kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Hmmm... alan mennä vähän sekaisin siitä, mitä kirjoitat. Vaihdat aihetta. Tai et lue, mitä sanon.

    Mielestäni pääsimme jo siihen, että sopimuksen luonne, kirjallinen tai suullinen on sivuseikka. Tärkeää on se, että oli sopimus.

    Tätä erityisesti ihmettelen:
    En tietääkseni ole puhunut missään vaiheessa, mistään avioon menevien välisestä sopimuksesta Raamatun aikaisena asiana - nythän tietenkin nuoret sopivat liitosta keskään. Viitatessani Raamatun aikaan kirjoitin palvelijoista, suvusta jne. Eihän avioon menevillä, varsinkaan morsiamella silloin ollut asiaan mitään sanomista. (Paitsi Jeesuksen aikaan, jolloin tyttö, jos oli ehtinyt täyttää 12,5 v., sai veto-oikeuden isän valintoihin. Siksi lähes kaikki tytöt kihlattiin ennen tuota ikää.)

    Vielä ihmeellisempi on väite:
    En ymmärrä. Mikä syntyi teltan pimennossa? Teltan pimennossa ei syntynyt mitään, ellei ensin ollut sopimusta perheiden välillä (tai miehen ja tytön perheen välillä, jos miehen perhe ei ollut paikalla). Teltan pimentoon ei päästy ennen sopimusta.

    Samoin voisit miettiä vähän tarkemmin, mitä se tarkoittaa, että joku "antoi" tyttärensä. Sitä ei lukea tarkoittamaan, että isä ei vahtinut tytärtään ja joku vei hänet sinne pimeään telttaan. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että joku sopii (kirjallisesti tai ilman kirjoitusta) paljonko morsiamenhinta on, milloin ja millä ehdoilla liitto toteutetaan ja niin edelleen... sitten on hääjuhla ja tytär "annetaan."

    Onhan Raamatussakin joku kohta, jonka voisi ottaa perusteeksi väitteelle, että sukupuoliyhteys katsottaisiin avioliitoksi. Paavali kirjoittaa siitä, että tulee yhdeksi porton kanssa... Mutta kyllä Raamattu paljon muutakin sanoo avioliitosta ja tämä muu antaa asiaan normit.

    VTn aikana ei sukupuoliyhteyden katsottu alkavan avioliittoa. Olihan siellä avioero-oikeus. Neitsyen maannut saattoi päästä naimisiin, mutta jos perhe ei miestä hyväksynyt, hän joutuu maksamaan morsiamenhinnan sakkokorotuksella ilman, että vaimoa sai.

    Ihan huumorimielessä voi kysyä: Jos sukupuoliyhteys merkitsisi avioliittoa, pitäisikö herra X n väittää nuoruuden rakastettuaan rouva Ata puolisokseen vaikka tämä olisi hänen jälkeensä ollut useamman kerran naimisissa ja nytkin jonkun toisen kanssa. Ja entä jos rouva An miehen, herra Yn, aiempi rakkaus rouva B sattuisi nyt olemaan herra Xn vaimo. Jne, jne.

    Siitä tulisikin hauska soppa, kun voisi vedellä viivoja kymmenien ihmisten välillä ja ties kuka olisi ties kenen kanssa naimissa. Olisiko Herra Xllä vielä oikeus mennä sinne teltan pimentoon rouva An kanssa, kun tämä kerran on hänen oikea vaimonsa?? Tässä telttasysteemissä kukaan ei tietäisi kenelle oikeasti kuuluu, paitsi ne muutamat harvat onnelliset, jotka molemmat ovat olleet nuoruudestaan uskossa ja säästäneet itsensä sille yhdelle ainoalle oikealle????

    Ei, en alkuunkaan usko siihen teltta-avioliittoon. Raamattu ei sellaista opeta. Se ei sovi terveeseen järkeen. Avioliitto on Raamatussa ja vielä nytkin yhteiskunnan määrittelemä instituutio ja ihmisten välinen sopimus.

    Avioliitto ei tietenkään ole pelkkää sopimusta ihmisten välillä - mutta vaikka kuinka tiukasti "liimaudutaan" toiseen, kyseessä ei ole avioliitto ilman, että liitto solmitaan.

    Kai :)
  2. No tietenkään Aadam ja Eeva eivät mitään kirjallisia sopimuksia tehneet. Tuskin osasivat kirjoittaakaan. :) Tuskin Aabraham teki kirjallista sopimusta. Niinkuin sanoin, tavat muuttuivat.

    Exadvpara kommentoi:
    Tämä väite on kuitenkin väärä. Lähi-idässä käytettiin kirjallisia avioliittosopimuksia. Vanhin tulee 1800 -luvulta eKr, assyrialainen teksti ja niitä löytyy myös Ugaritin teksteissä. Vanhin juutalainen avioliittosopimus tulee 400 -luvulta eKr. Tavallinen VTn historioitsijoiden käsitys on se, että yleensä kirjallinen sopimus tehtiin. Ei olisi mitään syytä antaa erokirja kirjallisena, jos avioliittosopimus ei olisi ollut kirjallinen. Poikkeuksia tietenkin on ollut niin avioliittosopimuksissa kuin erokirjoissa.

    Jutun pointin sanoit kuitenkin itse. Pääasiahan ei ole se, oliko sopimus kirjallinen vai ei, vaan se, että oli sopimus. Totesit, että sen pystyi tekemään suullisestikin. Mutta jo se merkitsee sitä, että et vain mennyt ja ottanut jotakuta majaasi vaan asia jouduttiin sopimaan. Piti maksaa hinta. Perusväitteesi VTn avioliitosta oli virheellinen.

    Mennään vaikkapa Iisakin tapaukseen. Silloinhan ei kirjallista sopimusta todennäköisesti ollut. Aabraham on vanha, eikä lähde itse morsianta hakemaan. Hän valtuuttaa palvelijansa, joka pieni aarrelasti mukanaan pääsee sopimukseen, ja morsian lähtee hänen matkaan. Ei siinä vain menty majaan, vaan asia sovittiin ensin.

    Samoin Jaakob. Ei kirjallista sopimusta, mutta morsiamenhintana 7 vuoden työ. (Laaban oli Roope Ankan sukulaisia, nylkyhinta, arkeologiasta tiededään alueelta tapauksia, joissa raavas taitava mies vuoden työllä maksaa morsiamensa - se vastaisi myös paremmin VTssä mainittuja morsiamenhintoja). Mutta jälleen ensin sopimus, sitten maksu ja lopulta häät.

    Mitä tulee vihkimisiin, olen juuri mainitsemani Raamatullisen näkökulman vuoksi sitä mieltä, että siviilivihkiminen on aivan yhtä hyvä kuin kirkollinen ja että uskoville yleisestikin olisi terveellistä katsoa avioliittoa ennemmin maallisena ja sosiaalisena liittona kuin hengellisenä, joka parhaimmillaan voi tietysti olla kuin kermaa kakun päällä...

    Kai
  3. Ota vain aivan rauhallisesti. Minä vain kommentoin yhtä osaa jutustasi ja kerroin historiallista taustaa vainaja- ja tietäjähenki sanojen käytöstä. Kuten sanoin, jätän Samuelikommentit muille.

    Jos haluat vainaja- ja tietäjähengistä lukea lisää, esim Theological Dictionary of the Old Testament pitää sisällään pitkät ja rutikuivat vaikkakin varsin valaisevat artikkelit aiheesta.

    Armon iloa!

    Kai
  4. Veli exadventistiparka ei mielestäni ole saanut koko kuvaa Raamatun ajan avioliitosta.

    Ensinnäkin Raamatussa avioliittokäsitys muuttuu - jos verrataan patriarkkojen aikaa, ensimmäisen temppelin aikaa ja vaikka toisen temppelin aikaa. (Ja muuttuu naisen kannalta huonompaan suuntaan - mutta niin muuttui koko lähi-idän maailmassa, ei vain Israelissa.)

    Missään Raamatussa ei vain mennä ja oteta jotakin naista. Vanha testamenttihan puhuu morsiamenhinnasta. Nuoret eivät yleensä valitse toisiaan, vaan aviopuoliston valitsevat vanhemmat. Näin avioliitto sovitaan kahden perheen tai suvun välillä.

    Avioliiton laillistamisessa käytettiin kirjallista avioliittosopimusta. Tätä Raamattu ei missään mainitse, mutta se voidaan päätellä siitä, että 5M 24.1-3 ja Jer 3.8 mainitsevat erokirjan, avioeropaperin. Jos avioero sovittiin kirjallisesti, on loogista, että myös avioliitto näin sovittiin - varsinkin, kun käytettiin myös rahaa.

    Naimaton nainen katsottiin isän omaisuudeksi, morsiamenhinnalla nainen siirtyy miehensä omistukseen. Naisestä käytetään omaisuutta tarkoittavaa sanaa Pentateukissa ja heprean solmia avioliitto on ba'al, saada hallintaan (sama kuin substantiivina aviopuolisoa, herraa ja hallitsijaa tai epäjumala baalia tarkoittava sana).

    Käsitys siitä, että jotkut Raamatun aikoina vain menivät yhteen on yleinen, mutta virheellinen. Sen sijaan kommentit siitä, että uskonnollista vihkimistä Raamatusta ei löydy, on taas totta. Raamatun aikoina avioliitto ja hääjuhla olivat sosiaalisia sopimuksia ja tapahtumia ja uskon osuus oli toissijainen, vaikka Raamatusta muutama neuvo ja hääpsalmi tai laulu löytyykin.

    Kai :)
  5. Aloituskirjoituksen kommentit vainaja- ja tietäjähengistä eivät vastaa heprean tekstiä kuin pintapuolisesti. Sanat אוב ja ידעני ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin se, mitä veli Otakopin kommentit kertovat. Sanoja käytetään ylensä yhdessä.

    Näissä sanoissa ei ole mitään, mikä sanoisi jotakin kuolemasta. Sanat voivat tarkoittaa monia asioita. Noitaa, tietäjää, poppamiestä. Ne voivat myös tarkoittaa sitä henkeä, joka antaa noidalle tiedon - ja henki voisi olla kuolleen henki (jos sellaisia on) tai joku muu henki.

    Mutta sanat tarkoittavat myös niitä laitteita, joita käytettiin henkien manaamisessa. Tyypillinen ja tästä on säilynyt historiallisia jälkiä, oli maahan kaivettu kuoppa, jonka päällä oli yleensä jonkinlainen peitto. Kun henkienmanaaja otti yhteyttä henkiin, hän yleensä laski kuoppaan jonkinlaisen uhrin, esineen tai ruokaa tai veriuhrin. Joillakin oli kuopassa avustaja, joka saattoi esim teurastaa uhrin, joka ylösnostettuna teki kaksinverroin vahvan vaikutuksen läsnäolijoihin. Kuopasta nousi savua ja avustaja huhuili kuopasta sopivat vastaukset.

    Osa Raamatun teksteistäkin sopii selvästi nimenomaan tähän rekvisiittaan eikä vain ihmisiin tai henkiin. Koska puhutaan näiden rikkomisesta. Vanhemmissa Raamatunkäännöksissä ei tätä ymmärretty ja osa kuningasajan historiaan liittyvistä teksteistä on tästä syystä käännetty väärin. Näissä lainatuissa teksteissä kyse on ihmisistä.

    Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö joku näistä tietäjistä tai meediosta olisi voinut olla ihan oikeita henkiä manaava meedio. Mutta jätän sen ja mainitun Samuel tekstin pohdinnan toisille.

    Kai :)
  6. Mitä harvemmin täällä käyn, sitä hullummalta tämä palsta näyttää. Mutta silloinhan minunkin juttuni tänne sopii. :D

    Kommentti Castreninkadun kirkosta. Ei tässä kyse ole sen kummemmasta kuin, että taloyhtiö oli vuokralla adventtikirkon omistamalla tontilla. Taloyhtiö osti tontin adventtikirkolta. Kirkko on jo aiemmin luopunut taloyhtiössä olleista asunto-osakkeistaan ja luopui nyt myös kirkosta.

    Alkuperäinen sopimus ei kaiketi ollut kauhean fiksusti laadittu taloyhtiön sen enempää kuin adventtikirkonkaan kannalta. Oli turha jäädä tälle paikalle, koska edullisempia ja käytön, liikenneyhteyksien ja pysäköinnin kannalta sopivampiakin paikkoja pääkaupunkiseudulta löytyy. Kallion seurakunta ei ole kuollut, mutta vaikka jossakin vanhoja seurakuntia saattaa kuolla, perustetaan myös uusia.

    Veljien Bushmannin ja Ilmi-antajan vakuuttelun 500 jäsenestä tuntuvat aika huvittavilta. Jos adventtikirkolla on 70 seurakuntaa ja ryhmää (joihin kaikkiin on kokousilmoitukset Nykyajassa) ja niissä on vain se 10 ihmistä, mitä joku mainosti - siitä tulee jo 700. Esimerkiksi meillä Kotkassa, on olevinaan kovin pieni seurakunta, kuitenkin joka sapatti paikalla on yleensä 35 henkeä ja parhaimmillaan, ehkä huomennakin, 45.

    Kukaan ei kai Suomen adventtikirkkoa miksikään suureksi kirkoksi ole väittänyt. Esitän seuraavassa oman käsitykseni, jonka tarkkuutta en takaa (kukaan muu ei ole halunnut ryhtyä kirkon aktiivijäsenten määrää laskemaan enkä itsekään ole sitä viitsinyt tehdä - kaikkihan tajuavat, ettei kirkkoon kuuluminen tai kirkossa käynti ketään pelasta - vain henkilökohtainen usko Kristukseen riittää siihen). Arvioni mukaan suht säännöllisiä kirkossa kävijöitä maamme adventtikirkoissa on noin 1200. Tämän lisäksi on aika suuri joukko vakaita adventisteja, jotka iän, pitkän kirkkomatkan ja puuttuvien julkisten kulkuneuvojen vuoksi eivät käy kirkossa säännöllisesti (iäkkäiden osuus adventtikirkoissa on kohtuullisen suuri). Sitten on muita, joiden kirkossakäynti ei ole säännöllistä, mutta jotka kuitenkin pitävät itseään adventisteina ja uskoaan Kristukseen tunnustavat ja siitä todistavat. Olisin yllättynyt, jos adventtikirkon toimintaan osallistuvien ja sitä tukevien henkilöiden määrä olisi alle 2000 ja itse asiassa olisin myös yllättynyt, jos se on yli 2500. Myös kirkon julkaisujen tilajaajamäärät mielestäni tukevat tällaista arviota.

    Oikeasta kirjoitin tähä kuitenkin siksi, että ajan trendi on tuo sitoutumattomuus, johon Pohjan kuningas edellä viittasi. Tämä ei päde vain Amerikkaan vaan yhtä lailla Suomeen. Kirkot instituutiona ovat huonosti tähän aikaan sopivia laitoksia ja kirkkoja epäillään väliin syystä ja aika usein myös syyttä - no otan tämän palstan ylilyönnit huumorina, hmmm ehkä huonona huumorina. Mutta huumorina kuitenkin.

    Mutta seuraavassa vähän mietittävää, ei kovin vakavaksi tarkoitettua (eihän tämä kovin vakava palsta olekaan).

    Juuri kukaan syyllisyyden painama, ahdistunut, elämälleen suuntaa etsivä, toivonsa menettänyt ihminen ei odota, että kirkko laitoksena vastaisi hänen tarpeisiinsa. Sanalla kirkko on suomalaisten suussa yhä useammin hapan maku. Kirkkoja pidetään onttoina ja merkityksettöminä historiallisina reliikkeinä. Jos adventistit olisivat vähän viisaampia (mihin en oleta meidän pystyvän), heittäisimme kirkon, jos nyt ei ihan romukoppaan niin vaikkapa minimalistiseen kakkosrooliin niin, että painopiste voisi kokonaan siirtyä hardwaresta (kirkosta?) siihen, minne se kuuluu, armorikkaalle, lohdulliselle, toivorikkaalle opetukselle, ihmisten auttamiselle jne... Tällaiselle softalle on aina tilausta. Ei muuta kuin pieni thinktank pystyyn ja pohdinta siitä, miten kristillinen usko voisi tosissaan vastaa ihmisten tarpeisiin ja ajan haasteisiin.

    Perinteisesti, koska olemme liian laitostuneita ja kirkkokeskeisiä, lähdemme yleensä kelaamaan asioita siitä päästä, että me tiedämme, mitä ihmiset tarvitsevat emmekä tajua sitä, että silloin todistuksemme vastaa usein enemmän omiin tarpeisiimme kuin kuulijoiden tarpeisiin. Jos olisimme kristuskeisempiä tekisimme tämän juuri päinvastoin ja lähtisimme ihmisten tarpeesta ja Kristuksesta.

    :)
  7. Tietenkin olisi mielekkäämpää kirjoittaa kunnolla.

    Kaksi syytä näihin ylimalkaisiin pikku juttuihin, toinen se, että minulla sattuu olemaan elämä ja jostakin kumman syystä ei vain meinaa löytyä aikaa. Kirkko ei enää juurikaan komentele, minne mennä tai mitä tehdä, mutta vaimo jäätyään eläkkeelle tekeen sen entistä ahkerammin - ja taloakin pitäisi rempata ja ties mitä muuta.

    Kun sattuu olemaan joku kiinnostava aihe ja kun joskus sopiva aika löytyy, niin se keskustelu, johon kommenttia suunnittelin on jo aikoja sitten ehtinyt kuolla. Taidamme elää kovia aikoja. :)

    Toisena harmina on vielä näiden sivujen uusi järjestys, jossa sisäänkirjaus sammuu turhan nopeasti. Helpompi kirjoittaa edelläkuvatunlaista pikkuhäiriköintiä.

    Kai
  8. Onhan kirjoitus asiallisen sävyinen, mutta on aika helppo tuomita jonkun oppi typeränä ja epäloogisena, kun ensin keksii siihen oppiin kaikenlaisia typeryyksiä, jotka eivät joko vastaa totuutta tai joihin adventistit eivät usko. Jos joku oppilaani olisi kirjoittanut tuollaisen adventtia edeltävän tuomion historian ja antanut sille niitä merkityksiä, joita kirjoituksessa mainitaan, olisi siinä uusintatentin paikka huolimatta siitä, että periaatteenani on aina ollut antaa hyvät arvosanat asiasta silloinkin, kun oppilaan käsitykset ovat vastakkaisia omien tai kirkon käsitysten kanssa. Sen väittäminen, että kirkko opettaa niin tai näin silloin, kun kirkko tai edes hullummaitkaan adventistitkaan eivät niin opeta, ei ole merkki hyvin tehdystä kotityöstä.

    Vähän kuin pelaisi jalkapalloa niin, että kun huomaa, ettei saa palloa osumaan maaliin, käy hakemassa niin ison maalin, että sen sisään mahtuu koko pelikentän pääty. On silloin helppo hurrata napsittuja pisteitä.

    Pikaisella lukemisella useimmat oleelliset väitteet kirjoituksessa olivät virheellisiä, näiden lisäksi tekstissä oli pari historiallista vaikkakin vähemmän merkityksellistä erhettä.

    Myönnettäköön se, että adventtikirkko on tuottanut paljon heikkolaatuista tulkintaa liittyen juuri tähän aiheeseen. Mutta tässä viitattu kirjoitus perustuu enemmän siihen, mitä muut väittävät adventistien aiheesta opettavan kuin siihen, mitä he todellisuudessa opettavat - ehkä joku kohta voi olla adventistiltakin, vaikkaan ei sellaiselta joka tietää, mistä puhuu.

    Riittäköön tämä tällä kertaa... Jos sille päälle satun, voin joskus yksilöidä kirjoituksessa ne kohdat, joissa kirves mielestäni pahiten karahti kiveen.

    Kai :)
  9. Teksti on niinkuin se luetaan. :) Nimimerkki ElluElää... lukee tekstin alun, minä puolestani luen lopun, jossa todetaan Raamatun olevan uskon, elämän ja opin ainoa auktoriteetti. Näin oikeassa adventismissa on aina ollut.

    Käytännössä suhde EGWhen on muuttunut radikaalisti viimeisen 50 vuoden aikana. Muistan, joskus nuorena poikana ihmetelleeni erästä rukousviikkotekstiä, jossa oli keskimäärin puoli tusinaa lainauksia EGWltä yhtä Raamatun sanaa kohti. Saarnoissakin EGWtä lainattiin kohtuullisen ahkerasti. Vieläkin EGW tekstejä on varsinkin kirkon raamatuntutkisteluoppaassa, mutta muutoin toimintakulttuuri on toinen. Artikkeleissa ja saarnoissa on painopiste on siirtynyt Raamattuun. Hyvä niin. Enkä ole tiedostanut kenenkään tätä muutosta surevan, pitäisihän hartaimmankin EGW seuraajan tajuta, että hän ei tarkoittanut tekstejään ihmisten saarnoja ja kirjoituksia pönkittämään tai keskustelua määräämään.

    Masturbointiin jumittuneelle ehdotan siirtymistä 1800 -luvulta 2000 -luvulle, kun historian tuntemus vaikuttaa pahasti puutteelliselta.
  10. Taidan tällä kertaa päästä pitkän kaavan kautta asiaan. Aihe koskee kymmentä käskyä ja minä kirjoittelen kaikesta muusta. Jatkankin Paavalista, koska minulla on siitä vanha tännekin kirjoitettu juttu. Jeesus ja kymmenen käskyn juttu vielä odottaa. Ne kiireet...

    Jaottelin paavalin lakitekstit (sanat laki tai käskyt) kolmeen ryhmään: A) Tekstit lakia vastaan; B) Tekstit lain puolesta; C) Neutraalit tekstit. Jaotellessani tekstejä otin mukaan myös Paavalin sanoja Apostolien tekojen loppuluvuista, joten tekstien yhteissumma yli 140. Tein haun alkuun kreikankielisistä sanoista, mutta lajittelussa iski laiskuus ehkä lukenut kaikkia tekstejä kuin hakusanakirjasta ja olen varma siitä, että tarkempi lukeminen siirtäisi useampia tekstejä johonkin toiseen ryhmään. Tämä kuitenkin riittänee antamaa pohjaa sille, mitä Paavali todella laista opetti.

    Kategoria A), tekstit, joissa Paavali kirjoitaa (tai näyttää kirjoittavan) lakia vastaan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat:
    ”...sillä te ette ole lain alla vaan armon alaisia” (Room 6.14)
    ”Kristus on näet lain loppu...” (Room 10.4);
    ”Kristus on meidän rauhamme... hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen” (Ef 2:14);
    ”Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?” (Gal 3.2);
    ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta” (Gal 3.13)
    Löysin tähän kategoriaan kuuluvia tekstejä 33 kappaletta. Ne kuuluvat Paavalin lakikäsityksen ytimeen ja heijastavat sitä vapauden henkeä, joka on kaikissa UTn kirjoituksissa. Ne osoittavat, ettei minkään lain noudattaminen pelasta ketään ja muutamat tekstit myös osoittavat, että ainakin joku tai jotkut lait on kumottu.

    Mielestäni jokainen kunnon adventisti sanoo näihin teksteihin amen, tai jos sille päälle sattuu vaikka hallulja. Nehän vahvistav at sen, että pelastus ei perustu ihmisen tekoon vaan Kristuksen vanhurskauteen. Todellakin, kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.

    Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, mitä Paavali laista sanoo. Yllättäen löytyy sarja vahvoja tekstejä, joissa laki ei olekaan loppunut vaan Paavali puhuu lain tai käskyjen tärkeydestä. Karkea laskuni löysi 59 tällaista tekstiä, eli ei mikään perifeerinen osa Paavalin teologiaa.
    Esimerkkejä: ”On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei, tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen” (1Kor 7.19)
    ”Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä... Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain...” (Room 7.12,22)
    ”Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin...” (Room 8.7)
    ”Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.” (Room 3.31)
    ”Ne, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla” (Room 2.12)
    ”Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.” (1Ti 1.8)

    Kolmas ryhmä C on neutraaleja lakitekstejä, jotka eivät millään tavoin kerro lain merkitystä Uuden liiton kristitylle. Esimerkiksi:
    ”...neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan... vahvistamaa testamenttia.” (Gal 3.17)
    ”Israel tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla” (Room 9.31)
    Näitä tekstejä laskussani oli noin 49.

    Kuinka nämä erilaiset yhden ihmisen kirjoittamat näkökulmat lakiin pitäisi sitten ymmärtää? Selitysmahdollisuuksia on monia. Liberaali tulkinta voisi olla, että Paavali sekoilee, ei tiedä, mistä puhuu ja siksi väliin vastustaa ja väliin puolustaa lakia.

    Tarkempi analyysi alkaisi selventää eri kategorioita laissa ja vastauksesta herkäsi tulisii monimutkainen. Ei ole mitään yhtä lakia, jota hän kieltää ja toista jota hän puoltaa. Esimerkiksi dekalogi on tekstiyhteydessä molemmilla puolilla – sen aika on päättynyt vanhurskauden tuojana ja pelastustienä, mutta vieläkin se osaltaan näyttää, mikä on syntiä (Esim. Room 7).

    Niin A kuin B ryhmissä on kuitenkin myös viitteitä muihinkin käskyihin.
    Sen lisäksi, että laki osoittaa synnin, ja antaa siksi kristitylle elämänohjetta ja perustusta uskon elämään ja kristilliseen etiikkaan. Luulen, että vastaus lopulta on sittenkin aika selkeä. Nyt alkaa kuitenkin merkkikiintiö tulla täyteen.

    Luther osoittautuu viisaaksi lain tulkitsijaksi niin Galatalaiskirjeen selityksessään kuin vaikkapa Ison Katekismuksen lakikommenteissaan. Hän on viisas myös korostaessan uskon vanhurskautta, vapautta, iloa ja Pyhän Hengen uudistavaa voimaa Uuden Liiton perustana, mutta kirjoitan tästä ja erityisesti kymmenen käskyn roolista myöhemmin. Tämä alkupalaksi.

    Kai
  11. Mikä osuu ja mikä ei - jääköön itsekunkin mietittäväksi. En ole koskaan ollut kovin tarkkasilmäinen ampuja. :)

    Sana laki [νομος] on yksi UTn avainsanoista. Sitä käytetään useassa eri merkityksessä, tekstejä, joissa sana esiintyy on vajaat 200.

    1. Laki voi tarkoittaa Vanhan testamentin tekstiä, osaa tai kaikkea.

    Heprealaisessa VTssa on kolme osaa, Laki, Profeetat ja Kirjoitukset. Joskus, kun UT käyttää termiä laki, se viittaa lakiin, viiteen Mooseksen kirjaan, esimerkkinä Lk 24.44, jossa Jeesus toteaa, että kaiken, mikä oli ”Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa” piti käydä toteen. Usein Jeesus kuitenkin lyhentää ja puhuu joko laista ja profeetoista tai pelkästään laista tarkoittaen koko VTn tekstiä, eikä pelkkää Pentateukkia tai siitä löytyvää lakia. Esimerkki löytyy vaikkapa Mt 11.13 tai ehkä parempi esimerkki on Jh. 10.34, jossa Jeesus kysyy, ”eikö teidän laissanne sanota:’…Te olette Jumalia kaikki tyyni…’” Jeesus viittaa lakiin, mutta teksti on Psalmeista. Tällaisesta sanan laki käytöstä löytyy useita esimerkkejä.

    2. Laki voi tarkoittaa juutalaisen yhteiskunnan oikeuskäytäntöä. Esim. Jh 7.51 sanotaan, ettei ”meidän lakimme mukaan” voi tuomita ilman, että syytettyä kuullaan. Tämä ei ole viittaus Mooseksen lakiin vaan myöhempään juutalaiseen käytäntöön. (Vrt. Jh 18.31, 19.7) Vastaavasti löytyy viittauksia roomalaiseen lakiin.

    3. Kun siirrytään miettimään lain merkitystä kristitylle ja samalla lain ja evankeliumin suhdetta nähdään, että sanalla laki on edelleen hyvin moninainen käyttö. Se voi tarkoittaa Pentateukin lakeja tai kymmentä käskyä tai jotakin muuta. Sanan yhteydessä käytetään monenlaista terminologiaa: Mooseksen laki, Jumalan laki, puhutaan myös Kristuksen laista jne. Jokaisessa tapauksessa, kun laista puhutaan, pitää kontekstista katsoa, mistä laista on kysymys. Tekstejä on kuitenkin paljon - 195 kaikkiaan, miinus ne parikymmentä tai kolmekymmentä tekstiä, joissa laki tarkoittaa VTn tekstiä tai ajan lakeja.

    Jutun ydin on siis etsiä niin Jeesukselta kuin Paavalilta, mitä he laista sanovat. Molemmilta löytyy runsaasti tekstejä, joissa he ovat kriittisiä suhteessaan lakiin tai lain vääriin sovellutuksiin. Mutta molemmilta löytyy myös runsaasti tekstejä, joissa niin he puhuvat lain tärkeydestä ja vahvistavat lain. Vasta, kun kokonaisuus nähdään voidaan alkaa katsoa, mikä kristityn suhde eri lakeihin on, mikä on kumottu ja mikä voimassa.

    Onneksi selkeitä tekstejä löytyy runsaasti, eikä kenenkään tarvitse olla epävarmuudessa. UTssä lain ja evankeliumin suhde on selkeä, mutta omalta osaltani palaan asiaan toiste, kun kiireet taas painavat päälle. :)

    Kai
  12. Jonkun aiemman sapattiin liittyvän keskustelun jätin kesken, kun oli muita kiireitä ja myös siksi, että veli exadventistiparan keskustelutapa alkoi vaihtua savolaistyyliseksi, hän on kirjoittaa kantansa ja selvästi odottaa vastuun täysin siirtyneen lukijalle. Hän kirjoitta kuin se, joka kaiken Raamatusta tietää ja joka ei voi nähdä edes mahdollisena muuta tulkintaa kuin omansa. Silloinhan ei keskustelua synny.

    Vaikka en kunnon keskustelua odotakaan, viittaan seuraavassa muutamaan aloituskirjoituksessa mainittuun asiaan.


    Tämä väite on todella outo. Esimerkiksi Timo Veijola kirjassaan Dekalogi (s. 29) toteaa, että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa dekalogista oli tullut varsin keskeinen teksti. Hän viittaa tämän todisteena niin juutalaisten Petuchowskin kuin Ben-Chorinin teksteihin kuin Nash-papyrukseen (yli sata vuotta eKr), jossa aamuin illoin luettuun shema rukoukseen liitettiin kymmenen käskyn teksti. Kymmenen käskyä nimenomaan nähtiin Jeesuksen aikana omana kokonaisuutenaan ja lain keskeisten tärkeiden periaatteiden ilmauksena.

    Jos adventisteilla on kymmenen käskyn myytti, niin veli exadventistiparalla on kokonaisen yhtenäisen ja vain juutalaisille annetun lain myytti.

    Lakihan on monimutkainen kokonaisuus. Ei sen ymmärtämistä tule tällaisella ylimalkaisella heitolla hämärtää. Ei tarvitse olla teologiselta kannaltaan liberaali todetakseen, että laissa on paljon sellaista, jonka alkuperää Mooseksen kirjat eivät selitä. Tarvitsee vain pitää silmät auki. Annan yhden esimerkin. Samat lait esiintyvät useita kertoja eri osissa Pentateukkia. Jotkut lait löytyvät viisi, kuusi ja jopa seitsemän kertaa Mooseksen kirjoista. Tämähän ei sellaisenaan olisi ongelma. Ongelma on se, että toistuessaan monet näistä laeista muuttuvat, parikymmentä lakia muuttuu niin, että alkuperäinen laki ja uusi laki ovat ristiriidassa keskenään, eikä niitä voi yhtä aikaa noudattaa. Joku laki muuttuu vielä kolmannenkin kerran niin, että uusi laki ei ole noudatettavissa lain ensimmäisen tai toisen vaihtoehdon kanssa.

    Osa näistä muutoksista selittyy sillä, että yksi laki sopii erämaahan, toinen pysyvään asutukseen. Osa sillä, että uusi laki edustaa humaanimpaa tai inhimillempää näkökulmaa ja suojelee ihmisiä (esim. naisia) paremmin. Mutta eivät nämä syyt selitä kaikkia muutoksia. Lakien muuttuminen merkitsi myös sitä, että edes juutalaiset eivät yrittäneet (eivätkä olisi voineet) kaikkia lakeja missään yhdessä tilanteessa seurata. Samalla laki avaa tärkeän näköalan Raamatun ymmärtämiseen ja tulkintaan. Rabbit käsittelevät kirjoituksissaan tätä ongelmaa.

    Mitä tulee lain pysyvään arvoon, sitä ei ratkaista VTn teksteillä, joilla Israel velvoitettiin lakia noudattamaan ja jotka liittyivät vanhaan liittoon. On kuitenkin suuri eksegeettinen virhe olla huomioimatta sitä kehyskertomusta, joka liittyy kymmenen käskyn antoon, niin kutsuttua Siinai perikooppia. Exadventistiparka on kyllä jo ilmoittanut, ettei hän näe sillä mitään merkitystä sille, että Kymmenelle käskylle annetaan aivan eri kehykset kuin muille laeille. Mieli tekisi kysyä, mikä Vanhassa testamentissa sitten on merkityksellistä?

    Kymmenen käskyn lain Jumala puhuu kansalle ja kirjoittaa itse kiveen, muut lait kerrotaan Moosekselle ja kirjoitetaan kääröön. Kymmenen käskyä asetetaan liitonarkun keskelle, muut käskyt sivuun hyllylle jne.

    Totean kuitenkin exadventistiparan olevan oikeassa yhdessä asiassa. Kymmenestä käskystä puhutaan aika vähän niin VTn kuin UTnkin tekstissä. Paljon vähemmän kuin voisi olettaa, jos perinteinen adventistinen käsitys laista täysin kohdallaan. Meillä on vielä paljon opittavaa. Ehkä vähäiset viitteet lakiin kertovat siitä, että lailla on aina ollut sivurooli, se ei nouse eikä saa nousta evankeliumin, armon ja rakkauden rinnalle niiden kanssa tasavertaiseksi, vaan se on kasvattaja (=yksi kasvattaja) ohjaamassa uskovaa Kristuksen luo.

    Lain merkitys täytyy ratkaista UTn teksteillä.

    Erittäin tärkeä havainto UTn lakia koskevissa teksteissä on niiden kaksinaisuus. Useassa tekstissä Jeesus kritisoi lakia, mutta useassa tekstissä hän myös vahvistaa lakia. Sama koskee Paavalia. Hänkin useassa tekstissä kirjoittaa lakia vastaan, mutta yhtä lailla vielä useammassa tekstissä hän kirjoittaa lain puolesta.

    Tämä haastaa miettimään mitä lakia tai millaista lain käyttöä Jeesus kritisoi ja myös, millaisen lain merkityksen hän vahvistaa. Sitten sama Paavalille. Vasta, kun tämä on tehty, ollaan päästy alkuun lain kristillisen merkityksen ymmärtämisessä. Tämä nostaa Kymmenen käskyn lain yhdeksi niistä laeista, jolla vielä on merkitystä myös kristillisyydessä. Tällä perusteella tätä ei tietenkään voi eika tulkaan hyväksyä. Nyt ei kuitenkaan enää mahdu tekstejä ja esimerkkejä. Katsotaan, miten keskustelu jatkuu, ja voin, jos innostun, laittaa vähän tätä Jeesuksen kuin Paavalinkin lakiopetusta tännekin. Armo kuitenkin on se, mikä kantaa.

    Kai :)
  13. Ensinnäkin veli Jarmolle siunausta ja totean, että olen jo toista vuotta ollut eläkkeellä enkä hallituksesta mitään tiedä.

    Veli Exadventistiparkaa en oikein ymmärrä. Hän sanoo, ettei Jeesus tuonut esille yhtäkään kymmenestä käskystä… Mutta eihän se ole totta. UTssa on noin 9 suoraa lainausta kymmeneen käskyyn (ja osalle näistä rinnakkaisteksti toisessa evankeliumissa) ja lisäksi kymmentä käskyä koskevia viitteitä - yhteensä parikymmentä tekstiä. Jeesus viittaa kymmeneen käskyyn Mt 5.21, 27; 15.4; 19.18,19; (ja kolmelle näistä rinnakkaisteksti Markuksessa ja Luukkaassa). Vähemmän suoria viitteitä käskyihin Mt 15.19; Mt 5.21,32. Yhtään viitettä sapattikäskyyn ei ole, mutta moniin muihin kymmeniin käskyihin on, ja myös Paavalilta näitä viitteitä kymmeniin käskyihin löytyy. Selkeästi niin Jeesus kuin Paavalikin suhtautuivat kunnioittavasti kymmeneen käskyyn.

    Sinä selvästi mielelläsi kutsut kaikkia Vanhan testamentin lakeja ”Mooseksen laeiksi”, etkä huomaa sitä, että Jeesus viitatessaan kymmeneen käskyyn sanoo sen olevan ”Jumalan käsky.” (Mt 15.3) Niin Jeesus kuin Paavalikin jättävät Mooseksen lain omaan arvoonsa, mutta kun konteksti viittaa kymmeneen käskyyn, Paavalikin käyttää termiä ”Jumalan laki.” (Room 7.22) Jeesus tiukentaa kymmenen käskyn tulkinnan kirjaimesta ihmisen mieleen ja vaikuttimiin ja Paavalilta löytyy noin 140 tekstiä, jossa hän käyttää sanaa laki tai käskyt. näistä lain arvoa korottaa 59, lain loppua pelastustienä tai Mooseksen lakien loppuun viittaa 33 ja loput ovat neutraaleja tekstejä. Lain tulkinta kokonaisuutena on mielenkiintoinen aihe - perusperiaate yksinkertaisesti on seurata ensisijaisesti UTn opetusta.

    Ennen Siinain liittoa on luomiskertomuksen lisäksi yksi suora ja yksi epäsuora viite sapattiin. 2M 16.5,23-30. Epäsuora viittaus on 2M 5.4,5, jossa käytetään verbiä shabbat.

    Kuinka tiedät suosikkikirjailijani??? En nyt muista Sigve Tonstadin kirjoittaneen sapatista luomisesta alkaen, mutta jos sinä tiedät hänen niin tehneen niin hyvä. :)

    Sanot, ettei missään Raamatussa sanota sapatin olevan voimassa muille kuin israelilaisille. Minä taas totean profeetan ennustaneen, että muukalaiset ja jopa eunukit (joista ei koskaan voinut tulla Israelin seurakunnan jäseniä) pitävät sapattia ja tulevat Herran vuorelle. (Jes 56) Samoin Korintissa Paavali taivutteli sapattisin synagogassa niin juutalaisia kuin pakanoitakin uskon tielle, kunnes Jeesukseen uskovat heitettiin sieltä ulos (Apt 18.4) ja samoin hän oli aiemmin jo toiminut Tessalonikassa (Apt 17.2-4) ja myöhemmin Efesossa (Apt 19.8,9). Jos ei suoraa käskyä sapattiin liittyen löydy, niin käytäntö löytyy.

    Olet tietenkin ennalta jo päättänyt tietäväsi, mitä Raamattu aiheesta opettaa. Se ei muuta sitä, että Jumala siunasi ja pyhitti sapatin luomisessa. Ehkä mielelläsi siirtäisit tämän tekstin muuhun kohtaan Raamatussa? Mutta ei Pyhä Henki tätä sanaa juuri tuohon kohtaan vahingossa laittanut. Kyllä se on siellä niin sinua kuin minuakin varten.

    Olit laittanut hyvän tekstin rakkauden tärkeydestä. Halleluja. Niin muistaakseni alkuperäisessä tekstissäni itsekin totesin. Sinä kuitenkin näytät, jos oikein tulkitsen, määrittelevän asian niin, että kun on rakkautta ei mitään lakia tarvita… tai ehkä niin, että Henki korvaa lain, kun Paavali sanoo, että kun eläessämme Hengen mukaan, meissä toteutuu lain vaatima vanhurskaus. (Room 8.4)

    Mutta kun luen ne 59 Paavalin tekstiä, jossa hän puhuu pysyvästä arvosta ja tärkeydestä ja kun luen ne Jeesuksen parikymmentä tekstiä, joissa hän puhuu lain merkityksestä, tai kun luen niitä tuhatta muuta lainomaista ohjetta, joita UTssä on siellä sun täällä, en voi tulla kuin siihen tulokseen, että laki on tarkoitettu antamaan rakkaudelle ja Hengen työlle suunta ja raamit.

    Veli KatsoJumalaNäki on ihan oikeassa siinä, että Juutalaisuus oli vaikeuksissa sapatin kanssa. Jeesuksen sapatti onkin jotakin ihan muuta ja samoin apostolisen seurakunnan sapatti. Fariseusten sapatti on sapatin irvikuva, alkuperäinen VTn sapatti oli paljon parempi - mutta sekään ei ole kristityn sapatinpitäjän malli. Jeesus on.

    Kai :)
  14. Pieni tervehdys oppositiostakin. On varmaan ihan mukava, kun voitte ilman adventistien häirintää taputella toisianne selkään ja miettiä, kuinka ihanaa on, kun olette päässeet adventismista irti ja kuinka kauheaa, että adventistit niin sapattia korostavat, ettekä huomaa, että viimeiset kolmisenkymmentä tekstiä on vain teidän omia tekstejänne. Tehän täällä korotatte sapattia, emme me. No olihan tuossa loppupuolella ehkä joku adventisti, joka kommentoi, mutta ei hänkään sapattia korottanut.

    Ette ilmeisesti ole tajunnut sitä, että kunnon adventistillekin sapatti voi olla yksi pienimmistä käskyistä. Selvästi suurin käskyistä on rakkaus - rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Ei sapatti pelasta, eikä adventtikirkkokaan pelasta vaan yksin Jeesus.

    Kyllähän Jeesus puhui jotakin siitä, mitä pienenkin käskyn rikkominen merkitsee, mutta en nyt mene siihen, koska sekään ei ole sapatin pitämisen perimmäinen syy. Parempi syy pitää sapattia on se, että sapatti on Jeesuksen lepopäivä, sapatti on lahja, koska lepo on lahja. Jeesuksen tavoin pidettynä sapatti tekee hyvää. Emme pidä juutalaista sapattia vaan Jeesuksen sapattia.

    Ei siinä pitäisi mitään kauheaa olla, että kuuluu porukkaan, joka on nauttinut sapatinlevosta jo vuodesta 4004 e.Kr.

    No tuo oli vitsi. Vastustan hartaasti kaikki 6000 vuoden teorioita.

    Pointtini koskee exadventistiparan ajatuksia koskien 1M 2.2,3 Jumalan sapatinlepoa. Pari kommenttia edesmenneeltä ja aikanaan arvostetulta juutalaisteologilta Umberto Cassutolta. Toimi proffana Jerusalemissa.

    Ensinnäkin tekstin rakenne. Lauseet aukeavat Cassuton mukaan heprealaisessa tekstissä vasta, kun näkee, että siinä on kolme peräkkäistä riviä, joista jokaisessa on seitsemän sanaa ja jokaisessa keskellä kuin laulun kertosäkeenä sana seitsemäs päivä ja jokaisen seitsemäs päivä toteamuksen jälkeen on kuvaus jostakin, mitä Jumala teki.

    Sana sapatti ei tekstissä ole käytössä, mutta verbi - Jumala lepäsi tai Jumala pidättäytyi työstä viittaa siihen.

    Merkittävää on kuitenkin se, mitä ei exadventistiparka kommenteissaan huomioinut vaikka kyse on koko tekstin tärkeimmästä ajatuksesta ja noiden seitsemän sanaisten lauseiden ja seitsemäs päivä sanan kolminkertaisen toiston päätepiste: Ja Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän.

    Kolminkertainen toisto osoittaa Cassuton mielestä tekstin tärkeyden. Tämä on luomiskertomuksen kolmas siunaus ja tähän liittyy vielä sana pyhittää, joka Cassuton tulkinnan mukaan tarkoittaa tämän päivän erottamista kaikeasta arkisesta. Pointti, jonka Cassuto tekee on se, että mitä varten Jumala siunaa ja pyhittää seitsemännen päivän? Itseään varten? Tuskin. Kaikki, minkä hän on tehnyt luomistyössä on ihmistä varten. Luomiskertomuksen kirjoittaja lähtee Cassuton mukaan siitä olettamuksesta, että tämä päiväkin siunattiin ja pyhitettiin ihmistä varten ja on siksi erinomaisen sopiva ihmisen lepopäiväksi. Hän jopa toteaa, että sapatin siunaaminen merkitsee sitä, että kirjoittaja ymmärsi sapatin olevan tarkoitettu kaikille ihmisille - niinkuin monet juutalaisista rabbeistakin opettivat.

    Kai :)
  15. Aihe ei kummittele jatkuvasti kuin tällä palstalla - ei taatusti juuri koskaan tavallisten adventistien päässä.

    Tein joskus 90-luvulla Helsingissä pienen haastattelun vuodesta 1844 ja yksi tusinasta adventistista osoitti jonkinlaista kiinnostusta aiheeseen - hänelläkin ihan myönteinen ote asiaan. Muille aihe ei ollut tärkeä eikä näyttänyt heidän uskolleen suuria merkitsevän. (Ja otos oli henkilöistä, jotka olivat kirkossa esillä maallikko-opettajina tai vastaavissa rooleissa.)

    Kai :)
  16. Kysyn ihan samaa. Miksi joku katolinen pappi olisi adventtikirkossa. Juttuhan ei ole adventiestien harhaluuloja vaan salalittoteoria huuhaa ihmisten harhaluuloja. Onhan näitä eksynyt kourallinen myös vajaan 20 miljoonan adventistin populaan.

    Kai :)
  17. Tämä ei ole kauhean innostava palsta. Keskustelun sävy ei ole ystävällinen. Monilla tuntemillani palstoilla ihmiset kirjoittavat asiallisesti vaikka ovat vastakkaista mieltä. Pieni ripe kristillisyydestä lienee tarttunut. Täällä varsinkin Timon kommentit usein väännetään vaikka kuinka päin tai jopa tulkitaan tavoin, jotka ovat täysin vastakkaisia sille, mitä hän todellisuudessa sanoi.

    No se on eri asia. Exadventistiparka ja kerettiläinen kirjoittavat yleensä asiallisesti - hyvä näin. Tämä on vaikutelmani siitä vähästä, minkä olen täältä viime aikoina lukenut.

    EGWn tekstitulkinnasta en yleensä täällä kirjoita, sen tehkööt muut, mutta EGW asemasta ja opinkohdasta 18 kirjoitan mielelläni, kun sille päälle satun.

    En jaksa tähän ryhtyä viitteitä kaivamaan, mikä on tietenkin vähän puolivillaista kannanottoa, mutta esimerkeissäsi käytät EGWn tekstiä juuri niin kuin hän varoitti ihmisiä sitä käyttämästä. Hän selkeästi opetti, että hänen kommenttinsa jostakin Raamatun tekstistä eivät ole viimeinen sana aiheesta. Hän muutti kantaansa jonkun tekstin tulkintaan (esim. koskien lakia Galatalaiskirjeessä), ja kun häntä siitä arvosteltiin hän totesi, ettei hänen kirjoituksiaan ole tarkoitettu määräämään, mitä Raamattu sanoo tai pysäyttämään omakohtaista Raamatun tutkimista ja paremman merkityksen etsimistä vaan kannustamaan sitä.

    EGWtä ei siis saa näiden hänen omien varoitustensakaan perusteellä käyttää määrittelemään mitään Raamatun yli menevää opetusta.

    Teet lisäksi saman virheen, kuin lähes kaikki EGW arvostelijat tällä palstalla. Luet vain opinkohdan 18 alun, vaikka koko opinkohdan tärkein ajatus tulee tekstin lopussa. Sen mukaan EGWn omat kirjoituksetkin selkeästi osoittavat, että "Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava."

    Tällä adventisteja (tai muitakin) varoitetaan kuvittelemasta, että EGW olisi opin tai Raamatun tulkinnan mitta. Jos joku näin tekee, hän ei ole oikea adventisti. EGWn oikea rooli on innoittaa tai ohjata ihmisiä Raamattuun - ei missään tapauksessa mennä Raamatun yli eikä nousta sen rinnalle toiseksi auktoriteetiksi tai pysäyttää Raamatun tutkimista.

    Pointti on siis se, että nimenomaan et saa opinkohdan 18 perusteella uskoa EGWn tekstiä, jos se mielestäsi on Raamattua vastaan, niinkuin kirjan 3SG 301 teksti on. Tekstissähän on selvästi joko EGWn oma tai tekstin toimittajan virhe. Tai jos mielestäsi Baabelin tornin rakentajien toiminta-aika on pakko lukea EGWltä, lue se jostakin niistä paristakymmenestä muusta tekstistä, joissa hän aiheesta kirjoittaa, koska niissä ajoitus on oikea. Suosittelen kuitenkin Raamatun käyttämistä niinkuin myös opinkohta 18 kehottaa.

    Lisäksi, ja sanon tämän varmaankin kymmenettä kertaa tällä palstalla, jos olet fundamentalisti ja luet kaiken kirjaimellisesti, niin unohda EGW. Fundamentalismi ja EGW tappava yhdistelmä (vaikka niin totta puhuen on fundamentalismi ja Raamattukin - mutta se on tietty eri juttu).

    Ensimmäinen esimerkkitapaus siitä, että Jumala opetti Adamille uhraamisen on mielenkiintoinen sikäli, että kyseessähän on ihan hyvä vanha kristillinen käsitys. Ei missään tapauksessa mikään EGWn tai adventistien idea. Kirjoitin huvikseni englanninkielellä Google hakuun Jumala opetti Aadamia uhraamaan ja sivuja löytyi vaatimattomat 7,2 miljoonaa. Seasta voi hyvän aikaa etsimällä löytää yksittäisen adventistisivunkin, mutta lähes kaikki näyttivät olevan ihan tavallisilta evankelisilta protestanteilla - mukana myös historiallisia viittauksia protestantismin avainhenkilöihin.

    Lisäksi voi aivan hyvin olla hyvä adventisti tai hyvä kristitty vaikka ei tätä tärkeänä pitäisikään. On kuitenkin vaikea ymmärtää Raamatun uhrijärjestelmää, jos lähtökohtana on kuvitelma siitä, että Abel, Nooa tai muut ensimmäisistä uhraajista keksivät koko jutun omasta päästään ja ettei, jos ajatus ollut lähtöisin Jumalalta. Jos ajatus on Jumalalta, olisi outoa, ellei hän olisi antanut tätä vertauskuvaa pian syntiinlankeemuksen jälkeen. Tässä on se vanha protestanttinen logiikka, joka tähän ajatukseen liittyi. Turha yrittää tehdä tästä jotakin EGWn salatiedettä.

    Rauhaa toivottelen!

    Kai
  18. Avioliittohan ei tähän aiheeseen kuulu. Se, ketä suositellaan puolisoksi, ei ole indikaattori siitä, miten adventtikirkkoon kuuluvat normaalisti suhtautuvat niihin, jotka eivät kirkkoon kuulu. Totta kai adventtikirkko suosittelee avioliittoa toisen adventistin kanssa.

    Mutta niin opetustyössäni kuin siinä vähässä avioliittoonvalmeuntautumisneuvonnassa, mitä olen itse antanut, olen aina todennut, että kukaan ei missään, milloinkaan eikä koskaan saa kuvitella, että puolisokandidaatin kuuluminen adventtikirkkoon olisi pieninkään tae onnesta ja muusta yhteen sopimisesta. Onnistuneen avioliiton edellytykset ovat suurimmalta osin muissa asioissa. Tämä on mielestäni niin itsestään selvää, että voisi kuvitella ainakin nuorten sen ymmärtävän (vaikka palstan vanhemmilla olisikin tämän kanssa vaikeuksia). Olisi varmaankin tosi hauskaa, jos kaikki adventistinuoret löytäisivät adventistipuolison. Käytännössä näin ei kuitenkaan käy. Jatkuvastihan sitä kuulee kuinka jonkun jäsenen tai seurakunnan vanhimman tai kirkon työntekijän jälkikasvu menee naimisiin luterilaisen, helluntailaisen tai vain ihan tavallisen maallistuneen suomalaisen kanssa. Eikä siitä kukaan tee kirkossa numeroa. Ehkä juuri siksi tämän palstan adventistien avioliitoista kirjoittajat ovat niin tyystin pihalla.

    Kai
  19. Ehdottaisin veli ilmiantajalle, että palaa 2000 luvulle. Ja muillekin.

    Jos oikein käytän mielikuvitusta, voisin kuvitella, että ehkä vielä 60 -luvulla joku tavallista äkkiväärempi pastori olisi jostakin määrätystä opillisesti tietävästä tai puhujalahjoiltaan taitavasta kirkosta eronneesta varoitellut. Mutta nyt? Missä on sellainen adventisti tai pastori, joka sanoo, ettei saa pitää yhteyttä kirkosta eronneisiin???? En ole kuullut. Mielikuvitukseni ei riitä sellaisen kuvitteluun. Ja olen sentään yli 40 vuotta ollut pastorina ja yli 20 vuotta opettanut pastoreita. Minun neuvoni on aina ollut juuri päinvastainen. No varmaankin, jos joku toimii toisin, ei uskalla tulla sitä minulle kertomaan... :D

    Kai
  20. Voi sentään. Ketähän tässä hahmotushäiriöt vaivaavat??

    Mitä minä sanoin. Ero voi olla vaikeaa niille, joiden maailma on mustavalkoinen tai joille elämä muutenkin on vaikeaa.

    Esitetyt väitteet ovat ovat sen verran kaukana minun kokemuksestani, etten edes yritä vastata. Kyllähän kirkko tai sen jäsenet ovat onnistuneet tai varmaan tulevaisuudessakin onnistuvat tekemään eroon johtaneita tyhmyyksiä, mutta silti välit ystäviin tai sukulaisiin yleensä säilyvät kunnossa.

    Totean vain, että aika mielenkiintoisten adventistien kanssa olette olleet tekemisissä. :)

    Uskontopsykologia on muuten ihan asiallinen tieteellinen tutkimusala ihmisten uskonnollisista kokemuksista ja niin kirkkojen jäsenenä olosta kuin kirkoista eroamisesta on tehty tutkimuksia eri uskonnollisten yhteisöjen, myös adventtikirkon, piirissä. Oikeaakin tietoa jossakin on. Pitäisi vain kaivaa se esille.

    Kai
    21. 27 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt