weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. luetaan niinkuin on kirjoitettu, eikä sinne omiaan tarvitse lisätä:

    kol.2:14. hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.
    15. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.
    16. Todellisuus ja sen varjo
    Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
    17. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.

    Jeesus on elämällään ja kuolemallaan lain täyttänyt.

    Vanhan testamentin lepopäivä oli sapatinpäivä eli lauantai. Silloin kokoonnuttiin Jumalan sanan äärelle. Sapatti on suomeksi lepo. Sapatti oli esikuva Jeesuksesta, jossa meille tuli omantunnon lepo ja iankaikkinen autuus syntiemme anteeksisaamisessa lahjana, ilman omia tekoja.

    3 Moos. 23:3: Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous.


    Hebr. 4:3: Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon.

    Matt. 11:28: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

    Apt. 17: 11: He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä Kirjoituksia, oliko asia niin.
  2. Ja ihan Raamatun opetusta:

    Room.14:5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.

    Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

    Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
  3. JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
    2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
    3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
    4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
    5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.


    V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.

    Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

    - Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys.
  4. Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
    ”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
    Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.

    Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”

    (Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).

    Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
    Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).

    Lain kolmas käyttö merkitsee sitä, että lain tulisi olla uskovaisen elämässä synnin paljastajana ja hyvien tekojen opettajana. Paavali torjui tämän käsityksen. Hän kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25). Jumalan pyhä sana näin uskonpuhdistuksen muodollisen periaatteen yläpuolelle.

    Yksimielisyyden ohjeessa mainitaan, että lain kolmannesta käytöstä on noussut kiistaa. Huomautus viittaa niihin samoihin antinomisteihin, joiden kanssa Luther joutui kamppailemaan. He hyväksyivät vain lain ensimmäisen käytön. Heidän opetuksessaan Jumalan armo otettiin synnin luvallisuuden ja lihan vapauden petteeksi.

    Myös lestadiolaisten piirissä on keskusteltu laista ja sen käyttötavoista. Näin on tapahtunut erikoisesti hajaanusten aikaan. Erimielisyys on koskenut lain kolmatta käyttöä.. Tämä oli keskeinen kiistanaihe 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun keskusteluissa, kun uusherätys ja esikoisuus erkanivat alkuperäisestä lestadiolaisuudesta. Vanhoillisuus säilytti lestadiolaisuuden alkuperäisen käsityksen: Laki ei kuulu kristitylle. Myös 1930-luvun hajaannuksessa lain kolmas käyttö oli yhtenä erimielisyyden syynä, vaikkakin petetymmin.

    Armo opettajana

    Lain kolmannen käytön hylkääminen, ei kuitenkaan ole ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saneet toisen opettajan, sillä Jumala on antanut meille Henkensä kotiopettajaksi (Room.6:14-18; Gal.2:19-21; Gal.5:13). Jumalan armo on tullut ohjaamaan meitä lain sijasta: Tiit.2: 11. Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
    12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.

    Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä, vaan antaa voiman taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisin kymmenen käskyn lakia. Lain tuottama kirous on kuitenkin poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

    Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyviä rakkauden neuvoja. Ne ei ole lakia. Niitä ei anneta meille siksi, että tulisimme niitä noudattamalla Jumalan edessä kelvolliseksi, eli vanhurskaiksi.
    Neuvot ovat tarpeen, että säilytäisimme Kristuksen vanhurskauden, jonka olemme uskon kautta saaneet ilman omia suorituksiamme tai ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellisen armon opetusta, jonka me kuulemme omantunnon äänenä.

    Uskovaiset haluavat vaeltaa valkeuden lapsina. Jumalan terve armo johtaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä, kun hän korostaa evankeliumin arvoa: (2.kor.4:6): "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa."

    Evankeliumin paisteessa ei parhainkaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme on syntien anteeksisaaminen Kristuksen ansion tähden.
  5. Jumala ei ole sitonut Uuden liiton kirkkoansa juutalaiseen sapatinpäivään, joka oli lauantai. Hän ei ole määrännyt mitään muutakaan päivää sen tilalle. Mutta hän tahtoo, että me yhä edelleenkin kokoonnumme hänen Sanansa ympärille. Yhteiseksi erityiseksi kokoontumispäiväksi kristityt valitsivat kristillisessä vapaudessa sunnuntain eli Herran päivän. Sillä Kristus nousi ylös kuolleista sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Hän toi meille oikean levon, kun hän voitti synnin ja kuoleman.


    Joh. 5:18: Jeesus ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan sanoi Jumalaa Isäksensä tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.



    Kol. 2:13-17: Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen, joka oli meitä vastaan... Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka ovat vain tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.



    Kol. 3:16: Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten sydämissänne kiitollisesti Jumalalle.



    Hebr. 4:1-13: Jumalan kansan lepo.
  6. totta, teet itsesi lopullisesti ei uskottavaksi, ky. viesteillä...
  7. Hiemo avaus;)

    Uskon kanssa, että se on mahdollista...
  8. vanhoista 70-Luvun asioista mitään. Vakaat uskovaiset sanovat, että tilanne kunnossa. Minä voin vain luotttaa tuossakin asiassa heihin. Näin siis tänäpäivänä rakkaassa siionissani.
  9. myöskin heillä naiset saa opettaa seurakuntaa...
  10. yhtäläisyyksiä. Ainakin täälläpäin viideläisyys (kansanlähetys) opettaa synergismiä ja kiliasmia...aika merkittäviä opinkohtia.
  11. Opetamme, että uskoontulo, että myöskin sen seurauksena hyvät teot ovat yksin Jumalan vaikuttamaa. Kerro missä opetamme pietismiä?
  12. noin opetammekin, kuin kerrot.

    Kyllä piispat, ovat oikein sanoneet siitäkin, että oppimme sopii tunnustuskirjoihin. Näin voin myös yhtyä seuraavaan kohtaan kasteesta:
    "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).

    Tunnustuskirjoistamme löytyy kolmenlainen oppi kasteesta, josta myös ns. luterilaiset eri ryhmittymät kiistelevät.
  13. Mitä tarkoitat pietismillä?

    Tiedän, että opetamme, että uskoontulkin, että mielenmuutoskin ja kristityn vaellus, ovat yksinomaan Jumalan aikaansaamaan vaikutusta ja voimaa Fil.2:13. "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.
    14. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä,
    15. jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla"

    Mitä siis tarkoitat Pietismillä? Vai valehteletko? Näin arvelen olevan asianlaidan.
  14. syytä palata Raamattuun?

    Siellä on Pyhän Hengn virka, joka uudestisynnyttää ihmisen. Sensijaan uudestisyntymistä ei saa aikaan pelkkä sana.

    Siksipä Jeesus omilleen tämän vallan antoi, antaa syntejä anteeksi: Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
    20. Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.
    21. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
    22. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
    23. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

    Oliko tämä jotain pilaa, kun pyhän Hengen papeilla on valta antaa syntejä anteeksi?
    "Se" siirtyy uskosta uskoon (Room.1:17). Tämä valta on siis kaikilla, joilla on elävä usko ja se ei ole edes nimestä kiinni.

    On eriasia siten synergismissä tulla uskoon yms.
    Tällöinhän ei seurakuntaa ja muita Jumalan lapsia silleen tarvitsekkaan...mielikuvituskot ovat taas sellaisia, joissa omalla järjellä tehdään uskonto omaan korvasyyhyyn.
  15. Saahan sitä mollata ja haukkua omaan korvasyyhyyn jos haluaa

    Vanhoillislestadiolaisia on toisinaan syytetty helluntailaisten kastekäsityksen omaksumista. Käsityksemme mukaan, usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sakramentti tulee ottaa uskolla vastaan. Monasti on osoitettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu kasteesta vastoin helluntailaisten käsitystä. Helluntailais-karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen epäraamatullisena, koska lapset eivät heidän mielestään voi uskoa, eivätkä näin vastaanottaa kastetta. Näin he perustavat kasteensa omaan vanhurskauteensa ja ratkaisuunsa. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen.
  16. Kyllä niin vain on, että helluntailaisia on luterilaisen kirkonkin jäsenenä. Mitäs tuo nyt haittaa?, sillä hengellinen uskon asia on eri kuin papperit.
  17. se hauskaa välillä rupatella;)
  18. mun tuttuja kuuluu molempiin, sii ef.Lut, että helluntain jäsenyys yhtäaikaa. Eipä tuo oo kenenkään tahtia haitannut.

    Yksikin sanoi: "varmuuden vuoksi molempiin, etteä on hyvät välit myös kirkon uskoviin";)
  19. niinhän Raamattu opettaa...epäuskoisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä, mutta ei sellaisen joka on lapsen uskossa pysynyt.

    Jeesus siis ottaa/kantaa lapsen uskoon. He uskovat ja heidät tulee kastaa ja opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on sanonut. Tämä on yhtäpitävä apostolien (ja Jeesuksen) saarnan kanssa: usko ja sitten kaste. Tosin, perin runsaasti on esitetty kohtia jotka myös antavat ymmärtää että Jeesus ei tällaista asiaa jättänyt auki.

    -----

    On totta että ei ole mitään muuta tapaa päästä sovintoveren osallisuuteen kun uskomalla Kristuksen evankeliumin syntein anteeksisaamiseksi. On myös totta että ei voi pysyä uskossa mitenkään muuten kuin yhä uudelleen turvata syntein päästöön.(Käärmeen pää on rikkipoljettu mutta Aadamin myrkky pysyy meissä ja on viemässä syntiin ja epäuskoon)

    Kaikille luoduille tulee saarnata evankeliumia. Ei vaan kerran, mutta se on matkasauvana halki koko ajallisen elämän. Uudestisyntyminen tarkoittaa että ihminen saa epäuskon (ja kaikki sen hedelmät) anteeksi. Perisynnin suhteen siinä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään muutosta, vaan se asuu edelleen lihassa (mika lihasta syntynyt on...) ja ihminen luonnostaan pysyy yhtä turmeltuneena ja kyvyttömänä todelliseen Jumalan pelkoon jne,

    MUTTA, kun oot saanut epäuskon ja tekosyntisi anteeksi oot saanut armon palata pienen lapsen puhtaan omantunnon omistajaksi. Ne synnit joita lihassasi tehnyt olet (joista sinä myös tuomitaan) pyyhitään pois ja niitä ei enää ole olemassa.

    Kansanomaisesti voisi sanoa että emme tarvitse murehtia Aadamin lankeamuksesta, mutta valvoa siinä että omat syntimme vaihdamme Jumalan armoon. Tähän on yksi armoväline tarjolla: elävä, korvin kuultava ja sydämellä uskottava evankeliumi.

    Ei tässä ole raamatun opetuksen ja sanoman suhteen mitään ristiriitaa, mutta ongelma on väistymätön jos ruvetaan rakentamaan epäraamatullisten "armovälineitten" varaan.
  20. Kiikastaakin: Mutta en voi hyväksyä heidän keksimää väärää oppia, jos hyväksyn - hukkaan uskoni.

    --Oppi on siis eri. No nyt ymmärrän sitten asian...

    Kiitos! asia siis selvisi helposti näin.
    21. 620 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt