tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Itse jouduin, en päässyt, eläkkeelle jo alle viidenkymmenen(50) ikäisenä työkyvyttämyyden vuoksi.

    Kun lääkäri totesi; " Ei voida kuntouttaa työkykyiseksi," se oli kuin ruoskanisku. En aluksi hyväksynyt ajatusta, mutta en myöskään kyennyt entisen kaltaisia työpäiviä tekemään ja uuteen koulutukseen ei edes tarjottu mahdollisuutta.

    Kaikkeen tottuu, kuntoutin itseni liikuntakykyiseksi, työkykyiseksikin, ja toimin hetken yrittäjänäkin. Se taas oli leskeyden tuoman yksinäisyyden ja turhautumisen takia minulle kuin vitamiinipistos joka herätti huomaamaan ettei kukaan ole kaikille merkityksetön, eikä elämä eläkeläisenäkään ole toimetonta istumista ja vanhan muistamista kuolemaa odottaen.

    Kun kaikki tuntui omassa elinympäristössäni kiertävän samaa kehää ja leskeyteni ympärillä, päätin vaihtaa maisemaa kokeillakseni vieläkö ihminen 66 vuotiaana sopeutuu ihan uuten ympäristöön ja ihmisiin.

    Elämäni näiden viime vuosien paras päätös sitten yrittäjyyden lopettamisen.
    Asun vuokralla, teen vapaaehtoistyötäkin kun on tarvetta, harrastan kaikkea mikä kiinnostaa ja kaikissa päivissä on kuin uusi sädekehä. Olen tärkeä läheisilleni, he minulle, ja ystäväpiiri kasvaa ympärilleni vain omaan persoonallisuuteni rakentuen, ei enää siihen; " Voi kun se oli ikävä tapaus, no kuinka olet pärjännyt, eikö sinulla vieläkään ole uutta miestä, yms"

    Nyt elän juuri minuna, en jonkun leskenä joka on aina vain säälittävä ja onneton, eli jonka ei tavallaan annettu elää uutta elämää, omaa elämää miehen kuoleman jälkeen.
    Tuli tunne kuin monet tuttavat vain säälivät minua, ja halusin kasvaa ulos muistoista.

    Nyt, uudelleen eläkeläisen päiviin opetelleena uskallan sanoa, etsi päiviisi sisältöä, harrasta, mene vaikka lenkille ja kohtaa uusia ihmisiä työtovereiden asemasta.
    Aloita joku ihan uusi harrastus jo ennen eläkkeelle jäämistäsi, silloin et putoa tyhjään säkkiin.
  2. Pian 11 vuotta leskenä, mutta uutta suhdetta ei ole edes näköpiirissä.

    Kun kokee menetyksen, yrittää kaikin keinoin suojella itseänsä ettei samaa menetyksen tunneta tulisi uudelleen eteen. Näin minulla, ja yksin on ihan hyvä elää.

    Jossain vaiheessa oli haave miesystävästä, mutta totesin ettei minusta ole siihen, en vain voi solmia uutta suhdetta ja sillä selvä.
    Olemassaolevat ystävät täyttävät keskustelutarpeen, jutellaan kun siltä tuntuu, sillä ystävissäni on miehiä, naisia ja pariskuntia. Lapset lapsineen ja heidän lapsensa antavat elämään sisältöä ja heidän kauttansa minullakin on elämässä sisältöä.

    Kaikki me olemme yksilöitä tässäkin asiassa ja toista on vaikea neuvoa ratkaisun tekemiseen, kokemuksia tietysti voi vaihtaa ja kysyä.

    Koskaan ei pidä sanoa ei, koska ei sitä tiedä miltä oksalta käpy konttiin tippuu.

    Kontin suu on auki kaiken varalta.
    Huumoriakin elämässä on.
  3. Leskelle maksetaan perhe-eläkettä koko hänen elämänsä ajan, ellei olosuhteissa tapahdu muutosta ja mikäli muut lainkohdan vaatimukset ovat kunnossa, esin avioliiton solmimisikä, sen kesto, yhteiset lapset jne.

    mutta
    "Jos leski on jo täyttänyt 65 vuotta puolison kuollessa, Kela ei maksa hänelle leskeneläkettä lainkaan"

    http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet_julkaisut/perhe_elake.pdf

    HUOM!
    Linkki ei ole mainostamista vaan sisältää tietoa eläkkeistä, laskentakaaviokin siitä paljonko eläkettä maksetaan.
  4. minulle:
    "Olet kysyttyä seuraa, vaikka itse haluaisit vain oleskella kotosalla. Valitse kutsuista kiinnostavin, saatat tavata uuden ihmisen, josta tulee myös hyvä ystävä."

    Oleskelen kyllä kotosalla, mitä nyt tuonne lenkille tunniksi, tai pariksi, eikä siellä useinkaan kutsuja jaella, joten se tälle päivälle kun ei tuota hamekangastakaan....

    Huumorilla tämäkin päivä on lyhyt, satakoon tai paistakoon.
  5. Saapas näkee vastaako kukaan!
  6. Voi johtua siitä, että, jos joku kirjoittaa eturauhasvaivoista kysyen toisilta ohjeita ja kokemuksia, tai toinen kertoo suoran mielipiteensä palstan kehityksestä ja ilmapiiristä, ne oitis poistetaan asiattomina.

    Jäljelle jää vapaus puhua rakkaudesta, uudesta, olevasta tai menetetystä. Sellaisia kokemuksia meillä kaikilla jo on, mutta olen ollut huomaavinani niistäkin tulevan erimielisyyttä.

    Politiikkaa en itse vetäisi tänne, mutta hintapolitiikka ja yleiset aiheet, ne kuihtuvat keskustelematta, tai niihin ilmestyy pisteliäs mielipide joka muuttaa koko keskustelun keskusteluksi keskustelijoista, ei asiasta.

    Rakkaus on vaaraton aihe kunhan ei mene pornokrafian puolelle.
    Rakkaus on kyllä elämää kantava voima, sitä emme saa unohtaa. Siitä puhuminen osoittaa meidän olevan tunteellisia tässäkin iässä.

    Rakkaudeton elämä ja ruoaton pöytä karkoittavat läheisyydestään. Ihminen etsii aina hyväksyntää ja kunnioitusta, mikäli sitä löytyy vain muistoista, niihin on tärkeääkin palata edes ajatuksissaan.
  7. näitä eri palstoille kirjoittamiasi mietteitä.
    80+ palstalla aivan ihana ajatus... tuhkaa toistensa silmille, sitäkin se yhteen hiileen puhaltaminen tuo, mutta kun me sen toinen toiseltamme hyväksymme, eli, annamme tuhkan laskeutua yllemme huomauttamatta siitä toiselle.
    Todellista elämää.
    Lisää näitä!
  8. taskulampun kokoinen.

    Eräretkelle otan sen ehdottomasti mukaan, ei lopu paristo.
  9. Liikelahjana sain sellaisen veivattavan jo vuosia sitten enkä tiennyt pakettia avatessani mikä se on.
    On niin vanhaa mallia ettei ole kuin valo, mutta ajatellaanpa kehitellympää versiota.

    Pitäisi nähdä, ei ole paristoja taskulamppuun, eikä sähköa mailla halmeilla. Puhelimen akkukin tyhjä ja pitäisi soittaa... radiossa luetaan hätätiedotetta atomivoimalassa sattuneesta vuodosta.... päällekatkaaja pelästyy ulisevaa hälyytystä ja luikkii karkuun.

    Skenaarioita tulevasta.
    Uhkakuvia joita voi olla edessä, ja silloin tuo siunattu tyhjänpäiväinen vekotin voi pelastaa omistajansa hengen.
  10. Tunsitko sydämen sykkivän.
    näitkö silmien palon?
    Tiesitkö, kohtasit ystävän
    polulla pohjoisen salon.

    Korpeen kätketty kaipaus
    tuuleen huudettu tuska
    poistuivat, kun syttyi rakkaus
    kun loisti kauniina ruska.

    Tunsitko sykkeen sydämen
    kuulitko sanojen sävyn?
    Laskitko jokaisen siemenen
    sisältä onnen kävyn?

    Lähellä, liki sydäntäsi
    sanaton sävel soitti.
    Tunsitko kuinka ystäväsi
    rakkautesi näin voitti.
  11. + 2,9 c mittarissa kello 10.14

    Viilenevää luvassa, mutta toisin päin mittari kertoo.
  12. Makaan selälläni vuoteellani
    ja mietin tätä aamukankeuttani.
    Nousen ylös, aamujumpan aloitan
    käsilläni varpainani tavoitan,
    vaan ei, ei tänään ihan lattiaan
    sattuu tuonne toiseen pakaraan.
    Ei auta lannistua, uusi venytys
    ja voimakkaampi tämä yritys
    kun sormin kiinni otan varpaistani
    ja nautin tästä aamujumpastani.

    Nyt selkälihaksiinkin venytystä
    ei yrittää voi tänään uutta ennätystä
    kun tuntuu punnerruksetkin vaikeilta
    jo hikikarpaloita valuu poskilta.
    Nyt keppi jumppaan, kiertää vartalo
    on keppi kädessäni, mokomakin astalo.
    voimaa vaatii yhä enemmän ja enemmän
    kun vartaloa kiertoliikkein venytän
    ja hiki valuu yhä vuolaammin
    kun tartun kiinni käsipainoihin.

    Kas venytystä vaatii vanha kroppa
    kun alkaa olla kehoni jo jätekoppa
    joka vetää kaiken sisälleen
    ja muuten, minkä mahtaa vanha kiloilleen.
  13. Ystävyyttä ei voi ostaa, eikä myydä, se ansaitaan.

    Usein me sanomme ystäväksi ihan tuntemattomia ihmisiä joiden kanssa olemme voineet vaihtaa sanan, pari jossain keskusteluissa. tai ohimennen tavatessa.

    Ystävyys on enemmän, se on luottamusta, toinen toisensa kuulemista ja tukemista. Naistenkin välillä on ystävyys mahdollista, itsellänikin muutama sellainen ystävä joille voi kertoa kaiken mieltä painavan, tai kaikesta kivasta kikattaa kuin pikkutytöt.

    Kavereitakin, miehet ovat parhaita kavereita kun suhteeseen ei liity muuta. Kalakavereistani useimmat ovat avioliitossa, mutta se ei estä yhteisen harrastuksen parissa viihtymistämme, eikä yksikään vaimo tunne minua tunkeilijaksi, tai epäile minun houkuttelevan miestänsä pahoille teille, vaikka yksinäinen naisihminen olenkin. Kaveruus on minusta vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin tyhjänpäiväinen ystävyyden nimissä harrastaminen. Se on reilua.

    Ystävyys voi päättyä rakkauteen, rakkaus harvemmin ystävyyteen, koska rakkaus päättyy usein riitaan ja toistensa syyttelyyn.

    Kukapa ei joskus kaipaisi toista ihmistä.
    Läheisyys ja pienet hellyydenosoitukset ovat sitä mitä yksinäisyydessä useinkin tulee mieleen.
    Yksinäinen ja yksin, mutta kuitenkin yksinäisyydelläkin on oma arvonsa. Yksin eläminen on vapautta, mutta se voi olla myöskin täynnä sitä toisen ihmisen kaipuuta josta harvemmin rohjetaan ääneen puhua.

    Hyvää Ystävänpäivää kaikille yksineläjille ja parisuhteessa eläville.
    Jokainen meistä on arvokas jollekin sekä ystävänä, että rakkaana ihmisenä.
  14. + 0,7 C ja ilma harmaa. Pihat käyvät liukkaiksi, mutta lunta sentään kauttaaltaan. Tumma järven selkäkin on vaaalea, lunta jäällä.
    Auton katolla monen sentin lumikerros, parin viikon ajamattomuus näkyy paksuuntuneena lumikerroksena, vaikka eilenkin sulatti sää lumia.
  15. Rupsahda rauhassa rakkaani.... laulukin sanoo.

    Mikäli me itse olemme omat ryppymme hyväksyneet, mikäli peilkuva aamulla hymyilee vaikka hampaattomalla suullakin, naurun tehdessä lisää ryppyjä peilikuvalle, on kaikki hyvin.

    "Tunne oma arvosi, nainen," sanoi mieheni, "rypyt ovat eletyn elämän merkki, vuosirenkaat vyötärölläsi sitä rakkaampia mitä useamman kasvun voin nähdä."

    No monta vuotta niitä on hänen jälkeensä vyötärölleni karttunut, mutta hyväksyn ne, nehän omat osa minua.

    "Isältä sain pitkän iän ja äidiltä rypyttömän ihon", sanoi eräs haastateltava.

    Minä perin ne äitini rypyt ja kasvatan niitä!
  16. Hernekeittoa ja pannaria, hieno sää liukumäkeen, mikäli sinne mielii ja on sopivaa seuraa.

    Harmaa taivas, mittarissa - 1,4 ja sadetta maakuntaan luvassa.

    - Pyry pakkasen perästä, paha ilma pakkasesta.
    - Tammikuun tasiset päivät hekmikuulla maksetaan.

    sanovat sananlaskut, ja edelleen...

    Mitä ilma laskiaissa, sitä päivä pääsiäissä.

    ...iltaruoka on rasvaista koska laskiaisesta alkaa neljänkymmenen päivän paasto. Siksi tuo sianlihalla höystetty hernekeitto.
  17. Oman suruni keskelle jäin yksin, lohduttaessaan tosia ei tiedosta omaa tilaansa kunnes voimat uupuvat ja huomaa olevansa omien ajatustensa vanki.
    Silloin todella paastoaa ja odottaa löytävänsä jostain sen kipinän joka sytyttää näkemään elämän tarkoituksen ja tarpeellisuuden. Luulen löytäneeni elämäni tarkoituksen, luulen tietäväni kuka olen, sillä vain pohjalla käyden tietää miltä pinnalla on. Itseäään pitää rakastaa ja oppia tulemaan toimeen niiden henkisten eväiden kanssa joita on elämän polun varrelta konttiinsa kerännyt, ehkä jalostanutkin omaan käyttöönsä.

    Henkisyys katsotaan pelkäksi uskonnollisuudeksi, joka on mielestäni liian kapea alainen katsantokanta mielen maailmaan. Henkevyys ihmisessä ilmenee monella tavalla.
    Itsekriittisyys ja mielen hallinta vaativat kypsyyttä joka usein löytyy mietiskelyn kautta. Monet ajatukset jäävät syntymättä jos ei anna itsellensä aikaa tutustua omaan mieleensä, itseensä, syvimpiä sopukoita myöten.

    Tänään voin sanoa olevani elämääni tyytyväinen. Ne elämän roihut jotka polttivat siipeni, ne kosket joiden kuohuista selvisin rauhalliseen poukamaan, ne tuulet jotka eivät kaataneet minua, vaikka laskivat minut polvilleni, kaikki ne ovat se koulu minkä elämä käydäkseni asetti ja tunnen selvinneeni niistä kokeista ehyenä henkisestikin. Enää en kysele kuka olen ja miksi elän, luotan omiin voimiini ja siihen etten koskaan ole yksin, aina on joku heittämässä pelastusrenkaan mikäli elämäni virrassa joudun etsimään apua.

    Koko elämä on kasvamista ja oppimista. Meillä tahtoo vain olla niin kiire ettemme ehdi tutustua itseemme.
    Voin omasta kokemuksestani todeta ettei se oppimäärä ole koskaan kohdallani täysin suoritettu, mutta alkeiskurssinkin suorittaneena uskallan sanoa; Rakastan elämää juuri tässä hetkessä, unohtamatta että huomenna en ehkä osaa nauttia kaikesta mitä se tänään tarjoaa.
  18. He marssivat satojen ihmisten voimin
    vaatien oikeuksiaan oikeusvaltiossa.
    Heidän puheilleen taputettiin
    heitä kuunneltiin katujen varsilla,
    mutta kuuntelivatko he joille päätös kuuluu.

    "Me vaadimme tasapuolisuutta ja työtä!"
    Heillä on aihetta korottaa äänensä tänään
    kuin esi-isillämme menneinä vuosisatoina.
    Onko kansojen yhdistyminen antanut,
    vai vienyt meiltä viimeisenkin päätösvallan.

    Voittoja ja optioita osakemarkkinoiden pöydällä
    eikä murusiakaan jaella.
    Arvottomiksi ovat käyneet työntekijät
    työnantaja ei tiedä edes heidän nimiänsä
    ja numeroinakin he ovat vain meno erä.

    Nouskaa barrikaadeille väärinkohdellut
    huutakaa oikeuksienne perään irtisanotut,
    vaatikaa parempaa hoitoa sairaat ja vanhukset,
    korottakaa äänenne sivustakatsojat,
    isiemme hengellä ja työllä on maa nostettu.

    Miksi maksettiin sotavelkoja ja jälleenrakenrnettiin,
    miksi sosiaalisia oloja parannettiin,
    miksi koulutettiin väkeä kilpailuyhteiskuntaan
    kun eurooppalaisten yhdistyminen
    vie kansalta työn ja maata hallitsee rahan voima.
  19. Lumi tuiskuaa ja tuuli ujeltaa.
    Mies yksin polullansa vaeltaa
    katsoo honkaa ikää arvioiden,
    mikä onkaan arvo puiden noiden.
    Noista pian hankin miljoonat
    metsään kutsunko ne kaatajat,
    vai kasvaa vielä puiden sallinko.
    On komeaa tuo ikihongikko.
    Kaikki lapset pois on muuttaneet
    vain jouluin isää tänne muistaneet
    rahaa, rahaa, anna, sinulla kun on
    on lause heillä aina unohtumaton.
    Kaadan metsät, rahat tasan jaan
    kai sitten heiltä kiitoksenkin saan.
    Tuiskuttaa ja tuuli kasaa lunta
    mökissänsä isä näkee unta
    kuinka tuuli honkaa huojuttaa.
    Laulaa linnut, metsän kaiku vastaa
    mies viheltelee hiljaa unissaan
    kun muistaa eilispäivän ajatuksiaan.
  20. Syksyn värit, kypsyvät marjat ja kanervikko, ruskan värit puissa ja varsinkin maaruska joka ei kaikkina vuosina ole samaa värien leikkiä, riippuen säästä ja sateista. Kukapa ei niistä nauttisi.

    Täällä etelässä ei vain ole samaa loistoa ruskassakaan kuin siellä pohjoisessa.
    Nyt kun lunta on saatu täällä etelässä odottaa, olen kaihoten ajatellut pohjoista komeine hankineen. Aurinko pysyttelee siellä pitkään piilossa, mutta kuinka kauniita ovatkaan ne sinisen hämärän hetket ja täysikuu.
    Värejä nekin.
    21. 27 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt