weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12429

  1. asiasta toiseen... Hieman kertausta:

    Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.

    Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.

    Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).

    ”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).

    Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

    Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta (2.Moos.2:24-26) antaa puhuttelevan kuvauksen sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "Veriylkä ympärileikkauksen tähden". ´Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

    Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.


    Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

    Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

    Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

    Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.

    Lutherin opetuksia

    Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.


    Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.

    Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.


    Selitysopillisesti kiistellympiä kohtia.

    Uudesti ylhäältä syntyminen

    Joh.3:5-6

    ”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
    Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”. Liha ei uudestisynny koskaan uskovaisessakaan ja lapsi on syntyessään kaksiosainen. Jos lapsuudenuskon on menettänyt, niin parannuksen armon kautta, uskossa syntyy silloin uudelleen.

    Tässä ei voida puhua Kristillisestä kasteesta koska sitä ei ollut voimassa, eikä siitä tiedetty mitään, eikä Jeesus ollut sitä asettanut. Myöskin asianyhteyden mukaan siinä on kyse elävästä vedestä (Joh.4). Tässä olisi kyse epäuskoisesta aikuisesta, jonka täytyy syntyä uudesti ylhäältä, sillä lasten ei tarvitse syntyä enään uudesti, jos ovat lapsen uskossa pysyneet.: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
    Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14). Epäuskoisen aikuisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, mutta ei sellaisen tarvitse syntyä uudesti ylhäältä, joka on lapsen uskossa pysynyt.

    Elävä Vesi

    On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

    1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
    23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

    Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

    Gal.3:27-29 kertoo muun evankeliumin mukaisesti, että uskon kautta olemme Jumalan lapsia ja kaste on merkki ja sinetti ja vahvistus siitä uskovalle.

    Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).

    (Tii.3:4-7), ei tässäkään ole kysymys kasteesta uudestisynnyttävänä, vaan uskoon liittyvänä sakramenttina, eli merkkinä ja sinettinä. Uudistuminen tapahtuu Pyhän Hengen (Jae.5) Ja Jeesuksen Kristuksen kautta (Jae.6). Kolmiyhteinen Jumala pelastaa: Isä (Jae.4), Pyhä henki (Jae.5) Ja Jeesuksen Kristuksen kautta(jae.6).

    Aivan samoin, Paavali oli synnyttänyt korintialaiset evankeliuminsanalla:

    1.Kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

    Paavalihan oli kastanut vain muutaman korintossa:

    14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
    15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
    16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
    17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan


    Apt.22:16

    apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

    Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
    18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

    Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin tämän mukaan on…

    Apt.2-luku

    38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
    41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
    V: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Kaste on sen merkki ja vahvistus. Tässä yhteydessä voi mainita, että molemmat tulee olla.
    Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

    (Ef.2:1)

    Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet ”. ylitsekäymisten ja syntein tähden”. Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheessa. Ainoa mahdollinen vaihe on ollut se, kun he olivat pionokaisia.

    Vanhoillislestadiolaisia on toisinaan syytetty helluntailaisten kastekäsityksen omaksumista. Käsityksemme mukaan, usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sakramentti tulee ottaa uskolla vastaan. Edellä on osoitettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu kasteesta vastoin helluntailaisten käsitystä. Helluntailais-karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen epäraamatullisena, koska lapset eivät heidän mielestään voi uskoa, eivätkä näin vastaanottaa kastetta. Näin he perustavat kasteensa omaan vanhurskauteensa ja ratkaisuunsa. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen
  2. Ei lestadiolaiset opeta, että he ovat Juamlan veroisia, vaan Jeesus antoi sen vallan omilleen antaa syntejä anteeksi. Tämän kaiken vaikuttaa Jumala.

    Syntiä tekevä veli ja seurakunta
    15."Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
    16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
    17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.

    18. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
  3. 17. Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
    18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
    19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
    20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
    21. Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
    1. Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.

    Minä uskon että Pyhä Henki jatkaa Kristuksen työtä maailmassa ja kutsuu, kokoaa ja valaisee kaikki uskovat. Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

    Ei eriseuraiset ja lihalliset ihmiset voi saarnata että "Jumalan valtakunta on lähestynyt, uskokaa evankeliumi", sillä ei he tunne Jumalan Henkeä ja näin ollen aina kokevat että puhe Jumalan valtakunnasta on ihmiseen sitoomista.

    Jos synnit ovat anteeksi, pyhä Henki todistaa sen ihmisen sydämessä ja tuo pelastusvarmuuden joka ei perustu mihinkään tietoon tai opittuun, vaan Jumalan, yli ihmisymmärryksen käyvään rauhaan.
  4. tähän hätään kommentoi tuota, vaan sanon yhä sen mitä Raamattu opettaa, eikä tässä ole mitään jossittelua:

    13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin TEKOJENSA mukaan.

    On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)

    Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,

    MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.

    Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.
  5. Tästä otsikon aiheesta on kirkon tunnustuksessa kirjotettu aika hyvin:

    Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa.

    Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha p******, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin. Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen. On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta. Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa?

    Lukekaapa erityisesti nuo viimeiset lauseet tarkkaavaisuudella. Miksi myös ne, jotka sanovat itsellään hengen olevan ennen saarnaa tekevät lähetystyötä Ristiriitaista.

    Paavalin sanoin: "kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?"

    Myös Martti Lutherin mukaan äänellinen synninpäästö on ainoa tapa saada synnit anteeksi: "Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta."

    Ripittäytyminen toiselle uskovaiselle löytyy myös vanhasta testamentista: "Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla." (2 Sam. 12-13).
  6. että on olemassa Pyhän Hengen virka,jonka kautta lapsen puhtaasta omastatunnosta luopunut epäuskoinen ihmen syntyy uudestaan:

    2.kor.3:6: Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
    7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
    8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

    Raamatun mukaan Jeesus tämän vallan omilleen antoi ja siis myös seurakunnalle:
    Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

    Edelleen: Matt.18:18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

    Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”

    Jos epäuskoinen voisi antaa syntejä anteeksi, turhaanhan Jeesus tämän vallan olisi omilleen (Pyhän Hengen papeille) antanut.

    Jeesus siis Raamatun mukaan antoi tämän vallan omilleen. Eikä ole epäilystä missä uudestisyntyminen silloin tapahtuu:
    Matt.18:18. Totisesti sanon teille: kaikki, minkä sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.

    Elävä Vesi

    On paikallaan tarkastella mitä Raamatussa tarkoittaa elävä vesi. Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).

    1.Piet.1:22. Ja tehkäät puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, Hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitöin olis, ja olkaat keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä,
    23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

    Apt.10. Korneliuksen tapauksen tutkielma: Niin vastasi Pietari: ”Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin (eli olivat uskoon tullet), vedellä kastamasta (eli sakramentti otetaan vastaan uskolla), ja hän (Pietari) käski kastaa heitä Herran nimeen. Tuttu on myös Paavalin lausuma: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi” (Room.10:10). Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan, että usko tuo mukanaan Pyhän Hengen, kuten edellä kerrotusta Korneliuksen esimerkistä käy ilmi. Kääntäen on todettavissa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon sanan kautta.

    Samarian tapauksessa (apt.8:8:5-17) on teksti teologisesti erittäin monitahoinen ja rikas. Asiaa on tarkasteltava uskon näkökulmasta. Näiltä ihmisiltä puuttui Pyhä Henki. Miten tämä oli mahdollista? Tällöin todetaan, ettei samarialaisilla ollutkaan vielä tässä vaiheessa elävää todellista uskoa, sillä ”Pyhä Henki” saadaan uskolla. Paavali sanoo myös: ” Me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. (Gal.3:14). Tämä on todettavissa tekstistä, joka osoittaa, että kuulioiden sydän oli ”jaettu”: he kuuntelivat ja ylistivät Simon-noitaa sen jälkeen, kun he olivat yksimielisesti ottaneet vaarin Filippoksen saarnasta. Tässä tilassa he uskoivat myös Filippoksen evankeliumin julistukseen. Toisin sanoen, he uskoivat samanaikaisesti sekä Simon-noidan puheeseen, että Filippoksen julistukseen. Tällöin ei voinut syntyä vanhurskauttavaa uskoa. Teksti osoittaa syvällisesti, ettei ilman uskoa voi tulla vanhurskaaksi, eikä saada kasteen siunausta. Kun Pietari ja Johannes siunasivat samarialaiset kättenpäällepanemisen kautta (= Kuva evankeliumin julistamisesta) syntyi usko, ja he saivat Pyhän Hengen. Heitä ei kuitenkaan tarvinnut kastaa uudelleen, sillä Jumalan sanan mukainen kaste oli voimassa ja usko omisti sen omakseen.

    Gal.3:27-29 kertoo muun evankeliumin mukaisesti, että uskon kautta olemme Jumalan lapsia ja kaste on merkki ja sinetti ja vahvistus siitä uskovalle.

    Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).
  7. Jos jollaki on sellainen käsitys että tuollaiset raamatunkohdat jotka antaa ihmisestä todellisen kuvan eivät koske häntä, niin ymmärtääkseni kristinuskon olemus on hänelle vieras. (pahana sinut luetaan vanhurskaaksi, HUOM!! Sinä et muutu yhtään paremmaksi tullessasi uskovaiseksi, mutta sinä saat halun, mielen ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla omat (ei Aadamin) syntisi anteeksi)

    Ei raamattua tulisi niin tulkita että Jumalan ilmoituksen ilmestyy ristiriitaa. Se että Kristus voitti kuoleman vallan on esim. Hesekielin (1 kautta ilmaistu näin:

    2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
    3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
    4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.

    Lapset ovat siis vapaita perisynnin kirouksesta! He siis uskovat. (Matt 18:6)

    Ei Jumalan sanassa ole ristiriitaa tämän asian suhteen. Turmeltunut ihminen saa lahjana omistaa Kristuksen ansion.
  8. Luehan jatkokin: 19. Mutta sen me tiedämme, että kaikki, mitä laki sanoo, sen hän sanoo niille, jotka lain alla ovat:

    Siis tämä sanotaan epäuskoisille!

    23. Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.

    Eihän vauva ole mitään syntiä itse tehnyt, vaikka syntinen onkin. Meidäthän tuomitaan tekojemme mukaan (Ilm.20:21).

    Mutta Nooseksen laki päättyy Jumalan valtakunnan rajalle, ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25).

    ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”

    Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
  9. Ei vL:sä kielletä lapsen syntisyyttä, vaan opetetaan lapsen kaksiosaisuutta....
  10. oo väittänytkään, että sana löytyy, mutta käsite löytyy.
  11. Olen seuraavalla kannalla:


    Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).

    Parannus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko, jota tarjotaan armosta osattomalle ihmiselle Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa parannuksen armon. Syntejään katuvalle epäuskoiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä taivaan lahjana kaikki synnit anteeksi. Herra Jeesus tulee hänen vanhurskaudekseen ja autuudekseen, henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Jeesus lähestyy ihmistä vain valtakuntansa kautta. Jumalan valtakunnassa asuvat Jumalan lapset. Toinen valtakunta on sielunvihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei voida omistaa autuutta, koska siellä ei ole Kristusta. Siellä on vain epäuskoa. Jumalan valtakuntaan tullaan parannuksen armon kautta. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa rakkaus. Rakkaus on Pyhän Hengen suurin lahja.

    Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
  12. puhuu vain yhdenlaisesta uskosta, eli hengellisesti tervehtiä tulee vain niitä, jotka jakavat samanlaisen uskon. Ei tässä ole mitään yllätyksiä, vaan on ihan Raamatun opetus.

    Kasteessa siunataan lapsi kolmiyhteiden Jumalan nimeen. Sitten kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona, eli kaste kuuluu sille, joka on Jumalan lapsi ja joka on sovitettu (Room.5:18).
    ). Lapset kastetaan, että he säilyisivät autuaina ja siten tässä liitossa.

    Hyvää omaatuntoa säilytetään sitten Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää myös elämän veden, josta ulkoinen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneesta ihmisestä eli vanhasta ihmisestä synnin voimat.

    Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon, hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa, niin että kun epäuskoinen ihminen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon.Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteseen palaamista.

    Jumala toivoo, että me säilyisimme kasteen armoliitossa. koko elämämme ajan.

    Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.

    Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).

    Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).

    Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.

    Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
  13. Noista sopii kyllä keskustella erikseen.
  14. perisynti on Raamatussa:

    "Synnin palkka on kuolema". Kuolevathan vauvatkin.

    Siksi ihminen alkaakin tekemään syntiä, kun hän on syntyessään syntinen (ps.51:7).
  15. millä perusteella olen pietisti?

    Usko ei siis vaikuta ihmisen luonnolliseen tilaan, vaan ihmisen "tilaan suhteessa Jumalaan".

    Miksi siis raamatusta otetaan kohtia jotka puhuvat ihmisen luonnollisesta tilasta ja niillä ollaan osoittamassa että sellainen ihminen ei voi olla autuaallisessa tilassa Jumalan suhteen ?

    Tässä konkreettisesti, sama kysymys:

    Ps. 51:7: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."

    Sama Daavid sanoo myös:

    Ps 22: 10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
    11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

    Onko tässä ristiriita ? Daavid oli ihminen ja perisynnin turmelema, siis Ps. 51:7 on totta. Mutta Ps 22 on myös totta, sillä onhan Jumala selvästi (Matt 18:6) esim. Hesekielin kautta ilmoittanut että lapset ovat Kristuksen ansiosta vapaita perisynnin kirouksesta:


    2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
    3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
    4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.
  16. Vaikuttaa sille, että on tahallista väärinymmärrystä.

    Eihän kukaan ole sanonut, että lapsi on viaton, vaan osallinen Aadamin lankeemusesta, eli syntinen, mutta osallinen Kristuksen sovituksesta.

    1. Psalmi, Koran lasten veisu. Hän on vahvasti perustettu pyhäin vuorten päälle.
    2. Herra rakastaa Zionin portteja enempi kuin kaikkia Jakobin asuinsioja.
    3. Korkiat ja kunnialliset asiat sinussa saarnataan, sinä Jumalan kaupunki, Sela!

    4. Minä annan saarnata Rahabin ja Babelin edessä, että he minun tuntevat: katso, Philistealaiset, Tyrolaiset ja Etiopialaiset syntyvät siellä.
    5. Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät, ja että Korkein sitä rakentaa.
    6. Herra antaa saarnata kirjoituksessa kaikkinaisilla kielillä, että myös muutamat heistä siellä syntyvät, Sela!
    7. Ja veisaajat niinkuin tanssissa, kaikki minun lähteeni sinussa.
  17. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Uskolla olemme omistaneet vanhurskauden, joka kelpaa Jumalan edessä. Sen tähden olemme myös voineet saada kasteen siunauksen päästäksemme liiton osallisuudessa uskomme päämäärään, kirkkauden taivaaseen. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita sen uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, jonka he ottavat vastaan uskolla. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa tehtynä tekona, ilman kastettavan uskoa.. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen.
  18. Kuinka ihmeessä erioppinen pappi voisi olla paimenesi?

    Raamattuhan opettaa, että joka toista oppia tuo luoksesi, ei saa edes hengellisesti häntä tervehtiä.

    10. Jos joku tulee teidän tykönne ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö.
    11. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä.
  19. kuulun ja oon ihan luterilainen. Otetaampas hieman Lutheria lisää:

    Ei olisi yhtäkään ihmistä parannettu Galileassa ellei Jeesus olisi lähestynyt ihmistä ja tarjonnut apuansa. Ei tänäkään päivänä kukaan voi saada elävän uskon lahjaa ellei Kristus seurakunta-ruumiissaan lähesty ihmistä ja tarjoa tälle armoansa. Pelastus ja valitseminen on siis näin kirjaimellisesti täysin Jumalan kädessä. Luteerusfanin mielestä tämä armojärjestys tekee sielun pelastuksen riippuvaiseksi tietyistä ihmisistä. Luteerusfani, kaikkivaltias Jumala kyllä taitaa ihmisen johdattaa valtakuntaansa jos ihminen Hänen vanhurskautta etsii. Corneliukselle tuli esim. enkeli taivaasta neuvomaan miten hän saisi yhteyttä noihin uskoviin ihmisiin. Ihminen (me kaikki) varmaan helpommin jaksaa luottaa että se oma ratkaisu oli uudestisyntyminen, mutta meidän autuus on valmistettu ulkona meistä ja mikään "sisäinen" prosessi ei synnytä elävää uskoa vaan se tarjotaan meille lahjana omistettavaksi ja tuolloin PH ulkoa tulvahtaa sisälle ihmisen sydämmeen.

    Jumalan valtakunnan evankeliumissa on nimenomaan voima koska se ei ole ihmisviisaudessa vaan koska sen saarnaa Jumalan Pyhä Henki. (Jos me johonkuhun soveliaat olemme niin se ei ole meistä vaan että Jumala on meitä soveliaaksi tehnyt. Hän on, sen jälkeen kuin meille armo tapahtunut on, antanut meille viran sovinnosta saarnata ja meissä sovintosaarnan säätänyt jne.)

    Etsivä löytää. Mitä tulisi etsiä ? Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niinkuin lapsi, ei hän suinkaan pääse sinne sisälle. Ootko sinä lukija, sen ottanut vastaan (kuin lapsi) vaan onko se abstraktio jonka olet oppikirjoista löytänyt ?

    Lutheria tosin löytyy joka lähtöön. Oletteko lukeneet sen saarnan jossa Luther neuvoo näin etsimään Kristusta: Mene "seuroihin" ja kysy onko täällä Kistus. Jos he sanovat "on" niin tulee kysyä onko Kristus myös muualla. Jos he sanovat "ei Hän ole muualla" olet löytänyt Hänet. Lisäisin vielä yhden kriteerin: nuo uskovaiset täytyy ihan ehdoitta ja tenttimättä mitään sinulta olla valmiita saarnamaan sinun uskottavaksi koko Jumalan armon; saat uskoa epäuskosi ja kaikki elämän erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Parannuksen armon saanut ihminen aina kiittää Jumalaa, ei koskaan ihmistä.
  20. Pyhän Hengen papeista

    Raamatun mukaan Jeesus tämän vallan omilleen antoi ja siis myös seurakunnalle:
    Joh.20:21. Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
    22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

    Edelleen: Matt.18:18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.

    Room. 1:17 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta”

    Jos epäuskoinen voisi antaa syntejä anteeksi, turhaanhan Jeesus tämän vallan olisi omilleen (Pyhän Hengen papeille) antanut.
    21. 590 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt