Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta (Raamatun ja uskovaisten opastuksella), että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.

    "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).

    Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.


    Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.

    UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
    Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 2. Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
    Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
    Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
    37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
    huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
    kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
    kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
    (asunto) tai perhe(kunta).
    38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
    Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
    mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
    ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
    Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
    kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
    kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
    on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
    yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
    mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
    yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.

    34 Manninen, s. 19.
    35 Sama, s. 19.
    36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.

    Lähde: Markku Särelä
  2. Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta (Raamatun ja uskovaisten opastuksella), että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.

    "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).

    Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.


    Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.

    UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
    Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 2. Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
    Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
    Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
    37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
    huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
    kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
    kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
    (asunto) tai perhe(kunta).
    38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
    Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
    mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
    ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
    Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
    kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
    kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
    on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
    yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
    mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
    yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.

    34 Manninen, s. 19.
    35 Sama, s. 19.
    36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.

    Lähde: Markku Särelä
  3. etsin paikallisen SRK.

    Eli tervetuloa VL-seuroihin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia ja keskustella sopii sekin [email protected].

    Tai www.vlfoorumi.tk
  4. Edelleen. Epäuskoisen julistus, ei synnytä uskoa vaikka kuinka uskoo:

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

    Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

    Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

    ”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
    -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.

    Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Noilla Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

    Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
    Tämän raamatun kohdan mukaan yhden ihmisen lankeemuksesta tuli perisynti ja Jeesus samoin sovitti perisynnin ja antoi elämän vanhurskauden pienille lapsille.
    Lapset kastetaan, koska he uskovat : Matt.18: 6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen. Kaikkein pienimmät näkevät myös taivaallisen Isän kasvot, sanotaan siinä..
    Epäuskoisen täytyy tulla lapsen asemaan ja tilaan päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan sisälle: 1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa? 2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä, 3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
  5. elää vanhaaliittoa ja ei näe taivasten valtakuntaa, ellei tee parannusta.

    Hengellinen israel

    Uudessaliitossa on olemassa hengellinen israel, johon kuuluvat kaikki uskovaiset: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, OMAISUUSKANSA, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ette ennen olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa, jotka ennen , ette olleet armahdetut, mutta nyt olette armahdetut” (1Piet.2:9-10). Edelleen: ”Se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi” (Room.9:8). Vielä sanotaan: ”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal.3:29)

    Kun viimeinen pakana kääntyy, yksikään ihminen ei sen jälkeen tule uskoon, vaan tulee loppu: ” Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”(Mat.24:14). Siis huomaa: ”loppu”. ”Sillä minä en tahdo, veljet –ettette olisi oman viisautenne varassa- pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti kuin pakanain luku on sisälle tullut (täyteen tullut, ja niin kaikki israel on pelastuva” (Room.11:25-26). On siis kysymys hengellisen israelin pelastumisesta. Sen tähden on käsitettävä sanat ”KAIKKI ISRAEL”, niiden täydessä merkityksessä, nimittäin koko hengellistä Israelia koskeviksi. Vielä kun sanotaan: ”Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, vaan on sisällisesti teissä” (Luuk.17:20-21).

    ”Ne, jotka opettavat koko lihallisen Israelin kääntymystä, ovat yleensä myös tuhatvuotisopin kannalla. He luulevat, että Israelin kääntymyksen jälkeen juutalaiset tekevät lähetystyötä menestyksellisesti pakanain keskuudessa ja silloin vallitsisi erityinen rauhan aikakausi. Tähän he etsivät tukea jostakin Vanhan Testamentin ennustuksista. Erehdys on siinä, että nuo ennustukset eivät puhu maallisesta, vaan hengellisestä rauhasta ja siitä, kun evankeliumi lähti apostolien toimesta kaikkeen maailmaan. Apostolithan olivat juutalaisia. Kysymys ei ole jostain vielä tulevasta ajasta, vaan Uuden Testamentin ajasta, jota apostolit sanoivat "viimeiseksi ajaksi" (esim. 1. Joh. 2:18). Juutalaiset eivät voisi luullun kansallisen kääntymyksensä jälkeen tehdä lähetystyötä menestyksellisesti, koska juutalaisten paatumus kestää siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle? Lähetystyö olisi sen jälkeen turhaa ja toivotonta. Tässä näkyy, mihin ristiriitoihin joudutaan, kun ei pysytä selvässä Jumalan sanassa” .