weha

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

212

Kommenttia

12428

  1. Synnyttäminen ja lasten saanti on ihan uskonmukainen hyvä teko:
    1.Tim.4:14 "Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen."

    1.Tim.2:14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
    15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
  2. 1. Vain vanhoillislestadiolaiset ovat ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. 2. Vain vanhoillislestadiolaisilla on Pyhä Henki.
    3. Vain vanhoillislestadiolaisuus = Jumalan valtakunta.

    weha: "Ei noin vaan nimestä riippumatta samassa uskossa ja opissa oleva on Jumalalle kelpaava. Vanhoillislestadiolaisuus on siis osa seurakuntaa ja Jumalan valtakuntaa".
    Vanhoillislestadiolaiset ivaavat oman herätysliikkeensä ulkopuolisia uskovaisia "epäuskoisiksi".
    weha: "Johdonmukainen seuraus, VL-kannalta. Jos näin ei sanota, ei ole varoitettu väärästä opista ja väärästä hengellisyydestä ja on huono omatunto
    "

    Vanhoillislestadiolaiset eivät kutsu omaa herätysliikettään "herätysliikkeeksi" vaan "Jumalan valtakunnaksi". weha: "kutsuu mm. kirkossa toimivaksi herätysliikkeeksi".
    5.Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi - vain vl-henkilö voi tehdä sen.

    weha: Jumala kykenee, mutta on säätänyt pelastamaan syntistä ihmisiä vanhoillislestadiolaisen/ seurakunnan ja uskovaisen apua käyttäen.


    6.Ehkäisy on syntiä. weha: "Uskovainen ei halua ehkäistä", on kyllä Vl opetusta.
  3. Eihän suurta perhettä suinkaan nosteta vanhoillislestadiolaisuudessakaan pelastuksen ehdoksi. Onhan heilläkin sinkkuja ja niitä, jotka eivät saa lapsia tai ei aina tule montaa lasta.
  4. Ristinryövärin aikana kun ei kristillistä uudenliiton kastetta kaikille kansoille ollut olemassakaan. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kasteen kaikille kansoille (Matt.28:19-20). Ennen sitä Jeesus ei ollut tehnyt kuolemallaan perustusta kasteelle (Room.6:3).
  5. No ei se ihan sama ole, jos vaikka Sdp olisi hurjassa nousussa, se voi kaataa hallituksen, jos oikein Kepu vie duunarien ja köyhien selkänahasta, niin kuin porvaripuolueilla on tapana rikkaita puolustaa....
  6. Ehkä äänestän nyt Sdp:tä, kun niiden linja on muuttunut, kun ne on köyhien asialla. Onhan se työläisten puolue, eikä voi äänestää itseään vastaankaan.
    http://www.hs.fi/politiikka/a1422760430958#Scen_1
  7. Vielä kun miettii, niin kokoomus puoltaa harmaata taloutta ainakin, koska haluaa tehdä maasta kolmannen maan veroisen, että siis ihmisiä töihin muutaman euron tuntipalkalla. Työttömyyskin on parempi vaihtoehto, koska on sosiiaaliturva. Kuka nyt ilman tai siis riistolla haluaa työssä olla? Palkat täytyy olla sen verran isoja, että niillä tulee toimeenkin.
  8. Tuossa on esitetty baptistisen kasteopin mukainen tulkinta 1. Piet. 3:21 kohdasta, että usko olisikin tässä kohdassa se, jonka kautta hyvä omatunto saadaan, mikä minun mielestäni on puutteellinen tulkinta, mutta sanan etymologian tuokin esittää oikein.
  9. Thurén 1. Pietarin kirjeen kommentaarissaan kirjoittaa:

    --

    vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Ilmausta alla syneideseos agathes eperotema eis theon on aikojen kuluessa tulkittu vaikka kuinka monin tavoin. Esimerkkejä uudemmista käännöksistä: Luther-B: "... wir bitten Gott um ein gutes Gewissen"; B-2000: "att man med gott uppsåt vänder sig till Gud". Etymologian perusteella eperotema merkitsee 'kysymys' (ei siis 'pyyntö'). Mutta papyrustekstien engl. sanakirjat kääntävät sen 'contract', siis 'kontrahti, välipuhe, sitoumus'. Se vastaa roomalaisen oikeuden käsitettä stipulatio, missä vahvempi osapuoli, esim. velan antaja, kysyy esim. lainan tarvitsijalta: "Suostutko tähän?" ja toinen vastaa myöntävästi sanomalla: "Suostun." Sellaisessa "kontrahdissa" köyhä saa jotakin ja suostuu rikkaamman antajan määräämiin ehtoihin. "Hyvän omantunnon välipuheessa" armosta rikas Jumala antaa syntivelalliselle hyvän omantunnon ja kastettava lupaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Toki kastettava luopuu syntisestä elämästään, mutta eperotema ei ole varsinaisesti syntisen kysymys, pyyntö eikä vetoomus vaan Jumalan tarjous ja syntisen suostumus. Kasteessa Jumala lahjoittaa avuttomalle syntiselle hyvän omantunnon, jonka tämä lupaa koettaa säilyttää. Määre eis theon "Jumalaan päin" ilmaisee, että sitoumus annetaan hänelle, joka yksin voi lahjoittaa hyvän omantunnon. Koineekreikan kielenkäyttöön perustuva käännös 'liitto' oli – kumma kyllä – jo Lutherin omassa käännöksessä ja meillä VKR:ssa!

    eperotema ei ole tasaveroisten osapuolien liittosopimus, eivätkä sellaisia olleet myöskään VT:n "liitot" (hepr. berit; esim. Jahven liitot Nooan, patriarkkojen, Daavidin ja koko kansan kanssa). Aloite tulee aina Jumalalta, joka lupaa antaa jotakin suurta. Isät ovat suostuneet liittoon uskomalla Jumalan lupaukset ja sitoutumalla noudattamaan liiton ehtoja. LXX ja UT käyttävät raamatullisesta "liitosta" tavallisesti sanaa diatheke 'säädös', mutta Silvanus valitsee tässä termin eperotema. Koska vanhurskas Kristus on kärsinyt kuoleman syntisten sijaisena, syntisille tarjotaan tällaista liittoa: Jumala lupaa antaa synnit anteeksi ja hyvän omantunnon – kastettava ottaa anteeksiannon uskolla vastaan ja tahtoo elää Jumalan omana.

    --

    Novum sanakirja:

    1728. eperotema (n.)
    'kysymys', pyyntö, osoitus, vastaus, liitto tms. (eperotao 1727)

    Tätä sanaa on käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen päätöksen tai lausunnon pyytämsitä. Sanalla tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin kaipaaminen. se ilmaisee myös vaatimusta tai vetoomusta.

    Ut:ssa substantiivi eperotema esiintyy ainoastaan 1. Piet. 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan "hyvän omantunnon pyytämistä (eperotema) Jumalalta". sana voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko hyvästä hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on kasteen edellytyksenä antaa ihmiselle hyvän omantunnon.

    --


    Tuossa on esitetty baptistisen kasteopin mukainen tulkinta 1. Piet. 3:21 kohdasta, että usko olisikin tässä kohdassa se, jonka kautta hyvä omatunto saadaan, mikä minun mielestäni on puutteellinen tulkinta, mutta sanan etymologian tuokin esittää oikein.





    Thurén 1. Pietarin kirjeen kommentaarissaan kirjoittaa:

    --

    vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Ilmausta alla syneideseos agathes eperotema eis theon on aikojen kuluessa tulkittu vaikka kuinka monin tavoin. Esimerkkejä uudemmista käännöksistä: Luther-B: "... wir bitten Gott um ein gutes Gewissen"; B-2000: "att man med gott uppsåt vänder sig till Gud". Etymologian perusteella eperotema merkitsee 'kysymys' (ei siis 'pyyntö'). Mutta papyrustekstien engl. sanakirjat kääntävät sen 'contract', siis 'kontrahti, välipuhe, sitoumus'. Se vastaa roomalaisen oikeuden käsitettä stipulatio, missä vahvempi osapuoli, esim. velan antaja, kysyy esim. lainan tarvitsijalta: "Suostutko tähän?" ja toinen vastaa myöntävästi sanomalla: "Suostun." Sellaisessa "kontrahdissa" köyhä saa jotakin ja suostuu rikkaamman antajan määräämiin ehtoihin. "Hyvän omantunnon välipuheessa" armosta rikas Jumala antaa syntivelalliselle hyvän omantunnon ja kastettava lupaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Toki kastettava luopuu syntisestä elämästään, mutta eperotema ei ole varsinaisesti syntisen kysymys, pyyntö eikä vetoomus vaan Jumalan tarjous ja syntisen suostumus. Kasteessa Jumala lahjoittaa avuttomalle syntiselle hyvän omantunnon, jonka tämä lupaa koettaa säilyttää. Määre eis theon "Jumalaan päin" ilmaisee, että sitoumus annetaan hänelle, joka yksin voi lahjoittaa hyvän omantunnon. Koineekreikan kielenkäyttöön perustuva käännös 'liitto' oli – kumma kyllä – jo Lutherin omassa käännöksessä ja meillä VKR:ssa!

    eperotema ei ole tasaveroisten osapuolien liittosopimus, eivätkä sellaisia olleet myöskä
  10. Jeesus on pelastuksen hankkija ja kaste sen kaiken tuon hyvän välittäjä.

    LIITTO VAI PYYTÄMISTÄ, 1 Piet. 3:21
    Vanhassa käännöksessä on kyseinen kohta: kaste on "hyvän
    omantunnon liitto Jumalan tykönä". Näin myös Luther. Nykyisessä
    (1938) käännöksessä sanotaan: kaste on "hyvän omantunnon pyytämistä
    Jumalalta". Kyseinen vaikeutta tuottava sana on eperooteema,
    joka Uudessa Testamentissa esiintyy vain tässä. Sanalla on kreikassa
    useita merkityksiä: 1) liitto (tämä merkitys sanalla on ollut jo ennen
    Uuden Testamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa), 2) kysymys
    ja 3) vetoaminen. Merkittävää on, että Luther käänsi sen liitoksi.
    Tämä voidaan ymmärtää siten, että sanan merkitys oli kulkenut
    suullisesti opetuksessa polvesta toiseen. Lisäksi on huomattava, että
    usein Uuden Testamentin sanoilla (esim. Logos) on oma Vanhasta
    Testamentista saatu käsitesisältönsä ja on suorastaan väärin antaa
    sellaisille sanoille hellenistisen kulttuurin tuntema tavanomainen
    merkitys. Liitto vastaa tässä hyvin Raamatun muuta kielenkäyttöä.
    Kasteessa Jumala tekee kanssamme iankaikkisen liiton ja lahjoittaa
    meille hyvän omantunnon antamalla syntimme anteeksi ja puhdistaa
    siten sydämemme. Koska kaste on liitto, siitä on meille hyötyä jatkuvasti.
    Pietari ei kirjoita näitä sanoja kasteoppilaille, vaan kastetuille
    kristityille, että he osaisivat käyttää kerran saamaansa kastetta oikein. Mitä vielä Jumalan armoliittoon tulee, niin on huomattava, ettei
    se ole Jumalan ja ihmisen keskenään tekemä sopimus, jossa molemmat
    osapuolet ovat päättäneet liiton ehdoista, vaan se on Jumalan
    yksin, mutta silti ihmisen iankaikkiseksi parhaaksi tekemä liitto. Se
    perustuu Jumalan rakkauteen Kristuksessa meitä langenneita kohtaan
    ja hänen uskollisuuteensa.(Lapsikaste on Raamatullinen)
  11. Juuri samoin puhuvat helluntailaiset opillisesti, kuin sinä nyt etsivä-xx. Raamatussa uudessa liitossa, kaikki ihmiset saavat armon kasteen kautta. Näin kasteesta opettaa esim. näistä kohdista uskonpuhdistajamme:
    (Tiit.3:5; Kol.2:12; Joh.3:5-6).

    Aivan hyvä esimerkki on myös apt.19:1-6, jossa tosin ei nimiä mainita, saavat nämä lahkoontuneet Johanneksen opetuslapset Pyhän Hengen kasteessa, johon kuuluu siis myös kätten päälle pano. Juuri heidän kasteeseen Paavali vetoaa, kun eivät olleet kuulleet Pyhästä Hengestä mitään ja onko edes olemassakaan.


    1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
    2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
    3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
    4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".

    5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
    6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
  12. Vanha Biblia kääntää samoin:
    1.Piet.3:21 "Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta"

    weha: "Vesi/se nyt meidät pelastaa, joka tiedettiinkin. Kasteessa ei tulla synnittömäksi, vaan synnit annetaan anteeksi, niin ettei niitä enää lueta (apt.22:16). KASTE ON HYVÄN OMANTUNNON LIITTO JUMALAN LUONA, JEESUKSEN KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN KAUTTA.
    Erikoisesti Kesitas ja etsivä-xx voisivat lukea tuon viimeisen Isoilla kirjoittamani virkkeen ja lakattava höpöttämästä.
  13. Luther säilytti kristillisen vapauden kastetavassa. Kirjassaan Kirkon
    Baabelin vankeudesta hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut
    hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti:
    Kastaja "valelee kastettavan... kastehan on pikemminkin kuolemisen
    ja ylösnousemisen vertauskuva. Tästä syystä soisin, että kastettavat
    upotettaisiin kokonaan veteen sanamuodon ja tämän salaperäisen
    toimituksen merkityksen mukaisesti. Se ei suinkaan ole mielestäni
    välttämätöntä, mutta olisi kaunista antaa niin syvälliselle ja
    täydelliselle asialle syvällinen ja täydellinen merkkikin."87) Tästä havaitsemme,
    paitsi että Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olleen
    yleisen, myös että kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.
    Kasteen muodolla oli palveleva merkitys.

    Uudessa Testamentissa on baptidzein sanalla vanhatestamentillinen
    tausta, ja sana merkitsee k a i k e n l a i s t a v e d e l l ä k o s k e t -
    t ami s t a . Tämän asian kieltäminen on vähänkin kreikkaa tuntevalta
    teologilta farisealaisuutta. Jos kreikkalaisesta pakanamaailmasta käsin
    pyritään selvittämään baptidzein (kastaa) ja baptismos (kaste,
    pesu) sanojen merkitystä ottamatta huomioon Uudessa Testamentissa
    kielen sisältöön vaikuttavaa heprealaista psyykeä ja käsitemaailmaa,
    syyllistytään karkeaan metodiseen virheeseen.78)
    Sana baptidzein ei vielä itsestään kerro, millä tavalla kosketus
    tapahtuu. Uudessa Testamentissa ei ole yhtään kohtaa, josta voitaisiin
    osoittaa, että baptidzein merkitsee ainoastaan upottamista eikä
    mitään muuta.

    "Meren syvyyteen upottamisesta" (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta
    (Matt. 14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan
    eri kantamuodosta johtuvaa verbiä (katapontidzein).

    Käsitystä siitä, että upotuskaste olisi ollut tavanomaisin
    vanhalla ja keskiajalla, on alettu tarkistaa. Myönnetään, että koko kehon
    upottaminen oli useimmiten mahdotonta. Pentti Lempiäinen sanoo: "Yleisin
    kastetapa onkin saattanut olla se, että kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli
    vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä." Kastetutkimuksen nykykuva, TA 3/1973, s.
    221. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden
    edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Aittala
    kirjassaan Joka uskoo ja kastetaan ottaa ensimmäiseksi esille kasteen muodon ja
    pyrkii historiasta näyttämään upotuskasteen vanhimmaksi ja yleisimmäksi
    kastetavaksi. Tällä menetelmällä hän pyrkii saamaan lapsena valelukasteella
    kastetut uudestaan kasteelle. Se on todellista muotomenoa.
    86 ) St. Louisin laitos VII, 948.
  14. Kaste on yksin Jumalan tekemä liitto ihmisen kanssa. Kaste on määrältään yksi ja Jumalan puolelta liittona aina voimassa, kuten Raamattu kertoo 1.Piet.3:21. " Jumala teki kasteessa hyvän omantunnonliiton". Kasteessa toimii siis Vapahtaja itse (Gal.3:27), ottaa lapset siinä syliinsä ja antaa kasteen lupauksen kautta heille omakseen Jumalan valtakunnan, kuten apostoli kertoo apt.2:38-39. Tätä ei vastustajat voi tunnustaa.

    Kuulehan ystävä, kaste ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko ihmiselle. Ihminen on siinä saavana osapuolena ja Jumala on siinä antavana osapuolena. Kasteessa Isä tekee lapsekseen, Poika vanhurskauttaa ja Pyhä Henki uudestisynnyttää. Tämä on luterilaisen kirkon opetus.

    Kaste on muistutus jokaiselle kastetulle, ovatko asiat Jumalan kanssa kunnossa. Kaste on paluukutsu sille, joka elää erossa Jumalasta: Kuulut Jumalalle - olet nyt väärässä joukossa, oikea paikkasi on Jumalan lasten joukossa. Isäsi odottaa sinua ja tie hänen luokseen on sinulle avoin. Paluumuuttajan on helpompi palata kuin sen, jolla ei ole mitään yhteyksiä sinne, minne pitäisi muuttaa. Kastetulla on yhteyksiä - hän on ollut Isän kotona.
  15. Kastemuoto UT:ssa

    Baptidzoo-sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Baptidzoo-sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista eikä mitään muuta. Väite, että sanat baptidzoo ja baptisma merkitsisivät aina upottamista, ei täten pidä paikkaansa. Uusi testamentti käyttää upottamisesta (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) kokonaan toista sanaa katapontidzoo.

    Uuden testamentin sanonnat “hän nousi heti vedestä” (Matt. 3:16), “astuivat veteen”, “kun he olivat nousseet vedestä” (Apt. 8:38 s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta ‘upottamisesta’. Näitä sanontoja käytetään eri syvyyksiin veteen menemisistä ja siitä nousemisista.

    Kun apostolit kastoivat kuulijakuntaa, jolla ei tietysti ollut kastepukuja mukanaan (köyhillä ei ollut edes muuta vaatepartta kuin päällä oleva), oli pakko kastaa valelemalla, koska yleisön takia ei voitu esiintyä alastomanakaan. Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset (kuten Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa oleva heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen syntynyt kuva) paljastavat, että valelu on ollut alkukirkon yleisin kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä.

    Didakhe vuosien 50–100 vaiheilta mainitsee valelukasteen. Justinus Marttyyri (110–165 jKr.) mainitsee Apologiassaan epäjumalain pappien matkivan kristillistä kastetta pirskottaessaan itsensä vedellä. Tertullianus (145–220 jKr.) mainitsee kirjassaan De Baptismo, ettei ole väliä kastetaanko ihminen meressä tai lammikossa, virrassa tai maljassa, järvessä tai ruuhessa. Cyprianus (200–258 jKr.) sanoo kirjassaan Fidukselle, ettei kenenkään tule vaivaantua pirskottelemalla tai valelemalla suoritetusta kasteesta.

    Kirkkohistoria kertoo upotuskasteitakin olleen, mutta Raamatussa ei ole ohjetta, että kaste olisi toimitettava tällä tavalla. Mikäli upottamista käytettiin, se oli kirkollinen perimätapa, ei Raamatussa määrätty muoto.

    On yhdentekevää, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko, kunhan vain kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen puhtaalla vedellä. Valeleminen sopii hyvin kuvaamaan ‘puhdistusta synneistä’ ja ‘elävän veden virtoja’. Vihmominen eli pirskottaminen kuvaa ‘puhdistusta’ ja ‘Jumalan armon siunausta’. Upottaminen kuvaa paitsi ‘puhdistusta synneistä’ myös ‘vanhan ihmisen kuolemaa’ ja ‘uuden ihmisen syntymistä’. Alkukirkko ymmärsi, että kasteen olemus ei riipu veden määrästä vaan laadusta: sen on oltava ‘Kristuksen veren punaamaa’! Näin ollen kasteen muoto on Jumalan sanan mukaan varsin vapaa, ja tämä on myös luterilaisen kirkon kanta.
  16. Tällä palstalla tuntuu olevan hyvin valheellista ja hurmoksellista porukkaa, joiden kanssa ei voi uskonasioissa veljeillä- Etsivä-xx, yhtyy myös uudelleenkastajien kuoroon....

    Otan kohdan Raamatusta, joka kertoo pyhän kasteen pelastavasta liitosta:
    1:piet.3:21 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus"

    weha: "Kaste pelastaa; Tämä on Raamatun omaa sanaa. Kaste ei poista syntiä, vaan antaa synnit anteeksi, niin ettei syntiä enää lueta (apt.22:16). Kaste on omantunnon liitto Jumalan luona. Kasteen perustus on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus (Room.6:3,5)".
  17. Laitoin kohdan Raamatusta, että ainoastaan kasteessa synnytään vedestä ja Hengestä (Joh.3:5). Tämä on luterilainen opetus. Sanaa ja kasteen sakramenttia ei tule eroittaa toisistaan, kumpaakin tarvitaan ja kumpaakaan ei saa hyljätä. Näin on myös antamissasi Raamatunkohdissa ja niistä sinun tulee nähdä kokonaisuus myös, sillä kasteeseen liittyy aina kuuleminen ja oppi. Kun sanotaan, että Jeesus puhdistaa seurakuntansa vedellä pesten sanan kautta, hän ei sano, että vain sanalla. Koeta ymmärtää uudelleenkastaja yksinkertaisella uskolla tämä.
  18. Minä olen kyllä sitä mieltä että harhojen ja kapinoiden lietsojat ovat perkeleen riivaamia ja uskoakseni tämä on ihan vanhakirkollinen tapa sanoa asia.

    1. Joh. 3:8

    Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.
  19. Tuhlaajapoika vertaus on mielestäni kasteopetusta. Tuhlaajapoika oli osallinen vanhanliiton sakramenteista. Ajatus siitä, että hän oli isän lapsi epäuskoisenakin sopii hyvin kasteen liittoon. Jumalan puolelta hänen nimelleen otettu kasteessa konkreettisesti, johon on uskon kautta voi palata. Kastamaton ei palaa mihinkään.
  20. IX Kaste
    Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
    Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
    21. 68 / 622
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt