Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Eikohän tuossa ole kyse niistä jumalattomista papeista, joidenka sydämeen ei nähdä. Harhaoppisen papin ehtoolliselle ei tule osalistua, niin Raamatun kuin luterilaisen tunnustuksen mukaan.

    Luther kirjoittaa: “Olen kuullut kauhukseni, että samassa kirkossa ja samalla alttarilla molemmat osapuolet [luterilaiset ja reformoidut] vastaanottavat ja saavat saman sakramentin, toisen osapuolen uskoessa saavansa pelkän leivän ja viinin ja toisen uskoessa saavansa Kristuksen ruumiin ja veren. Usein epäilen, voiko saarnaaja tai sielunpaimen olla niin paatunut ja pahansuopa, että vaieten antaa molempien osapuolten tulla sakramentille, kummankin siinä luulossa, että he saavat saman sakramentin uskonsa mukaan. Jos sellainen pastori sattuisi olemaan olemassa, hänellä täytyy olla kiveä, terästä ja timanttiakin kovempi sydän; hänen täytyy todellakin olla vihan apostoli... Näiden tyyppien täytyy olla todellisia korkean tason pääpiruja antaessaan minulle pelkän leivän ja viinin ja kuitenkin antaessaan minun uskoa saavani Kristuksen ruumiin ja veren siten petkuttaen minua hirveällä tavalla” (käännös: C.F.W.Walther, Kirkko ja virka. Jyväskylä 1998, s. 122.)

    Augsburgin tunnustus lausuu tästä aiheesta tämän:

    Kun siis on kysymys piispojen tuomio- ja hallitusvallasta, on tehtävä ero maallisen käskyvallan ja kirkollisen vallan välillä. Tämän johdosta evankeliumin mukaan, tai kuten on tapana sanoa, jumalallisen oikeuden mukaan, tämä tuomio- ja hallitusvalta kuuluu
    (1a) piispoille piispoina, ts. henkilöinä, joille on uskottu sanan ja sakramenttien virka. Se sisältää oikeuden antaa anteeksi syntejä, (1b) hylätä evankeliumin kanssa ristiriidassa olevat opit sekä erottaa seurakunnan yhteydestä sellaiset, joiden jumalattomuus on yleisesti tunnettua, pelkällä sanalla ilman inhimillisiä pakkokeinoja. (1c) Seurakuntien tulee välttämättä jumalallisen oikeuden perusteella osoittaa siinä heille kuuliaisuutta tämän sanan mukaisesti: Joka kuulee teitä, hän kuulee minua. (Luuk. 10:16)

    Mutta kun (2) piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä: "Kavahtakaa vääriä profeettoja" (Matt. 7:15); "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toista evankeliumia, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:; "Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan ainoastaan totuuden puolesta" (2Kor. 13:. Edelleen on kirjoitettu: "Meille on annettu valta rakentaa, ei hajottaa." (2Kor. 10: Näin määräävät myös kirkkosäännöt (II quaest. VII, cap. Sacerdotes et cap. Oves). Kirjeessään Petilianusta vastaan Augustinus 46 huomauttaa: "Katolisillekaan piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia."[/list]
    Tämä on hyvin kiinnostava kohta.
  2. Raamattutunti, vai teet avuksihuutamisen ihmisen osuudeksi pelstumisesta. Se kun on Raamatun vanhurskausopin mukaan kokonaan Pyhän Hengen teko. Tuossapa se onkin kasturien oppi, joka johtaa lapsikasteen kieltämiseen-

    Raamattu käskee saarnata evankeliumia kaikille kansoille, luoduille.. Se on kirkon ja uskovaisten tehtävä. Raamattu myös sanoo, että tuo uskon synnyttäminen taasen ei ole ensinkään ihmisen tehtävä, se on Jumalan tehtävä ja Hän itse päättää ja ratkaisee. Ratkaisukristillisyys on ihmisen oma tarve tuoda inhimillinen ihmisen osuus sinällään jo täydelliseen Jumalan pelastussuunnitelmaan. Onpahan tälläkin foorumilla ratkaisukristityt kieltäneet sen uskon, jonka ratkaisu on tekemättä.

    Ongelma siinä siinä, että julistetaan enemmän uskonratkaisua, kuin evankeliumia. vaara on myös ratkaisukristillisyydessä: minä olen fiksumpi kuin tuo toinen, koska olen valinnut oikein. Jeesus siis tuossa tuntuu sanovan, että pieni vauva / lapsi on ottanut taivasten valtakunnan vastaan oikealla tavalla.
    Ja että se "uskon ratkaisu" pitää tehdä juuri sillä tavoin, kuin tuollainen vastasyntynyt (=sikiö), tai muutoin hyvin pieni lapsi. Itse tuon tuostakin törmään opetukseen, että "ellet ota taivasten valtakuntaa vastaan, kuten aikuinen, et voi päästä sinne sisään".
    Tuollainen ajatus tuntuu jotekin 100% päinvastaiselta, kuin tuo Jeesuksen opetus.
  3. Ersivä-xx, oli siis Jumalan suunnitelma, ettei ensimmäinen Jerusalemin ulkopuolinen seurakunta syntyisi ilman apostoleita samariassa. Sekä perinne ja ykseys säilyivät apostolisen käynnin ansiosta.

    Jumala osoitti apostoleille, alkukirkolle, sekä samarialaisille ja meille, että Jumalan Pyhän hengen lahja on ilmainen ja kaikille tarkoitettu. Samarian tapaus on ainutkertainen ja edellyttää kasteen ja Hengen yhteyttä. Missään muualla uudessatestamentissa ei kerrota samanlaisesta viivytyksestä kuin Apt.8:16.

    Apostolien teoissa kaste Kristukseen, on aina kaste Henkeen. Hoviherran tapauksessa myös kaste sanoo nämä asiat. Filippos liittyy etioppilaisen hoviherran seuraan ja todistaa Jeesuksesta. Filippos ilmeisesti viittaa nyt kasteeseen, kun hän sanoo: "Tässä on vettä, estääkö mikään kastamasta minua?" (j.36). Molemmat astuivat veteen, ja filippos kastoi hänet (j.38). Pyhä Henki oli itse järjestänyt tapaamisen ja se päätyi (j.39). Ilohan on Hengen hedelmä. Jeesusta oli julistettu ja sen seurauksena Hoviherra oli kastettu. Muutamissa vanhemmissa käännöksissä sanotaan: "Pyhä Henki laskeutui hoviherran päälle." Apostolien teoissa kaste puhuu uskosta ja anteeksiantamuksesta, ja näin myös Pyhän Hengen lahjastakin". Kaste on kaikenkattava nimitys kaikille henkilökohtaisen pelastuksen tekijöille. Siihen kuuluvat evankeliumin sanoma, katumus, anteeksiantamus, vanhurskauttaminen ja Pyhän Hengen lahja ja seurakuntaan liittäminen. Hoviherra kastettiin ja tämän me tiedämme.