VL-Suhtautuminen

Olen käynyt monien eri uskontokuntien tilaisuuksissa vierailevana kuulijana.
Olen pyrkinyt keskusteluyhteyteen vieressäni istuvien kanssa.
Aloitan aina itse puhumiset, sillä on turha odottaa, että tuntemattomat sen tekisivät.
Vanhoillislestadiolais tilaisuudessa Helsingin seuratalossa oli seuroihin mennessä tungosta.
Sinänsä helppo mennä, kun on paljon väkeä, ei erotu joukosta.
Päätän poiketa wc.n puolella. Joudun odottamaan vuoroani, sillä kaikki eriöt on varattuna jonoiksi asti.
Saisi olla isommat nämä wc-tilat, lausuu edessäni oleva kärsimättömän oloinen nainen.
Onko täällä aina näin tiivis tunnelma, kysyn?
Aina se on, tämä on pieni, kun väkimäärä lisääntyy kokoa ajan.
Olen tullut senverran myöhään, että kaikki takarivin paikat on viimeistä sijaa myöten täynnä ja vain edessä näyttää olevan tilaa.
En kuitenkaan rohkene mennä aivan eteen, vaan hivuttaudun keskivaiheille, jossa näen olevan ainakin kahden ihmisen verran tilaa.
Saarnan ja laulun jälkeen alkaa väliaika ja jään vielä paikalleni istumaan salin väen alkaessa vyörymään ravintolan puolelle.

Hetken päästä ohitseni pyrkivä arviolta viisikymppinen mieshenkilö pysähtyy kohdalleni, tarjoaa kättään sanoen: Tuli mieleeni tervehtiä ja kysäistä, kuka olet, kun en muista tavanneeni aikaisemmin.
Oletko sinä uskomassa, hän jatkaa?
Vastaan olevani tavallinen kristitty ja käyn joskus eri hengellisissä tilaisuuksissa.
Vai niin, ahaa, no sehän on mukava, kun tulit vierailemaan täällä meidän seuroissa, mies jatkaa, istuutuen samalla viereeni jatkamaan jutustelua.

No mitäs tykkäsit tuosta äskeisestä saarnasta?
Saarnahan oli aivan kuten muutkin kuulemani puheet, mutta erityisesti jäi mieleeni se, kun puhuja sanoi, että jos tänne on tullut se vieras outo yksinäinen kulkija, joka etsit tunnonrauhaa.

Minä koin olevani se, sillä minähän en ole tämän seurakunnan jäsen.
Just niin, Jumala on tänä iltana johdattanut sinut tänne Jumalan lasten joukkoon ja saat uskoa täällä syntisi anteeksi ja saat päästä osalliseksi elävästä uskosta.
Nyt alan tuntea oloni vaivautuneeksi ja sanon aikovani siirtyä ravaintolan puolelle juomaan kupposen kuumaa.
Aivan niin, sinnehän on minunkin matkani ja kun kerran päästiin keskustelun alkuun, saanhan tehdä seuraa.
Menemme jyrkät portaat ylös. Jonoa on portaiden yläpäässä asti. Otan teetä ja pullaa, seuralaiseni tarjoutuu maksamaan, katselemme ympärillemme, mistä löytyisi vapaata pöytää.
Kävelemme tarjottimiemme kanssa pöytien välissä, kunnes eräästä pöydästä noustaan ja hihkaistaan:Täällä olis teille tilaa, me lähdetään nyt.

Aivoissani jyskyttää, onko mies vain muuten hyvä ystävä ja kohtelias, vai onko hän iskemässä naisseuraa.
Koska mies on minusta paljon vanhempi, en ajattele, että voisin olla kiinnostunut.

Muista pöydistä vilkuillaan minuun ja seuralaiseeni päin selvästi kiinnostuvia katseita.
Jatkamme jutustelua aina siihen saakka, kunnes ravintola on melkein tyhjä ja alhaalla alkaa jo kuulumaan toisen saarnan alkulaulu.

Mietin jo, miten voisin kohteliaasti vapautua minuun takertuneesta miehestä, kun hän pyytää kanssaan seurasaliin.
Menen taas naistenvessaan ja palattuani totean harmistuneena, ettei mies ole vieläkään jättänyt minua.
Päätän kuitenkin istua miehen seuraksi, mutta seurojen jälkeen haluan ehdottomasti jättää hänet.

Puhe on niin koskettavan liikuttava, että vedet tulee silmiini ja kaivelen taskustani nenskun, kuivattaen sillä silmiäni.
Ystäväni huomaa tilani, kietaisee kätensä harteilleni ja sanoo: Sisareni rakkaani, haluatko sinä uskoa syntisi anteeksi?
Haluan,haluan vapautua näistä ahdistuksistani.
Mies siunaa syntini anteeksi ja silittää hiuksiani.
Lämmin tunne virtaa sisimmässäni.
Seurat loppuvat ja on poislähdön aika.
Sanon ystävälleni: Nyt minä lähden kotimatkalleni, kiitän sinua, kun olit minulle täällä seurana, minä kun en tunne täällä ketään.

Jumalan rauhaa, tulehan taas uudestaan!
Jumalan rauhaa, kyllä varmaan joskus tulen.
Ystäväni seuraa minua eteiseen ja tarjoutuu laittamaan takin ylleni.
Minulla on tuolla auto, että jos voisin saattaa neidin kotiin.
Kiitos, minä menen tuohon bussiin.
Ulkona ystäväni jatkaa kävelyään rinnallani ja puhuu nyt kaikkea muuta hauskaa.
Jään vielä kuuntelemaan, jolloin bussi ennättääkin lähteä nenäni edestä.
Kauhea, kun alkaa satamaan, eiköhän neidin olis parasta tulla minun kyytiin, kuin jäädä tänne sateeseen. Seuraava bussi ei tule aivan heti.

No niin se kyllä on, mutta kun en tunne sinua tämän paremmin, aivan oudon seuraan ei ole tapanani mennä.
Elä rakas sisko pelkää, olet Jumalan lasten turvallisessa seurassa.
Lupaan sinulle, että vien sinut ainoastaan turvallisesti kotiportillesi.

Ystäväni tuntuu nyt entistä miellyttävämmälle ja niin lupaudun hänen kyytiinsä.
En kuitenkaan halua paljastaa hänelle tarkkaa asuinpaikkaani ja siksi sanon vaan: Aja tuonne myllypuroon.
Perillä mies kysyy tarkempaa osoitetta, mutta sanon vaan: Ajattelin käydä tuossa ostarissa menomatkalla vähän purtavaa hakemassa.

Ai niin, minäkin lähden ostamaan. Nyt tajuan jo, ettei ystäväni haluakkaan erota minusta missään vaiheessa ja alan jo huolestua.
Ostoksia tehdessäni mietin, miten voisin jättää ystäväni niin, ettei hän loukkaantuisi.

Kuule, mun täytyy mennä nyt siskon perheen luo kylään, se asuu tässä lähellä.
Mies tarttuu käteeni ja toisella kädellään silittämään hiuksiani alkaen puhumaan.

Minä haluan sinut tavata uudestaan mahdollisimman pian, milloin tavataan ja voidaanko vaihtaa puhelinnumeroita keskenään.

Nyt menen hiljaiseksi, enkä osaa sanoa mitään. En kehtaa alkaa valehtelemaan enempää ja siksi sanon:
No mennään sitten meille vähäksi aikaa.

Sade on kastellut molemmat, ennenkuin ehdimme sisälle asti.
Sisällä avaan television, kun tulee uutisten aika.
Katselemme uutiset ja siinä ohessa teen lämpimiä voileipiä ja keisarin morsian teetä.

Aika kuluu, eikä vieraani ole lähdössä minnekkään.
Toisaalta minulla on jo lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Nyt kun sinä olet Jumalan lapsi, pääset vapaaksi tuostakin televisiostakin.
Onko televisio syntiä, kysyn?
No ei laite sinällään, mutta uskovaiselle tarpeeton ja turha vekotin.
Olen kuullut, että teidän seurakunnassa ei hyväksytä televisiota.
Tarkoitat kai meidän molempien seurakuntaa, jossa sinäkin olet nyt mukana yksi muiden Jumalan lasten joukossa.
Ai liityinkö minä samalla teidän seurakuntaan, kun sain synnit anteeksi, kysyn?
Luonnollisesti sisko hyvä, eikä siinä muuta tarvita!
Hupsista, ja minäkun ajatelin vaan vierailla siellä joskus sattumoisin.
Nyt sinulla on oma siioni, jossa voit alkaa kulkemaan, eikä tarvitse ontua moneen suuntaan.
On vain yksi Jumalan seurakunta maan päällä ja sinä olet nyt sen löytänyt.

Nyt mä alan nukkumaan, kun huomenna on työpäivä ja päättäväisesti alan valmistelemaan iltatoimiani.

Tulisitko hetkeksi aikaa minun vierelleni?
Menen ystäväni viereen.
Haluan vaan kertoa, että siitä hetkestä alkaen, kun tapasin sinut siellä seurapenkissä, olen tuntenut syvää rakkautta sinua kohtaan.

Vai niin, olen sen kyllä huomannut alusta asti, sillä eihän kukaan tule muuten tuntemattoman kanssa juttelemaan.

Minä rakastan sinua, mitä vastaat siihen?
Tunteeni heittelevät minua laidasta laitaan.
Nyt päätän kuitenkin lopettaa tämän teerenpelin kerralla ja sanon melkein vihaisesti:

Mä en nyt osaa sanoa mitään, mut eiköhän sun olis nyt kohteliasta lähteä!

Mies alkaa itkemään, jolloin hämmästyn entistä enemmän.
Mä en voi lähteä noin vaan luotasi!
Olen niin kauan toivonut omaa rakasta elämääni ja nyt koen, että sinä olet se, minkä Jumala on minulle tarkoittanut.
Nyt minua alkaa jo naurattaa. Tämmöisiäkö veljiä siellä teidän seurakunnassanne on, hihh,hihi, hii.

Mies vaipuu lattiaan jalkoneni juureen ja alkaa rukoilla!
Voi rakas, jos lupaat, että tavataan vielä, niin lähdenhän minä.
Sano, että rakastat myös minua.
No rakastan, mutta lähde kans sitten, eiks juu.
Nyt miehen ilme kirkastuu, hän nousee ylös ja tempaa minut itseään vasten.
Voi rakas, miten rakastan sinua, anna yksi hyvänyön suukko.
No yksi, mutta lähdethän sitten!
Ystäväni alkaa suutelemaan, mutta se se on kaikkea muuta kuin pieni suukko. Se on pitkä pusu, josta ei tule loppua.
Sitten kaadumme petiin, lopun tarinasta arvaattekin. En voi kertoa enempää.

vierailija kirjoitti:

Olen käynyt monien eri uskontokuntien tilaisuuksissa vierailevana kuulijana.
Olen pyrkinyt keskusteluyhteyteen vieressäni istuvien kanssa.
Aloitan aina itse puhumiset, sillä on turha odottaa, että tuntemattomat sen tekisivät.
Vanhoillislestadiolais tilaisuudessa Helsingin seuratalossa oli seuroihin mennessä tungosta.
Sinänsä helppo mennä, kun on paljon väkeä, ei erotu joukosta.
Päätän poiketa wc.n puolella. Joudun odottamaan vuoroani, sillä kaikki eriöt on varattuna jonoiksi asti.
Saisi olla isommat nämä wc-tilat, lausuu edessäni oleva kärsimättömän oloinen nainen.
Onko täällä aina näin tiivis tunnelma, kysyn?
Aina se on, tämä on pieni, kun väkimäärä lisääntyy kokoa ajan.
Olen tullut senverran myöhään, että kaikki takarivin paikat on viimeistä sijaa myöten täynnä ja vain edessä näyttää olevan tilaa.
En kuitenkaan rohkene mennä aivan eteen, vaan hivuttaudun keskivaiheille, jossa näen olevan ainakin kahden ihmisen verran tilaa.
Saarnan ja laulun jälkeen alkaa väliaika ja jään vielä paikalleni istumaan salin väen alkaessa vyörymään ravintolan puolelle.

Hetken päästä ohitseni pyrkivä arviolta viisikymppinen mieshenkilö pysähtyy kohdalleni, tarjoaa kättään sanoen: Tuli mieleeni tervehtiä ja kysäistä, kuka olet, kun en muista tavanneeni aikaisemmin.
Oletko sinä uskomassa, hän jatkaa?
Vastaan olevani tavallinen kristitty ja käyn joskus eri hengellisissä tilaisuuksissa.
Vai niin, ahaa, no sehän on mukava, kun tulit vierailemaan täällä meidän seuroissa, mies jatkaa, istuutuen samalla viereeni jatkamaan jutustelua.

No mitäs tykkäsit tuosta äskeisestä saarnasta?
Saarnahan oli aivan kuten muutkin kuulemani puheet, mutta erityisesti jäi mieleeni se, kun puhuja sanoi, että jos tänne on tullut se vieras outo yksinäinen kulkija, joka etsit tunnonrauhaa.

Minä koin olevani se, sillä minähän en ole tämän seurakunnan jäsen.
Just niin, Jumala on tänä iltana johdattanut sinut tänne Jumalan lasten joukkoon ja saat uskoa täällä syntisi anteeksi ja saat päästä osalliseksi elävästä uskosta.
Nyt alan tuntea oloni vaivautuneeksi ja sanon aikovani siirtyä ravaintolan puolelle juomaan kupposen kuumaa.
Aivan niin, sinnehän on minunkin matkani ja kun kerran päästiin keskustelun alkuun, saanhan tehdä seuraa.
Menemme jyrkät portaat ylös. Jonoa on portaiden yläpäässä asti. Otan teetä ja pullaa, seuralaiseni tarjoutuu maksamaan, katselemme ympärillemme, mistä löytyisi vapaata pöytää.
Kävelemme tarjottimiemme kanssa pöytien välissä, kunnes eräästä pöydästä noustaan ja hihkaistaan:Täällä olis teille tilaa, me lähdetään nyt.

Aivoissani jyskyttää, onko mies vain muuten hyvä ystävä ja kohtelias, vai onko hän iskemässä naisseuraa.
Koska mies on minusta paljon vanhempi, en ajattele, että voisin olla kiinnostunut.

Muista pöydistä vilkuillaan minuun ja seuralaiseeni päin selvästi kiinnostuvia katseita.
Jatkamme jutustelua aina siihen saakka, kunnes ravintola on melkein tyhjä ja alhaalla alkaa jo kuulumaan toisen saarnan alkulaulu.

Mietin jo, miten voisin kohteliaasti vapautua minuun takertuneesta miehestä, kun hän pyytää kanssaan seurasaliin.
Menen taas naistenvessaan ja palattuani totean harmistuneena, ettei mies ole vieläkään jättänyt minua.
Päätän kuitenkin istua miehen seuraksi, mutta seurojen jälkeen haluan ehdottomasti jättää hänet.

Puhe on niin koskettavan liikuttava, että vedet tulee silmiini ja kaivelen taskustani nenskun, kuivattaen sillä silmiäni.
Ystäväni huomaa tilani, kietaisee kätensä harteilleni ja sanoo: Sisareni rakkaani, haluatko sinä uskoa syntisi anteeksi?
Haluan,haluan vapautua näistä ahdistuksistani.
Mies siunaa syntini anteeksi ja silittää hiuksiani.
Lämmin tunne virtaa sisimmässäni.
Seurat loppuvat ja on poislähdön aika.
Sanon ystävälleni: Nyt minä lähden kotimatkalleni, kiitän sinua, kun olit minulle täällä seurana, minä kun en tunne täällä ketään.

Jumalan rauhaa, tulehan taas uudestaan!
Jumalan rauhaa, kyllä varmaan joskus tulen.
Ystäväni seuraa minua eteiseen ja tarjoutuu laittamaan takin ylleni.
Minulla on tuolla auto, että jos voisin saattaa neidin kotiin.
Kiitos, minä menen tuohon bussiin.
Ulkona ystäväni jatkaa kävelyään rinnallani ja puhuu nyt kaikkea muuta hauskaa.
Jään vielä kuuntelemaan, jolloin bussi ennättääkin lähteä nenäni edestä.
Kauhea, kun alkaa satamaan, eiköhän neidin olis parasta tulla minun kyytiin, kuin jäädä tänne sateeseen. Seuraava bussi ei tule aivan heti.

No niin se kyllä on, mutta kun en tunne sinua tämän paremmin, aivan oudon seuraan ei ole tapanani mennä.
Elä rakas sisko pelkää, olet Jumalan lasten turvallisessa seurassa.
Lupaan sinulle, että vien sinut ainoastaan turvallisesti kotiportillesi.

Ystäväni tuntuu nyt entistä miellyttävämmälle ja niin lupaudun hänen kyytiinsä.
En kuitenkaan halua paljastaa hänelle tarkkaa asuinpaikkaani ja siksi sanon vaan: Aja tuonne myllypuroon.
Perillä mies kysyy tarkempaa osoitetta, mutta sanon vaan: Ajattelin käydä tuossa ostarissa menomatkalla vähän purtavaa hakemassa.

Ai niin, minäkin lähden ostamaan. Nyt tajuan jo, ettei ystäväni haluakkaan erota minusta missään vaiheessa ja alan jo huolestua.
Ostoksia tehdessäni mietin, miten voisin jättää ystäväni niin, ettei hän loukkaantuisi.

Kuule, mun täytyy mennä nyt siskon perheen luo kylään, se asuu tässä lähellä.
Mies tarttuu käteeni ja toisella kädellään silittämään hiuksiani alkaen puhumaan.

Minä haluan sinut tavata uudestaan mahdollisimman pian, milloin tavataan ja voidaanko vaihtaa puhelinnumeroita keskenään.

Nyt menen hiljaiseksi, enkä osaa sanoa mitään. En kehtaa alkaa valehtelemaan enempää ja siksi sanon:
No mennään sitten meille vähäksi aikaa.

Sade on kastellut molemmat, ennenkuin ehdimme sisälle asti.
Sisällä avaan television, kun tulee uutisten aika.
Katselemme uutiset ja siinä ohessa teen lämpimiä voileipiä ja keisarin morsian teetä.

Aika kuluu, eikä vieraani ole lähdössä minnekkään.
Toisaalta minulla on jo lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Nyt kun sinä olet Jumalan lapsi, pääset vapaaksi tuostakin televisiostakin.
Onko televisio syntiä, kysyn?
No ei laite sinällään, mutta uskovaiselle tarpeeton ja turha vekotin.
Olen kuullut, että teidän seurakunnassa ei hyväksytä televisiota.
Tarkoitat kai meidän molempien seurakuntaa, jossa sinäkin olet nyt mukana yksi muiden Jumalan lasten joukossa.
Ai liityinkö minä samalla teidän seurakuntaan, kun sain synnit anteeksi, kysyn?
Luonnollisesti sisko hyvä, eikä siinä muuta tarvita!
Hupsista, ja minäkun ajatelin vaan vierailla siellä joskus sattumoisin.
Nyt sinulla on oma siioni, jossa voit alkaa kulkemaan, eikä tarvitse ontua moneen suuntaan.
On vain yksi Jumalan seurakunta maan päällä ja sinä olet nyt sen löytänyt.

Nyt mä alan nukkumaan, kun huomenna on työpäivä ja päättäväisesti alan valmistelemaan iltatoimiani.

Tulisitko hetkeksi aikaa minun vierelleni?
Menen ystäväni viereen.
Haluan vaan kertoa, että siitä hetkestä alkaen, kun tapasin sinut siellä seurapenkissä, olen tuntenut syvää rakkautta sinua kohtaan.

Vai niin, olen sen kyllä huomannut alusta asti, sillä eihän kukaan tule muuten tuntemattoman kanssa juttelemaan.

Minä rakastan sinua, mitä vastaat siihen?
Tunteeni heittelevät minua laidasta laitaan.
Nyt päätän kuitenkin lopettaa tämän teerenpelin kerralla ja sanon melkein vihaisesti:

Mä en nyt osaa sanoa mitään, mut eiköhän sun olis nyt kohteliasta lähteä!

Mies alkaa itkemään, jolloin hämmästyn entistä enemmän.
Mä en voi lähteä noin vaan luotasi!
Olen niin kauan toivonut omaa rakasta elämääni ja nyt koen, että sinä olet se, minkä Jumala on minulle tarkoittanut.
Nyt minua alkaa jo naurattaa. Tämmöisiäkö veljiä siellä teidän seurakunnassanne on, hihh,hihi, hii.

Mies vaipuu lattiaan jalkoneni juureen ja alkaa rukoilla!
Voi rakas, jos lupaat, että tavataan vielä, niin lähdenhän minä.
Sano, että rakastat myös minua.
No rakastan, mutta lähde kans sitten, eiks juu.
Nyt miehen ilme kirkastuu, hän nousee ylös ja tempaa minut itseään vasten.
Voi rakas, miten rakastan sinua, anna yksi hyvänyön suukko.
No yksi, mutta lähdethän sitten!
Ystäväni alkaa suutelemaan, mutta se se on kaikkea muuta kuin pieni suukko. Se on pitkä pusu, josta ei tule loppua.
Sitten kaadumme petiin, lopun tarinasta arvaattekin. En voi kertoa enempää.

Lue lisää

kuuluu varmaan jollekin muulle suomi24:n palstalle kuin 'vanhoillislestadiolaisuus'? :)

vierailija kirjoitti:

Olen käynyt monien eri uskontokuntien tilaisuuksissa vierailevana kuulijana.
Olen pyrkinyt keskusteluyhteyteen vieressäni istuvien kanssa.
Aloitan aina itse puhumiset, sillä on turha odottaa, että tuntemattomat sen tekisivät.
Vanhoillislestadiolais tilaisuudessa Helsingin seuratalossa oli seuroihin mennessä tungosta.
Sinänsä helppo mennä, kun on paljon väkeä, ei erotu joukosta.
Päätän poiketa wc.n puolella. Joudun odottamaan vuoroani, sillä kaikki eriöt on varattuna jonoiksi asti.
Saisi olla isommat nämä wc-tilat, lausuu edessäni oleva kärsimättömän oloinen nainen.
Onko täällä aina näin tiivis tunnelma, kysyn?
Aina se on, tämä on pieni, kun väkimäärä lisääntyy kokoa ajan.
Olen tullut senverran myöhään, että kaikki takarivin paikat on viimeistä sijaa myöten täynnä ja vain edessä näyttää olevan tilaa.
En kuitenkaan rohkene mennä aivan eteen, vaan hivuttaudun keskivaiheille, jossa näen olevan ainakin kahden ihmisen verran tilaa.
Saarnan ja laulun jälkeen alkaa väliaika ja jään vielä paikalleni istumaan salin väen alkaessa vyörymään ravintolan puolelle.

Hetken päästä ohitseni pyrkivä arviolta viisikymppinen mieshenkilö pysähtyy kohdalleni, tarjoaa kättään sanoen: Tuli mieleeni tervehtiä ja kysäistä, kuka olet, kun en muista tavanneeni aikaisemmin.
Oletko sinä uskomassa, hän jatkaa?
Vastaan olevani tavallinen kristitty ja käyn joskus eri hengellisissä tilaisuuksissa.
Vai niin, ahaa, no sehän on mukava, kun tulit vierailemaan täällä meidän seuroissa, mies jatkaa, istuutuen samalla viereeni jatkamaan jutustelua.

No mitäs tykkäsit tuosta äskeisestä saarnasta?
Saarnahan oli aivan kuten muutkin kuulemani puheet, mutta erityisesti jäi mieleeni se, kun puhuja sanoi, että jos tänne on tullut se vieras outo yksinäinen kulkija, joka etsit tunnonrauhaa.

Minä koin olevani se, sillä minähän en ole tämän seurakunnan jäsen.
Just niin, Jumala on tänä iltana johdattanut sinut tänne Jumalan lasten joukkoon ja saat uskoa täällä syntisi anteeksi ja saat päästä osalliseksi elävästä uskosta.
Nyt alan tuntea oloni vaivautuneeksi ja sanon aikovani siirtyä ravaintolan puolelle juomaan kupposen kuumaa.
Aivan niin, sinnehän on minunkin matkani ja kun kerran päästiin keskustelun alkuun, saanhan tehdä seuraa.
Menemme jyrkät portaat ylös. Jonoa on portaiden yläpäässä asti. Otan teetä ja pullaa, seuralaiseni tarjoutuu maksamaan, katselemme ympärillemme, mistä löytyisi vapaata pöytää.
Kävelemme tarjottimiemme kanssa pöytien välissä, kunnes eräästä pöydästä noustaan ja hihkaistaan:Täällä olis teille tilaa, me lähdetään nyt.

Aivoissani jyskyttää, onko mies vain muuten hyvä ystävä ja kohtelias, vai onko hän iskemässä naisseuraa.
Koska mies on minusta paljon vanhempi, en ajattele, että voisin olla kiinnostunut.

Muista pöydistä vilkuillaan minuun ja seuralaiseeni päin selvästi kiinnostuvia katseita.
Jatkamme jutustelua aina siihen saakka, kunnes ravintola on melkein tyhjä ja alhaalla alkaa jo kuulumaan toisen saarnan alkulaulu.

Mietin jo, miten voisin kohteliaasti vapautua minuun takertuneesta miehestä, kun hän pyytää kanssaan seurasaliin.
Menen taas naistenvessaan ja palattuani totean harmistuneena, ettei mies ole vieläkään jättänyt minua.
Päätän kuitenkin istua miehen seuraksi, mutta seurojen jälkeen haluan ehdottomasti jättää hänet.

Puhe on niin koskettavan liikuttava, että vedet tulee silmiini ja kaivelen taskustani nenskun, kuivattaen sillä silmiäni.
Ystäväni huomaa tilani, kietaisee kätensä harteilleni ja sanoo: Sisareni rakkaani, haluatko sinä uskoa syntisi anteeksi?
Haluan,haluan vapautua näistä ahdistuksistani.
Mies siunaa syntini anteeksi ja silittää hiuksiani.
Lämmin tunne virtaa sisimmässäni.
Seurat loppuvat ja on poislähdön aika.
Sanon ystävälleni: Nyt minä lähden kotimatkalleni, kiitän sinua, kun olit minulle täällä seurana, minä kun en tunne täällä ketään.

Jumalan rauhaa, tulehan taas uudestaan!
Jumalan rauhaa, kyllä varmaan joskus tulen.
Ystäväni seuraa minua eteiseen ja tarjoutuu laittamaan takin ylleni.
Minulla on tuolla auto, että jos voisin saattaa neidin kotiin.
Kiitos, minä menen tuohon bussiin.
Ulkona ystäväni jatkaa kävelyään rinnallani ja puhuu nyt kaikkea muuta hauskaa.
Jään vielä kuuntelemaan, jolloin bussi ennättääkin lähteä nenäni edestä.
Kauhea, kun alkaa satamaan, eiköhän neidin olis parasta tulla minun kyytiin, kuin jäädä tänne sateeseen. Seuraava bussi ei tule aivan heti.

No niin se kyllä on, mutta kun en tunne sinua tämän paremmin, aivan oudon seuraan ei ole tapanani mennä.
Elä rakas sisko pelkää, olet Jumalan lasten turvallisessa seurassa.
Lupaan sinulle, että vien sinut ainoastaan turvallisesti kotiportillesi.

Ystäväni tuntuu nyt entistä miellyttävämmälle ja niin lupaudun hänen kyytiinsä.
En kuitenkaan halua paljastaa hänelle tarkkaa asuinpaikkaani ja siksi sanon vaan: Aja tuonne myllypuroon.
Perillä mies kysyy tarkempaa osoitetta, mutta sanon vaan: Ajattelin käydä tuossa ostarissa menomatkalla vähän purtavaa hakemassa.

Ai niin, minäkin lähden ostamaan. Nyt tajuan jo, ettei ystäväni haluakkaan erota minusta missään vaiheessa ja alan jo huolestua.
Ostoksia tehdessäni mietin, miten voisin jättää ystäväni niin, ettei hän loukkaantuisi.

Kuule, mun täytyy mennä nyt siskon perheen luo kylään, se asuu tässä lähellä.
Mies tarttuu käteeni ja toisella kädellään silittämään hiuksiani alkaen puhumaan.

Minä haluan sinut tavata uudestaan mahdollisimman pian, milloin tavataan ja voidaanko vaihtaa puhelinnumeroita keskenään.

Nyt menen hiljaiseksi, enkä osaa sanoa mitään. En kehtaa alkaa valehtelemaan enempää ja siksi sanon:
No mennään sitten meille vähäksi aikaa.

Sade on kastellut molemmat, ennenkuin ehdimme sisälle asti.
Sisällä avaan television, kun tulee uutisten aika.
Katselemme uutiset ja siinä ohessa teen lämpimiä voileipiä ja keisarin morsian teetä.

Aika kuluu, eikä vieraani ole lähdössä minnekkään.
Toisaalta minulla on jo lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Nyt kun sinä olet Jumalan lapsi, pääset vapaaksi tuostakin televisiostakin.
Onko televisio syntiä, kysyn?
No ei laite sinällään, mutta uskovaiselle tarpeeton ja turha vekotin.
Olen kuullut, että teidän seurakunnassa ei hyväksytä televisiota.
Tarkoitat kai meidän molempien seurakuntaa, jossa sinäkin olet nyt mukana yksi muiden Jumalan lasten joukossa.
Ai liityinkö minä samalla teidän seurakuntaan, kun sain synnit anteeksi, kysyn?
Luonnollisesti sisko hyvä, eikä siinä muuta tarvita!
Hupsista, ja minäkun ajatelin vaan vierailla siellä joskus sattumoisin.
Nyt sinulla on oma siioni, jossa voit alkaa kulkemaan, eikä tarvitse ontua moneen suuntaan.
On vain yksi Jumalan seurakunta maan päällä ja sinä olet nyt sen löytänyt.

Nyt mä alan nukkumaan, kun huomenna on työpäivä ja päättäväisesti alan valmistelemaan iltatoimiani.

Tulisitko hetkeksi aikaa minun vierelleni?
Menen ystäväni viereen.
Haluan vaan kertoa, että siitä hetkestä alkaen, kun tapasin sinut siellä seurapenkissä, olen tuntenut syvää rakkautta sinua kohtaan.

Vai niin, olen sen kyllä huomannut alusta asti, sillä eihän kukaan tule muuten tuntemattoman kanssa juttelemaan.

Minä rakastan sinua, mitä vastaat siihen?
Tunteeni heittelevät minua laidasta laitaan.
Nyt päätän kuitenkin lopettaa tämän teerenpelin kerralla ja sanon melkein vihaisesti:

Mä en nyt osaa sanoa mitään, mut eiköhän sun olis nyt kohteliasta lähteä!

Mies alkaa itkemään, jolloin hämmästyn entistä enemmän.
Mä en voi lähteä noin vaan luotasi!
Olen niin kauan toivonut omaa rakasta elämääni ja nyt koen, että sinä olet se, minkä Jumala on minulle tarkoittanut.
Nyt minua alkaa jo naurattaa. Tämmöisiäkö veljiä siellä teidän seurakunnassanne on, hihh,hihi, hii.

Mies vaipuu lattiaan jalkoneni juureen ja alkaa rukoilla!
Voi rakas, jos lupaat, että tavataan vielä, niin lähdenhän minä.
Sano, että rakastat myös minua.
No rakastan, mutta lähde kans sitten, eiks juu.
Nyt miehen ilme kirkastuu, hän nousee ylös ja tempaa minut itseään vasten.
Voi rakas, miten rakastan sinua, anna yksi hyvänyön suukko.
No yksi, mutta lähdethän sitten!
Ystäväni alkaa suutelemaan, mutta se se on kaikkea muuta kuin pieni suukko. Se on pitkä pusu, josta ei tule loppua.
Sitten kaadumme petiin, lopun tarinasta arvaattekin. En voi kertoa enempää.

Lue lisää

Tämä oli yksi parhaita juttuja mitä tältä palstalta on tullut luettua. Meinasin jättää lukemisen kesken koska juttu oli niin pitkä, vaikka erittäin hyvin kirjoitettu.
Eihän sitä tiedä missä se "oikea" odottaa. Kiinnostaa tietysti tietää kuinka Teillä menee nyt,mutta toisaalta se ei kuulu kenellekkään muille.
Kiitos rohkeasta kirjoituksesta, oli yllättävä mutta onnellinen loppu.

vierailija kirjoitti:

Olen käynyt monien eri uskontokuntien tilaisuuksissa vierailevana kuulijana.
Olen pyrkinyt keskusteluyhteyteen vieressäni istuvien kanssa.
Aloitan aina itse puhumiset, sillä on turha odottaa, että tuntemattomat sen tekisivät.
Vanhoillislestadiolais tilaisuudessa Helsingin seuratalossa oli seuroihin mennessä tungosta.
Sinänsä helppo mennä, kun on paljon väkeä, ei erotu joukosta.
Päätän poiketa wc.n puolella. Joudun odottamaan vuoroani, sillä kaikki eriöt on varattuna jonoiksi asti.
Saisi olla isommat nämä wc-tilat, lausuu edessäni oleva kärsimättömän oloinen nainen.
Onko täällä aina näin tiivis tunnelma, kysyn?
Aina se on, tämä on pieni, kun väkimäärä lisääntyy kokoa ajan.
Olen tullut senverran myöhään, että kaikki takarivin paikat on viimeistä sijaa myöten täynnä ja vain edessä näyttää olevan tilaa.
En kuitenkaan rohkene mennä aivan eteen, vaan hivuttaudun keskivaiheille, jossa näen olevan ainakin kahden ihmisen verran tilaa.
Saarnan ja laulun jälkeen alkaa väliaika ja jään vielä paikalleni istumaan salin väen alkaessa vyörymään ravintolan puolelle.

Hetken päästä ohitseni pyrkivä arviolta viisikymppinen mieshenkilö pysähtyy kohdalleni, tarjoaa kättään sanoen: Tuli mieleeni tervehtiä ja kysäistä, kuka olet, kun en muista tavanneeni aikaisemmin.
Oletko sinä uskomassa, hän jatkaa?
Vastaan olevani tavallinen kristitty ja käyn joskus eri hengellisissä tilaisuuksissa.
Vai niin, ahaa, no sehän on mukava, kun tulit vierailemaan täällä meidän seuroissa, mies jatkaa, istuutuen samalla viereeni jatkamaan jutustelua.

No mitäs tykkäsit tuosta äskeisestä saarnasta?
Saarnahan oli aivan kuten muutkin kuulemani puheet, mutta erityisesti jäi mieleeni se, kun puhuja sanoi, että jos tänne on tullut se vieras outo yksinäinen kulkija, joka etsit tunnonrauhaa.

Minä koin olevani se, sillä minähän en ole tämän seurakunnan jäsen.
Just niin, Jumala on tänä iltana johdattanut sinut tänne Jumalan lasten joukkoon ja saat uskoa täällä syntisi anteeksi ja saat päästä osalliseksi elävästä uskosta.
Nyt alan tuntea oloni vaivautuneeksi ja sanon aikovani siirtyä ravaintolan puolelle juomaan kupposen kuumaa.
Aivan niin, sinnehän on minunkin matkani ja kun kerran päästiin keskustelun alkuun, saanhan tehdä seuraa.
Menemme jyrkät portaat ylös. Jonoa on portaiden yläpäässä asti. Otan teetä ja pullaa, seuralaiseni tarjoutuu maksamaan, katselemme ympärillemme, mistä löytyisi vapaata pöytää.
Kävelemme tarjottimiemme kanssa pöytien välissä, kunnes eräästä pöydästä noustaan ja hihkaistaan:Täällä olis teille tilaa, me lähdetään nyt.

Aivoissani jyskyttää, onko mies vain muuten hyvä ystävä ja kohtelias, vai onko hän iskemässä naisseuraa.
Koska mies on minusta paljon vanhempi, en ajattele, että voisin olla kiinnostunut.

Muista pöydistä vilkuillaan minuun ja seuralaiseeni päin selvästi kiinnostuvia katseita.
Jatkamme jutustelua aina siihen saakka, kunnes ravintola on melkein tyhjä ja alhaalla alkaa jo kuulumaan toisen saarnan alkulaulu.

Mietin jo, miten voisin kohteliaasti vapautua minuun takertuneesta miehestä, kun hän pyytää kanssaan seurasaliin.
Menen taas naistenvessaan ja palattuani totean harmistuneena, ettei mies ole vieläkään jättänyt minua.
Päätän kuitenkin istua miehen seuraksi, mutta seurojen jälkeen haluan ehdottomasti jättää hänet.

Puhe on niin koskettavan liikuttava, että vedet tulee silmiini ja kaivelen taskustani nenskun, kuivattaen sillä silmiäni.
Ystäväni huomaa tilani, kietaisee kätensä harteilleni ja sanoo: Sisareni rakkaani, haluatko sinä uskoa syntisi anteeksi?
Haluan,haluan vapautua näistä ahdistuksistani.
Mies siunaa syntini anteeksi ja silittää hiuksiani.
Lämmin tunne virtaa sisimmässäni.
Seurat loppuvat ja on poislähdön aika.
Sanon ystävälleni: Nyt minä lähden kotimatkalleni, kiitän sinua, kun olit minulle täällä seurana, minä kun en tunne täällä ketään.

Jumalan rauhaa, tulehan taas uudestaan!
Jumalan rauhaa, kyllä varmaan joskus tulen.
Ystäväni seuraa minua eteiseen ja tarjoutuu laittamaan takin ylleni.
Minulla on tuolla auto, että jos voisin saattaa neidin kotiin.
Kiitos, minä menen tuohon bussiin.
Ulkona ystäväni jatkaa kävelyään rinnallani ja puhuu nyt kaikkea muuta hauskaa.
Jään vielä kuuntelemaan, jolloin bussi ennättääkin lähteä nenäni edestä.
Kauhea, kun alkaa satamaan, eiköhän neidin olis parasta tulla minun kyytiin, kuin jäädä tänne sateeseen. Seuraava bussi ei tule aivan heti.

No niin se kyllä on, mutta kun en tunne sinua tämän paremmin, aivan oudon seuraan ei ole tapanani mennä.
Elä rakas sisko pelkää, olet Jumalan lasten turvallisessa seurassa.
Lupaan sinulle, että vien sinut ainoastaan turvallisesti kotiportillesi.

Ystäväni tuntuu nyt entistä miellyttävämmälle ja niin lupaudun hänen kyytiinsä.
En kuitenkaan halua paljastaa hänelle tarkkaa asuinpaikkaani ja siksi sanon vaan: Aja tuonne myllypuroon.
Perillä mies kysyy tarkempaa osoitetta, mutta sanon vaan: Ajattelin käydä tuossa ostarissa menomatkalla vähän purtavaa hakemassa.

Ai niin, minäkin lähden ostamaan. Nyt tajuan jo, ettei ystäväni haluakkaan erota minusta missään vaiheessa ja alan jo huolestua.
Ostoksia tehdessäni mietin, miten voisin jättää ystäväni niin, ettei hän loukkaantuisi.

Kuule, mun täytyy mennä nyt siskon perheen luo kylään, se asuu tässä lähellä.
Mies tarttuu käteeni ja toisella kädellään silittämään hiuksiani alkaen puhumaan.

Minä haluan sinut tavata uudestaan mahdollisimman pian, milloin tavataan ja voidaanko vaihtaa puhelinnumeroita keskenään.

Nyt menen hiljaiseksi, enkä osaa sanoa mitään. En kehtaa alkaa valehtelemaan enempää ja siksi sanon:
No mennään sitten meille vähäksi aikaa.

Sade on kastellut molemmat, ennenkuin ehdimme sisälle asti.
Sisällä avaan television, kun tulee uutisten aika.
Katselemme uutiset ja siinä ohessa teen lämpimiä voileipiä ja keisarin morsian teetä.

Aika kuluu, eikä vieraani ole lähdössä minnekkään.
Toisaalta minulla on jo lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Nyt kun sinä olet Jumalan lapsi, pääset vapaaksi tuostakin televisiostakin.
Onko televisio syntiä, kysyn?
No ei laite sinällään, mutta uskovaiselle tarpeeton ja turha vekotin.
Olen kuullut, että teidän seurakunnassa ei hyväksytä televisiota.
Tarkoitat kai meidän molempien seurakuntaa, jossa sinäkin olet nyt mukana yksi muiden Jumalan lasten joukossa.
Ai liityinkö minä samalla teidän seurakuntaan, kun sain synnit anteeksi, kysyn?
Luonnollisesti sisko hyvä, eikä siinä muuta tarvita!
Hupsista, ja minäkun ajatelin vaan vierailla siellä joskus sattumoisin.
Nyt sinulla on oma siioni, jossa voit alkaa kulkemaan, eikä tarvitse ontua moneen suuntaan.
On vain yksi Jumalan seurakunta maan päällä ja sinä olet nyt sen löytänyt.

Nyt mä alan nukkumaan, kun huomenna on työpäivä ja päättäväisesti alan valmistelemaan iltatoimiani.

Tulisitko hetkeksi aikaa minun vierelleni?
Menen ystäväni viereen.
Haluan vaan kertoa, että siitä hetkestä alkaen, kun tapasin sinut siellä seurapenkissä, olen tuntenut syvää rakkautta sinua kohtaan.

Vai niin, olen sen kyllä huomannut alusta asti, sillä eihän kukaan tule muuten tuntemattoman kanssa juttelemaan.

Minä rakastan sinua, mitä vastaat siihen?
Tunteeni heittelevät minua laidasta laitaan.
Nyt päätän kuitenkin lopettaa tämän teerenpelin kerralla ja sanon melkein vihaisesti:

Mä en nyt osaa sanoa mitään, mut eiköhän sun olis nyt kohteliasta lähteä!

Mies alkaa itkemään, jolloin hämmästyn entistä enemmän.
Mä en voi lähteä noin vaan luotasi!
Olen niin kauan toivonut omaa rakasta elämääni ja nyt koen, että sinä olet se, minkä Jumala on minulle tarkoittanut.
Nyt minua alkaa jo naurattaa. Tämmöisiäkö veljiä siellä teidän seurakunnassanne on, hihh,hihi, hii.

Mies vaipuu lattiaan jalkoneni juureen ja alkaa rukoilla!
Voi rakas, jos lupaat, että tavataan vielä, niin lähdenhän minä.
Sano, että rakastat myös minua.
No rakastan, mutta lähde kans sitten, eiks juu.
Nyt miehen ilme kirkastuu, hän nousee ylös ja tempaa minut itseään vasten.
Voi rakas, miten rakastan sinua, anna yksi hyvänyön suukko.
No yksi, mutta lähdethän sitten!
Ystäväni alkaa suutelemaan, mutta se se on kaikkea muuta kuin pieni suukko. Se on pitkä pusu, josta ei tule loppua.
Sitten kaadumme petiin, lopun tarinasta arvaattekin. En voi kertoa enempää.

Lue lisää

Jos tuo todella on sinun kokemuksesi, niin voidaan sanoa, että todellisuus on tarua ihmeellisempää :) Aika erikoinen kokemus, täytyy sanoa!

...................... kirjoitti:

Jos tuo todella on sinun kokemuksesi, niin voidaan sanoa, että todellisuus on tarua ihmeellisempää :) Aika erikoinen kokemus, täytyy sanoa!

Onhan tälle kokemukselle olemassa jatkokin.
Katsotaan nyt, saako tämä olla palstalla.
Jos saa, voisin kirjoittaa kokemuksen jatko-osankin.
Kyllä se on totta, eikä se minusta niin ihmeellinen ole.Ihmeellisimpääkin koettu, tosin eri yhteyksissä, mutta tämä liittyy lestadiolaisuuteen.

Ei ole mitään syytä epäillä kertomustasi. Kokeneena kyllä tiedän. Olen joskus sanonut että privaatti keskustelussa vanhoillislastadilaiset ovat ihan normaaleja mukavia ihmisiä, mutta omissa seuroissaan ei v-lestadiolaisia kohtaan käyttäytyvät kun susi- laumma. Mutta onneksi siellä on myös "mkavia" setiä kun kohdalle sattuu, niinkuin huomataan syntyy myös "rakkauskertumuksia".
Itse heidän seurojaan vältän, mutta joutuu vain joskus osallistumaan sukujuhliin.
Ihmisiä en vierasta, vierastan vain sitä aatetta.

"... kokoajan tuli vihaisia katseita hänen suuntaansa ja hän arveli sen johtuvan raidoista hiuksista."

Arvelisin, että pikemminkin uteliaita kuin vihaisia. Erilaisuus aiheuttaa aina uteliaisuutta. Menepä turkishaalarissa kesähelteellä biitsille, niin voit olla varma, että saat katseita osaksesi. Uteliaisuus taas on ihmiselle niin tyypillistä ja luonnollista, että sitä on vaikea hävittää. Toki tuijottaminen on kiusallista ja epäkohteliasta, mutta minkäs ihminen luonteelleen mahtaa.