ja joillekin se on enemmän henkisiä ominaisuuksia. Tai luultavasti kuitenkin usean eri piirteen yhdistelmiä.

    "Väittäisin että näistä ihmisistä kiinnostutaan juuri tästä syystä, sen keskustelun ja sitä kautta muodostuvan henkisen yhteyden kautta. Mutten kyllä näe oikein miten esim. flirttailu tätä poissulkisi, flirttailu (voi olla ”vain” flirttailua – sen tarkoitus ei mielestäni välttämättä ole housuihin/mekkoon pyrkiminen) voi muuttua syvällisemmäksi keskusteluksi – ja toisinpäin."

    Toki asian voi nähdä näin. Ja kaiketi se on aika paljon siitä kiinni, millä tavalla flirttailee, minkä kokee flirttailuksi. Pidän itseäni aivan tajuttoman huonona flirttailijana. Sen lisäksi menen ihan puihin, jos joku alkaa flirttailla minulle. Mutta tuolla flirttailulla tarkoitan hyvin suoraviivaista pyrkimystä tehdä itseään jollakin tavalla tykö. Hymyt, pienet naurahdukset, hauskat jutut, pieni pilke silmäkulmassa. Jos ajattelee flirttiä, jota ymmärtäisin ehkä paremmin, se olisi juuri sitä, että keskustellaan.

    Huono esimerkki flirtistä tai sitten kohdalleni sattuneesta huonosta flirtistä oli baarioloissa erään naisen .. en tiedä mikä yritys. Nainen sanoi pitävänsä kaikenlaisesta kielletystä. En sitten edes viitsinyt kysyä mihin viittaa. Vastasi itse: "Mustat vaatteet... ja on mulla musta kissakin, paitsi sillä on valkoista vähän..." Doh.
  13. Lähtökohta, että mieluummin suhteessa kuin huonossa sinkkuudessa, johon liitetään masturbaation lisäksi kenties yksinjääminen tai yksinäisyys, vaikuttaa siltä, ettei kyseinen henkilö osaa olla yksin. Huono sinkkuus lienee sitä.

    Sellaiseen tilanteeseen ei parisuhde ole kovinkaan hyvä lääke. Parisuhteessa tai muiden ihmisten ympäröimänä ihminen ei opi olemaan yksin ja kehittämään hyvää sinkkuutta. Vaikuttaa siltä, että huono sinkku on parisuhde-, läheis- tai seksiriippuvainen.

    Yksinolo tai sinkkuus ei lopulta helpotu vain yksinolemalla ja yksinäisyyteen jämähtämällä. Auttaisi huomattavasti, jos esimerkiksi saisi uusia kavereita, jos niitä ei muuten kovin paljoa ole. Syventää olemassaolevia kaveruuksia ystävyydeksi. Ottaa osaa ystäviensä elämään aktiivisemmin, ja harrastaa muutenkin asioita, joista pitää. Lopulta elämän voi täyttää kaikella sillä mistä pitää, eikä tarvitse olla yksin, pimeässä kopperossa masturboimassa, mihin alkuperäinen kirjoittaja viittasi, ikään kuin ainoana vaihtoehtona parisuhteelle.
  14. Väittäisin, että herättää, mutta täysin eri tavalla. Panettaminen ja komean/kauniin yksilön löytäminen on aina ns. "iisi fiksi". Sitä voi kuvailla samankaltaisuuden löytämiseksi, vahvat, kauniit ja komeat löytävät toisensa. Sytyttävät toisensa.

    Älykkyys, valta, kuuluisuus ovat asioita, joissa ei välttämättä katsota paljoakaan ulkoisia ominaisuuksia. Pitää muistaa, että kaikki on kiinni aivoistamme ja tavastamme nähdä maailma. Jos olisimme sokeita, me todennäköisesti kiinnittäisimme toisissamme hyvin eri asioihin huomiota.

    Kunnollisuus voi toki kiinnostaa useista eri syistä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on takana se 11. itsemurha-/joukkotuhoparisuhde miehen tai naisen kanssa, joka repii aivot päästä ja sydämen rinnasta, keho mustelmilla, henkisesti alistettuna. Arvostukset voivat muuttua, ja seksuaalisuudessa voivat asiat myös muuttua. Jos ja kun paneminen alkaa kyllästyttää, voi tulla se hetki, kun tarvitsee - niin lällyltä kuin se miesnäkökulmasta kuulostaa - henkistä yhteyttä ja läheisyyttä.

    Tänä päivänä tasapaino ei ole suurikaan markkinavalltti. Se viittaa siihen, ettei ihminen kulje kovaa. Kilpailukulttuurissa kilpailua käydään myös seksi- ja parisuhdemarkkinoilla, ja tasapainoinen ihminen ei osallistu siihen kilpaan. Miten silloin kilpailussa mukana olevat hänet voisivat huomata? Millä tavalla koskaan voisi kiinnostua tai varsinkaan seksuaalisesti syttyä ihmisestä, joka ei koe sitä tärkeäksi? Joka pikemmin saattaa karttaa ihmisiä, jotka eivät kykene keskusteluun, henkiseen yhteyteen ja olemaan oma itsensä flirttailematta, pyrkimättä toisen housuihin tai mekkoon...
  15. Olen viettänyt aika monet kivat illat vettä tai teetä juoden.

    Jos nyt siis ensin selvittäisit, mitä tarkalleen "kivaan iltaan" on kuuluttava. Miten irroittelet ja mitä tarkalleen alkoholista haet?

    Muissa vastauksissa jo on jo todettu, että alkoholi aiheuttaa krapulan. Tarkalleen kyse on vieroitusoireesta, joka johtuu alkoholin poistumisesta elimistöstä. Tuollaista vieroitusoiretta ei siis tule, jos ei käytä alkoholia. Se on suorin ja helpoin tapa välttää epämiellyttävät olot.

    Jos tavoitteena on päihtymys, sitä varten tunnetaan laaja kirjo erilaisia kemikaaleja. Onpa jopa niitä, jotka eliminoivat myös alkoholin vaikutuksia. Ne tulevat vielä kalliimmiksi kuin alkoholi ja ovat koukuttavampia. Krapulasta siis pääsee eroon, mutta vieroitusoireet tullevat jossakin vaiheessa, jos alkaa rahat loppua. Tai henki on mennyt.

    Tärkeintä olisi itsellesi tunnistaa motiivisi. Jos tavoitteesi on vain irroitella ja hiukan poistaa päänsisäisiä höyryjä, voisit ensimmäiseksi tunnustaa käyttäväsi päihteitä vähentääksesi ahdistusta ja stressiä (saadaksesi hetken helpotuksen tai mielihyvää). Nurinkurinen puoli kaikissa ahdistusta vähentävissä harrasteissa on, että niihin voi jäädä koukkuun ja ajan kanssa ne tuottavat enemmän ahdistusta sekä stressiä kuin mitä alunperin tuli hoidettua. Mutta niin kuin tässä elämässä ihmisillä on tapana: jokainen valitsee tiensä ja tapansa. Parasta olisi valita omalta kannaltaan paras ratkaisu.
  16. Minkä tutkimusryhmän mukaan? Jos sellainen geeni on olemassa, eikö se samalla tarkoita sitä, ettei ihminen voi yhtään mitään, jos altistumisen myötä sairastuu? Samaan tapaan kuin jos kerran saat diabeteksen, niin et siitä kyllä sairastu. Ja tuo altistuminen voi tapahtua jopa niin, ettet oikeastaan tee mitään eli sairastut alkoholismiin, vaikket joisi?

    Toki esimerkiksi suomalaisilla on pitkä historia alkoholista. Sen vuoksi on todennäköisempää, että suomalaisen maksa kestää ja käsittelee alkoholia hieman eri tavalla kuin Saharassa elävän beduiinin, joka ei ole alkoholia juonut tippaakaan - kuten eivät hänen vanhempansa, heidän vanhempansa tai esi-isänsä. Elimistö voi olla tottuneempi, mutta onko altistuminen olemassa geeneissä?

    Entä sitten kulttuurinen perimä? Kuinka paljon vaikuttaa se, että alkoholi ylipäätään on olemassa? Vai sivutetaanko kysymys olankohautuksella ja todetaan, ettei alkoholismiin nyt alkoholia sentään tarvita, koska geenit. Nähdäkseni esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa alkoholia pidetään tavalliseen elämään kuuluvana (noin 80% on tätä mieltä). Suhteessa siihen, miten Arabiassa asiaan suhtauduttaisiin: se ei kuulut normaaliin elämään eikä humalaan juomista välttämättä niin hyvällä katsota. Miten paljon kulttuuri, kulttuuriset arvot, asenteet ja uskomukset vaikuttavat? Kumpi on määräävämpi, se millaisia arvoja me elämässämme omaksumme vai se, että meillä on geeni, jonka olemassaolosta voin olla toista mieltä: useassa polvessa alkoholisteja suvussa, lähipiiristä kourallinen on viinaan kuollut ja itse olen raitis. Geenit on kyllä kohdallaan, mutta...
  17. Tabuja elämässä on paljon, jopa sellaisia, jotka yhdistävät suurinta osaa suomalaisista: traumaattiset tai negatiiviset kokemukset, ylipäätään negatiiviset tunteet. Tunteiden kohtaaminen on loppuen lopuksi melko haastavaa, jos tunteiden tiedostamiseen tai tunnistamiseen on saanut todella heikot eväät jo lapsuuden kodissa. Jos rakkaus on tarkoittanut piiskaa ja ilo depressiivisyyteen johtavaa kännäämistä, on hyvin epätodennäköistä, ettei nuo jollakin tavalla vaikuta myöhempään elämään, tunteisiin, odotuksiin.

    Sinkkumiehet? En oikeastaan ymmärrä, miten sinkkumiehet olisivat katkerampia kuin muut ihmisryhmät. Tietysti se auttaa löytämään balanssia, jos on rakastava ihminen rinnalla, mutta jos siinä on kuka tahansa, ei se muuta tilannetta miksikään. Onnettomuus ja katkeruus jatkuvat. Suhteet päättyvät nopeasti ja se ei yleensä ainakaan positiivisempaan mielialaan johda.

    Nähdäkseni tätä asiaa voisi lähestyä ihan toisesta näkökulmasta. Toisesta tabusta, vaikka se on suomalaisessa yhteiskunnassa niin läsnä: 90% suomalaisista käyttää alkoholia, 10% on ongelmakäyttäjiä ja noin puolella on taipumusta ajoittaisiin ryyppyrupeamiin. On tutkittu, että raittiit ovat pääsääntöisesti tyytyväisempiä elämäänsä ja kokevat itsensä harvemmin yksinäisiksi kuin alkoholiongelmaiset. Eli tässä tapauksessa tuo 10%:n ihmisryhmä, ja ajoittain puolet aikuisikäisestä kansasta. Tähän lukuun menevät miehet ja naiset. Luvut ovat lähinnä suuntaa-antavia, eikä niitä pidät kirjaimellisesti ottaa, mutta niitä voi ajatella keskiarvona.

    Tässä juovien joukossa yleensä odotukset kasvavat sekä juomisen että juomisen seurausten kohdalla. Elämältä odotetaan enemmän, mitä elämä on. Mitä enemmän sitten odotuksia on, sitä todennäköisempää on, että niiden eteen tekee jotakin ja jos siellä humala sekä ne lukuisat pettymykset ovat taustalla... no, sille on syynsä, että jotkut kulkevat pettymyksestä pettymykseen. Onko se katkeroitumista, lannistumista, depressiivisyyttä, välinpitämättömyyttä vai kenties jotakin muuta. Nähdäkseni sillä ei tässä kohtaa ole enempää merkitystä kuin, että tuo "katkeruus" kannattanee ymmärtää hieman laajemmin (ja kuten jo edellä esitin ei pelkästään sinkkujen tai sinkkumiesten tilana). Usein näyttää kuitenkin siltä, että mistä ihminen saa ilon elämäänsä, se aiheuttaa myös pahoinvoinnin. Siitä syystä, he jotka lataavat hirveästi odotuksia, satsaavat emotionaalisesti yhdenlaiseen toimintaan, voivat varautua siihen, ettei elämä tule vaikeuksitta sujumaan. Mielialat tulevat ailahtelemaan ja tyytymättömyys pysyy myös yhteiskunnassa voimavarana sekä ihmisiä liikuttavana tekijänä (katkeruus tai mielipaha kun helposti voidaan hoitaa esimerkiksi juomalla, shoppailemalla, katselemalla televisiota tai kuluttamalla (aikaa) ja unohtamalla nykyhetken ahdistukset).
  18. Hei. Kirjoitin vastauksen jo alkuperäiseen viestiin, mutta sinunkin viestisi pitää muutaman pointin, johon ajattelin vastata.

    Kirjoitit, että alkoholi saa sinut jostakin syystä vilkkaaksi ja sosiaaliseksi. Kuulostaa siltä, ettet ymmärrä kovinkaan hyvin, miten alkoholi "toimii" tai mitä se ylipäätään on. Se ei ole varsinaisesti sattumaa, että sillä on tuollaisia vaikutuksia, vaikka samaan aikaan se ei ole sattumaa, että sillä on juuri päinvastaisia vaikutuksia. Ihan virallisen määritelmän mukaan alkoholi (henki, spirit) tai virallisemmalta nimeltään etanoli eli etyylialkoholi on kemiallisessa prosessissa syntyvä tuote, jolla on ihmiskehoon lamaava vaikutus. Koska alkoholi itsessään on hyvin lähellä sokeria (c2h5oh, vrt. sokeri c6h12o6), sillä on piristävä vaikutus. Ihmiset yleensä huomaavat vain sen alkuvaiheen positiivisen vaikutuksen, joka on piristävä ja estoja poistava (lamaava). Loppuvaiheessa, koska alkoholi kuitenkin on kemiallinen aine, joka sitten vaikuttaa yksilön kehon (lähinnä aivojen) kemiaan, alkaa tuottaa sitä lamaavampaa vaikutusta enemmän. Motoriset ja lihaksiston hallintaan liittyvät kyvyt voivat kadota täysin, mistä johtuu mm. sammaltava puhe.

    Tämä vain pienenä muistutuksena siitä, mistä alkoholissa on kyse. Positiivisten vaikutustensa vuoksi sitä yleensä käytetään, kun taas negatiivisia ei ymmärretä, haluta ymmärtää, eikä varsinkaan muistaa, miten tuli taas joku kerta oksennettua lattialle tai päälleen tai mukiloitua joku itselleen läheinen. Valitettavaa on, että alkoholissa nuo kaksi sille luonteista vaikutusta kulkevat käsi kädessä, mutta sen vaikutus on kuitenkin yksilöllinen, ja miten yksilöt sitä käyttävät on myös yksiöllistä.

    Toinen aika uskonvarainen kommentti oli, että sinulla on "alkoholistigeeni". Sellaista geeniä ei ole olemassa. Jos sellainen geeni olisi olemassa, sinusta tulisi hyvällä todennäköisyydellä alkoholisti, vaikkei alkoholia olisi olemassakaan. Sen sijaan, altistus on olemassa kulttuurisesti ja malleissa, mitä olet kodista saanut. Jos kaveri- ja tuttavapiirissäsi on ihmisiä, jotka kehottavat juomaan tai soittelevat, että miten olisi... siinä se sinun altistuksesi on. Pakottava sosiaalinen paine, joka ei välttämättä ole niin taipuvaista hyväksymään erilaisuutta. Ja silloin, kun alkoholi auttaa sinua sosiaalisesti, tekee sinusta rennomman ja rohkeamman, olet oikeastaan jo siinä vaiheessa pulassa. Et koe olevasi yksin tarpeeksi hyvä, vaan tarvitset alkoholia ollaksesi parempi tai saavuttaaksesi jonkinlaisen "tavoitetilan" esimerkiksi humalan.

    Vertaan humalaa uskonnolliseen kokemukseen. Mitä syvemmälle humalaan mennään, aina kiihkeämpää "voiman" kumartelua siitä tulee. Ihminen ei ole aivan oma itsensä. Hän on hakeutunut muuttuneeseen tietoisuuden- tai tajunnantilaan, jossa hän ei enää voi olla täysin vastuussa teoistaan tai sanoistaan. Tarve tuollaiselle tulee kaukaa ihmiskunnan historiasta ja sillä on aina ollut uskonnollinen motiivi. Nykymaailmassa, missä uskonnollisuutta saatetaan karsastaa, erilaiset tunteita herättävät ja muokkaavat tilat (urheiluseuran tai bändin fanittaminen, mitkä tahansa päihteet, tanssiminen, tietokonepelit) ovat kaikki tietyssä mielessä uskonnollisia. Siksi myös humalaan liittyy jotakin myyttistä ja mystistä, joka liittyy sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja toisaalta yksinäisyydessä tietoisuuden hiljentymiseen. Siinä mielessä yksilöiden tulisi ymmärtää se, mitä he alkoholilla tarkalleen korvaavat, mistä/miten he ovat juomisen oppineet ja miksi heillä on tarve juoda? Edes vähäisessä määrin, koska yleensä jo vähäisenkin määrän juominen altistaa enemmän kuin se, ettei koskaan tee kulutusvalintaa eli jättää juomatta.
  19. Alkoholismille on liuta erilaisia virallisia, medikalisoituja määritelmiä. On myös lukuisia teorioita, mistä alkoholismi johtuu. Tästä teorioiden ja määritelmien kirjosta johtuen ainoa vedenpitävä keino määritellä alkoholismi ongelmaksi on, että käyttäjä itse kokee sen ongelmaksi.

    Ongelman tiedostaminen sen sijaan on melko vaikeaa siitä syystä, että mediän kulttuurissamme alkoholiin suhtaudutaan eri tavalla kuin esimerkiksi arabikulttuurissa. Ja vaikka esimerkiksi britit ovat kohtuullisen alkoholiinmenevää kansaa, viralliset alkoholinkäytön riskirajat poikkeavat suomalaisista (Englannissa 16 annosta viikossa per mies, Suomessa 24 annosta). Tästä seuraa, että se mikä koetaan esimerkiksi brittiläisessä kulttuurissa ongelmaksi, on Suomessa kohtuullista käyttöä.

    Koko keskustelu käy siis sen kautta, mitä kulttuurissa pidetään hyvänä ja siihen, mitä yksilö pitää hyvänä. Olen itse raitis, mutten ole millänsäkään alkoholinkäyttäjien selvästä ylikulutuksesta. Mielestäni nimittäin alkoholiongelmaa ei ymmärretä, jos tuijotetaan pelkkää alkoholinkäyttöä. Bruce K. Alexander, joka on yli 40 vuotta opettanut addiktioiden psykologiaa Kanadassa sanoo, että kaikki addiktiot (peli-, seksi-, työ-, päihde- tai uskonnollinen riippuvuus) ovat luonteeltaan samankaltaisia reaktioita modernissa maailmassa eriytymisen tai syrjäytymisen kokemukseen. Meillä ei enää ole niin vahvoja perhesiteitä kuin ollut, meistä jokaisen on pärjättävä jotenkin nykymaailman kilpailussa ja tultava toimeen. Kaikista meistä ei vain ole tiettyinä ajanjaksoina siihen, jolloin esimerkiksi vapaa- ja työttömyysaika ovat aivan selkeitä kulutuspiikkejä. Mitä muuta me vapaa-ajallamme voisimme tehdä kuin kuluttaa (mitä tahansa), koska työaikana emme voi tai ehdi.

    Siksi yksi asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota on oman (tunne-)elämän hektisyys eli lähinnä mielialojen vaihtelu. Milloin tarve juomiselle esimerkiksi syntyy, ja miten helppoa se on lopettaa, kun aloittaa? Jos ajattelee alkoholistille tyypillistä hyvin säännönmukaista ja runsasta juomista, elämään syntyy kaavoja. Näitä kaavoja voi syntyä, vaikkei juominen olisi kokopäiväistä. Esimerkiksi se, että juodaan itsensä sairaalakuntoon kerran vuodessa juhannuksena, on psyykkisesti ja myös terveydellisesti riski. Se, miten paljon on valmis ottamaan tiedostamattomia tai tietoisia riskejä, paljolti määrittelee sen, missä rajoissa yksilö noin henkisesti menee. Virallisilla määritelmillä ei tällaisissa tilanteissa ole paljoakaan annettavaa kenellekään. Paitsi tietysti viranomaistahoille, lääkäreille ja sosiaalialalle, koska heidän työpaikkansa riippuvat siitä, että heillä on asiakkaita.
  20. Yksi tai kaksi asiaa: alkoholisti on kulutusaddikti. Kuluttamiseen tässä yhteiskunnassa tarvitaan rahaa. Kaverisi/ystäväsi tarvitsee rahaa kuluttaakseen.

    Addikti ei hallitse ainetta eli tässä tapauksessa rahaa. Rahaa kuluu. Voit syytää kaverillesi tonnikaupalla ja tiedät jo itsekin, mistä hänet löytää.

    Addikti on kuin lapsi, joka ei tiedä omaa parastaan. Hänelle on oltava kova ja suora. Hänelle on iskettävä rajoja. Jos hän ei noita rajoja kunnioita, hän menettää kaverinsa ja ystävänsä. Niin paradoksaaliselta kuin se voi kuulostaa (kuitenkin me ihmiset tarvitsemme toisiamme), se voi olla juuri sitä, mitä alkoholisti tarvitsee.

    Muussa tapauksessa pitäisi ymmärtää, mitä kaverisi käsittelee juomalla. Meistä jokainen tuntee jotakin ja käsittelee negatiivisia tunteita tavalla tai toisella. Addiktiot syntyvät negatiivisista tunteista - eikä niinkään mielihyvästä. Taustalla voi olla pitkä henkilöhistoria, tyytymättömyys elämään, häpeä, syyllisyys, tylsistyneisyys, merkityksettömyyden tunteet jne. Alkoholi (tai mikä tahansa muu kulutusaddiktio) tarjoaa yksilölle sen vähäisen merkityksen, kenties luotettavimman ja pysyvimmän "parisuhteen".

    Jos haluat ymmärtää kaveriasi, ja jos hän sattuisi myös haluamaan itseymmärrystä, voisit kysyä, millainen olo hänellä on? Voiko hyvin? Onko joskus historiassa tapahtunut jotakin? Milloin hän on tyytyväisimmillään? Mitkä tunteet ovat hänelle vaikeita? Milloin hänellä ei ole ollut hyvä olla ja miksi?

    Mikä tahansa kysymys, halu tietää enemmän voi avata yhteyksiä, jos niitä ei ole jo. Et kuitenkaan voi ottaa vastuuta kaveristasi. Jos hän toivoo yksinäisyyttä ja haluaa vain juoda, kukaan ei tule häntä estämään. Et sinä tai virkavalta tai edes korkeammat voimat. Kaverisi on havahduttava, kun aika on kypsä. Voi olla, että tunteista puhuminen, tilanteen ahdistavuudesta avautuminen muuttaa asioita tai sitten ei. Voi olla, että kaikenlainen avautuminen voi auttaa häntä avautumaan ja valitsemaan toisin. Voi olla, ettei auta.

    Olen itse addikti. Tulen suvusta, jossa alkoholiongelma on periytynyt pitkälti isältä pojalle. Puolentusinaa läheistäni on kuollut alkoholiin, yksi muihin päihteisiin. Keinot ovat vähissä. Ymmärrän tuskasi ja ahdistuneisuutesi. Oman itsesi kannalta voi olla hyväksi olla mahdollisimman suora ja lyödä rajoituksia tai sitten harkita, mihin kaikkeen olet hänen hyväkseen valmis, jos hän ei itse halua elää toisin.

    Alkoholismi on kuin uskonto. Alkoholistin päänkäännyttäminen vaatii samanlaisia pinnistyksiä kuin kristityn käännyttäminen ateistiksi tai päinvastoin. Edessä on kohtuullisen turhauttava urakka, jos kaverisi on uskonsa suhteen fundamentalisti. Häntä on mahdoton käännyttää. Ehkä parempi, jos ei suoriin käännytysyrityksiin edes lähde.
    21. 1 / 9
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt