asiaa eläköitymisestä

Itsestä se on kiinni. Voi jäädä neljän seinän sisään tai lähteä "ulos".
Kun eläkkeelle jää, eivät puhelimet soi, kukaan ei kysele vaikka olisi työelämässä ollut kuinka tärkeä asema tahansa. Ihmis-suhteiden menettäminen, jotka ovat syntyneet työelämässä, ovat merkittävä "menetys".
Mutta, ne voidaan korvata uusilla. On paljon toimintaa, joihon voi osallistua. Kansalaisjärjestöt, seurat, eläläisporukat, uuden opiskelu, matkustelu, kaiken sen tekeminen mitä ei aiemmin ole "kerinnyt" tekemään ym. ym.
Virkeitä eläkepäiviä aloittajalle.

osa-aika eläkkeelle 56-vuotiaana ja työeläkkeelle 63-vuotiaana pari vuotta sitten. Suunnitelmissa oli viettää yhteisiä eläkepäiviä mieheni kanssa, mutta hän kuoli kolme vuotta sitten. Meillä oli etäavioliitto, joten olen tottunut olemaan yksin. Muutin hänen asuntoonsa ja myös lähemmäksi sekä omia että mieheni lähisukulaisia. Siinä on yksi verkosto. Toinen verkosto on hyvät ystävät, joita on muutama. Heitä on kertynyt koko elämän aikana. Viimeisimmät on saatu Eläkeliiton Yhtäkkiä yksin-kursseilta. Eläkeläisenä on enemmän aikaa myös entisille koulu- ja opiskelutovereille. Suunnittelemme täksi vuodeksi kurssitapaamista.
Ellei mitään tällaista ole, voisit aloittaa esim. paikallisen eläkeläisjärjestön jäsenyydestä. Ellei minulla olisi ollut tätä asuntoa, olisin vaikka ottanut selvää, missä ollaan erittäin aktiivisia ja muuttanut sinne vuokralle. Tosiasiahan on, että ympäri Suomea on melko edullisia vuokra-asuntoja tarjolla. Itse olen myös monen yhdistyksen jäsen ja osallistun toimintaan, retkiin yms. mahdollisuuksien mukaan. Älä pelkää, eläkeläisen olo on meko mukavaa.

Itse jouduin, en päässyt, eläkkeelle jo alle viidenkymmenen(50) ikäisenä työkyvyttämyyden vuoksi.

Kun lääkäri totesi; " Ei voida kuntouttaa työkykyiseksi," se oli kuin ruoskanisku. En aluksi hyväksynyt ajatusta, mutta en myöskään kyennyt entisen kaltaisia työpäiviä tekemään ja uuteen koulutukseen ei edes tarjottu mahdollisuutta.

Kaikkeen tottuu, kuntoutin itseni liikuntakykyiseksi, työkykyiseksikin, ja toimin hetken yrittäjänäkin. Se taas oli leskeyden tuoman yksinäisyyden ja turhautumisen takia minulle kuin vitamiinipistos joka herätti huomaamaan ettei kukaan ole kaikille merkityksetön, eikä elämä eläkeläisenäkään ole toimetonta istumista ja vanhan muistamista kuolemaa odottaen.

Kun kaikki tuntui omassa elinympäristössäni kiertävän samaa kehää ja leskeyteni ympärillä, päätin vaihtaa maisemaa kokeillakseni vieläkö ihminen 66 vuotiaana sopeutuu ihan uuten ympäristöön ja ihmisiin.

Elämäni näiden viime vuosien paras päätös sitten yrittäjyyden lopettamisen.
Asun vuokralla, teen vapaaehtoistyötäkin kun on tarvetta, harrastan kaikkea mikä kiinnostaa ja kaikissa päivissä on kuin uusi sädekehä. Olen tärkeä läheisilleni, he minulle, ja ystäväpiiri kasvaa ympärilleni vain omaan persoonallisuuteni rakentuen, ei enää siihen; " Voi kun se oli ikävä tapaus, no kuinka olet pärjännyt, eikö sinulla vieläkään ole uutta miestä, yms"

Nyt elän juuri minuna, en jonkun leskenä joka on aina vain säälittävä ja onneton, eli jonka ei tavallaan annettu elää uutta elämää, omaa elämää miehen kuoleman jälkeen.
Tuli tunne kuin monet tuttavat vain säälivät minua, ja halusin kasvaa ulos muistoista.

Nyt, uudelleen eläkeläisen päiviin opetelleena uskallan sanoa, etsi päiviisi sisältöä, harrasta, mene vaikka lenkille ja kohtaa uusia ihmisiä työtovereiden asemasta.
Aloita joku ihan uusi harrastus jo ennen eläkkeelle jäämistäsi, silloin et putoa tyhjään säkkiin.

vanhuuseläkkeellä. Ja tätä et kuitenkaan usko, mutta näin on: Melkeinpä kiireempää kuin töissä. On kertynyt kaiken maailman pikkupuuhaa huusholliin hengessä "teenpä sitten kun eläkkeellä on aikaa". Ja kertynyt on. Ei ole aika käynyt pitkäksi.

Ihmiskontakteja jää pois, mutta uusia tulee tilalle meistä toisista saman elämäntilanteen "lajitovereista".

Harrastelemaankin ehtii eli saa elää ihan vain omaa elämäänsä. Ja vielä hullunpaa: Sinkku-vaarina piti mennä vielä tällä iällä rakastumaankin sinkku-mummeliin! Tätä kohtaloa saat pelätä, älä muuta. Hauskaa tämä eläkkeellä olokin voi olla, jos terveys edes jonkinlaisessa reilassa.

Tervetuloa vain aikuisten joukkoon!

Jos ihminen on suurimman osan aikuisiästään viettänyt samassa työpaikassa ja pahimmoillaan vielä jossain virastossa niin ymmärrän kyllä lievän paniikin.

Kyllä kai siihen temppuja tarvitaan.

Itse löysin peilistä asennoitumisohjeen työntekoon 33-vuotisena.
Asetin oman terveyden ja ihmissuhteet mielestäni oikeaan järjestykseen.

Oli helppo himmennellä askarointia 50 vaiheessa.
Se oli valmentautumista täysjoutilaan elämään.

Eläkeläisten todistelemia kiireitä en ole koskaan ymmärtänyt!
Kyse on omasta hölmöydestä tai oman turhautumisen tiedostamattomasta torjunnasta?

"Siirtolaisvuosien" jälkeen on ollut aikaa elinkumppanille.
Aikaa yhdistystoiminnalle.
Aikaa matkustelulle.
Aikaa kunnon ja terveyden ylläpidolle.

Noista ympyröistä on myös löytynyt luonnollisella tavalla uusia ihmissuhteita.
Salituttavat ovat kahta poikkeusta lukuunottamatta nuorempia.
Muutamien vanhojen työkavereiden kanssa pidämme myös yhteyttä.

Matkoilla, varsinkin risteilyillä ja kiertomatkoilla, tutustuu uusiin ihmisiin.
Muutamaan harvaan pidämme yhteyttä myöhemminkin.

Itävalta - Unkari suunnalla käymme nyt ajan kanssa moikkaamassa aikanaan perheen automatkoilla syntyneitä tuttavia.
Osa on jo poistunut muonavahvuudesta.

Onneksi tuo pitkäaikainen elinkumppani on tuhisemassa tuossa vieressä.
Lukuun ottamatta hänen omia, tyttöjen reisujaan.
Silloin ovat aamut kolkkoja. Hiljainen makuuhuone.

Yksi jäämistä en halua ajatellakaan vaikka sekin mahdollisuus tietenkin on olemassa.
Jos niin tapahtuu niin eletään sitten tilanteen mukaan.

Minä olin aktiiviaikana hyvin levoton.
Valtakunnan, paikkakuntien ja työpaikkojen vaihtoja.
Myös perheen kanssa.
Siinä sivussa kai oppi ottamaan kaikki muutokset ja uhkiltakin näyttävät asiat MAHDOLLISUUKSINA!
Tuosta nyt ei kyllä ole toiselle apua!

Ajattele kuiten tuon uuden tilanteen antamia mahdollisuuksi!

On asioita joihin voi vaikuttaa ja niitä joihin ei voi.
Ei ole syytä uhrata aikaa ja energiaa viimemainittujen pohtimiseen!

vasta nauttinut työnhedelmistä, ei ole työkaverit kaikki vielä unohtuneet samoja
harrastuksia on edelleenkin, ja omat siihen lisäksi.
Aika kuluu kyllä ei mitään ongelmia

Ei huolta -nähdäkseni 1 kk eläkkeellä ja ihana kun ei tarvi ajatella illalla et moneltako täytyy herätä.Nyt voi tehdä niitä asioita jotka jäivät ennen työn alle. Voit osallistua mieltymyksesi mukaan kurssitoimintaan ja vapaehtoistoimintaan.Omalla paikkakunnallani toimii SPR tosi touhukkaasti ja sinne otetaan uudet jäsenet lämmöllä vastaan ja tuttuja tulee.
Oma aikani kuluu vielä entisiä siirrettyjä askareita tehdessä.Hieno olotila tsemppiä.

Itselläni on ensimmäinen päivä "työttömänä"ja
tuntuu että elämä on alkanut uudestaan.
Tein pyyteettömästi töitä melkein kellon ympäri
viimeiset reilut kymmenen vuotta ja nyt tosiaan
tuntuu hyvältä kun voi suunnitella elämää ja mene-
misiä aivan uudella tavalla.Matkustella arkipäivinä
halvoilla matkoilla ja tekemistä tuntuu olevan
ihan sen verran kun tehdä viitsii. Kyllä sitä elä-
mää on eläkeiän ja työttömyyden jälkeenkin