Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Hyvin monin kohdin Raamatussa kaste on siis uskoontulevien kaste:

    Synnintuntoisille ihmisille Pietari julisti, että heidän tulee ottaa kaste syntien anteeksisaamiseksi ja että heidän lapsilleen kuuluu myös kasteen lupaus:

    apt.2:36. Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi* - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
    37. Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"
    38. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
    39. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

    weha: Kaste on siis tässä pikemminkin uskoontulevien kaste.

    Näin myös vaikkapa kol.2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista."
    weha: "Kasteesssa hengellisesti kuollut herää eloon ja siinä Jumala siten vaikuttaa uskonkin, kuten kohta kertoo".

    1.Piet.3:21. "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus"
    -Kaste pelastaa: Tämä on Jumalan sanaa!. Se ei poista syntiä, mutta antaa synnit anteeksi, niin ettei syntiä lueta. Kasteen perustuksena on Jeesuksen ylösnousemus.
  2. Jälleen hyvä osoitus, että uudestikastaja raamattutunti, väittää ettei kasteen merkityksestä olevasta kirjoituksessa olisi Raamatun kohtia. Niitä on mielestäni aivan riittämiin, jotka myös osoittavat merkitykseltään, kuinka kaste kuuluu lapsillekkin. Näin ovat kristityt menetelleen alkuajoista asti, että vievät lapset kasteessa Vapahtajan luokse. Pelkästä siunaamisesesta ei ole tällaista pelastuksen lupausta, kuten kasteesta. Kasteessa on näet Jeesuksen nimen muisto:

    "mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös, ja siunaan sinua". (1.Moos.20:24).

    Uudessa Testamentissa on baptidzein sanalla vanhatestamentillinen
    tausta, ja sana merkitsee k a i k e n l a i s t a v e d e l l ä k o s k e t -
    t ami s t a . Tämän asian kieltäminen on vähänkin kreikkaa tuntevalta
    teologilta farisealaisuutta. Jos kreikkalaisesta pakanamaailmasta käsin
    pyritään selvittämään baptidzein (kastaa) ja baptismos (kaste,
    pesu) sanojen merkitystä ottamatta huomioon Uudessa Testamentissa
    kielen sisältöön vaikuttavaa heprealaista psyykeä ja käsitemaailmaa,
    syyllistytään karkeaan metodiseen virheeseen.78)

    "Meren syvyyteen upottamisesta" (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta
    (Matt. 14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan
    eri kantamuodosta johtuvaa verbiä (katapontidzein). Raamatun ulkopuolisissa
    antiikin kirjoituksissa sanalla baptidzein esiintyy upottamisen
    ja uppoamisen merkitys, mutta Uusi Testamentti käyttää sanaa
    laajemmin.
    Eräässä toiselta vuosisadalta
    olevassa kastekappelissa Rooman katakombissa on säilynyt
    Jeesuksen kastetta esittävä kuva. Siinä Johannes kaataa astialla vettä
    Jeesuksen päähän. Kappelissa on kastevettä varten vain pieni lattiasyvennys,
    jossa upottaminen oli mahdotonta. (Lapsikaste on Raamatullinen).
  3. Uudestikastajat lähtevät ajattelussaan siitä, että kaste perustuisi
    uskolle. Ihmistä ei voitaisi kastaa, ellei hän ensin usko. He käsittävät
    uskon ihmisen tahdonratkaisuksi, tosin yhteistyössä70) Jumalan kanssa.
    Heidän mielestään kaste on tunnustustoimi, jossa ihminen itse
    ilmaisee uskonsa. Raamatun mukaan kaste ei perustu uskolle, vaan
    usko perustuu kasteelle. Tässä on ratkaiseva ero luterilaisen opin ja
    uudestikastajien opin välillä.
    Koska kaste ei perustu uskolle, lapsena saatua kastetta ei saisi siinäkään
    tapauksessa uusia, että lapsi ei uskoisi. Mutta lapsi uskoo!
    Kysymyksellä, uskooko lapsi ennen kastetta vai kastehetkellä, ei ole
    ratkaisevaa merkitystä. Pääasia on, että lapsella on oma uskonsa.
    Erimielisyys lapsikasteessa on seurausta siitä syvällisestä opin
    eroavuudesta, joka vallitsee itse uskon perusteissa. Uudestikastajat
    ovat järkeilevällä pohjalla. Usko ei ole heille lapsenmielistä luottamista
    Jumalan sanan ja sakramenttien lupauksiin. Luterilainen uskomme
    nojaa taas kokonaan siihen, että Jumala on puhunut ja antanut
    meille varmat lupaukset syntien anteeksi saamisesta Kristuksen
    tähden. "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat
    hänessä 'on'." (2 Ko:r. l:20). Siitä saamme lohdutuksen, vaikka sydämemme
    syyttäisi meitä kuinka paljon tahansa. Uskomme ei perustu
    tunteeseemme, ei meidän kelvollisuuteemme eikä myöskään meidän
    parannukseemme. Usko ei tuo mitään sen lisäksi, mitä Jeesus on
    tehnyt meidän edestämme. Lähde: (lapsikaste on Raamatullinen)
    70

    Tällaisen yhteistyön, synergismin, kristillinen kirkko on torjunut turmiollisena harhana
  4. 1. Jokainen ihminen on perisynnin alainen. "Mikä lihasta on syntynyt,
    on liha." (Joh. 3:6). "Voiko saastaisesta syntyä puhdasta? - ei
    yhden yhtäkään." (Job 14:4). "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan
    kirkkautta vailla." (Room. 3:23). "Me olimme luonnostamme
    vihan lapsia niin kuin muutkin." (Ef. 2:3). Perisynti aiheuttaa Jumalan
    vihan. Siltä voi säästyä vain uskon kautta Jeesukseen. "Joka ei
    usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16). — Uudestikastajien
    mukaan lapsi on viaton tai ainakin otollinen Jumalalle ilman uskoa.
    2. Ihminen ei synteihinsä kuolleena (Ef. 2:1) kykene vaikuttamaan
    kääntymiseensä, vaan Jumala vaikuttaa sen yksin. "Mutta
    luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on."
    (1 Kor. 2:14). "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette
    itsenne kautta - se on Jumalan lahja ette tekojen kautta, ettei kukaan
    kerskaisi." (Ef. 2:8). — Uudestikastajien mukaan kääntymyksen saavat
    aikaan Jumala ja ihminen yhteistoimin (synergismi). Heidän mukaansa
    ihminen ei ole niin turmeltunut, etteikö hän voisi antautua
    Jumalalle ja olla vastustamatta kääntymistä.
    3. Jumala vaikuttaa uskon ja vahvistaa sitä armonvälineillään.
    Niitä ovat sana, kaste ja ehtoollinen. Jumala ei ole missään luvannut
    antaa Pyhää Henkeä ilman armonvälineitä, vaan hän on sitonut meidät
    niiden uskolliseen käyttämiseen. - Uudestikastajat tavoittelevat
    Henkeä ohi ulkonaisen sanan ja sakramenttien. He itse asiassa kieltävät
    armonvälineiden vaikutuksen.
    4. Lapset voivat uskoa (Matt. 18:6), koska usko on Jumalan teko.
    - Uudestikastajien mukaan lapset eivät usko, koska heidän mielestään
    usko on osaksi ihmisen oma teko.
    5. Kaste
    — lahjoittaa uskon ja uudestisynnyttää
    89
    (Kol. 2:11,12; Tiit. 3:5; Joh. 3:5)
    — antaa synnit anteeksi
    (Apt. 2:38; 22:16; 1 Kor. 6:1l; Kol. 2:12,13)
  5. Luther säilytti kristillisen vapauden kastetavassa. Kirjassaan Kirkon
    Baabelin vankeudesta hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut
    hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti:
    Kastaja "valelee kastettavan... kastehan on pikemminkin kuolemisen
    ja ylösnousemisen vertauskuva. Tästä syystä soisin, että kastettavat
    upotettaisiin kokonaan veteen sanamuodon ja tämän salaperäisen
    toimituksen merkityksen mukaisesti. Se ei suinkaan ole mielestäni
    välttämätöntä, mutta olisi kaunista antaa niin syvälliselle ja
    täydelliselle asialle syvällinen ja täydellinen merkkikin."87) Tästä havaitsemme,
    paitsi että Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olleen
    yleisen, myös että kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.
    Kasteen muodolla oli palveleva merkitys. Upotuskasteen Luther
    katsoi parhaiten symbolisoivan kasteen todellista merkitystä. Tästä ei
    kuitenkaan voida tehdä sitä johtopäätöstä, että Luther olisi kastanut
    upottamalla. Samaa on sanottava myös Lutherin kasteen merkitystä
    kuvaavasta Vähän kastekismuksen kohdasta, jossa hän puhuu vanhan
    ihmisen upottamisesta ja uuden ihmisen esiin nousemisesta. Lähde: Luther, Valitut teokset II, 433, 437 s. Ks. myös, sama I, 543, jossa Luther esittää
    yleiseksi kastetavaksi lasten valelemisen käsin kastevedellä.

    Uudestikastajat ovat säilyttääkseen
    oman logiikkansa tehneet väkivaltaa monelle Raamatun opille.
    He kieltävät perisynnin kadottavuuden, Jumalan yleisen armotahdon,
    ihmisen kykenemättömyyden vaikuttaa kääntymykseensä ja armonvälineiden
    uskoa synnyttävän vaikutuksen. Oikea raamatullisuus
    alistaa oman järkensä ja tunteensa kuuliaisuuteen Kristukselle ja säilyttää
    nämä Raamatun kalliit opetukset.

    Kirkko on sidottu veden käyttämiseen kasteessa ja leipään ja viiniin
    ehtoollisessa. Kunhan näitä aineita käytetään, on muu niihin liittyvä
    vapaata. Veden määrä ja kasteen ulkonainen muoto voivat vaihdella,
    koska niistä asioista ei ole erityisiä määräyksiä. Jotta voitaisiin
    sitoa vain yhteen kastetapaan, täytyisi siitä olla erityinen määräys tai
    vastaavasti kielto, joka epäisi muiden tapojen käytön.