kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Eiköhän tästä parhaiten päästä eteenpäin, jos kaupunki onkin puutarha (Eden uudessa kaavussa???) ja kuvaus vertauskuvallinen.

    Kun ajatellaan nykyajan suurkaupunkeja, puhutaan kivierämaista eikä useimpien ihmisten mielestä kulta/helmi/kristallierämaa tunnu läheskään yhtä houkuttelevalta kuin vaikkapa rauhallinen järvimaisema tai puutarha. Eivätköhän nämä jälkimmäiset ole niin Luojan parhaita luomuksia.

    Käänsin tuon aiemmin mainitun Paulienin kirjan ja pidän sitä erinomaisena kirjana, joka avaa ihan uusia näköaloja adventtikirkonkin menneeseen jämähtäneisiin tulkintoihin.

    Kai
  2. Kyllähän Jeesuksen työstä, rististä, armosta, tuomiosta, takaisintulosta, taivaasta, pelastuksen tarpeellisuudesta ja synnin vaarallisuudesta saa ja täytyy puhua. Saa puhua myös vuodesta 1844 jos osaa liittää sen johonkin edelläluetelluista. Jos ei olaa, parempi olla vuodesta hiljaa. Harvat osaavat.

    Monet adventistit ovat tämän jotenkin ymmärtäneet ja ehkä siksi eivät puhu vuodesta kovin paljon. Nimimerkki "Kyllä kuulee", on varmaankin sattunut käymään Jumalanpalveluksen yhteydessä pidettävässä Raamatuntutkistelussa, jossa perinteisesti asiaa käydään läpi vähintään kerran vuodessa ja jossa siihen saatetan ohimennen viitata useamminkin. Mutta saarnoissa - minun kohdallani viimeksi, aiheesta kuulin, niinkuin kerroin, ehkä noin 12 vuotta sitten.

    Kai
  3. Tähän pitäisi oikeastaan vastata vastakysymyksellä. Missä on sellainen adventisti, joka vaahtoaa vuodesta 1844? Viimeksi kuulin aiheesta saarnan Thaimaassa joskus 2000 -luvun alkupuolella. Puhujaa oli pyydetty aiheesta puhumaan ja vaikutus oli maaginen. Ennätysajassa noin puolet yleisöstä oli syvässä unessa ja loppujen tyhjä harhaileva katse kertoi, etteivät tajunneet sanaakaan siitä, mistä pastori puhui. Oli niin vaikuttavaa, että otin salaa useita valokuviakin. Kirkon nukkuva johtaja ja hänen takanaan unessa oleva seurakunta. Otsikoksi voisi laittaa adventtikirkko ja vuosi 1844.

    Oletan yksinkertaisimpienkin adventistien ymmärtävän, ettei vuodella 1844 ole mitään pelastusmerkitystä. Eivät olisi voineet valita parempaa hetkeä nokosilleen...

    Minulla on kyllä ehdotus. Kirkon vastustajille se on, että he luopuvat vuodesta 1844 puhumisesta, koska normaaleille kirkon jäsenille vuosi ei paljoa merkitse. Adventtikirkkohan ei yhteisönä voi mainitusta vuodesta luopua, koska se on osa kirkon historiaa. Opinkohtiin tarkka vuosiluku ei kuitenkaan mielestäni kuulu (voisi olla niissä kaikkien innolla lainaamissa opinkohtien selityksissä :) , koska opinkohdat ovat sitä parempia, mitä yksinkertaisempia ovat ja mitä paremmin ne osuvat asioiden ytimeen. Vuosiluku ei voi olla minkään asian ydin.

    Kai
  4. En nyt oikein ole jaksanut näitä historia juttuja käydä läpi, kun en muutenkaan kovin kiihkeästi palstaa seuraa. Constantinut käytti arvonimitystä Pontifex Maximus - niinkuin keisarit ennen häntä olivat tehneet. Hän suosi kristittyjä ja sekaantui kirkon asioihin. Ehkä hän oli mielelltään kristitty, mutta kastetta hän ei ottanut ennenkuin tajusi olevansa kuolemansairas vuonna 337. Hän ilmoittautui katekumeeniksi (kasteoppilaaksi), mutta halusi tulla kastetuksi Jordan virrassa. Hän ei kuitenkaan ollut enää siinä kunnossa, että olisi pystynyt sinne asti matkustamaan. Matka kuitenkin pysähtyi pian Konstantinopolista lähdön jälkeen Nikomediaan ja Konstantinut pyytää kastajaksi areiolaisen piispa Eusebius Nikomedialaisen, vaikka oikeaoppisiakin kastajia olisi ollut saatavilla.

    Tästä pääsenkin siihen, mikä "historia tutuksi" kirjoittajan tekstissä pisti silmään ja mitä epäilen. Aika vaikea kuvitella, että kastamaton henkilö kutsuisi itseään nimellä Vicarius Christi. Jotkut yrittävät tehdä hänestä ensimmäistä paavia, mutta ei hän millään titteleillä komennellut valtakunnan johtavia piispoja tai patriarkkoja vaan yksinketaisella keisarin arvovallalla. Muutenkin luulen, että Pontifex Maximus ja Vicarius Christi yhdistelmä, josta monet kyllä tekevät ison numeron, ei ihan ansaitse kaikkea sitä hypeä, mitä esim adventistit ovat tästä nimestä tehneet.

    Konstantinuksen ja Vicarius Christi yhdistelmä tulee nk. Konstantinuksen lahjakirjasta, jolla ei ole mitään tekemistä Konstantinuksen kanssa. Kyseessä on keskiaikainen väärennös, johon vanhin viite on paavi Hadrianus I kirjeessä ja johon ensimmäisenä paavi Leo IX perustaa arvovaltaansa Mikael Kerularioksen Konstantinopolin patriarkalle viemässä kirjeessä v. 1054, jolloin idän ja lännen kirkkojen tiet lopullisesti erosivat. Tärkeä lahjakirja, kun jakoi kristikunnankin kahtia. Silti Donatio Constantini on väärennös ja osoitettu sellaiseksi moneen kertaan - osin jo ennen kuin paavi Leo ehti sillä Patriarkkaa herjata.

    Termi Vicarius Christi on käytössä jo ennen Konstantinusta. Esim. Antiokian piispa Ignatios kirjeessään Magnesialaisille käyttää termiä Pietarista (kirje on jostakin vuoden 100 paikkeilta).

    Eihän tällä mitään merkitystä ole - kunhan vain teki mieli jaaritella.

    Kai :)
  5. En alkuunkaan epäile evoluutiota tutkivien tiedemiesten viisautta tai vilpitöntä pyrkimystä tarkkuuteen. Kysymys on pikemminkin siitä, että se vähä, mitä olen evoluutiota selittävää kirjallisuutta lukenut, ei ole vastannut muutamaan yksinkertaiseen mielestäni perustavaa laatua olevaan tietoteoreettiseen kysymykseen. Kreationistinen kirjallisuus ei sekään edes yritä niihin vastata.

    Voisin tietenkin tutkia asiaa enemmän ja vastata niihin itse :) mutta olkoot. On parempaakin tekemistä. Voin vaikka mennä ruuvailemaan uuden terassin lautoja.

    Vaikka ette kannasstani pidä, olen kuitenkin toistaiseksi päättänyt siinä pysyä - kunnes jostakin tulee niin fiksu evolutionisti tai kreationisti, että sattuu selvittämään niitä näkökulmia, jotka tässä asiassa ovat minulle merkityksellisiä.

    Täällä en ole ajatellut tästä keskustella enempää, säästän nämä herkut vaikkapa saunailtoihin kavereiden kanssa.

    Ilmiantaja on huolissaan Raamatun sukuluetteloista. Ihan turhaan. Raamatussa on nelisenkymmentä sukuluetteloa. Niihin liittyy monia mielenkiintoisia piirteitä, jotka voi ymmärtää vasta, kun tutkii ne tarkkaan, panee rinnakkain, katsoo miten epä kirkonkirjata/väestörekiserimäisesti ne on kirjoitettu. Siis tylsintä mahdollista hommaa. Tämäntapainen työ kuitenkin osoittaa, että sukuluetteloillakin on joku alkuperäinen tarkoitus. Niissä mainituilla vuosilla on tarkoitus. Tämä tarkoitus on kuitenkin sellainen, ettei se fundamentalistilukijalle voi aueta.

    Sukuluetteloistaa on aukkoja, niissä on eroja. Niiden aikamääreissä on symboliikkaa (esim. 1 Mooseksen kirjassa kaikki ikämääreet ovat viidella jaollisia tai niissä on viidellä jaollinen luku + 7 jne.). Iät ovat myös erilaisia eri käsikirjoituksissa... Henkilöitä adoptoidaan sukuluetteloihin.

    Kaikki tämä on siksi, että fundamentalistisimmatkin tajuaisivat, että Paavali on tosissaan, kun varoittaa uskovia sekaantumasta sukuluetteloihin.

    Uskon Paavalia. Kukaan ei ole vielä tehnyt sellaista kronologiaa, jota ei voisi parilla faktalla puolessa minuutissa kumota. Koska Jumala on nähnyt hyväksi antaa meille tällaisen Raamatun, voin vain päätellä, ettei sukuluetteloita ole tarkoitettu olemaan viimeinen sana maailman luomisen ajankohdan määrittelyssä. Paavali on oikeassa, niistä kannattaa pysyä erossa. :)

    Kai
  6. Aloin jo kerran kirjoittaa vastausta tehtyyn kysymykseen, siis jo silloin, kun viestiketju oli vielä elossa. Kiireiden vuoksi se jäi puolitiehen. Laitan nyt lyhyen version tähän, täytyyhän kunnioittaa sitä, että kantaani ihan asiallisesti kysytään.

    1. En kannata teististä evoluutiota. Uskon kuitenkin, että ihan elävässä ja aidossa uskossa olevat voivat teististä evoluutiota kannattaa. Tunnenkin sellaisia - myös adventisteja (vaikka eivät juuri kirkossa kantaansa tuo esiin).

    2. En kannata myöskään 6000 vuoden teoriaa. Pidän sitä epäraamatullisena ja vastustettavana oppina, vaikka uskonkin, että ihan elävässä ja aidossa uskossa olevat ihmiset voivat uskoa siihen, että Jumala loi kaiken 6000 vuotta sitten (enkä ole pelännyt tuoda kritiikkiäni 6000 vuotta vastaan esiin myös kirkossa/opetuksessani).

    3. Mitä sitten kannatan? Sitä, että Jumala loi. Luomisen mekanismin ja tarkan ajankohdan suhteen olen, samoin kuin George Knight, joka kuulunee kirkon johtaviin ajattelijoihin, agnostikko. En väitä tietäväni luomisen mekanismia enkä myöskään sen tarkkaa aikaa.

    Syy tähän on selvä. Tietoni fysiikasta, biologiasta, genetiikasta, geologiasta tai paleontologiasta eivät riitä ottamaan järkevää kantaa siihen, miten Jumala loi. Epäilen, että ennakkoasenteet ja kehäpäätelmät vaivaavat evoluutiotiedettä. Mutta tasapuolisuuden nimessä minut täytyy myös epäillä, että ennakkoasenteet ja kehäpäätelmät vaivaavat kreationistista tiedettä. Siksi valitsen olla uskomatta kumpaankaan.

    Tiukinkin 6000 vuoden historian kreationisti tulkitsee jotakin luomiskertomuksessa vertauskuvallisesti ja teistiseen evoluutioon uskova tulkitsee lähes kaiken luomiskertomuksessa vertauskuvallisesti. Sen ratkaisemiseen, mikä on vertauskuvallista ja mikä kirjaimellista tarvittaisiin sellaista tietoa, jota minulla ei ole. Näin ollen voin hyvillä mielin pitää rakkaina uskonveljinä niin niitä, jotka uskovat kovin lyhyeen historiaan kuin niitäkin jotka kannattavat teististä evoluutiota.

    Loppusana: Luonto ei valehtele. Fossiilit ja muut havainnot osoittavat kiistatta, että jonkinlaista kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu. Kaltaiseni epätieteellinenkin havainnoitsija joutuu myös pitämään aika selvänä sitä, ettei kaikkea löytynyttä voi järkevästi yrittää mahduttaa 6000 vuoteen. Mitä kauemmas ajassa taaksepäin mennään sitä suurempi virheellisten päätelmien riski on niin naturalistiseen maailmankuvaan kuin yliluonnolliseen uskovien tutkijoiden kohdalla.

    Tieteelliset tulkinnat eivät synny tyhjiössä eivätkä tieteelliset mullistukset, jotka kääntävät selvänä ja varmana pidettyjä asioita ylösalaisin, ole harvinaisia. Tieteen ja Raamatun opiskelu voi tietenkin tulevaisuudessa antaa minulle selkeämmän kannan, mutta nyt tyydyn uskomaan luomiseen ilman, että tunnen tarvetta sanoa aiheesta paljoa enempää.

    Kai
  7. Totta varmaankin se, etteivät ismit ole muuta kuin ihmisten selityksiä - voivat olla hyviä tai huonoja, mutta ilman yhtään selitystä voisi olla vaikea elää. Kunnioitettavaa kuitenkin pyrkiä siihen, että ei olisi selitysmalleista riippuvainen - ja sitä ajattelinkin veli Bushmannin tarkoittavan.

    Mieleen tuli vielä jatkoa: materialismi, intellektualismi, naturismi on ehkä tätä lukevien piirissä harvinaista, mutta naturalism (hmmm... lieneekö oikea muoto) on taas kaiken tieteen perusta. & cetera.

    Joissakin kielissä saa aatteeseen kuin aatteeseen ismi päätteen. Suomen kieli taipuu tähän paljon englantia ja jonkunverran ruotsia huonommin.

    Kai
  8. No voi sentään. Ai oli se ajatus Ellen Whitelta! Minä kun olin ihan varma, että näin sen Gerhard von Radin 1. Mooseksen kirjan kommentaarissa (muuten yksi parhaista!).

    En edes tienyt, että sama ajatus voisi olla jossakin Whiten kirjoituksessa, mutta ehkä nimimerkki "väkisin sovittaminen" voi minua tässä suhteessa valistaa, kun näyttää tuntevan ne minua paremmin.

    Valoisaa, iloista, raitista ja leppoisaa juhannusta itse kullekin toivottaen.

    Kai
  9. Ilmiantajalle tiedoksi, että Lähi-Idän ihmisiin kohdistuva kulttiin (=jumalanpalvelukseen/uskontoon liittyvä) uhraaminen kohdistui yleensä oman kansan jäseniin, kuninkaan, ylipapin tai jonkun johtavan henkilön lapseen. Aloituskirjoitus ja myöhemmin esille tullut tapaus Jeftan tyttärestä, koskevat tällaista uhraamista ja varsinkin Aabrahamin tapaus on sitä vastaan ja Jeftan tyttären kertomusta voi pitää varoittavana esimerkkinä ihmisuhreja vastaan.

    Sotien uhrit ja mahdolliset VTn ajan kansanmurhat ovat taas ihan oma lukunsa ja kysymys siitä, miksi sen ajan sodat niin Israelin kuin muidenkin puolelta olivat aika julmia (niin taitavat nykyisetkin sodat olla???), ansaitsee erillisen keskustelun.
    Sodan tuputtaminen uhrikeskusteluun on vain kahden erilaisen asian sekoittamisesta.

    Kai :)
  10. Bushmannilta hyvä aloitus, osoittaa kuitenkin Raamatunlukua, jossa ei tajuta, mitä kertomuksella sanotaan. Antiikissa oli iihmisuhreja, ei suuria määriä, mutta Israelin naapurikansojenkin parasissa uhrattiin varsinkin kriisitilanteissa ihmisiä.

    Kertomuksen alkupuolella Aabraham sanoo osan kertomuksen pointtia Iisakille: Jumala katsoo itselleen karitsan syntiuhriksi. Aabraham tunsi, että Jumala pyysi häneltä suurinta uhria, mutta Jumala ei halua suurinta uhria vaan itse valitsemansa uhrin.

    Tämä kertomus kokonaisuutena on ihmisuhreja vastaan. Jumala opetti Aabrahamille ja kertomuksen kautta koko Israelille, että koskaan ei tarvita muuta uhria kuin se, minkä hän on asettanut. Ihmisuhrit eivät ole osa Jahven palvelusta.

    Tässä kontekstissa kertomus kääntyykin myönteiseksi. Kuva Jumalasta estämässä ihmisuhrin on tarkoitus jäädä päällimmäiseksi.

    Kai
  11. Liberaaliteologian oppitunti:

    Hyvä veli Bushman, kunnon kriittinen Raamatuntulkinta lähtee aina siitä, mikä tekstin kokonaistarkoitus on. Tälle kertomukselle useimmat liberaalit eksegeetit antavat yhden aivan selvän merkityksen. Tarkoitus on mollata moabilaisista ja ammonilaisista, joiden kanssa oli vihollisuuksia, että kyllä te vähän sukulaisia olette, mutta huoranpenikoita - no siis insestin tulosta.

    Joka vähänkään ymmärtää lähi-idän kulttuuria, tajuaa että äidin huorittelu on pahin mahdollinen solvaus. Tällaisen tulkinnan mukaan sukuluetteloita tai kansojen alkukertomuksia ei ole tarkoitettukaan otettavaksi kirjaimellisesti. (Ja tästä ei kirjaimellisuudesta on esimerkkejä niin Raamatusta kuin Raamatun ulkopuoleltakin, esim Raamatussa Kaalebille on kahteen suuntaan menevä sukulinja - alkujaan kenissiläinen mies adoptoitiin Juudan heimoon ja saiuuden kantaisän). Sukuluetteloiden ja kansojen syntykertomusten päämäärä tällaisen tulkinnan mukaan oli siis kertoa ketkä ovat meidän kavereita ja ketkä eivät.

    Vilkaisin pari kriittistä kommentaaria. Gunkelin mukaan kyseessä oli vanha luomiskertomuksen tai vedenpaisumuskertomuksen jälkitilanteeseen liittyvä kertomus ajalta, jolloin ihmisiä oli vähän, joka adoptoitiin tähän solvaamaan moabilaisia ja ammonilaisia, Skinnerin mukaan kertomus liittyy johonkin paikalliseen luolakulttiin ja napattiin sieltä solvaamaan moabilaisia ja ammonilaisia ja von Rad puolestaan lähtee siitä, että kyseessä on vanha moabilais/ammonilaislegenda, jossa korostettiin sitä, että heidän kansansa alkuperä oli puhdas, kun heimo syntyi perheen sisällä, mutta jossa kyseessä ei välttämättä ollut sukurutsa, koska ammonilaistan sanan kantasana tarkoittaa setää tai muuta lähisukulaista, mutta ei alkujaan isää. Tämän kertomuksen israelilaiset sitten käänsivät poliittisiin tarkoituksiinsa.

    Eli kunnon liberaalitulkinta ei näe mitään raiskauskertomusta vaan solvauskertomuksen, johon on ympätty jostakin saatu ja ehkä muokattu vanha legenda.

    Konservatiivisen tulkinnan oppitunti:

    Koska veli Bushman on ntyt kuitenkin alkanut tulkita kertomusta konservatiivisemman ja kirjaimellisemman mallin mukaan, mikä tietenkin on ilahduttavaa, täytyy ensin todeta, että tulkintasi selvästi perustuu siihen, ettei sammunut pysty seksiin. Ehkä ei pystykään. En tiedä, enkä ole selvittänyt. Mutta missä kohtaa kertomusta sanotaan, että isä sammui.

    Siinähän sanotaan, että tytöt juottivat isän humalaan. Vaikka alkoholi ei seksiä paranna, ei kai kukaan täysjärkin väitä, etteivät jotkut (eivät kaikki) tukevassakin kännissä olevat miehet ole koskaan seksiin pystyneet?? Jos näin väitätte saatte kirjoittaa paljon historiaa uudelleen.

    Kertomuksessa kerrotaan tyttöjen juottaneen isänsä kunnon humalaan. Sitten isä menee nukkumaan. (Tyttö voi vielä vähän meikata itseään tai laittaa hiuksiaan eri malliini...) Tyttö käy isän viereen ja kertomus voi jatkua aivan sellaisena kuin se Raamatussa on. Aamulla isä ei tiedä näkikö unta vai ilmestyikö jostakin kaunis vaimon korvike hänen vierelleen.

    Lootin perhe menetti omaisuutensa Sodoman tuhossa ja taisi mennä moraalikin samassa syssyssä.

    Jos Raamatun kertomuksia aletaan kääntää johonkin muuhun muotoon, siihen pitäisi aina olla joku syy, eikä tässä mitään pakottavaa syytä ole.

    Miksi Raamatussa sitten on moraalista rappiota kuvaavia kertomuksia? Varoitukseksi? Ehkä vain kertomaan kiinnostuneille, mitä joskus tapahtui? Ehkä laajempaan kokonaisuuteen liittyy opetus siitä, miten Jumala toimii enemmän taustalla kuin aktiivisesti suurella ryminällä joka tilanteessa niinkuin monet opettavat? Ehkä jotakin muuta? Tai kenties jotkut tällaisistä kertomuksista (tuskin tämä) on kirjattu muistiin kutsumaan langenneitakin armoon, jota pahimmillekin riittää.

    Kai
  12. Veli Bushmannilta taisi jäädä huomaamatta, että adventistit olivat mukana ihan ensimmäisessä löytämässäni kirkkojen rukouksessa ja osallistui Nigerian kristillisten kirkkojen rukoukseen tyttöjen puolesta.

    Wilson saattoi olla myöhässä - tai sitten ei. Päivämäärä oli uutisen päivä, ei itse rukouksen päivä.

    Olihan esitykseni vähän surkea, mutta ei sinunkaan juttusi mitenkään älyn riemuvoitolta tuntunut. Kun monet eri kirkkoihin kuuluvat kristityt ja vielä muslimitkin rukoilevat tyttöjen puolesta, niin adventistien uskossa ja Jumalassa täytyy olla jotakin vikaa???

    Ilmiantaja tietenkin on vakuuttunut siitä, että adventisteilla on oma Jumala. Minä taas olen vakuuttunut siitä, että adventisteilla on sama Jumala kuin kaikilla muillakin kristityilla katolisia myöten. Ja mahtuu saman Jumalan piiriin juutalaisuus ja vaikka koko Tellus. Mutta onhan se todettu ennenkin, että puhumme eri adventismeista.

    "Mikä ettei" ystävällisesti toteaa, että tyttöjen puolesta rukoillaan rahan kiilto silmissä. Ehkä hän voisi kertoa, montakohan senttiä tämä rukous on kirkon lakkareihin tuonut?

    Voisin tässä samalla valistaa tätä Ilmiantajan vakioteeman vienyttä, että adventtikirkko on sikäli outu rahankeruulaitos, että isoilla pomoilla on vain muutaman pitsan verran parempi palkka kuin tavallisilla rivipastoreilla. Jos joku johtajista tai varajohtajista asuu virka-asunnossa, se on tavallinen USAlainen esikaupunkirötiskö. Kenelläkään ei ole virka-autoa tai autonkuljettajaa, ei privaattilentokonetta tai jahtia. Ja tätä tavallista keskiluokkaista johtoporrasta pidetään yllä USAsta, eikä missään mainittavissa määrin Suomesta tulevilla rahoilla.

    Sitäpaitsi toisin kuin muut vapaat seurakunnat, adventtikirkko on pastorien ja rahan suhteen samaa sukua kuin luterilainen kirkko. Sama palkka pastorille tulee on hän pienessä tai suuressa seurakunnassa, maksetaan hänen kirkossaan kymmenyksiä tai kolehteja vai ei, tai kastetaanko kirkkoon ketään tai ei. Koska rahojen kinuaminen ihmisiltä on rasittavaa, tuskin kukaan adventtikirkon pastoreista viitsii koskaan pyytää keneltäkään mitään - kun se palkka tulee muutenkin. Totta, tämä on vähän raadollinen kuva, mutta ehdottaisin sellaista, että joku käy vuoden numerot Nykyaikaa ja vuoden numerot minkä tahansa herätysliikkeen, vapaan kirkkokunnan tai lähetysjärjestön vuoden lehtiä. Luulen, että rahapyyntöjen frekvenssi adventtikirkossa on vain murto-osa pahimmista. :)

    Kai
  13. En ole ihan varma, että tulkintasi 5 vuoden komiteatyön tuloksista on aivan oikea. Se on Cottrellin ja ehkä Des Fordin käsitys siitä, mitä tapahtui. Koska en ole komitean aineistoon koskaan tarkemmin perehtynyt, en osaa ottaa siihen kantaa toisten tekemien kannanottojen perusteella. Pitäisi saada ensikäden tietoja. Härkää sarvista.

    Des Fordista olen aina pitänyt ja oli sääli, ettei kirkolta löytynyt taitoa selvitä tilanteesta muutoin kuin kärjistämällä asia ja häätämällä Ford työstään.

    Jos salaliittoteorioihin uskoisin (en usko) päättelisin 1900 -luvun alkuvuosikymmenille haikailevien repristinaatioadventistien miettineen, että evankelinen Ford oli vanhakantaisen adventismin pahin uhka. He järjestivät Fordille ansan, johon hän lankesi ja pääkonferenssi meni suin päin perässä samaan syssyyn. Mutta, kuten sanottu, en salaliittoteorioihin usko.

    Kai
  14. Aikajana:

    14.4. Boko Haram kaappaa yli 200 koulutyttöä.

    Huhtikuussa ja toukokuussa laajalti lehdistössä: Tyttöjen vanhemmat pyytävät ihmisiä rukoilemaan tyttöjen vapauttamiseksi.

    Huhtikuun loppu. Nigerian kristittyjä pyydetään kolmen päivän paastoon ja rukoukseen tyttöjen puolesta. (Uutinen Adventist Reviewsta.)

    Huhti/toukokuun vaihde: Nigerialainen muslimijohtaja Sa’ad Abubakar III, Sokoton sulttaani pyysi ihmisiä rukoilemaan tyttöjen ja heidän pelastusyritystensä puolesta.

    7.5. Nigerialaiset katoliset pyytävät katolisia Isossa Britanniassa rukoilemaan tyttöjen puolesta.

    7.5. Vainottuja kristittyjä auttava yhteiskristillinen järjestö Barnabas Aid pyytää kristittyjä rukoilemaan tyttöjen puolesta.

    8.4. Nigerian luterilaiset ilmoittavat rukoilevansa tyttöjen puolesta.

    9.5. Uutinen, jonka mukaan Nigerian muslimit rukoilevat tyttöjen puolesta.

    9.5. Anglikaaniset arkkipiispat Etelä-Afrikasta, Brasiliasta, Uudesta Seelannista ja Canteburyn arkkipiispa kertovat rukoilevansa tyttöjen puolesta ja pyytävät myös muita yhtymään rukoukseen.

    9.5. Episkopaalisen kirkon johtaja pyytää rukouksia tyttöjen puolesta ja naisten paremman kohtelun puolesta.

    9.5. Suunnitelma suuren yhteiskristillisen rukoustilaisuuden järjestämiseksi tyttöjen puolesta Uudessa Seelannissa.

    10.5. Michele Obama pyytää amerikkalaisia rukoilemaan tyttöjen puolesta.

    10.5. World Vision pyytää kanadalaisia rukoilemaan tyttöjen puolesta.

    10.5. Britanniassa asuvat nigerialaiset (kristityt ja muslimit) kertovat rukoilevansa tyttöjen puolesta.

    11.5. Paavi rukoilee tyttöjen puolesta.

    11.5. Turkkilainen muslimijohtaja Gülen ilmoittaa rukoilevansa tyttöjen puolesta ja pyytää muita islaminuskoisia yhtymään rukoukseen.

    12.5. Metodistikirkko (United Methodist Church, USA) julkistaa rukouksen tyttöjen puolesta.

    12.5. Kaikissa Nigerian kirkoissa pyydetään ihmisiä rukoilemaan tyttöjen puolesta.

    13.5. Nigerialaiset kristityt ilmoittavat järjestävänsä kansallisen rukouspäivän kaapattujen tyttöjen puolesta.

    13.5. Luterilainen maailmanliitto vetoaa ihmisiin, että he rukoilisivat tyttöjen puolesta.

    15.5. Uutiset kertovat baptistikirkoissa rukoillun tyttöjen puolesta.

    15?.5. Nigerian helluntailaiset rukoilevat tyttöjen puolesta. Brittiläiset, afrikkalaiset, amerikkalaiset jne. helluntailaiset ilmoittavat rukoilevansa tyttöjen puolesta.

    18.5. Atlantan metodistikirkko järjestää rukousvalvojaiset tyttöjen puolesta.

    21.5. Christian Reformed Church tekee rukousvetoomuksen tyttöjen puolesta.

    31.5. Adventist Review: Adventisteja pyydetään rukoilemaan ja Ted Wilson rukoilee tyttöjen puolesta.

    Nämä siis näytteinä 1.1 miljoonasta webbisivusta, joissa sanotaan jotakin nigerialaisista kaapatuista koulutytöistä ja rukouksesta.

    Bushman ja Ilmiantaja esittävät, että on jotenkin adventistien tai adventistien Jumalan vika, että tytöt eivät vielä ole vapaina. Voisikohan vaikka evoluutiojumalalta pyytää veljille vähän parempaa logiikkaa. Sieltä vastausta odotellessa voisin suositella vaikka C.S. Lewisin kirjaa Problem of Pain hyvänä kristillisenä näkökulmana kärsimyksen ongelman ymmärtämiseksi.

    Toivottelen empatiaa näitä tyttöjä ja kaikkia kärsiviä ihmisiä kohtaan mutta samalla kaikkea hyvää kesäänne.

    Kai
  15. Kun joku sekopaa tappaa toisen ihmisen, hän ei yleensä tapa toista siksi, että on adventisti tai whitlainen tai helluntailainen tai luterilainen tai suomalainen tai mitä muuta tahansa - vaan siksi, että jotakin on ollut tai mennyt rikki ihmisen psyykessä niin ettei pysty itseään kontrolloimaan.

    Tietenkin joidenkin ihmisryhmien sisällä väkivaltarikollisuutta voi esiintyä enemmän kuin toisten, mutta sillä, että olet löytänyt jonkun adventistiporukan, jossa ehkä oli white pingoitusta (kun luin tapauksesta en löytänyt mitään Whitesta???) ja jossa joku on tehnyt murhan, ei tällainen yksittäinen tapaus kerro mitään siitä, millaisia adventistit ovat yleensä suhteessa Whiteen ja suhteessa väkivaltaan.

    Jos tarkoitus oli sanoa, että adventistien piirissä on suhteellisesti enemmän väkivaltarikoillisuutta kuin vaikkapa luterilaisten tai ateistien parissa - mieti uudelleen. Eiköhän asia sittenkin liene päinvastoin???

    Kai
  16. Nimimerkki "kertoivat minulle" toivoo selitystäni tutkivasta tuomiosta. Olen sen muutaman kerran tällä palstalla esittänyt ja seuraus on aina ollut se, että keskustelu loppuu välittömästi. Kun tutkivan tuomion vastustajat, jos Raamattuun uskovat, joutuvat toteamaan uskovansa myös minun versiooni tutkivasta tuomiosta he äkkiä häviävät viestiketjusta. Minun tuomioselityksessäni ei Danielilla tai vuodella 1844 ole erityistä roolia vaan sen perustana on yksinkertainen Jeesuksen opetus.

    Mutta en nyt lopeta tätä keskustelua tällä kertaa, kun on muuta tekemistä.

    Ilmiantaja vakuuttaa, että adventismi kuitenkin "lepää vankasti" EGWn hartioilla. Tämä vaatii pienen kommentin.

    Kun adventtikirkko syntyi mitään, ainakaan opillista, ei levännyt EGWn harteilla. Vasta, kun sapattia pitävä adventismi on porskuttanut kolme-neljä vuosikymmentä EGWn rooli vähitellen vahvistui. Hänen kirjojaan julkaistiin ja johtavat veljet vakavalla naamalla kuuntelivat, mitä hän neuvoi tekemään tai jättämään tekemättä, vaikka usein pian toimivat juuri toisin kuin hän neuvoi. Tässä vaiheessa EGW käy kuudetta kymmenettä...

    Vuoden 1888 Minneapolin kokouksen jälkeen EGWn rooli kasvaa entisestään. EGW tukee alkanutta uskon vanhurskauden herätystä ja johtajia alkaa sen verran pelottaa, että lähettivät EGWn liki kymmeneksi vuodeksi Australiaan. Kun EGW palaa, hän jälleen vaikuttaa voimakkaasti. Hänellä oli merkittävä rooli kirkon organisaation uudistamisessa ja hänellä on uusia suosikkeja (uskon vanhurskautta korostaneita ja uusia toimintamenetelmiä etsiviä henkilöitä), joita hän toivoo kirkon hallintoon. Mutta eivät hänen suosikkinsa kovin korkealle nousseet ja nyt EGW käy kahdeksatta kymmenettä... Hän on vanha ja vetäytyy hiljaisempaan elämään Kaliforniaan.

    Se EGWn harteilla lepäävä adventismi, jota veli ilmiantaja korostaa, syntyy 1920 ja 1930 -luvulla. Tässä vaiheessa Sapatin tutkistelut alkavat olla täynnä EGW sitaatteja. Eletään fundamentalismin vahvaa nousua ja vaikka EGW oli kirjoittanut literalistista Raamatuntulkintaa ja omien tekstiensä tulkintaa vastaan, fundamentalistit kaappasivat adventtikirkossa vallan. Tämän liikkeen henki on se, jonka ilmiantajakin adventtikirkossa tuntee ja se on vaikuttanut Suomessakin aika voimakkaasti vielä 1900 -luvun loppupuolelle saakka. Se on sitä adventimia, joka toistaa EGW sitaatteja, puhuu usein pedon merkistä ja muiden kirkkojen huonoudesta ja adventtikirkon hyvyydestä.

    Saattaa olla, että Ted Wilson jossakin pienessä määrin edustaa 1900 -luvun alkupuoliskolle kaipaavaa repristinaatioadventismia. Suomessakin voi joku yksittäinen jäsen sitä kannattaa, mutta valtaosalle tämän päivän adventisteja, niin nuorille kuin vanhoillekin, uskon perusta on yksinkertainen luottamus evankeliumiin ja huomattavasti aiempaa yksinkertaisempi versio adventismista, joka ei lepää sillä tavalla EGWn harteilla kuin ilmiantaja kuvittelee kaiken adventismin lepäävän.

    Jotkut pitävät tätä adventismin vesittämisenä, minä näkisin, että se on paluuta 1950 -luvulta 1850 -luvulle - alkuperäisen adventismin aikaan, jolloin Raamattu oli adventistien ainoa uskon perusta ja oppien määritelmät yksinkertaisia.

    Kai :)
  17. Yritäpä huviksesi etsiä todisteita vaikka siitä, että kuvassa olevat Scott ja Derrick, joiden väitetään olleen tiedettyjä masonistejä todella sitä olivat. Kyllä scotteja ja Derrickejä löytyy pilvin pimein, mutta näistä ei tietoa löydy. Jos muutama huuhaa webbisivu näyttää muutamaa kuvaa, joissa käsi on takinliepeen sisällä varmana todisteena masoniudesta, niin se urbaanilegendafaneille riittäköön. Oikeat historialliset todisteet olisivat kuitenkin jotakin aivan muuta.

    Sitäpaitsi, mitä väliä sillä on, jos joku adventisti olisi ennen uskoontuloaan ollut vapaamuurari. Ei mitään. Mitä väliä sillä on, jos joku adventisti olisi uskonsa menettämisen jälkeen ollut vapaamuurari. Ei mitään. Ja mitä väliä sillä olisi, jos joku adventisti olisi ollut uskossa vain nimellisesti(?) ja aktiivivapaamuurari toimiessaan kirkossa. Ei mitään. Adventisti tai mikä muu tahansa uskonto arvioidaan - jos sen haluaa tehdä järkevästi - aivan muilla perusteilla kuin yhdellä obeliskilla ja muutamalla aivan eri kulttuuriajalta tulevalla kuvalla.

    Kai
  18. No sieltähän se obeliski taas löytyi. Ja huh - onhan varmoja todisteita Whitien vapaamuurariudesta, kun ihan obeliski.,, Engel oli yhtä varmasti luterilainen salazeuksen palvoja, kun teki kreikkalaisia friisejä niin suurkirkkoon kuin yliopiston päärakennukseenkin.

    Todellinen historia Whitien obeliskista on sellainen, ettei Ellenillä ollut rahaa kunnon hautakiveen Jamesin kuollessa ja hän paras, minkä hän oli löytänyt, oli hakkaamaton ja viimeistelemätön kivi. Silloin joku ystävällinen todennäköisesti seurakunnan jäsen tai ehkä naapuri sanoi, että hän hoitaa haudalla viimeistellyn kiven samaan hintaan. Ja hoiti. Hautakiven muodon tietomme mukaan päätti tämä henkilö. Näin asiaa koskeva kirjeenvaihto osoittaa. Siis joku muu kuin White oli ehkä vapaamuurari, ehkä ei, vaan todennäköisemmin vain ajan muodin mukaan obeliskeista pitänyt mennyt hyväätarkoittava henkilö. Obeliskithan olivat koko maan symboli, kun niitä oli Washingtonissa, joissakin osavaltioiden pääkaupungeissa yhtä lailla kuin kohtuullisessa määrin myös amerikkalaisilla hautausmailla.

    Kai
  19. Aika hauskaa - ei väitöskirjoja kirjoiteta siitä, mistä pidetään. Olin suunnitellut muuta aihetta, mutta ohjaava professori halusi minun tekevän jotakin eksegetiikan historiasta.

    Tutkimukseni ei keskittynyt Millerin persoonaan vaan hänen opetukseensa enkä muista sen aikana ainakaan vakavasti koko vapaamuurariusjuttuun törmänneeni.

    Ensimmäisen historioitsijan kirjoittaman selvityksen Millerin vapaamuurariudesta luin David Rowen (ei adventisti) kirjasta God's Strange Work, jossa hän osoittaa kohtuullisen vakuuttavasti, että Miller liittyi vapaamuurareihin Poulneyssa (ennen uskoon tuloaan) Rowen mukaan siksi, että se antoi hänelle mahdollisuuden hyvän kontaktin vaikutusvaltaisiin kaupunkilaisiin (hänhän toimi sheriffinä ja rauhantuomarina - enkä ole välittänyt selvittää oliko hän ensin sheriffi ja sitten vapaamuurari vai päinvastoin, koska aihe ei tunnu tärkeältä). Lisäksi Rowen mukaan Millerin deististä mielenlaatua viehätti se, että vapaamuurarius antoi mahdollisuun toimia ilman uskonnollisia rituaaleja, joihin hän oli kyllästynyt.

    Uskoontulon jälkeen Miller toimi maanviljelijänä eikä saarnamatkoiltaan ehtinyt aktiivisesti vapaamuurarien toimintaan osallistumaan. Hän erosi vapaamuurareista enemmän toisten milleriläisten kuin omasta halustaan.

    Lisäksi muualta joskus selvitin, että ajan Pohjois-Amerikassa vapaamuurarien toiminnan laatu vaihteli suuresti paikkakunnasta riippuen. Jossakin vapaamuurarit olivat kunnon salaseura ja keskittyivät rituaaleihinsa kun toisella paikkakunnalla yhdistys toimi vähän kuin hyväntekeväisyyttä harrastava Lions Club.

    Siinä adventtikirkkoon kuulumattomien historioitsijoiden käsityksiä tästä salaliitosta.

    Kai
  20. Kaikilla kirkoilla kaste on tie kirkon jäsenyyteen, niin adventisteillakin.

    Syy, miksi sanoin, että se on luterilaisille tärkeämpi on, että harvoin kuulee sellaista luterilaista Jumalanpalvelusta, jossa joku ei jo kastettuja muistuta "kasteen armosta" kun taas adventtikirkossa kasteesta ei jo kastetuille puhuta juuri koskaan. Samoin monelle luterilaiselle on tärkeää viedä ehtoollista esim. kuolevalle ihmiselle tai pidetään merkittävänä sitä, että joku on ottanut ehtoollisen, kun adventtikirkoissa ei ehtoollisesta yleensä puhuta kuin ehtoollissapatteina eikä meillä ole mitään huolta siitä, ettei joku henkilö saanut kuolinvuoteelleen ehtoollista. Tässä on jonkinlainen asenne ero.

    Nimimerkki "Miten on?" ajattelee kenties sitä, että adventtikirkossa saatetaan esim kokoussarjan yhteydessä vedota ihmisiin, että he tulisivat kasteelle (mikä on nykyään paljon harvinaisempaa kuin ennen, koska kokoussarjoja ei juuri pidetä). Luterilaisessa kirkossa ei tietenkään kastettaville kastevetoomuksia tehdä, menisi huumorin puolelle, jos joku alkaisi vauvoja houkutella kastemaljalle.

    Tarkoitin kommentillani kasteen ja ehtoollisen keskeisyyttä luterilaisessa ja adventistisessa ajattelussa. Adventtikirkossa kaste tai ehtoollinen eivät käytännössä merkitse juuri mitään, koska niistä ei juuri koskaan puhuta (paitsi, kun jotakuta kasteelle pyydetään tai asiaa jostakin erityisestä syystä selvitetään) kun taas luterilaisuudessa niistä puhutaan (vain vähän liioitellen) jatkuvasti - ovathan ne sakramentteja.

    Kai
    21. 36 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt