tuoksuvattu

Vapaa kuvaus


Täysin purjein kohti siintäviä saaria, luodoilla leväten,
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut
eilisten kokemukset kasassa, uutta kohti kokka,
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää jakamaan rakkautesi.
Vaikka et humaltuisi viinistä,
anna elämän viinin virrata suonissasi.

Siviilisääty: Leski
Email: [email protected]

Motto:
Omalla naamalla naamioitta!

Aloituksia

61

Kommenttia

657

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tumma tienoo ...
    sadepisarat itkivät ruudussa
    marraskuun aamuna
    kun olin tulossa vanhaksi.

    Siniset suonet kämmenselässä
    rypyinen iho,
    kuiva ja halkeileva
    kuin silkkipaperia jonka lapsi rypisti käsissään..
    Minäkö se olin
    ikääntyneenä,
    elämään kyllästyneenä..
    minäkö hukkasin ilon
    vanhuuden kynnnyksellä
    jonka yli olin juuri ja juuri astumassa.
    Minunko itkuni
    marraskuun tummassa aamussa
    kun kukaan ei minusta välittänyt.
    Satoi tuhansien itkut alas taivaalta
    pisarat pilveä painamasta.

    Samojen pilvien alla synnyin, kasvoin ja rakastin
    samojen pilvien alla
    joku syntyi
    syttyi rakkauteen
    ja joku itki kanssani sinäkin aamuna.

    Enhän halunnut tulla vanhaksi
    kärttyisäksi, itsekkääksi, rakkaudettomaksi
    en menettää ihanteitani
    en rakastamisen halun huuhtoutuvan irti ihostani
    ja huomasin huutavani sateessa
    tummana marraskuun aamuna
    kun olit sanonut rakastavasi minua.
  2. Pienet silmät loistaen
    tähtein lailla tuikkien
    katsoo lapsi tummaan yöhön
    käykö tontut tänään työhön.

    Kirje tuolla ikkunalla
    ihan pienen kiven alla
    toiveilla on täytettynä
    silkkipaperiin käärittynä.

    Siihen sormin vapisevin
    isoin tikku kirjaimin
    lapsi piirsi sanoillansa
    kaikki toiveet lahjoistansa.

    Pian väsyy silmä lapsen
    äiti kantaa kulta hapsen
    vuoteellensa peiton alle
    jossa odottaa jo nalle.

    Herätessä aamusella
    kirjettä ei ikkunalla
    tontun jäljet siihen
    kulkee tuonne luokse riihen.

    Riihitonttuko täällä kävi.
    ”Äiti, äiti sekö näki
    kirjeen tuossa ikkunalla
    liikkuuko se joulun alla?”

    ”Lapsi kulta kirjeesi
    kaikki sinun toiveesi
    Joulupukki kyllä saa
    hänelle ne tonttu toimittaa.”

    Lapsen katse kirkastuu
    hymyyn leviää jo suu;
    ”Yöllä täällä tonttu kävi
    meidät nukkumassa näki.

    Tontut nukkuu päivisin
    muutenhan ne näkisin.”
    Ihmeellistä joulun taikaa
    lapsi elää hetken aikaa.
  3. Yhä se seisoo juurillaan
    vanha haapa paikoillaan
    mäen rinnettä vartioi
    tuulessa lehtensä soi.

    Vuosikymmenet kasvaneena
    osa rungosta haljenneena
    pukunsa yhä keväällä saa
    kun luontokin orastaa.

    Tyttö sen runkoon nojaten
    joskus tunnusti rakkauden
    Harva rakastuneita näki
    lehdossa kukkui käki.

    Neito tänään, jo harmaapää
    haapansa luokse kiirehtää
    viiltää runkoonsa sydämen
    tunnustaa ikuisen rakkauden.

    Harmaapää itkee ikävää
    haapa vanha sen ymmärtää.
    Kerran kaadunhan minäkin
    me molemmat, viilletyin sydämin.
  4. - Elämä on kuin vesi lasissa,
    haihtuu kuin huomaamatta.

    - Kaikkia ovia ei kannata lukita,
    ethän voi tietää mikä avain katoaa.

    - Itse olet oma moraalinvartijasi, katso ettet ole rakentanut liian korkeaa aitaa.
  5. Jokainen sana tässä runossasi on elämää
    jossa on iloa ja epätoivoa. Katumus ja kaipaus,
    löytäminen ja kadottaminen... rakkauden kirous joka on karvas kalkki.
    Muistoille on aina tilaa... katuminen on turhaa.
    Nouse siivillesi ja lennä entiset muistot mukanasi.
  6. Varhaiseen aamuun
    kuutamoon...
    kietoudun rakkauteesi
    lämmittäviin sanoihisi sulan
    en halua pois sylistäsi.
    Tartu minuun
    puhu tunteistasi
    tulivuoren tavoin purkaudumme
    ikävästä ja ilosta.
    Sanoilla hyväilemme toisiamme
    tunteiden ketju kiristyy
    solmii meitä yhteen.
    Tässäkin aamussa
    odotat,
    päivä valkenee
    eikä pilviä ole
    rakkautesi taivaalla.
    Siellä olen minä,
    tahtomattani.
    Rakkaus näkee enemmän...

    ********
    Kaikilla meillä on omat unelmamme aamussa, samoin painajaiset.
    Liikumme tunnelmasta toiseen ja elämä on hieno kokemus... jokaisena aamuna
  7. Aamun Hesarissa artikkeli internetin käytön rajaamisesta, eli suodattamisesta Espoon kouluissa.
    Koulun koneilla ei pääse ns. haitallisiksi luokiteluille verkkosivuille. Niitä on miljoonia, Irc-Calleria ja muut suositut keskustelusivut jäävät sallituiksi.

    Meikäläisen mielestä jotain muutakin tuohon mediakasvatukseen pitäisi järeillä aseilla ajaa, kuin pelkkää kieltoa tai rajausta, vaikka se toki on ensimmäinen askel ainakin pienten koululaisten nettisurffailun turvallisuuden takaamiseksi. Ettei kukaan pieni eksyisi aikuisviihde sivuille ja pedofiilien narrattavaksi. Kasvattamisen mediaan pitäisi alkaa heti kun lapsi koneen ääreen istuu. Jo siinä vaiheessa aikuisen on syytä paneutua neuvomaan ja opettamaan turvallista tapaa toimia virtuaali maailmassa jossa kaikkea lukemaansa ei voi todeksi uskoa, eikä kaikkiin lupauksiin luottaa.
    Hiljalleen, iän ja taidon kasvaessa asioita ja tietoja etsitään enemmän, mutta silloinkin on hyvä, jos lapsi muistaa ettei kaikkeen voi luottaa.

    Kouluilla on opetuksellinen vastuu siitä mistä ja mitä tietoa koulun koneilla käytetään. Hyvä kun opetetaan, hyvä kun edes pieneltä osin suodatetaan pahinta "saastaa" sisältävät sivut. Eihän nettiä, koulua tai vanhempia pidä syyllistää, ei etsiä syyllistä vain netin käytöstä.... koko ympäröivä yhteiskunta syöttää sensaatiouutisia, sotaa, väkivaltaa, murhia, pedofiilien tarinoita, loputtomasti negatiivisia uutisia ja kissankorkuisia otsikoita iltapäivä lehdissä. Millä estät lapsia näkemästä, millä selität miksi pahoilla teoilla pääsee otsikoihin helpommin kuin olemalla vaikkapa hyvä oppilas, hyvä jossain lajissa jota harrastaa. Ei niillä pääse otsikoihin.

    Paljon on kansainvälisen uutisoinnin syyksikin laskettava tästä pahuuden ihannoinnista. Kaikesta missä syntyy verta ja ruumiita, on tullut suurimmat otsikot ja niitä jauhetaan yhä uudelleen kuin mitään muuta ei maailmassa olisikaan. Mikä lehti, mikä uutiskanava uskaltaa avata kanavansa kertomaan pienen ihmisen hyvästä teosta yhtä suurella "äänellä" kuin nyt näistä ikävistä asioista.

    Milloinkaan emme enää voi palata aikaan jolloin kansainvälisiä uutia oli luettavissa pienínä "Reuters" tai "Times" lainauksina, nyt toimittajat ryntäävät kautta maailman suoraan tapahtumapaikalle ja joka parhaat kuvat ottaa ja raadollisimman tekstin kirjoittaa, se on voittaja uutisoinnin taistelussa. Sekin on jo veristä.
  8. Todella vaikuttavaa pohdintaa jälleen, Sinulta maalaismies. Huomaa että se "kävelyhulluus" antaa sinulle aikaa pohtia maapallonkin tilaa ja menoa.

    Siellä päivälenkillä omatkin aivot hakevat usein "purtavaa" jostain kaukaa ihmiskunnan synnystä ja siitä mitä isosta kirjasta olen lukenut.

    Luomiskertomuksen mukaan ihminen luotiin kuudentena päivänä."" ..Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi,"
    Edelleen lukiessa selviää kuinkan ".... kaikki siementä tekevät ruohot,joita kasvaa kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevät hedelmät, olkoon ne teille ravinnoksi."

    Seitsemännen päivän Jumala pyhitti lepopäiväksi.
    Vasta tämän(kö) jälkeen Jumala
    "... puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."

    -Syntyikö ihminen seitsemäntenä päivänä elolliseksi olennoksi, oliko hän siihen saakka vain kuva Jumalasta, ja mikä/mitä Jumala on?
    Monien pohdintojen kautta päätyy siihen että Jumala oli ja on henki.

    Kaikkea ei järki selitä, mutta ei ihminen vielä kaikessa viisaudessaankaan ole kyennyt selittämään mikä sai aikaan sen mikrobien liikkeen josta elämä syntyi telluksellemme.

    Milloin ihminen alkoi käyttämään ravinnokseen muita maapallon eläviä, milloin ihminen otti oikeudekseen hallita kaikkea maapallolla olevaa ja elävää.

    Kuinka suuri vaikutus itse maapalloomme on ihmisen kaikkinaisella itsekkyydellä. Tiedon kasvaessa yhä enemmän ihminen ottaa haltuunsa maapallon kaikkinaisia varoja. Maapallon sisus on lähde jota pumpataan tyhjäksi, avaruus on tila jota valloitetaan toivoen että sieltä se uusi lähde ihmiskunnalle avautuu.

    Missä vaiheessa ihminen lopulta tunnustaa pienuutensa.
    Milloin kuori on niin ohut ettei se kestä kehitystä ja kulutusta.

    Mikä lopulta on maapallon viimeinen elävä.
    Onko se kasvikunta joka selvisi aluksi pelkän sumun tuomalla kosteudella... onko eläinkunta joka tappaa vain ravinnokseen, tai nauttii kasvikunnan "vihreät ruohot ja siemenet," vai onko se ihminen jonka vaikutus maapallon nykytilaan on kaikkein suurin.

    Kuka kirjoittaa uuden luomiskertomuksen ja ihmiskunnan häviön maapallolta.
  9. Keskellä pimeimmän yön hetken
    ystävän luokse tein retken.
    Hän soitti puhuen, puhuen vaan
    vaikka kehoitin menemään nukkumaan.
    Yön tummuus, sehän on tämä syys
    jolloin rinnassa tuntuu yksinäisyys.
    Toivon unen saapuvan kaikkien luo
    uusi päivä valon mieleenkin tuo.
  10. Muutuitko maailma
    vai maailmankuvako muuttui.
    Aikaako vastaamaan
    vai mielikuvia
    joita aika synnyttää.

    Voit nähdä kuinka palmut huojuvat
    kookospuissa on hedelmät
    rypäleiden oksat taittuvat terttujen painosta
    eikä kolibri laske jalkojansa kukalle.

    Pakkanen hyytää
    lumikenttien peittämää jäätikköä
    jäävuoret murtuvat
    kuivuus ajaa ihmiset pois kodeistansa
    sato pilaantuu kaatosateissa
    eikä ole lääkettä tappavaan tautiin.

    Näethän tähdet
    kaukoputki tuo ne pöydällesi
    avaruusalus kiitää niiden joukossa
    eikä ihminen epäröi astua kuun pinnalle.

    Katso,
    näet laajemmin
    kuin maailma olisi auennut,
    tiede antanut silmät jotka näkevät enemmän
    korvat jotka kuulevat kauempaa,
    mutta tuulia he eivät voi muuttaa.

    Miksi lentää kuuhun,
    miksi valloittaa avaruus
    miksi avata maailma eteemme tarjottimella
    kun joukossa on niin paljon pahaa.

    Kaikki kukkivat kukat eivät tuoksu hyvälle
    kaikki vedet eivät kelpaa juotaviksi.

    Kuvilla ei poisteta yksinäisyyttä
    kaiun kuuleminen ei anna vastausta,
    mutta yhä ihminen kysyy
    miksi maailmankuva laajenee
    mutta ihmiskunnan silmät ovat suljetut.

    Huomiseen ei voi lentää kompassin avulla.
    Elämän puu ei kanna hedelmää elottomassa avaruudessa.
    Näemmekö pienen ihmisen hädän
    vai onko se liian lähellä ?
  11. mutta siskoni, jonka kanssa seuraavaksi lennämme sinne aurinkoiseen etelään, ei halua olla jouluna siellä, joten joko tuossa ensikuun alussa tai sitten joulun jälkeen... tuulta purjeisiin ellei hurrigaanin uhkaa ole.

    Lastenlapset haluavat mummin jouluunsa, minutkin.
  12. Mysteriet, Margitta, Elina, Lindalinda1 ja kaikki te jotka olette kommentoineet, kiitokset sanoistanne.

    Tuntuu todella lämmittävältä kun joku löytää sanomastani sen sielun jonka olen yrittänyt sanoilla maalata.
    Rakkaus on ihanaa, sen päättyminen, jokainen ero on kuin jäätävä tuuli keskellä kesää, mutta aina on toivo, aina rakastava sydän kuitenkin toipuu ja muistoissa on tallella lämpöä joka ei koskaan häviä.

    Tavataan taas runojen parissa.
  13. Työttömyys ei ole ilo, päinvastoin.
    Työtön jää varmasti monta kertaa miettimään mitä ja missä yhteiskunta on tehnyt työllisyyden hyväksi. Syitäkin on monia, mutta suurin syy monen pienyrityksen kohdalla on raha.

    Työn teettäminen on tehty kalliiksi. Kun se palkka ei ole ainoa kustannus jonka työnantaja pussistansa pulittaa, oheiskuluihin menee melkein se toinen palkka puolikas, kun maksaa verot, vakuutukset, sosiaalimenot ja eläkemaksut. Tiedän tuonkin puolen koska omakohtaista kokemusta on.

    Kenenkään ei soisi joutuvan siihen 8 euron kurimukseen, se on todella ihmisen nöyryyttämistä.

    Yhteiskunnassa olis monta korjaamista kaipaavaa epäkohtaa. Tuntuu että me täällä tavallisen kansalaisen osassa osaisimme tehdä viisaampia päätöksiä, mutta kukaan ei meitä kuuntele. Itse me olemme johtajamme valinneet. Paljon on kuitenkin rahaa valtion toimesta laitettu ihan vääriin, kannattamattomiin koulutuksiin ja kurssituksiin kun työtä ei kuitenkaan ole saatavilla.

    Nyt tarkoitin toimintaa joka sopii työttömällekin ajan kuluksi. Kyynikkoja on aina ja jokaisessa asiassa, mutta ajattelen asiaa omaltakin kantiltani.
    En haluaisi maata märissä vaipoissani, en kärsiä janoa ja nälkää kun en enää itse kykene mitään suuhuni laittamaan, enkä myöskään haluaisi katsella pelkkää loistelamppua vuoteeni yllä kun en itse jaksa nousta istumaan, tai liikkumaan....
    Olisin kiitollinen jos olis edes yksi vapaaehtoinen joka kävisi syöttämässä, nostaisi istumaan, veisi ulos, juttelisi, kuuntelisi, tai edes kampaisi hiukseni kun koukistuneet sormeni eivät enää kampaa pitele. Kas silloin hoitajalla olisi aikaa nopeammin vaihtaa se märkä vaippa minulle ja monelle muulle samassa tilanteessa olevalle..... ja jos hän vielä saisi kunnon palkankin uurastuksestansa olis hänellä tarpeeksi työtovereitakin... eikä ainainen kiire kantapäiden alla.

    Asialla on tavallisesti kaksi puolta, se hyvä ja se huono. Huono on se jos yksikin potilas jää ilman hoitoa, jos yksikin ihminen unohdetaan siihen sairaalan sänkyyn... odottamaan noutajaa.
  14. Vaikka kuinka köyhä, kun tietokonetta käyttää ja netissä asioi ja on mukana keskusteluissa, on kai jokin mielipide googlestakin.

    Käytän hakupalvelinta usein ja olenkin todennut sen vastaavan jo vanhaa tietosanakirjaa josta puuttuu monia nykyisten sanastojen sanaa ja asian selvennystä.

    Mikäli etsin jotain tarkempaa tietoa tuotteesta tai palvelusta, mistä se helpommin eteen avautuu kuin hakupalvelimelta.

    Googlellahan on gmail ja monta muutakin palvelua joita jo käytän. Lisä ei tee pahaa ja sijoittajat ovat aina hyötyneet kurssikehityksestä jos yrityksellä menee hyvin. Mahtaisko minulla olla varaa hankkia ko. osakkeita joiden hinta kohoaa nopeasti. Hankkisinkin, mutta ehkä kuitenkin tyydyn vain käyttämään palveluja.

    Talouden kehitystä yleensäkin kyllä seuraan. Siitä riippuu kuinka rikas tai köyhä tunnen olevani.
  15. Kompastua voi elon portaissa
    ei portaalta portaalle kulku vie
    vaan mikä lie.....
    mikä polvilleen pudottaa kulkijan
    elon pitkospuiden tallaajan.

    Tuntuu kuin aika pysähtyis
    kuin myrsky lähellä pauhais
    askel painaa...
    taakka harteilla kasvaa ja
    jalka uppoaa pehmeään suohon.

    Joku tallasi polut jo aiemmin
    joku rakensi portaat ylös
    vaan mikä lie...
    mikä kiviä pitkälle tielle kantaa
    miksi jalkojen upota antaa.

    Katse tavoittaakko toisen kulkijan
    käden käteesi ojentaako
    vai kiirehtiikö...
    pois, pois pian läheltä kulkee
    avunpyynnöltä korvansa sulkee

    Ihan huomaamattako viereesi
    jostain ystävä astuu
    mitään sanomatta...
    porras portaalta eteenpäin
    sinun reppuasikin kantain.

    Elon portailla, pitkillä pitkospuilla
    voi uupua kesken matkan
    kuka tahansa....
    kuka silloin taakkaasi kantaa
    hän voimistaan voimaa sinulle antaa.
  16. Ainoat oppimisen arvoiset asiat ovat ne, jotka opit sen jälkeen kun jo tiedät kaiken.
    -Henry S. Truman
  17. KAIKKI ne, jotka kannattavat bensiinin säästämistä, kohottakoot oikean jalkansa.


    Olisi kai syytä pystyttää iso mainostaulu meidänkin moottoriteidemme varteen.
  18. Elämän onni ei ole siinä, että minua rakastetaan vaan siinä, että minä rakastan elämää.
  19. Poistut huoneesta jossa on paljon ihmisiä.
    Huomataanko se ja sanotaan; " Hänet oli kiva tavata," vai " Kiva kun poistui. "
    Et ole koskettanut ketään sanoillasi jos lähtöäsi ei edes huomata.
  20. Aikoinaan siirryttiin tähän kellojen siirtelyyn energiapolitiikan avittamana, säästöä muka. Onkohan koskaan mitattu säästääkö, vai jäätiinkö tähän ihmisen sisäistä kelloa vastaan taistelevaan tapaan muuten vaan, kun näin on tehty niin tehdään.

    Minun kehoni elää oman kellonsa mukaan, kesällä ja talvella. Herään aikaisin ja mietin mitä voi tehdä pimeässä, mitä voi tehdä häiritsemättä naapureita, tai elänkö vain omien tapojeni mukaan, kehon kellon mukaan.

    Luntako? Ei missään tapauksessa vielä, nyt on syksyn aika. Nautitaan kosteasta ulkoilmasta, annetaan tuulen hyväillä poskia lenkillä käydessämme ja katsotaan kuinka jäähtyvä järven pinta lainehtii terävinä aaltoina syystuulessa.
    Nautitaan väreistä ojanpientareilla jossa viimeisetkin luonnon kukat taistelevat kylmyyttä vastaan, nautitaan oksilla hyppelehtivistä linnuista jotka juuri nyt opettelevat tyytymään niukkkaan ravintoon.

    Meillä sentään on laarit täynnä talteen kerättyä kesän satoa. Ajatuksissakin. Nautitaan hetki vaikka kynttilän loisteesta kun se takkatuli syys illasta puuttuu niin monelta.
    21. 29 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt