Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. tuon kohdan varassa? Pieni lapsi on uskon esikuva kaikkialla Raamatussa ja siten Kristuksessa autuas (Room.5:18).

    Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

    Jumala on säätänyt mahdollisimman yksinkertaisen armojärjestyksen, jota ihminen ei voi muuttaa. Siksi ei ole monia eri keinoja tulla Jumalan lapseksi ja saada synnit anteeksi.
    Tästä mulle selkisi se yksinkertainen tie mitä ns. luterilaisetkin joskus hämmästelee: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä Minut lähetti, niin myös Minä lähetän teidät.” Ja kun Hän nämä sanonut oli, puhalsi Hän heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20: 21-23 Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”.
    On hienoa, että olen vapautunut tuosta kaste fanaattisuudesta: On sitä evankeliumissa muutakin. Usko ja uudestisyntyminen on selvästi Raamatussa ensin ja kasteessa palataan hyvän omantunnon liittoon; Kun turvaa parannuksen armoon, haukutaan perkeleeksi. Sivumennen sanottuna: (palaa en entiseen...)

    Taitaa tuo kasteoppi helpolla korostua väärin ja ihminen tulee toimeen omillaa ja se johtaa passiivisuuteen ja kuolleeseen uskoon. Kun joissain noissa luterilaisissa piireissä pyörii, niin joissain ei muuta paljon puhutakkaan kuin kasteesta. On se evankeliumin tärkein asia? Miksi ei voi puhua omilla nimillä ja selkokieltä?, kuten Jeesus ja parannuksen armo. Onko niin että muu keskeinen;opetus täytyy lähes sivuuttaa? Tiedän jotain lehtiä, joissa puhutaa pääasiassa kasteesta. Mutta onko sillä hyvät hedelmät? Ei, sille se näyttäisi luterilaisten keskuudessa. kovin on yksipuolista ja miksei se tympäännytä silloin.
    Otan muutamia sanan todistuksia: 2.Kor.5:18. "Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte". Eli kärjistäen sanon: "mitään emme voi saara, ellemme sitä pyydä".
    Mitä parannus tarkoittaa: "parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen. Seurakunta ei saa evätä heiltä synneistäpäästöä. Todellinen, oikea parannus taas ei itseasiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistäpäästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää seurata ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden näet pitää olla parannuksen hedelmiä, niinkuin Johannes, Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanoo: "Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä" (Ausburgin tunnustus).
  2. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
    (Ilm 20:12,13)

    Kastamattomana kuolleet

    ”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

    Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

    Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

    Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.
  3. vaikea on lapsenkaan enää mennä takaisin äitinsä kohtuun? vai onko se mahdollista? kerro?

    V: Eihän sellaisen tarvitse mennä äitinsä kohtuun, joka sieltä juuri tuli.

    Sensijaan Nikodeemus (aikuinen) sinne ei voinut enään mennä.

    Tottakai vauva on myös lihasta syntynyt, mutta myös osallinen sovituksesta (Room.5:18).

    Lutherhan opettaa, että kellä on elämä ja vanhurskaus on myös usko: 18. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.

    Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.


    Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta (2.Moos.2:24-26) antaa puhuttelevan kuvauksen sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". ´Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.
  4. vaan pyrimme selittään raamatun niin että kohdat toisiaan vahvistavat. Tässä eräs esitetyistä kohdista (Matt 18):

    1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
    2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
    3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
    4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
    5. Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
    6. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

    Jeesus asettaa siis yhden lapsen opetuslasten eteen. Sitten jakeessa 6 puhuu monikossa lapsista jotka uskovat Hänen päälle.

    Tuleeko jae 6 ymmärtää niin että jotkut (= kastetut ? ) pienemmistä uskovat ja on erityisen paha asia jos juuri tällaisen lapsen pahentaa ?

    Ei!

    Tietenkin on yhtä paha jos pahentaa kaksi tai kolme lasta, eli "yhden näistä", tarkoittaa "kenen tahansa näistä".

    Ja koska jae 3 puhuu kaikista lapsista, niin emme voi sanoa että jae 6 yllättäen supistaa tuon jakeessa 3 mainitun joukon kriteerillä "jotka uskovat minun päälleni", vaan jae 6 sanoo että aina kun joku pieni lapsi vietellään tapahtuu äärettömän suuri vahinko, juuri siksi että se vietellään pois lapsen uskosta.

    Jeesus siis ottaa (meidän tulkinnan mukaan) kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.

    -----

    On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)

    Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,

    MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.

    Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
  5. Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle Vert. (Matt.18:6: Matt.21:16)

    Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleinen(peri)synti syntyi, niin yleinen (peri)synti sovitettiin:

    Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon ja ymmärryksen kautta .

    Tässä (Joh.3:5) ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Myöskin asianyhteyden mukaan siinä on kyse elävästä vedestä (Joh.4). Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä enään uudesti, jos ovat lapsen uskossa pysyneet.
  6. apt.19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

    Samoin esim. Saul:

    Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
    18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.
  7. ei kaste synnyttänyt, vaan Paavalin julistaman sanankautta korintossa uudestisynnyttiin.

    Kyllä voi yhtyä tunnustuskirjojen kohtaan:

    "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

    Tähän haluan lisäksi laittaa vastaansanomattoman kohdan Raamatusta:

    1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

    Ja kuitenkin Paavali oli kastanut korintossa vain muutaman: 1.kor.1:16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
    17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.


    Kastamattomana kuolleet

    ”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

    Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

    Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

    Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.
  8. ..Sitten on se oppi, että lapsi saa uskon ja uudestisyntyy kasteessa. Tämähän on johdonmukaisesti sitä, että kastamaton lapsi kuollessaan joutuisi kadotukseen. Mutta ei, vaan ilmestuskirjan 20:13-14, kerrotaan että kadotukseen joudutaan epäuskossa pahojen tekojen kautta. Pieni lapsihan ei ole syntiä tehnyt ja on sovitettu Kristuksessa ja uskovainen (Room.5:18; Matt.18:6).

    On lohduttava vertaus tuhlaajapojasta, joka oli isänsä lapsi jo ilman kastetta ja saa parannuksen armon.

    Tuhlaajapojan paluu kotiin

    Luuk.15:11-32, On kertomus tuhlaajapojasta, joka palasi vieraalta maalta tuhlaten synnin irstaudessa Isältään saadun omaisuuden. Tässä vertauksessa hänen isänsä sanoi: ”sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas, biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on JÄLLEEN LÖYTYNYT”(jae.24). Siis: hän oli Jumalalle kuollut ja virkosi eloon (taas) ja jälleen löytynyt. Jumalalle kuollut on tietysti epäuskoinen. Mutta jos virkoaa (taas) eloon ja jälleen löytyy, tarkoittaa tämä että virkoaa eloon jo toisen kerran ja näin jälleen löytyy. Palveliat pukivat hänet, joka onkin tässä kanssa tärkeä huomio.

    20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
    21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
    22. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa.

    On myös tarkoin huomattava, niinkuin uskovaisten seuroissakin on opetettu, että kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta kuka on suurin Jumalan valtakunnassa?

    Niin Jeesus vastaa heille: "Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Tässä on monikkomuoto, ettei ole vain kysessä "tämä" lapsi. (Matt.18)
  9. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Matt3:11

    V: Ymmärrän tässä sen, ettei kohta varsinaisesti puhu enään vedestä, vaan niinkuin sana kuuluu Pyhällä Hengellä ja tulella kastamisesta.

    kun Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella, viittasi tämä helluntaihin, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin näkyvästi ihmisten päälle esim. (apt.2:1-4).

    -----------------------------------------------
    Tämä on totta:
    ...parannus on hengellistä palaamista kasteen armoliittoon.